Viikko sitten jättiläismäisen diskopallon alla keskellä esiintymissalin lattiaa soittaneen Grouperin eli Liz Harrisin rakentamat äänet herättivät epäilemättä hyvin erilaisia mielikuvia yleisön kokemustaustoista riippuen. Harrisin ympärillä lattialla istunut yleisö painoi silmänsä kiinni, tukki turpansa ja kuunteli. Joku kuuli muuttolintuparven matkaavan kohti kevättä, joku toinen kostean ilman tiivistymisen pimeän luolan kattoon ja siitä edelleen pisaroiden putoamisen kolealle kalliolle tai ehkä jotain freudilaisen häiriintynyttä nutjob-kamaa. Nämä äänimaisemat tietää ainoastaan keskiviikkoiltana Kuudennella linjalla hypnoottiseen unitilaan vaipunut yleisö itse. Koska tällaiset ambientdronehissuttelun äänimaailmat ovat vähän kinkkistä kuvailtavaa, tässä teille jo toinen visuaalinen keikkaraportti viikon sisään. Tänään esittelen, mitä muuta hiljaiseen keikkaan kuului.
Mihin jäivät matalan vedonlyöntiprosentin saaneet kuorsaus ja tekstiviestin merkkiääni??? |
Vaikka Grouperin musiikkia ei voi missään nimessä virkistäväksi kuvailla, keikka oli silti virkistävä. Siinä hetkessä äänten kokeminen korostui ja kokemus oli aivan eri planeetalta kuin normaalit rokkikeikat. Thanks.
Oot paras
VastaaPoistaHaha kiitos :--D
Poista