torstai 8. toukokuuta 2008

Penniless @ Yo-talo 7.5.2008

Viimein tää päivä koitti. Harmikseni muuta ohjelmaa olisi ollut Alas / Slam it feat. Headhunter -bileet Helsingissä, ja telkkaristakin ois tullut lätkää, mutta ei mulle kyllä ollu hetkeäkään epäselvää, mitä tehdä, kun Penniless tuli pitkästä aikaa Tampereelle. Viimeksi ne kävi 2005, jolloin olin vielä nippanappa alaikäinen, joten en oo päässyt koskaan vielä tsekkailemaan livenä.

Jos et ole kuullut bändistä, häpeä. Penniless (entinen Penniless People of Bulgaria) on sellaset melkein 20 vuotta sitten perustettu rock-bändi Nakkilasta. Sittemmin on jäsenistö jonkin verran vaihtunut, ja viimeiset kymmenen vuotta siinä on vaikuttanut kolme Alisaaren veljestä + Kimmo Kurittu ja Mikko Pere. Levyjä on julkaistu usealla mantereella, mittavat Eurooppa-rundit on tehty ja Roskildessa on esiinnytty. Ja silti hävyttömän pieni määrä tuntuu tietävän näistä sen enempää.

Onhan tätä tapahtumaa taustoitettava vielä vähän lisää. Meikälle Penniless tuli tutuksi Anolan myötä 2001. Lainasin sitä perä toisensa jälkeen kirjastosta, koska kukaan muu ei tuntunut lainaavan sitä. Tituleerasin sen silloin maailman parhaaksi levyksi enkä epäröinyt sen asemaa vielä viittä vuotta myöhemminkään. Enää en osaisi sanoa yhtä parasta levyä, mutta Anola kuuluu ehdottomasti henkilökohtaisiin klassikoihin. Kun The Attraction vuosi sitten putkahti ulos, muistan tokaisseeni näin: "Ei tää kyllä Anolaa huonompikaan levy ole." On se ehkä vähän, muttei paljoo. Nakkilalaiset on vaan aina kolahtanut ihan vitusti, reippaasti enemmän kuin vaikutteensa (Weezer, Smäsärit...). No, en kyllä edes tykkää Weezeristä. Mut asiaan, klassikkobändi ekaa kertaa livenä.

Minimoin missattavan lätkän minuuttimäärässä lähtemällä paikalle tasan yhdeksitoista. Ei noi tyttöbändit muutenkaan iske, ja muutenkin on ennakkoluuloja kaikkia kuiturastapäisiä kohtaan (itelläkin oli sellaset joskus). No siis, satuin paikalle sopivasti Euforian viimeiselle kappaleelle, jossa feattas Pennilessin vanhempi laulajaveljes Pekka Alisaari. Ei siinä kyllä oikeastaan laulua ollut koko kappaleessa, ja se kuulosti ihan hyvältä. Ehkä annan seuraavalle tyttöbändille mahdollisuuden. No, siinä sopivasti alko päätä jomottaan, mutta pisteet sille, kuka ikinä valitsikin roudausmusiikin: Radioheadin In Rainbows oli paras särkylääke siihen orastavaan pääkipuun.

Penniless

Penniless. Speechless. No, siis. Niin... Yhtä hittikimaraahan se oli koko keikka, vaan jos ois ollu eri settilista, niin olishan se ollut silti. Mukavan tasaisesti tuli biisejä koko tuotannolta - uusimmalta luonnollisesti enemmän. Pisti kyllä mietityttään, oiskohan toi bändi edes voinut heittää meikälle huonoa keikkaa. Siinä oli jotain rumpuongelmaa eikä kitaratkaan oikeen tahtoneet pysyä vireessä, mutta jätkät rokkas. Oli ihan äärimmäisen rentouttavaa irrottaa ajatukset arjesta, ja katsella sitä aurinkoista lavaolemusta, koska veljeksistä + Kimmosta huomas heti, että yhteissoitto on niiden lempiharrastus. Tupla-encoret setin päälle, ja jos musta ois ollu kiinni ni oisin siinä vielä toisen tunnin mielelläni seisonu. Keikan jälkeen tuntui siltä, että viiden euron lippu oli liian vähän, joten ostinpa sitten vielä levyhyllyyn yhden levyn, yhden ep:n ja kuusi sinkkua... Tän takia vois lähtee myös kuukauden päästä Klustermukseen.

Penniless.biz
MySpace

tiistai 6. toukokuuta 2008

Sing When You're Winning

Voi vittu 1: Pomo hommas itellensä TAAS vatsahaavan. Se herätti mut tänään seittemältä. Katotaan miten menee suunnitelmat uusiks.

Voi vittu 2: Disco Ensemblen Magic Recoveries vinyylin julkaisu siirtyi.

Hell yes 1: Flow 2008: Múm, CSS, Crystal Castles (haha, tiesin koko ajan!), Jamie Lidell, The Roots, Dj Funk, Sébastien Tellier, Ane Brun, Rusko & Caspa... Ja törkeen kova liuta kotimaisia: Tes La Rok, Jesse, Eero Johannes, Raappana, Asa, 22-pp, LCMDF, Michael Black Electro, Huoratron, Joose Keskitalo jne jne. Törkeen hieno lähtölaukaus taas. Eritoten hienoa, että paikkaillaan noita viime vuoden epäonnistumisia Sébastienin ja Múmin muodossa. Kyllähän järjestäjä viime vuonna sanoi, että Múm esiintyy sitte 2008, mutta enhän mä uskonut.

Hell yes 2: Löysin kauan kadoksissa olleet kalliit ja kunnolliset korvatulppani!

Hell yes 3: Löysin kirpparilta yhteensä kympillä:
(Björk: Selmasongs cd, My Bloody Valentine: Isn't Anything lp, The Blood Brothers t-paita)


Voitolla ollaan.

maanantai 5. toukokuuta 2008

Nine inch nails: The Slip

Hahah, juuri kun eilen sain viimein kuunneltua pari kuukautta sitten netissä ja tovi takaperin fyysisenä julkaistun ambient-järkäleen kokonaan, Trent heittää jo uutta matskua pihalle. Luulin, että jokunen viikko sitten julkaistu sinkku Discipline olisi ollut vain yksittäinen kappale, mutta olisihan tämä pitänyt arvata. Jos NiN väsää kymmenessä viikossa neljä levyä (Ghosts I-IV), saa miehet varmasti levyllisen aikaan parissakin kuukaudessa.

Itse levyä en ole vielä päässyt kuuntelemaan, mutta voisin heti heittää lisäpisteet torrent-jakelusta, Ghosts I-IV:n lataaminen kun takkuili pahasti helmikuussa bändin omien sivujen kautta. The Slip'hän on edeltäjänsä tavoin ennakkoon netissä julkaistu, tällä kertaa tosin täysin ilmaiseksi, eikä maksuvaihtoehtoakaan edes tarjottu. Formaateissa on edelleen valinnan varaa, ja häviöttömät .FLAC ja .m4a -möhkäleetkin valuvat torrenttina perille kohtuuajassa. Vinyylinä ja cd:nä pihalle heinäkuussa.

Sisällöstä enempi jahka sen saa kuunneltuakin. Discipline ainakin kuulosti ihan perusmatskulta.

Vapunaika

Jees, paljon on tapahtunut, mutta vapunjuhlinta vei vähän liikaa huomiota, joten en oo ehtinyt tilittämään mistään. Bonnie 'Prince' Billy tulee Suomeen ja vielä Tampereelle, jes! Disco Ensemblen kolmonen on streamattavana MySpacessa, siistiä! (Onkin siitä arvostelu työnalla, mut viivytän sen julkaisua kunnes vinyyli kolahtaa luukusta.) Ilosaaren liput tuli myyntiin, huomenna varmistuu Flow'n ohjelmistoa (Hätäisimmät voi tsekkailla Last.fm:stä tsekkailla, mitä tulevan pitää!) ja tällä viikolla pitäis lähteä vaihteeks kulttuurimatkalle Helsinkiin.

Vappupäivänä kävin tsekkaamassa Matti Johannes Koivun päiväkeikalla Yo-talolla. Ajankohtaan, hienoon ilmaan ja yleiseen ohjelmaan nähden oli aika yllättävää, että talo oli täynnä. Ei siellä kyllä kavereita ollut ja tuttujakin yksi, mutta helpostihan sitä tällanen pieni kukkamekkoinen yksinäinen tyttö uusia tuttavia saa. Itse keikka oli aikalailla sitä mitä odotin. Matti Johannes veti tasaisen vahvasti setin läpi. Välillä kävi siskokulta avittamassa ja välillä mies heitti suloisen itseironisiakin välispiikkejä. Ai ai ain kun nuori ois pysäytti ja sävähdytti eniten. Pitänee kyllä tutustua paremmin miehen omaankin materiaaliin.

Matti Johannes Koivu

Seuraavana päivänä kiinnostavan tarjonnan puutteessa lähdettiin porukalla samaiselle Yo-talolle, koska webbisivuilla kerrottiin siellä esitettävistä musiikkityyleistä löytyvän "hardstyle, jungle, techno beats, dubstep...". Dubstepistä ei ollut kyllä tietoakaan, mutta hardstyle kyllä pauhas vähän liiankin kanssa. Ei ollut kiirettä tanssilattialle, ja tietää jatkossa välttää ton tyyppisiä bileitä. Not my cup of tea.

Loppu viikonloppu menikin sitten itse lauleskellessa. Karaokea. Heh.