Saavuttiin torstai-perjantaiyönä kivoimman rankkasateen aikaan, mut ei se just haitannu. Käytiin dokaas jossain tyhjässä paviljongissa, kunnes meidät tultiin hakeen sieltä naapurileiriin sohville. Palvelu oli hyvää: ilmasta juomaa, sadesuoja ja lämpimät takit hartioilla. Aamulla sain huomata, että siinä leirissähä oli Provinssin telttanaapurit parin vuoden takaa - rennot ja hyvät jalasjärveläiset.
Niitten tyyppien kanssa poltettiin joku yö grillissä kaikkien omaisuutta, kun oli kylmä. Juuso esimerkiks heitti farkkunsa meidän rovioon - en tiiä oisko ne kuiteski lämmittäny päällä enemmän. Alusvaatteita, kolme Visa Electronia ja kaikkee muuta meni kans. Ite heitin sormuksen. Senki olin saanu aikasemmin päivällä, ku muistaakseni Riston keikalla oli lentäny mun siideriin. Kaiken lisäks sen omistaja tuli pyyteleen anteeks, lahjotti sen mulle ja anto vielä viis euroo käteen uutta juomista varten. Mitävittuu :---D
Ehkä hauskinta omasta näkökulmasta oli kuiteski se, että hengasin siellä koko ajan eri tyyppien kanssa. En varmaan käyny keikkojakaan kahta kertaa saman tyypin kans kattoon. Kai se johtu siitä, että oli niin paljon kavereita ja känni-impulssit sitte johdattanu seurasta toiseen. Hengasin mm. portugalilaisen hevimimmin sekä ex-irkkikaverin tyttöystävän kanssa, joka tunnisti mut koska oli nähny mut Ruman jonossa. Sunnuntaina kävin kattomassa bändejä pojan kanssa, jolle olin heittäny kommenttia päivää ennen Provinssia jostai Las Vegasista. Useempaan otteeseen otin pikahengaukset Last.fm-naapurin kanssa - tai oikeestaan se ei ees oo mun naapuri vaan mä sen. Mut ehkä mun lemppari oli, kun sunnuntaiaamuna kahdeksalta riehuin jossain megabileissä, missä oli kaikki hereillä olevat - eli ei mun kavereita. Päädyin sitte danssaileen, jonku pojan kanssa, jonka olin joskus nähny mun gallerian vieraslistassa. Haha.
Mut näky 150 0000 00000 0000 ystävää, kaveria, tuttua, tutun tuttua ja ei-ennestään-mutta-nyt tuttua. Sain ilmasta hyvää ruokaa ja juomaa, eikä mitään menny rikki - paitsi teltta ehkä, en oo tarkistanu. Juusolla ja Jonnilla meni silmälasit ettei siihen verrattuna mitää. Ehkä isoin takaisku oli se, että tulin uudestaan kipeeks, tällä kertaa vitusti pahemmin. Syytän siitä vesisotaa. Mut hyvä fiilis, ainoo vaan että tulee ikävä just noita tuttuja, joita näkee aina festariolosuhteissa. Onneks Ilosaari on pian, ja muutamia näkee jo aikasemminki.
Aah, festarit. Loves.
Tässä ollaan vasta menomatkalla, oikeesti. Fresh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti