Lukemieni arvostelujen perusteella levy on huikea. 5/5 tähteä, 9.5/10 pistettä ja jopa 100/100 prosenttia on vilkkunut siellä sun täällä, mutta näitä huippuarvosanoja ei oma käsitykseni ainakaan vielä kohtaa. Ei se ole täydellinen levy, ei vain ole.
High Violet ei ole missään nimessä huono levy - todella hyvä itseasiassa, mutta kyllä siltä vikojakin löytyy - tai oikeastaan lähinnä siltä ei löydy kaikkea tarvittavaa. Missä ovat
1) koukut
2) SE biisi
3) variaatio?
Lisäksi High Violet on niin selkeä elämäntilanneteemalevy, että siihen on mahdotonta samastua etenkin, jos sattuu kaikki olemaan juuri hyvin ja kesäkin tulossa jne.
...Mutta siltä löytyy: nokkelia ilmaisuja, yhtenäiset lyriikat ja hienoja sävellyksiä muiden The Nationalin perusvahvuuksien lisäksi. Esimerkiksi Anyone's Ghost, Conversation 16 ja Bloodbuzz Ohio ovat loistavia biisejä, jollaisia avautuu varmasti kuunteluiden myötä vielä lisääkin. Lisäksi maailmasta varmasti löytyy muutamia ihmisiä, jotka ovat juuri eronneet/ ovat eroamassa/ on tylsää tai muuta samastumista helpottavaa.
High Violet on aikamoinen antikesälevy, mutta sopii sateisille päiville. Se kertoo päänsisäisestä yksinäisyydestä, tylsistä ihmissuhteista, nostalgiasta, menetyksen ja satuttamisen peloista (ja vähän kaikista muistakin peloista), kaukokaipuusta ja jännityksen puutteesta eli niistä kaikista oireista, joita Salkkareiden Lassella tällä hetkellä on - keski-iän kriisin takia.
Stream: http://www.nytimes.com/2010/04/25/magazine/25national-t.html?pagewanted=1
sit päivän biisin pariin...
Day 05 - A song that reminds you of someone
Jostakusta muistuttava kappale on ehkä tähän mennessä vaikein, sillä elän musiikkia tosi vahvasti tapahtumien, muistojen ja ihmisten kautta, ja jokaiseen ystävään on liitetty vähintään yksi biisi - moniin kokonaisia ja lukuisia levyjäkin. Eli valinnanvaraa olisi.
Valkkasin sitten Jarkko Martikaista. Vaikka Kaikki me kuolemme pian, muistuttaa myöskin enemmän tietystä hetkestä, liitän sen vahvasti pappaani. Biisi soi repeatilla, kun kuulin isoisäni kasvaimesta, jota on mahdotonta poistaa. Vaikka annetut elinvuodet on jo tuplattu ellei triplattu, lähtö tulee jossain vaiheessa kuitenkin, ja biisi on auttanut käsittelemään asiaa todella paljon. Myös tietyt lainit (esim. "sinutkin usein mä huomiseen siirrän/ tänään kun kanssasi ehdi olla en") biisistä voisivat kuvastaa hyvin omaa suhdetta pappaani, ja toisaalta jotkut lainit ("elämää vierastan, ihminen") sopivat hänen suuhunsa. Samastuminen kappaleeseen on voimakasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti