Tämän nimisiä pohjoismaalaisia bändejä on kaksi. Toinen niistä on ruotsalainen metalliporukka, joka esiintyi tällä viikolla Suomessa. Tämä teksti ei käsittele sitä vaan metallia ja jazzia yhdistelevää norjalaista Shiningia.
Nykyään harvemmin kirjoittelen enää raskaammasta musiikista. Ne, jotka saavat päänsärkyä hardcore- ja/tai metallisoundeista ovat saaneet olla rauhassa. Shining onkin ensimmäinen 'uusi' rankkailujuttu, josta olen innostunut todella pitkään aikaan. Tuttavuuteni perustuu lähinnä vain uusimpaan Blackjazziksi nimettyyn albumiin. Neljään edelliseen levyyn en ole perehtynyt kovinkaan syvästi.
Blackjazzin juju onkin raskaiden kitaroiden vetämissä progejammailusessioissa, jotka muistuttavat ajoittain esimerkiksi The Mars Voltaa, astetta hardcorempana versiona tosin. Parempiakin vertailukohteita saattaisi löytyä, mutta kuten sanoin, raskaammanlainen musiikki on ollut aliedustettuna viime aikojen musiikkitarjottimellani. (Btw, jos jotain kovia uusia hardcore punk -bändejä on synnytetty parin viime vuoden sisään, vinkatkaa!)
Mistään perusmetallihommasta ei ole kyse. (Jos olisi, en täällä sitä hehkuttaisi.) Shining on aloittanut puhtaasti jazz-bändinä, ja Blackjazzin ero onkin huikea verrattuna muutamaan edelliseen levyyn (esim. Spotify: Shining – In the Kingdom of Kitsch You Will Be a Monster), jotka sisältävät reippaasti vähemmän metallisia aineksia ja keskittyvätkin enemmän avantgardeilemaan. Metallin lisääntyessä myös kokeellisuus on vähentynyt, mikä tuntuu hyvältä ratkaisulta. Enemmän äärimetallia, vähemmän ääriprogeilua, sopivassa suhteessa.
MySpace: http://www.myspace.com/shiningofficial
Spotify: Shining – Blackjazz (2010)
Spotify: Shining – Grindstone (2007)
www: http://www.shining.no/v2/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti