Lempibändit

Muistan, kuinka vielä vuosituhannen vaihteessa minulla ei ollut selkeitä lempibändejä, vaan suosikit vaihtelivat lyhyissä kausissa. Aikaisemmin 90-luvulla kaiken musiikin ehdoton voittaja oli Spice Girls - niin kuin varmasti kaikilla ikäisilläni tytöillä? Viimeiset kuutisen vuotta ovat neljä tärkeintä bändiä pysyneet samana. Maailman ehdottomasti parhaat bändit läpi aikojen, vaikka kausisuosikkeja toki pyrkii rinnalle edelleenkin. Ne ovat tässä, ja myös yllättäen Last.fm:ssäni kuunnelluimmat. Paras saavutti tänään hienon tasaluvun, jonka kunniaksi näkökulmani parhaasta musiikista.

RADIOHEAD
Kaikkien bändien kuningas. Yleisnerot, maanpäälliset Jumalten inkarnaatiot, Leonardo da Vincin 2000-luvun jälkeläiset, maailmanparantajat, musiikkibisneksen pelastajat... Jatkuvasti yllätyn positiivisesti seuratessani Radioheadin tekemisiä. Kaikki mihin miehet koskevat muuttuu menestykseksi tai saa merkityksen, josta oivana esimerkkinä viime vuosien paras elokuva There Will Be Blood, johon yhtyeen kitaristi Jonny Greenwood teki musiikit. Debyyttiä lukuunottamatta jokainen levy on ollut minulle kultakimpale, joiden jokainen kappale on ollut lempikappaleenani jossain vaiheessa. Radiohead on vaikuttanut musiikin lisäksi rankasti ilmastonmuutosta vastaan mm. sponssaamalla keikoille saapuvien matkat julkisiin kulkuvälineisiin ja painamalla kiertuepaidat kierrätetylle polyesterille. Luultavasti tässä ei tarvitsisi edes mainita vuosi sitten mullistettua musiikkibisneksen kenttää? Radioheadin merkitys nykymusiikille (ja minulle) on kiistämättömän suuri jo nyt, kuinkakohan arvostus muuttuu bändin hajottua? Välillä tuntuu, että olisin voinut alkaa kirjoittamaan vain Radioheadiin keskittyvää blogia, ja pelkästään siinä riittäisi aiheita loputtomaan musiikista paasaamiseen.

Lempikappaleet: Kaikki Pablo Honeyn jälkeen julkaistut, mutta viime aikoina erityisesti Lucky, Last Flowers ja Reckoner.
Lempilevyt: Kaikki Pablo Honeyn jälkeen julkaistut, mutta viime aikoina erityisesti In Rainbows.
Soitettujen kappaleiden saldo Last.fm:ssä: 15 000



THE MARS VOLTA
The Mars Volta on kuulunut suosikkeihin bändeihin heti sen olemassaolon alusta alkaen, heti kun kuulin At the Drive-inin afropäisiltä herroilta tulleen uutta materiaalia Tremulant -ep:n muodossa. Siitä eteenpäin onkin jokainen ilmestynyt levy tuntunut toistaan paremmalta - poikkeuksena Amputechture, joka avautui minulle kokonaan vasta tämän vuoden alusta. Olen oppinut rakastamaan jopa kokeellisia avaruuspörinöitä ja kiertoja mahtavien kitara-, rumpu- ja perkussiotaiturointien välissä. Teemalevyt ovat toimineet alusta loppuun asti poikkeuksellisen hyvin, ja The Mars Voltan tuotannossa arvostankin etenkin levykokonaisuuksia, vaikka kappaleet itsessäänkin ovat jo mestariteosmaisia spektaakkeleita. Unohtamatta ei saa jäädä sekään, että bändi on täysin hullu livenä. Viimeksi texasilaiset nähdessäni laulaja Cedric Bixler-Zavala varasti yleisöstä kameran ja yritti viedä myös erään nuoren naisen käsilaukun.....

Lempikappaleet: Mahdotonta valita edes muutamia, mutta viime aikojen iskevimmät ovat Viscera Eyes, Ilyena ja Ouroborous.
Lempilevyt: The Bedlam in Goliath, Frances the Mute
Soitettujen kappaleiden saldo Last.fm:ssä: 3262

TOOL
Toolissa on jotain sanoinkuvaamattoman lumoavaa ja tarttuvaa. Tool on yksi niitä bändejä, joiden levyt on pakko kuunnella alusta loppuun, sillä yksi kappale tuntuu vain osalta yhtä isompaa. Tämä lienee osoitus levyjen perusteellisuudesta, mikä taas ei ole yllätys ottaen huomioon pitkät ajanjaksot albumien julkaisun välillä. Yksi tärkeä asia Toolin kohdalla on myös huumorintaju. Vaikka sydämeni melkein pysähtyi muutama vuosi takaperin aprillipäivänä, kun bändi ilmoitti laulaja Maynardin tulleen uskoon ja bändin tämän vuoksi hajoavan, on minun myönnettävä, että se oli järkyttävin aprillipila koskaan. Tylyä, mutta toimivaa. Vaikka pidän Tool-taustojani syynä rakkauttani post-metallia kohtaan, en osaisi verrata tätä progressiivista metallia soittavaa yhtyettä yhteenkään toiseen bändiin. Props. Ai juu, Toolin musiikkivideot rules.

Lempikappaleet: Eulogy
Lempilevyt: Lateralus
Soitettujen kappaleiden saldo Last.fm:ssä: 2517

AT THE DRIVE-IN
Tän kanssa kävi vähän niin, että yhtye hajosi heti, kun ehdin todella innostua minulle entuudestaan tuntemattomasta megasiististä musiikkityylistä. Huutolaulut, iskevät riffit, aggressiivinen liveshow, viileä habitus ja siltikin kantaaottava jalat maassa -asenne veivät mukanaan niin vahvasti, että At the Drive-inin jälkeisellä ajalla kaikki yhtyeen jäsenten musiikkijutut ovat automaattisesti kiinnostaneet - hyvin paljonkin, niin kuin The Mars Voltan sijoittuminen pari pykälää ylemmäs kertoo. Toisaalta kaikenlainen post-hardcore -kikkailu on tämän jälkeen ollut tervetullutta korvilleni kuunneltavaksi.

Lempilevyt: in/Casino/out
Lempikappaleet: Lopsided
Soitettujen kappaleiden saldo Last.fm:ssä: 2237

CIRCA SURVIVE
Tuorein tulokas, mutta on pitänyt lujasti kiinni paikastaan aina debyyttialbumin ilmestymisestä asti keväästä 2005. Kirjotin yhtyeestä pidemminkin heinäkuussa, lue se tästä.

Lempilevyt: On Letting Go, Juturna
Lempikappaleet: On Letting Go
Soitettujen kappaleiden saldo Last.fm:ssä: 2197

MUUTAMAT MAININNAN ARVOISET:
Kotimaisista kärkeen yltävät Disco Ensemble ja Abduktio. Molemmat ovat iskeneet alusta asti, ja kiinnostus on pysynyt yllä koko uran ajan, vaikkakin vähän hiipunut isoimpien fanituskausien jälkeen. Molempien tänä vuonna julkaistut uutuuslevyt löytyvät isolla todennäköisyydellä levylistaltani vuoden lopussa. Ulkomaisista lempibändin titteliä kärkkyy myös Klaxons. Brittiyhtye on saanut minut ihastumaan jokaiseen asiaan musiikissaan ja olemuksessaan, mutta vasta seuraava albumi voi näyttää, onko bändistä oikeasti suosikiksi, vai oliko debyytti vain sattumalta täysosuma.