Kirjoitettu kuunneltuani streamia MySpacesta ennen julkaisupäivää:
Jaaha, Disco Ensemble tuli puun takaa. Jannujen kolmannelle levylle kohdistuneet odotukset ja julkaisupäivän odotus ovat kasvaneet mitä kauemmin on edellisestä kulunut ja mitä enemmän puhetta kolmosesta on ollut. Toukokuun seitsemättä on odotettu kiinnostuksella, ja radiosta on vahdattu ensimmäistä sinkkubiisiä. Ja silti nää pääsivät yllättämään. Magic Recoveries ennakkokuuntelussa MySpacessa? No mitä helvettiä!
Ensimmäisen läpikuuntelun jälkeen pettymys on suuri, todella suuri. Onko niin että oudolta tuntunut sinkku, Bad Luck Charm, on todella levyn paras kappale? Mikä helvettiä Arsonists vs. Firemen edes tekee tällä levyllä? Samalla kun en malttaisi olla kuulematta kaikkia tarjoiltavia biisejä tekisi mieli skippailla seuraavaan kappaleeseen jo ihan sen takia, että tää nyt soiva raita on paska. Toisaalta kiekkoa varjostaa sama ongelma kuin tämän vuoden tähän astisista levyistä parhainta (The Mars Volta: The Bedlam in Goliath), se on ahdettu täyteen, se on raskas ja puuduttava paketti.
Hei, jos The Mars Voltan levystäkin kuoriutui esiin mestariteos, pitäiskö antaa Suomen viralliselle seuraavalle vientitoivollekin toinen mahdollisuus? Jo toinen kerta paljastaa biiseistä uusia ulottuvuuksia sekä hienoja ja jopa rohkeitakin ratkaisuja. Se ei tunnukaan enää yhtään raskaalta eikä väkinäiseltä. Hei, tää We can stop whenever we want'han olikin ihan kova biisi! Eiku, tää Worst night out on kyllä paras rokkiballadi ikinä - ja sitä rataa. Magic Recoveries ei aukea kokonaan vielä toisella, kolmannella tai välttämättä kymmenennelläkään kerralla, eikä tämä tarkoita, että se olisi liian vaikea levy. Mitä useamman kerran sen pyöräyttää läpi, sitä paremmalta se maistuu. Eikö nää sanat päde yleensä sellasiin lättyihin, jotka kestää kulutusta - vai oonko ihan hakoteillä?
Nyt:
Muutaman lisäkierroksen myötä jopa se Arsonists vs. Firemen kuulostaa mainiolta. En väitä, että levyssä ei olisi puutteita. Disco Ensemblen kolmesta ilmestyneestä levystä se ei ole paras eikä huonoin. Oikeastaan tämän jälkeen en osaa enää pistää levyjä järjestykseen vaan ne tuntuvat tasaisen vahvoilta jokainen. Vaikka muutamat lempikappaleet edelleen löytyvät muilta levyiltä, paikkaa lättyä paljon se, että Miikka Koiviston kynänkärki terävimmillään uransa aikana. Usean biisin kohdalla pysähdyn kuuntelemaan mageita oivalluksia, ja tällä kertaa sanat pyörivät päässä niiden itsensä takia eikä taustalla soivan menevän riffin. Magee levy, joskin jotkut kappaleet eivät tunnu kestävän soittoa samalla tavoin kuin toiset. Ainoa mikä enää ärsyttää on Poltergeistin kuiskaukset, mutta nekin tuntuvat uppoavan muutamiin ystäviin, joilla levy on soinut enemmän. Hyvä pojat, oon ylpeä teistä. Itkin Provinssissa yhtä paljon teidän kuin Foo Fightersin keikalla :"-)
Karmarock 2004
Ne loput lukuisat: http://www.flickr.com/photos/foonk/sets/72157604060717116/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti