Black Lizard

Black Lizardin synkistelevät pojat EP:n kannessa. Kuva: Ines Kalliala

Helsinkiläinen erittäin mainio psykepoppoo Black Lizard (joka kulki vielä vähän aikaa sitten and the Liquid Plastic Castles -täsmennyksellä) itsejulkaisi tässä kuussa uuden neljän biisin EP:n joka on ollut meikäläisellä tasaisessa soitossa viime viikkoina. Helvetin hyvää kaikuisaa, raakaa, psykedeelistä soundia Brian Jonestown Massacren ja Spacemen 3:n jalanjäljissä. Joku voisi kuulla soundissa myös psykoosin partaalle vajonneen The Jesus and Mary Chainin. Erittäin mukavaa kuulla Suomestakin kumpuavan tällaista meininkiä!

Eka kipale Forever Gold lähtee pärisemään delay ja reverb -fiiliksissä yltyen lopulta noisehtaviin kitarajameihin. Death Serve jatkaa samoissa merkeissä, mutta eleetön ja tarttuva melodia nostaa sen yhdeksi EP:n kohokohdista (hyväksi todettu myös livetilanteessa). Yksinkertaiset mutta toimivat sointurakenteet luovat biiseihin tietynlaista voimaa, ja lyriikat ovat - ah niin tuttua - vaikerointia näistä ihmissuhteiden nurjista puolista.



Omat suosikkini ovat kuitenkin kaksi jälkimmäistä biisiä. Hypnoottinen Spirits koskettelee soundimaailmassaan jollain tavalla ehkä jopa Yo La Tengoa äänekkäimpinä hetkinään, mutta on kuitenkin synkempi ja raaempi. Some Drugs on jumittelevan ja junnaavan tärisevä kasari-indie-psykedelian muotoon puettu blues-henkinen pläjäys, joka yltyy lopulta mahtaviin My Bloody Valentinemaisiin yhden soinnun hakkausjameihin.



Black Lizardin livemeininki on ehdottomasti näkemisen arvoista aina kun siihen on mahdollisuus. Itse kävin viimeksi katsomassa yhtyettä kutosella The Menin lämppärinä ja seuraavaksi taidan tarkastaa meiningit Gloriassa. Tässä tulevia keikkoja:

7.4. Gloria, HKI
20.4. Kodu Baar, Tallinna
21.4. Kink Konk, Tarto
24.4. Siltanen, HKI

Päällimmäiseksi fiilariksi Black Lizardin perinnetietoisesta mutta tuoreesta EP:stä jää himo saada lisää. Kokonaisessa albuuumissa voisi olla kestosuosikin potentiaalia! Loppuun vielä edelliseltä EP:ltä huippubiisi ja keikkafiiliksen takuunostattaja Fucking Up.

Mitäs tänään?

Tämän viikonlopun ohjelmaan piti kuulua comeback Tukholman kevääseen, mutta alkuviikosta tajusin, ettei se ole ehkä realistista kaikkien velvollisuuksien keskellä. Niinpä olen kompensoinut megabileiden missaamista käymällä melkein joka päivä keikoilla. Tällä viikolla on jo tähän mennessä käyty katsomassa The Casbah, The Amazing, DWNSTRS, Kap Kap, Ritual Smoker ja Suomen Karvapääkuninkaat 1968. Vaan eipä ole viikko-ohjelma vielä ohi. Siispä parit menovinkit vielä tälle viikonlopulle Helsinkiin ja Tukholmaan.

Tää on aika hakuammuntaa, mutta jos joku Tukholmassa majaileva/ vieraileva suomalainen tämän lukee, niin näitä bileitä en haluaisi missata:

Lauantaina Tukholmassa!!

Facebook-tapahtuma

...ja kun kuitenkin missaan niin pidän itseni kiireisenä tänään näin (jos vain suinkin kaikkialle ehdin):

Ilta käyntiin Kalliosta:

Facebook-tapahtuma

Sieltä Korjaamolle nauttimaan Reginasta ja Zebra and Snakesta ILMAISEKSI.

Facebook-tapahtuma

Tapahtuman kotisivut

ja jatkoille tänne:

Facebook-tapahtuma

Jos pystyisin jakaantumaan useampaan paikkaan samaan aikaan niin menisin myös tsekkaamaan Funia, Baxter Stockmania, Throatia ja Umpiota Lepakkomieheen.

Facebook-tapahtuma

Hauskaa viikonloppua!

Paperfangs - AAVVAV

Kassun mukana tuli Paperfangsin utuis-kesäiseen söpöilysoundiin sopiva tervehdys.

Kun näin tämän kuun alussa Facebookissa, että Soliti on kiinnittänyt riveihinsä Paperfangsin, en ollut kuullutkaan koko bändistä. Kuuntelin pari biisiä netistä ja laitoin saman tien uunituoreen c-kasetin tilaukseen. Nyt muutaman viikon odottelun jälkeen AAVVAV vihdoin saapui!

They find inspiration in old movies, 

late-night biking trips, second-hand shops, 

picnics and love (last.fm)

Vaikka omissa mieltymyksissäni Paperfangs ei aivan ylläkään Solitin bändikaveriensa New Tigersin ja Black Twigin tasolle, on se varsin mukavaa kesäistä fiilistelyä vaikkapa kirpparipyöräretkelle. EP:n avaava Books lähtee heti soljumaan kaikuisissa pianotunnelmissa, ja pitkälti utuisen dream popin sfääreissä leijaillaan kuuden biisin ajan. Bändin onnistunut visuaalinen ilme kuvastaa sinipunertavassa kepeydessään hyvin itse musiikkia. Kasetin toisella puolella on myös Lost interview-niminen yllätysraita, jonka sisältö on ennemminkin lempeää äänipsykedeliaa kuin varsinainen haastattelu.

Tasalaatuisen onnistuneesta AAVVAVista paistaa ilo ja huolettomuus, eikä paljon parempaa soundtrackia voi keksiä puistopiknikin taustalle. Aurinkolasit päähän, bisse käteen ja kasetti mankkaan! Tämän perusteella voi olettaa, että Solitin julkaisema pitkäsoitto on hyvinkin odottamisen arvoinen.

PS. Vaikka AAVVAV ei olekaan Solitin julkaisu, toivon että tämä on merkki siirtymisestä analogisiin formaatteihin! (lue: New Tigers ja Black Twig vinyyleinä, kiitos!)

Grouper @ Kuudes linja 14.3.

Viikko sitten jättiläismäisen diskopallon alla  keskellä esiintymissalin lattiaa  soittaneen Grouperin eli Liz Harrisin rakentamat äänet herättivät epäilemättä hyvin erilaisia mielikuvia yleisön kokemustaustoista riippuen. Harrisin ympärillä lattialla istunut yleisö painoi silmänsä kiinni, tukki turpansa ja kuunteli. Joku kuuli muuttolintuparven matkaavan kohti kevättä, joku toinen  kostean ilman tiivistymisen pimeän luolan kattoon ja siitä edelleen pisaroiden putoamisen kolealle kalliolle tai ehkä jotain freudilaisen häiriintynyttä nutjob-kamaa. Nämä äänimaisemat tietää ainoastaan keskiviikkoiltana Kuudennella linjalla hypnoottiseen unitilaan vaipunut yleisö itse. Koska tällaiset ambientdronehissuttelun äänimaailmat ovat vähän kinkkistä kuvailtavaa, tässä teille jo toinen visuaalinen keikkaraportti viikon sisään. Tänään esittelen, mitä muuta hiljaiseen keikkaan kuului.

Mihin jäivät matalan vedonlyöntiprosentin saaneet kuorsaus ja tekstiviestin merkkiääni???

Vaikka Grouperin musiikkia ei voi missään nimessä virkistäväksi kuvailla, keikka oli silti virkistävä. Siinä hetkessä äänten kokeminen korostui ja kokemus oli aivan eri planeetalta kuin normaalit rokkikeikat. Thanks.