torstai 17. huhtikuuta 2008

Jyrockin perjantai

Perjantain 11.4. kohdalla oli kalenterissani isoja huutomerkkejä - eniten heti 16. päivän jälkeen. Jyrockille oli kovat odotukset festivaalivuoden avaajana, muttei se pettänyt vieläkään. Kaikkia illan esiintyjiä yhdisti se, että halusin nähdä jokaisen, enkä yhtään ollut nähnyt ennen. Oli siis kohtuu tärkeää olla mestoilla alusta loppuun asti. Eihän näin tietenkään käynyt :-D

Illan avasi Ka so re:n a.k.a. Kimarrin ja Eero Johanneksen välinen skweee-electro-whatever-battle. Harmittelin keikkakumppanini Annan kanssa, ettei ujous vielä ollut lähtenyt pois, niin kovasti teki mieli bailata. Vaan encoret saatiin ja Eero Johanneksen We could be skweeeroes teki sittenkin tehtävänsä ja laittoi ujon tytönkin tanssimaan.

Eero Johannes vs. Ka so reEero Johannes vs. Ka so re

Seuraavaksi samaisella Carlings-lavalla pärähti tyttöelektrot. En voi kieltää, etteikö minulla olisi ollut tiettyjä ennakkoasenteita niin kuin aina tyttöbändejä kohtaan. Le Corps Mince de Françoise kuitenkin osoitti ainakin live-esiintymiseen kohdistuneet luuloni vääriksi show'n ollessa viihdyttävä samalla kuin soitanto rullasi. Aika skeneilyksihän hommat tuntui välillä menevän eikä vaikutteistakaan voi erehtyä, mutta kaikesta huolimatta muutamat biisit ylsivät hittimateriaalin tasolle, ja ajattelin kyllä lähteä tsekkaan tytsyt uusiksi Ladyfesteille toukokuussa.

Le Corps Mince de FrançoiseLe Corps Mince de Françoise

Tässä välissä käytiin kattomassa vähäsen Kastoria, mutta alakerta oli vähäsen ahdistava tungoksineen, joten lähdin vetämään terassille juurivalmistuneet kasvismätöt valmistautuen illan koitokseen, parhauteen, koko festareille lähtemisen syyhyn: Katusea-perheen helmeen, Ceebrolisticsiin, joka veivasi tällä keikalla vajaalla miehityksellä Jannen a.k.a. Pijallin ollessa Dubaissa.

Ceebrot olikin sitten sellasta ilotulitusta, että heikotti keikan jälkeen niin paljon, että ei kiinnostanut annajärviset enää yhtään. Muisti pätkii monilta kohdin keikalta. En voi syyttää humalaa, joten kaippa heitän syyt jonkinlaisen transsin niskoille. Kuulopuheiden mukaan liikkelle lähdettiin Aie/ I try:lla. Omat muistikuvat rajoittuu oikeastaan huippuhetkiin: Ohine, Uuvus/luata Bengan taustoille (Oisko ollu E-trips? Jos ei ni joku samantyyppinen.) esitettynä, MattiP:n tuoreelta soololta löytyvä KING sekä uus biisi. Ylistyssanat ei riitä kuvaamaan sitä fiilistä. Matti tais heittääkin keikan aikana että: "Täällä on nyt illan parhaat tanssit, sori vaan muut esiintyjät." tai jotain sinne suuntaan. Oli miekkonen kovin oikeassa. (Tsek'n'roll lopun videotaltiointilinkeille!)

CeebrolisticsCeebrolistics

Anna Järvisen päälakea kävin tosiaan katsomassa ehkä puolikkaan kappaleen ajan kunnes päätin lähteä takaisin yläkertaan fiilistelemään Ceebrojen jättämiä fiiliksiä - ja valmistautumaan henkisesti Jesseen, mikä osoittautui hyödylliseksi ja hyväksi päätökseksi.

Jesse oli hämmentävä kokemus. Duon esiintymisaika sisälsi sähläystä, musiikkia, lisää sähläystä ja lisää musiikkia. Piuhoissa oli vikaa ja kaikessa muussakin oli vikaa, mutta se tuntui kuuluvan esitykseen. Jostain haastattelusta (viime perjantain Valo?) taisin lukea, että "me hyräillään niitä melodioita ku meillä ei oo lyriikoita", ja se oli todella hämmentävää todistaa tämä livenä. Kaikki se nosti suupielet niin leveään hymyyn, että posket kipeytyivät ja luulin poskilihasten jumiutuvan siihen asentoon loppuelämäkseni. Suhteeni Jesseen on ollut vuoristorataa alusta alkaen, mutta luulen tämän keikan ankkuroineen tuntemukseni lopullisesti sille positiivisemmalle puolelle. Kiitos Keke ja Ana!

JesseJesse

Illan lopuksi käytiin skänkkäämässä parit biisit The Capital Beatia, joka koostui mm. Evilsonsin ja Soul Captain Bandin jäsenistöstä. Lähdettiin ennen loppua pois, ettei jäädä pahimpaan ruuhkaan. Vaikka ilta olikin hyvä päättää hyväntuuliseen ska'han, pistin nukkumaan mennessäni kuulokkeista kuitenkin Ceebroja. Kyse oli kuitenkin hyvin todennäköisesti vuoden parhaasta kotimaisesta keikasta - ellen sitten näe poikia uudestaan.

Videot:
Ceebrolistics - Ohine (ensi-ilta...)
Ceebrolistics - Uusi biisi

Kuvat:
Eero Johannes vs. KA SO RE
Le Corps Mince de Françoise
Ceebrolistics
Jesse

tiistai 8. huhtikuuta 2008

Hokkuspokkus

No perkeles, kaippa sitä on pakko kommentoida jotenkin näitä musiikkimaailman tapahtumia, viimeistään nyt, kun Qstock eilen julkisti pääesiintyjäkseen Manic Street Preachersin. Minut selätti jo pelkästään se, että Manicsit tulevat tällä kiertueellaan Suomeen, mutta että Ouluun?! Ja Jay-Z Poriin Kirjurinluodolle? Sinne mies kieltämättä parhaiten sopii, mutta olisin odottanut RMJ:n sijasta kiinnitystä Pori Jazzeille :-D Aikaisemmista Suomen festarikiinnityksistä leuka on tipahtanut Provinssin Foo Fightersille sekä Ilosaaren Commonille & Venetian Snaresille. Big up! Vielä kun Jurassic Rock taikoo esiintyjäkaartiinsa jonkun RATM:in tai The Mars Voltan niin ei voi kuin ihmetellä ja ihastella tätä ison maailman meininkiä.

Tämän viikon yllättäjäksi haluaisin kuitenkin nostaa Manicsienkin ohi gangsta rapin. Kunnon väkivaltaräppiä ei tietääkseni ole ulkomailta käyty turhan usein täällä edustamassa (korjatkaa jos olen väärässä), joten eilen Virgin Oiliin kiinnitetty Necro hämmästytti. Tänään jouduin kirjaimellisesti hieromaan silmiä, kun Nosturiin varmistettiin Three 6 Mafia (tunnettu myös nimillä Triple Six Mafia ja Backyard Posse). Perkele, kun joutuis joka viikonloppu ravaamaan siellä Etelä-Suomessa.

Sen sijaan Coldplayn tai James Bluntin korkeat sijoitukset unettavimman musiikin tutkimuksessa eivät tulleet yllätyksenä :-D Meikäläinen ei kyllä kiukunpuuskissaan saisi ikinä nukutuksi edellä mainittujen musiikin tahtiin, hyi!

Necro - Virgin Oil Co., Helsinki, 2.5.2008, 20/25€
Three Six Mafia - Nosturi, Helsinki, 22.5.2008, 33/35€
Jay-Z - RMJ, Kirjurinluoto, Pori, 19.-21.6.2008, 48/75/95€
Manic Street Preachers - Qstock, Kuusisaari, Oulu, 25.-26.7.2008, Liput TBA

maanantai 7. huhtikuuta 2008

Raised Fist @ Klubi

Koska en oikeastaan osaa keikkaa seuranneen (ja edeltäneen) humalatilan vuoksi kommentoida oikein muuta kuin että ihan jees, mutta parempaakin näiltä nähty, lätkäsenkin tähän ainoastaan kuvat. Klikkaamalla isommaksi ja täältä lisää.

Raised FistRaised Fist Raised FistRaised Fist Raised FistRaised Fist

Rumba 25 vuotta

Viime torstaina käväisin katsomassa Rumban 25-vuotissynttärikiertueen avajaiskeikan Tampereen Klubilla. Saavuin paikalle sopivasti myöhässä eli saman verran kuin illan ensimmäinen esiintyjä, Tuomari Nurmio, joka tällä kertaa soitteli soolona. Etukäteen pelkäsin yhdistelmää Tuomari-IWATSW-Lapko, mutta jo ensimmäisen esiintyjän aikaan paikalla oli kohtuullisen paljon jengiä kalliisiin kolmentoista euron lippuihin nähden. Rankan työpäivän jälkeen Tuomarin rauhallinen jammailu meni vähän ohi aistimieni, ja pisti lähinnä haukotuttamaan. En varmasti voi syyttää tästä kuin itseäni, sillä muu yleisö vaati herran lopetettua encorea pitkään - ja turhaan.

Illain tuorein ja paras show lähti tamperelaislähtöisistä käsistä. I Was a Teenage Satan Worshipper on aikaisemmin nähtyjen keikkojen perusteella ollut aina pettymys live-tilanteissa, ja se on kuulostanut parhaimmalta kotioloissa levyltä. Vastailmestynyt kiekko The Lemonade Ocean oli minulle niin raavas pettymys, että boikotin merkeissä skippasin teinisatanistien levynjulkkarikeikan, vaikka siellä olisi ollut lämppäämässä oma lempparimieheni, Jaakko Eino Kalevi. Kuuleman mukaan boikottini ei ollut kuitenkaan turha, koska tämäkin keikka oli mennyt penkin alle satanisteilta.

I Was a Teenage Satan Worshipper I Was a Teenage Satan Worshipper

En tiedä, mitä oli tapahtunut edellisen näkemäni keikan ja torstain välillä, mutta nyt kaikki skulasi ja vieläpä erinomaisesti. Kun viimeksi takkuili sekä bändin sisäinen yhteensoitanto että erityisesti live-miksaus, nyt kaikki teki kunniaa musiikille jopa siinä määrin, että uuden levyn kappaleetkin pääsivät oikeuksiinsa - toisin kuin levyllä. Liekö Pasi-Petteri raahannut vain remminsä treenikämpälle useammin kuin ennen vai oliko kyse jostain suuremmasta muutoksesta, mutta rytmiryhmän dynaaminen esiintyminen paransi myös keulakuvan suoritusta. My Lovin' Martian, ota bänditoverisi ensi kerralla mukaan studioonkin!

Lapko
Malja

Lapkoa odotin mielenkiinnolla, sillä en ollut nähnyt satakuntalaisia Young Desiren ilmestymisen jälkeen. Lapko ei kuitenkaan yllättänyt tälläkään kertaa. Vaikka settiin mahtui monta kappaletta, jotka livenä oli vielä jäänyt kuulematta, keikka oli nähty jo monta kertaa ennenkin. Ainoana kappaleena joukosta erottui Paranoid, joka kajahtaa korviini muutenkin muita Lapko-biisejä vahvempana. Tuttu tasaisen vahva, mutta tylsä veto sai minut lähtemään kesken keikan kotiin nukkumaan. Salissa kaikui "leather forever", kun pistin narikassa nahkatakkia ylleni.

Kuvia:
IWATSW
Lapko