Koska meitä on nykyään kolme bloggaajaa, ajattelimme hyödyntää sitä muutenkin kuin All Earsin musaskaalan laajentumisena. Siispä tästä eteenpäin heitämme satunnaisesti yhteisarvion jostain kiinnostavasta levystä, biisistä tai keikasta – ja koska kolmen pitkän samankaltaisen tekstiarvion lukeminen voisi olla puuduttavaa, päätimme tehdä sen erilailla. Kukin kuunteli levyn omilla tahoillaan täysin toistensa mielipiteistä tietämättöminä, ja teki oman osuutensa. Tällä kertaa tekstivastuu meni Miralle, Jamppu kuunteli levyn ja antoi kynän liikkua paperilla musiikin tahdissa ja Mikko päätyi... noh, omaan ratkaisuunsa.
Siitäkin huolimatta että olen matkustanut Disco Ensemblen perässä aikanaan Tuuriin (ja ulkomaille) asti keikalle, juhlinut 17-vuotissynttäreitä First Aid Kitin ennakkokuuntelutilaisuudessa, käynyt katsomassayhtyettä 26 kertaa livenä, kuulunut bändin street teamiin ynnä muuta rankkaa fanikamaa, odotukseni uudelle levylle olivat mitättömät. Edellinen The Island of Disco Ensemble ei jaksanut kiinnostaa yhtään – puhumattakaan siitä että uuden levyn ensimmäinen sinkkulohkaisu Second Soul toi mieleen ainoastaan U2:n, kun vokalisti Miikka Koivisto kuulosti enemmän Bonolta kuin itseltään.
Otin kuitenkin levyn kuunteluun, ja totesin Disco Ensemblen viidennen studioalbumi Warriorsin kuulostavan muultakin kuin maailmanparantajien stadionrockilta. Seuraava mielikuva yhdistyi The Rasmuksen Lauri Ylöseen herkkisballadi Hologramin ansiosta. Sitten tapahtui Chinese Sword. Tunsin kuuntelevani taas sitä punkimpaa Disco Ensembleä, johon rakastuin kymmenen vuotta sitten, vaikka minkään In Neonin kaltaiseen myllytykseen ei paluuta enää ollutkaan. Enemmän skeittipunkkia muistutava Disco Ensemble oli kuitenkin tuoretta kuunneltavaa, ja ilahduin, että entinen lemppari saattoikin vielä uudistua, kun luulin ettei bändillä mitään asiaa enää stereoihini ole.
Disco Ensemblen vahvuudet ja heikkoudet eivät ole muuttuneet vuosien varrella. Koiviston lyriikat ovat samaa tasoa kuin ennenkin. Ne eivät ole mitenkään erityisen heikkoja, mutta niihin on vaikea enää samastua. Jos ajattelisin samallalailla kuin vahvimpina teinifanitusvuosinani, olisivat ne luultavasti tärkeämmässä roolissa kuin Jussi Ylikosken tutun taidokkaat kitarariffittelyt ja tarttuvat melodiat, jotka ovat edelleen biisien punainen lanka – oli sitten kyse turpaanvetobiiseistä tai rakkausfiilistelystä. Warriors on myös levy, jota kuunnellessa rytmiryhmänkin panostus nousee ajoittain korkeimmalle korokkeelle.
Warriorsin julkaisusta on ehtinyt kulua melkein pari viikkoa, ja se on tullut jo nyt kuunneltua läpi kymmenkertaisesti verrattuna edeltäjäänsä. Se on parantunut kuuntelussa, ja olen tullut siihen lopputulokseen että Disco Ensemble on monipuolisempi kuin koskaan aikaisemmin. Alkuaikojen Refused-henki on hukkunut lopullisesti, ja löytyy levyltä muutama ärsyttäväkin biisi (esim. Spade is the Anti-Heart), mutta suurin osa Warriorsin biiseistä jää soimaan päähän niin sitkeästi, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin kuunnella levy uudestaan ja uudestaan. Ja jopa ne Bono- ja Lauri-biisit kuulostavat nykyään hyviltä.
Jamppu kuunteli levyn kynä kädessä. Kuva ei kuitenkaan valmistunut pelkästään Warriorsin aikana, joten piirustus on saanut myös vaikutteita muutamasta Pale Saintsin levystä.
Disco Ensemble ei ole ikinä herättänyt minussa oikeastaan minkäänlaisia tunteita. Olen kuullut ihmisten pitäneen bändin energisistä livevedoista, joten ajattelin tarkastella Disco Ensemblen Warriors-levyä festarisimulaation lävitse. Ohessa merkintöjä festaripäiväkirjastani.
#1 Intro. Okei. Ekaa kertaa Ruisrockissa. Teltta pystyyn. Okei. Ei onnistu. Perse. Naapuriteltan tyttöjä naurattaa. Hävettää. Mä oon ehkä ihan älytön pelle, mut niin on kyl tän biisin kitarariffikin. Miks mä edes tulin tänne?
#2 Second Soul. Hei, mikäs tää on? Eka bändi tais alottaa just... KYLLÄ! NY RILLATAA! Ensimmäinen törppö auki. Sssschoff. Singlebiisin slicer-efektoitu kitaramulkutteluhan toimii ja tuo mieleen Battlesin panemassa U2:sta. No homo. Onkohan Bonolla takaputki kippeenä? Whatever. Kohti päälavaa! FUCK YEAH!
#3 Too Much Feeling. ”Second Soul!!! WOOHOO! I love you, Miikka! WOOO... hei, mikä kitarariffi tää nyt muka on? BUU! Soittakaa SECOND SOUL!” Festaristondis lerpahtaa kuin narkoleptinen bambi. Tänään ei oo kesäkumeille käyttöä. Ja ne tais muutenkin jäädä kyl himaan. Hitsi. Takas leirintäalueelle. Jostain kuuluu hälyä. The Strokes sivulavalla? Whatever. Teltan pystytys jatkukoon.
#4 Eartha Kitt. Oho! Sähköinen kitaranakutus ja eletrovaikutteita. Hyvä boogie ja syntetisaattori. Robotit tanssii. Bumtsibum. Jabba the Hutt? Teinidisco? Naapuriteltan muijat ja kaksinkertainen delicious ba-donk-a-donk-donk. FUCK YEAH! Mutta... emoriffi? Mistäs tää tuli? Ai, oliks täällä tänä vuonna Linkin Park?
#5 I've Seen The Future. Onks tää joku vitsi? Mä en tajua. Missä on punchline? Tää riffihän on melkein yhtä ässä kuin Jukka Ässä. Mitäs tässä. Missä? TÄÄLLÄ! Telttakin on nyt sit pystyssä!
#6 With Every Step. Lisää bisseä. Vampire Weekend, Papa Roach ja Weezer soittavat päälavalla samaan aikaan. Täähän toimii. Ihan sairaan hyvä kertsi! Kohti päälavaa. Peukut ylös. Hitsi ku ois taas yläasteella. Onks tää yhtä hyvä ku Second Soul? Onhan tää parempi. Vai onko? On tää ainakin melkein. Toi muija on muuten salettina yläasteella. Oho. Kattoks se mua? Katto! Okei. Mä meen juttelee sille.
#7 Hologram. ”Moi! Mä oon Mikko. Hologrammit on just siistejä! Vähä niiko säki! Vitsi vitsi. Ootsä yläasteella? Hei, mä arvasin! Tiesiksä, että sä oot nainen ja mä oon hologrammi? Ai, et tiennyt vai siis että en oo? No ei sit. Ei väkisin. Väkisin?”
#8 Space Is the Anti-Heart. Avaruus on antisydän? Häh... paljon mä oon oikeen juonut? Sssschoff. Mihin tää pimu oikeen...? Tuolla. "Hei, se hologrammi-juttu oli vitsi! Oikeesti oli! Tuu takas! Ai et tuu?" Jos olisin Tupac Shakurin hologrammi, saisin kaikki muijat. Ainakin yläasteella olevat.
#9 Chinese Sword. Okei. Missä mun teltta olikaan?
Facebook: https://www.facebook.com/discoensemble
Spotify: Disco Ensemble – Warriors
www: http://discoensemble.com/
 |
| Arvioitavan levyn kansi näyttää tältä |
Otin kuitenkin levyn kuunteluun, ja totesin Disco Ensemblen viidennen studioalbumi Warriorsin kuulostavan muultakin kuin maailmanparantajien stadionrockilta. Seuraava mielikuva yhdistyi The Rasmuksen Lauri Ylöseen herkkisballadi Hologramin ansiosta. Sitten tapahtui Chinese Sword. Tunsin kuuntelevani taas sitä punkimpaa Disco Ensembleä, johon rakastuin kymmenen vuotta sitten, vaikka minkään In Neonin kaltaiseen myllytykseen ei paluuta enää ollutkaan. Enemmän skeittipunkkia muistutava Disco Ensemble oli kuitenkin tuoretta kuunneltavaa, ja ilahduin, että entinen lemppari saattoikin vielä uudistua, kun luulin ettei bändillä mitään asiaa enää stereoihini ole.
Disco Ensemblen vahvuudet ja heikkoudet eivät ole muuttuneet vuosien varrella. Koiviston lyriikat ovat samaa tasoa kuin ennenkin. Ne eivät ole mitenkään erityisen heikkoja, mutta niihin on vaikea enää samastua. Jos ajattelisin samallalailla kuin vahvimpina teinifanitusvuosinani, olisivat ne luultavasti tärkeämmässä roolissa kuin Jussi Ylikosken tutun taidokkaat kitarariffittelyt ja tarttuvat melodiat, jotka ovat edelleen biisien punainen lanka – oli sitten kyse turpaanvetobiiseistä tai rakkausfiilistelystä. Warriors on myös levy, jota kuunnellessa rytmiryhmänkin panostus nousee ajoittain korkeimmalle korokkeelle.
Warriorsin julkaisusta on ehtinyt kulua melkein pari viikkoa, ja se on tullut jo nyt kuunneltua läpi kymmenkertaisesti verrattuna edeltäjäänsä. Se on parantunut kuuntelussa, ja olen tullut siihen lopputulokseen että Disco Ensemble on monipuolisempi kuin koskaan aikaisemmin. Alkuaikojen Refused-henki on hukkunut lopullisesti, ja löytyy levyltä muutama ärsyttäväkin biisi (esim. Spade is the Anti-Heart), mutta suurin osa Warriorsin biiseistä jää soimaan päähän niin sitkeästi, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin kuunnella levy uudestaan ja uudestaan. Ja jopa ne Bono- ja Lauri-biisit kuulostavat nykyään hyviltä.
#1 Intro. Okei. Ekaa kertaa Ruisrockissa. Teltta pystyyn. Okei. Ei onnistu. Perse. Naapuriteltan tyttöjä naurattaa. Hävettää. Mä oon ehkä ihan älytön pelle, mut niin on kyl tän biisin kitarariffikin. Miks mä edes tulin tänne?
#2 Second Soul. Hei, mikäs tää on? Eka bändi tais alottaa just... KYLLÄ! NY RILLATAA! Ensimmäinen törppö auki. Sssschoff. Singlebiisin slicer-efektoitu kitaramulkutteluhan toimii ja tuo mieleen Battlesin panemassa U2:sta. No homo. Onkohan Bonolla takaputki kippeenä? Whatever. Kohti päälavaa! FUCK YEAH!
#3 Too Much Feeling. ”Second Soul!!! WOOHOO! I love you, Miikka! WOOO... hei, mikä kitarariffi tää nyt muka on? BUU! Soittakaa SECOND SOUL!” Festaristondis lerpahtaa kuin narkoleptinen bambi. Tänään ei oo kesäkumeille käyttöä. Ja ne tais muutenkin jäädä kyl himaan. Hitsi. Takas leirintäalueelle. Jostain kuuluu hälyä. The Strokes sivulavalla? Whatever. Teltan pystytys jatkukoon.
#4 Eartha Kitt. Oho! Sähköinen kitaranakutus ja eletrovaikutteita. Hyvä boogie ja syntetisaattori. Robotit tanssii. Bumtsibum. Jabba the Hutt? Teinidisco? Naapuriteltan muijat ja kaksinkertainen delicious ba-donk-a-donk-donk. FUCK YEAH! Mutta... emoriffi? Mistäs tää tuli? Ai, oliks täällä tänä vuonna Linkin Park?
#5 I've Seen The Future. Onks tää joku vitsi? Mä en tajua. Missä on punchline? Tää riffihän on melkein yhtä ässä kuin Jukka Ässä. Mitäs tässä. Missä? TÄÄLLÄ! Telttakin on nyt sit pystyssä!
#6 With Every Step. Lisää bisseä. Vampire Weekend, Papa Roach ja Weezer soittavat päälavalla samaan aikaan. Täähän toimii. Ihan sairaan hyvä kertsi! Kohti päälavaa. Peukut ylös. Hitsi ku ois taas yläasteella. Onks tää yhtä hyvä ku Second Soul? Onhan tää parempi. Vai onko? On tää ainakin melkein. Toi muija on muuten salettina yläasteella. Oho. Kattoks se mua? Katto! Okei. Mä meen juttelee sille.
#7 Hologram. ”Moi! Mä oon Mikko. Hologrammit on just siistejä! Vähä niiko säki! Vitsi vitsi. Ootsä yläasteella? Hei, mä arvasin! Tiesiksä, että sä oot nainen ja mä oon hologrammi? Ai, et tiennyt vai siis että en oo? No ei sit. Ei väkisin. Väkisin?”
#8 Space Is the Anti-Heart. Avaruus on antisydän? Häh... paljon mä oon oikeen juonut? Sssschoff. Mihin tää pimu oikeen...? Tuolla. "Hei, se hologrammi-juttu oli vitsi! Oikeesti oli! Tuu takas! Ai et tuu?" Jos olisin Tupac Shakurin hologrammi, saisin kaikki muijat. Ainakin yläasteella olevat.
#9 Chinese Sword. Okei. Missä mun teltta olikaan?
Facebook: https://www.facebook.com/discoensemble
Spotify: Disco Ensemble – Warriors
www: http://discoensemble.com/
In English: To be honest... this cannot be translated. We all listened to Disco Ensemble's new studio album Warriors. The former fan girl Mira liked it, Jamppu drew something while listening to it and well... who knows what Mikko thinks...
Loistavaa! ;)
VastaaPoistaHahaha, kiitämme :-D En malta odottaa et tehdään seuraava tällanen.
Poista