Täytyy myöntää, etten ole aina pitänyt French Filmsistä. Angstini syytä yhtyettä kohtaan voi vain arvuutella, mutta veikkaan sen kummunneen trendikkyyden, puun takaa tulleen megahypen, ajankohdan ja assosiaatioiden yhdistelmästä. Muistan aluksi kokeneeni bändin vain kopiona The Drumsista. Siis bändistä, josta joskus pidin todella paljon, mutta jonka myrkyllisen huono Flow Festival -keikka jäädytti suhtautumiseni jenkkeihin paukkupakkasille asti. Puolen vuoden sisään olen kuitenkin saanut tasaisesti siedätyshoitoa French Filmsistä, sillä olen ravannut yhtyeen keikoilla ikään kuin se olisi lempibändejäni - ja se on tehonnut.
Viimeisin kohtaaminen tapahtui torstaina tämänhetkisessä asuinpaikassani Zaragozassa. Espanjan viidenneksi suurimmassa kaupungissa keikkatarjonta on runsasta, mutta englanniksi esiintyviä yhtyeitä täällä käy todella harvoin - puhumattakaan suomalaisista bändeistä! Niinpä osallistumiseni varmistui sillä sekunnilla, kun bongasin tapahtuman Last.fm:stä.
Keikkapaikka La Lata de Bombillas oli pieni, kapea ja pitkä pubi, jonka perällä oli matala esiintymislava. Paikka oli luultavasti pienimmästä päästä, missä French Films on esiintynyt pitkään aikaan. Puolivälissä huonetta oli tv, josta bändin keikka näkyi. Telkkari oli varmasti tarpeellinen, sillä 160-senttisenä tunnen itseni täällä jatkuvasti pitkäksi. Espanjalaisesti sopivasti myöhässä sisään pamahtaessamme paikka oli jo tupaten täynnä, eikä sinne olisi enempää asiakkaita mahtunutkaan. Keikka alkoi juuri kun olimme saaneet euron valkoviinit kätösiimme.
Espanjalaisten keikkakäyttäytyminen on mielenkiintoista. French Filmsin pirteä ja melodinen indie rock kelpasi mainiosti moshpitin taustamusiikiksi, mutta encore-taputukset olivat niin hissuja, että suorastaan kummastutti, miksi bändi tuli takaisin lavalle. Vasta encoren jälkeen yleisö innostui, ja suosionosoitukset raikuivat kovempaa. Bändin live-energia ja duurissa soivat kappaleet loivat kuitenkin saliin lämpimän tunnelman koko keikan ajaksi, mistä ei voi syyttää pelkästään saunamaisia lämpötilalukemia. French Films jaksoi viihdyttää myös lukuisilla leppoisilla välispiikeillään, vaikka ne epäilemättä menivät suurimmalta osalta yleisöstä ohi. Täällä ei nimittäin puhuta englantia. Ollenkaan. (Vain hippusen verran kärjistettynä.)
Torstainen kohtaaminen Espanjan minikiertueen viimeisellä keikalla oli siedätyshoitoni loppukoe. Perjantaina töissä French Filmsin Imaginary Future -levy unohtui kuulokkeisiini repeatille, enkä tuntenut tarvetta vaihtaa musiikkia koko päivänä. Roskildessa sitten seuraavan kerran!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti