Teflon Brothers

Pyhimyksen, Volin ja Heikki Kuulan vuonna 2006 muodostama suomiräpin supertrio Teflon Brothers julkaisi ensilevynsä Monspin ja Yellowmicin kautta. Odotettu esikoisalbumi T (2009) saapui mukanaan valtavirtaräppiä parodioivia urbaanista ahdistuksesta kertovia lähiölauluja, joista Vexi on velkaa, Hikoilen ku raiskaaja, In Tolu ja Ei oo ilmasii tissei iskivät hoppiyleisöön kuin salami kirkkaalta taivaalta. Monspin julkaisema kakkoslevy © (2010) käänsi kelkan klubiräppiparodioinnille, ja tarjosi Loost Koosin Väiskin tuottamia bossanovavaikutteisia osin liveinstrumentein toteutettuja kesäisiä popkappaleita, joista elämään ovat jääneet ainakin Kokkonen on ykkönen ja Skippaan duunit.

Komeita poikia.

Aitopäiden, skeneilijöiden ja Basson foorumilla notkuvien räppipuristien harmiksi tämä kirjoitus tulee tästä eteenpäin keskittymään ainoastaan Teflon Brothersin vuonna 2012 julkaisemaan tuotantoon. Pieneltä ja katu-uskottavalta Monspilta ylikansalliselle Universal Music Groupille (no, tarkemmin ottaen Johanna Kustannukselle) loikannut Teflon Brothers on tähän mennessä pudottanut tulevalta Valkoisten dyynien ratsastajat -työnimellä kulkevalta albumiltaan kolme singleä (Poimunopeus, Lähestymiskieloja ja Toukasta eroon), joista jokainen on ilmestyessään herättänyt varsin ristiriitaisia reaktioita.



"Vaikee olla vaatimaton ku on vitun hyvä.
Poimunopeus päällä ja kuosi sikasyvä."

Poimunopeus on rehellisesti sanottuna ensimmäinen Teflon Brothersin biisi, johon pystyin suhtautumaan tietyllä vakavuudella sen ilmestyessä. En tarkoita, etteikö hommassa olisi nytkin mukana aimo annos sarkasmia tai että kaikki aiemmat Teflonien tekemiset olisivat jotenkin kuuntelukelvottomia. Tällä kertaa vain pelkkä sekoilu, sananäppäryys ja parodiointi eivät vie kaikkea huomiota pois itse asiasta eli hyvästä biisistä. Tämä on nimittäin ensimmäinen Teflon Brothersin tekemä Biisi. Isolla b-kirjaimella. Tuotanto ja äänimaailma ovat aiempaa harkitumpia, viimeistellympiä ja jalostuneempia. Taustat herättävät assosiaatioita neonvaloihin, chip tuneen, ala-asteen discoon, Outkastiin (Hey Ya) sekä Sauruksen Pik3n tekemisiin. Lisäksi kappale sisältää kuolemattomia laineja kuten: "mua enemmän kujalla / on vain kuja" tai  "mua ei kiinnosta miten sulla menee, rumilus / vaan milloin sä lähet menee / mä tulin dokaa ja sen ei oo tarkotus / olla mitään vitun spedee" Tyhjentävää riimittelyä. Tätä romaanimitassa, kiitos!




"Nainen, teen sun takii kaiken.
Ruusua, horsmaa ja yksi takiainen.
Tien pientareelta voi kukkia vienoja.
Petuniaa pihasta ja lähestymiskieloja."

Lähestymiskieloja tuo aihevalintansa vuoksi ensimmäisenä mieleen Irwin Goodmanin Rentun ruusun ja sen jälkeen vielä J. Karjalaisen Villejä lupiineja. Pyhimys aloittaa ensimmäisen versen takuutiputtavalla riimiparilla "tässä kasvis, parsa / olet kaunis, vasta varsa", joka nitoo yhteen oivallisesti älyvapaan absurdismin sekä kansallisromanttisen runouden. Tästä kappaleesta alkaa olla huumorikin jo melko kaukana ja teksti on loppujen lopuksi tarinakeskeisyydessään lähempänä esimerkiksi PMMP:n Joku raja -kappaletta kuin Goodmanin rallatusta. Tämä on runollista ja välillä riipaisevan herkkää. Tämä kappale ei mielestäni ole kategorisesti räppibiisi vaan pelkästään hyvä biisi. Tykkään!


TEFLON BROTHERS - TOUKASTA EROON from PABLO FILMS on Vimeo.

"Passaa tilinumero.
Niin saat dineroo.
Hankkiudu toukasta eroon."

Hienolla Pablo Filmsin tekemällä musavideolla siunattu Toukasta eroon on näistä kolmesta singlestä kryptisin ja gangstamaisin. Jos Roopek, Eevil Stöö ja Julma-Henri tekisivät asteen kaupallisempaa ja tansittavampaa materiaalia, kuulostaisiko se tältä? Tuntuu kuin Pyhi ja Kuula olisivat tuoneet alter egonsa Perhosveitsi-Heikin ja Lika-Akin feattaamaan tefloneiden biisiin. Tämä ei kuulosta lainkaan huonommalta ratkaisulta. Biittikin kuulostaa siltä kuin Michael Jackson joraisi Thrilleriä happopäissään Disneylandissa pimeän jälkeen. Eli siis juuri oikealta. Loistavaa!

Alun perin jo kesäksi kaavailtu Valkoisten dyynien ratsastajat ei tätä kirjoitettaessa ole vielä nähnyt päivänvaloa, mutta myönnettävä on, että se on ensimmäinen Teflon Brothersin levy, jota allekirjoittanut odottaa ns. hiessä. Rap!

Facebook: www.facebook.com/TeflonBrothersOfficial

The Megaphone State - VLA Kings

All Earsin Suomi-kuukausi jatkaa tällä viikolla räppiteeman parissa! Pahoittelemme sunnuntain punk-postauksen viivästystä kiireen ja teknisten ongelmien vuoksi. Tulossa on.

Kun nuorempana kuuntelin enemmänkin räppiä, muistan naureskelleeni (sittemmin suomeksi läpilyöneen) Peilarin, Don Johnson Big Bandin ja Redraman kaltaisille yrittäjille, joiden englanninkielisestä ilmaisusta tahtoi lähinnä sulkea naamansa tyynyyn ja itkeä myötähäpeästä. Tämä muuttui kertalaakilla kun yhtäkkiä julkisuuteen pompahti pari vuotta sitten Gracias ja The Megaphone State. Ensimmäinen on saanut isomman kakkupalasen osittain huvittavan ilmiselvästä maahanmuuttajaräppihypetyksestä (jota tyypit ovat muuten itse kritisoineet vääräksi lähtökohdaksi musiikkiinsa), mutta jälkimmäinen on ollut itselläni tiheämmässä soitossa.

Muistan hyvin sen fiiliksen kun kuulin ensimmäistä kertaa Megaphone Statea. Menin aivan ekstaasiin: tuntui epätodelliselta, että näin uskottavaa englanninkielistä räppiä voi tulla Suomesta. Täysin virheetön suoritus. Biisi oli tämä:

Verrattuna yhtyeen 2009 julkaistuun omakustannedebyyttiin Home of the Knockout Artistiin on Fresh Tunes Finlandin julkaisema kakkosalbumi VLA Kings vaivattomampi ja viimeistellympi. Nimi muuten viittaa nokkelasti heppujen kotikaupunkiin Viialaan. Soundiltaan ja ideologialtaan levy edustaa selkeästi rap-musiikin undergroundimpaa laitaa: riimit käsittelevät syvällisiäkin asioita, eikä kaikkia paukkuja satsata tyhjänpäiväiseen sinkkubiisiin, vaan painopiste on viimeistellyllä ja tyylitietoisella albumikokonaisuudella.

Megaphone Statessa ilahduttaa paitsi Suomen rap-skenen parhaimmistoon nousevat SimonSoundin vääntämät soulia ja vanhan ajan meininkiä huokuvat biitit, myös Ekowin kekseliäät ja ajatuksia herättävät riimit. Mikä parasta, yhdessä nämä elementit ovat enemmän kuin osiensa summa. Megaphone State ei ole kyyninen, muttei yltiöpositiivinenkaan. Sen musiikissa muodostavat sulavan kombinaation viittaukset hiphopin traditioon, musiikillinen kunnianhimo ja downright hyvät vibat.

Lainit, kuten You're now talking to the African soul / in the land of the reindeer and snow (December Flight) saavat parhaimmillaan ihon kananlihalle. Kun musta tamperelainen räppää siitä miltä tuntuu olla luokan ainoa erivärinen, liikutaan sellaisella alueella, jossa suomalaisella osittain kaavoihinsa kangistuneella dissausräpillä on vielä paljon koluttavaa.

Suosittelen ehdottomasti Basson Räppilapsuus-dokkarisarjaa, jonka ensimmäisen osan avasi Ekow.

Omaksi suosikkibiisikseni VLA Kingsiltä muodostuu jostain selittämättömästä syystä Live Transmission pt. 2. Ekowin vaivattoman nopeat riimit ja vienot Gil Scott-Heron -viittaukset, A Tribe Called Quest -henkinen jazz hop -biitti, tarttuva taustamelodia ja iltapäiväisen sateen tunnelmaa henkivä rumpusäksätys. Tässä biisissä kenties tiivistyy kaikki ne elementit, jotka tekevät Megaphone Statesta Suomen tämän hetken kovimman räppibändin.

Ydinperhe - Meistä ei tullut mitään 7"

Pyydän jo etukäteen anteeks, koska tää on ehkä koko maailmanhistorian paskin levyarvio. Mulla on punk-darra enkä jaksanut keskittyä omaan ajatustyöhön. Niinpä kävin ostamassa Ydinperheen Meistä ei tullut mitään seiskatuumasen ja laitoin frendit kuunteleen. Kirjotin ylös, mitä ne siitä kommentoi. Ettei Ydinperhe tulis antaan niille turpaan, nimet on sensuroitu. Musta ne on kova bändi, vaikken ehkä kuulukaan kohderyhmään.

Kuunneltiin A-puoli.

Hipsteri1: Oliks eka kappale jo tossa
Meitsi: Siinä oli kolme.

Laitoin A-puolen uudestaan, koska se meni ilmeisesti vähän ohi jengiltä.

Meistä ei tullut mitään:
Hipsteri2: Nyt hei viinaa (kaivaa viinoja ja höpöttelee itsekseen)
Hipsteri2: Kuulen aina ton vittu sanan

Kilariämmät:
Hipsteri1: Miten tätä voi kuunnella noin hiljasella
Tässä kohtaa laitoin volat täysille.
Hipsteri2: Sukupuoliklinikat mainittu
Hipsteri2: Karjuuks tässä nainen. Karjuvat naiset on hot.

Elämän tikkataulu:
Hipsteri3: Hyvä alku. Vähän liikaa sellasta peruspunkkia. Niinku et sukupuolitaudit. Vittu turpaan tulee.
Hipsteri2: Eiks ne vois keksii jotain uusia aiheita. Eiks punkissa oo muuta ku sukupuolipoli ja turpaan saaminen.
Hipsteri1: Mut tää on punkkia. Ei oo sellasta ylituottamista. Vaan on vedetty narulle se mikä on sielusta on tullut.
Hipsteri2: Oliks siin jo taas kolme biisii? Eli nyt me ollaan kuunneltu koko homma?
Hipsteri1: kuulin kaks biisii
Meitsi: eiku laitoin sen A-puolen uudestaan
Hipsteri1: Ahaa, eli jotain vaihtelua vois olla.
Hipsteri3: Kokonaisuutena paljon tyylikkäämpi ku moni muu suomipunkbändi
Hipsteri2: Kylhä tost niinku ymmärsi mitä karjuttiin
Hipsteri1: Eli ymmärsi ne vitun jees ja sukupuolitaudit. Yritin kyllä kuunnella.
Hipsteri1: Onks tässä nuoria mimmejä? Siinä oli sellasta nuoruuden intoa. Mä toivon että ne oli nuoria tyyppejä.
Hipsteri3: Joo siit lähtis pohja pois jos ois 45-vuotiaita
Hipsteri1: Kuulosti siltä et on tehty täydellä innolla.
Hipsteri3: Tehty täysii
Hipsteri1: Hyvässä ja huonossa
Hipsteri2: Myötä ja vastoinkäymisissä
Hipsteri3: Eli toi puoli oli niinku myötä ja vastoinkäymisissä

B-PUOLI

Faija on alkkis
Hipsteri3: Ei kauheen yllättäviä biisiennimiä.
Hipsteri2: Känni mainittu. Onks nää helsinkiläisii ku nää hokee koko ajan vitun jees? Vai sanotaanks niin muuallakin?
Hipsteri3: Täs biisis on jotain Cerebral Ballzy-tyylistä siisteyttä.
Hipsteri2: Kuulostaa paremmalta.
Hipsteri1: Joo tätä puolta on selkeesti tuotettu vähä enemmän ja jengi jopa soittaa.
Hipsteri2: Voi sen faija on alkkis.
Hipsteri1: Hienot taustat ku toi mimmi huutaa taustalla.
Hipsteri2: Tää vois jäädä soimaan ihan päähän.
Hipsteri1: Nii vaiks sanat onki et faija on alkkis.

Ei kellekään velkaa
Hipsteri1: Kaikissa biiseissä on ollu sama tempo. Onks punkissa muita nopeuksia vai kuuluuks sen olla tällasta?
Hipsteri1: Rupee päällimmäisenä jäämään mieleen vaan vittu tästä
Hipsteri2: Mulle vitun jees
Hipsteri1: Vittu on elämän perusasioita
Hipsteri2: Niinku myös tissit

Henki ei lähde & Ennen vanhaan
Hipsteri1: Kitarat liian lujalla ja laulu liian hiljasella eli niinku noi kitarat sekottaa tätä.
Hipsteri2: Toi karjuva mimmi on edelleen kuuma juttu
Hipsteri1: Tosta tulee mieleen vähän Frivolvolin laulaja, vaikka se onki jäbä. Enemmän sais tota naista olla tässä.
Hipsteri1: Ois komeeta jos ois jotain kannanottoja. Eiks toi punx oo yleensä sellasta et pitäis ottaa vähän enemmän sanottamaa? Eikä vaan että vittu ja pillu.

Soitin vielä muutamat extrabiisit Bandcampista.

Mitä on punk:
Hipsteri3: "punk on sitä että lentää tytöt meidän bändistä ULOS". tosta tuli todella monta bonusta.

Sitten kuunneltiin Aamulla töihin, illalla himaan. Tuli vastaus siihen miksei oo enemmän sanottavaa.

Hipsteri2: Laita se Ukkometso nyt soimaan.

Facebook: https://www.facebook.com/pages/Ydinperhe/157038421000055?ref=stream

Särkyneet

Särkyneet on bändi, joka lähteestä riippuen soittaa joko renttupoppia, lastenhoitorockia, naisvetoista spurgupoppia tai suomirockia. Yhtye itse tiettävästi suosii ensimmäistä vaihtoehtoa, joten käyttäkäämme sitä. Renttupopin lähettiläät on yhtä kuin Milla (laulu & kitara), Jani (kitara), Jamppa (basso) sekä Maukka (rummut & laulu), ja voin vakuttaa, että yhdessä he ovat dynamiittia. Jäsenten aiemmista bändeistä voisi mainita I Walk The Linen, The Heartburnsin ja Death With A Daggerin.

Särkyneiden musiikkia on verrattu paljon Karkkiautomaattiin, minkä lisäksi heittäisin itse kattilaan vielä Maritta Kuulan ja Tavaramarkkinat. Särkyneet voisi olla Noitalinna Huraa!:n viileä ja itsetietoinen kaupunkilaisserkku, joka maaseudulla serkun luona vieraillessaan polttaa röökiä sisällä, jättää vessan toistuvasti vetämättä, kampaa hiukset röyhkeälle heittikselle ja vikittelee kulmakunnan kellohameisiin pukeutunutta leidistöä minkä kerkeää! 

Combat Rock Industryn suojissa majaileva poppoo on julkaissut tähän mennessä kaksi seiskatuumaista (Särkyneet 7" & Mitä on olla levoton? 7") sekä yhden pitempituumaisen, Ei enää -debyytin. Ohessa ne kaksi täydellistä kappaletta, jotka saivat allekirjoittaneen menettämään sydämensä renttupopille.






Paraikaa Särkyneet viimeistelee kehutun debyyttinsä jatko-osaa. Kaupungin kutsu (CD/LP) näkee päivänvalonsa tiettävästi marraskuussa. Sitä ennen suosittelen katsastamaan bändin livekunnon sekä hommaamaan seiskat ja älppärin joko Levykauppa Äxästä tai Combat Rock Shopista.

Särkyneet livenä:

24.11.2012 Klubi, Turku (Punk Rock X-mas)
28.11.2012 Klubi, Tampere (Punk Rock X-mas)
05.12.2012 Stoppari, Mikkeli (Punk Rock X-mas)

Kotisivu: http://www.fireinsidemusic.com/sarkyneet/
Facebook: http://www.facebook.com/pages/S%C3%A4rkyneet/151141188236791
Bandcamp: http://sarkyneet.bandcamp.com/album/ei-en