Top Tigers play New Sound

Kansisuunnittelusta vastasi New Tigersin monitoimimies Appu Jasu.

New Tigers - ja Soliti-diggareille tarjottiin uudenlaista nannaa kun levykauppojen hyllyille ilmestyi viime kesänä poppoon ja ruotsalaisen Top Soundin splitti 7" nimeltään Top Tigers play New Sound. Tämä on myös ensimmäinen Soliti-bändin vinyylijulkaisu, eli siis itselleni paljon odotettu vahanpalanen! Läpyskä jäi mielestäni kesällä turhan vähälle huomiolle, joten analysoikaamme sitä nyt!



A-puoli soljuu käyntiin New Tigersin versioinnilla Top Soundin hienosta I Have Been Replaced -biisistä. Omaan tapaansa New Tigers tuo äänimaailmaan shoegazen säröisää melodisuutta, mutta verrattuna bändin omaan tuotantoon laulumelodiat lähentelevät ehkä hieman enemmän 60-lukulaista stemmaharmoniaa ja akustinen kitara on suuremmassa roolissa alusta alkaen. Tietty bändille ominainen herkkyys ja kepeä iloisuus paistaa myös toisenlaisen, kaihoisamman biisimateriaalin läpi.

Yleinen äänimaailma tuo mieleen Slowdiven kaltaiset melodiaorientoituneet kaikubändit ysärin alusta. Ei siis mikään uusi vertailukohta New Tigersille, jota on kuitenkin mielestäni jokseenkin turhaan syytelty musiikkimedioissa esikuviensa liiallisesta toisinnosta. Itse olen tosin pitänyt Tikrujen puolta All Earsissa melko äänekkäästi…

New Tigers muuten julkaisi Facebookissa seuraavanlaisen statuksen viime viikolla:

new tigers in sami's studio! recoding our new tunes, "frozen honey", "lulu", "(i'm a) creep (i'm an alien), "i know where to go ", "sortida o salida", "slow and fast rock", "report me to the police chief", "land of thousands lakes", "thousand island dressing".
this time the songs have DYNAMICS!

Itse odottelen erityisen paljon kappaleita (I'm a) Creep (I'm an Alien) ja Report Me to the Police Chief.... 

Neulan laskeutuessa B-puolen urille alkaa puolestaan Top Soundin mainio versio Pocketful of Sandista. Yhtye on tehnyt sovituksesta omannäköisensä, mikä tuo biisiin aivan uudenlaista sävyä. Alkuperäisversiosta poiketen säröpedaalit on jätetty hyllylle ja Top Soundin versiossa tukeudutaankin ruotsalaisen indie popin iloiseen ja keinuvaan soundimaailmaan sekä haikeaan bossanova-komppiin. Ensimmäisiä mielleyhtymiä ovat maanmiehet sekä -naiset Acid House Kings ja Club 8. Versio toimii todella hyvin ja tavoittaa saman kiireettömän kesäfiiliksen kuin alkuperäinenkin kappale, mutta tuo siihen todellakin paljon uusia sävyjä.

***

Splittiseiskat ovat mielestäni mainio formaatti musiikinjulkaisuun. Erityisen miellyttäviä ovat edellisenkaltaiset puolintoisin-ratkaisut, ja tässä tapauksessa vielä kansainvälisyys tuo soppaan omat mausteensa. Uskoisin myös, että tällaisissa ratkaisuissa vinyylin julkaisemisen kulut on mahdollista selättää helpommin.

Itselleni Top Sound oli entuudestaan täysin tuntematon, mutta nyt yhtyeen levy varmasti tarttuisi mukaan jos sellainen jossain tulisi vastaan. Ehkä seuraavilla Tavastian levymessuilla (mikäli ruotsalaiset myyjät suvaitsevat saapua!)

New Tigersin pojat voit nähdä livenä seuraavissa yhteyksissä:

06.10. Dynamo, Turku
24.10. Hyvä Klubi, Le Bonk, Helsinki (meikäläistä voi tulla repimään hihasta todennäköisesti täällä)
25.10. Ja Ja Ja Club, The Lexington, London, UK


In English: Introducing 7" split vinyl Top Tigers play New Sound by The New Tigers and Top Sound released last summer. The fusion of Finnish 2010-decade shoegaze revival and Swedish twee-flavoured indie pop is here and ready to please our beauty-hungry ears! I definitely recommend it to everyone and give thanks and praises to Soliti for this long-awaited vinyl release!

Big Wave Riders - Life Less Ordinary

Meidän Suomi-kuukautta on kulunut vasta viisi päivää, mutten malttaisi odottaa, että päivät vierivät ja saadaan esiteltyä kotimaista musiikkia lisää. Mulla oli joskus paljonkin antipatioita suomalaista musaa kohtaan, mutta sen aika on nyt virallisesti ohi. Suomesta on viime vuosina putkahdellut käsittämättömän korkealaatuisia ja valmiita yhtyeitä, jotka ovat kuulostaneet joko ihanan suomalaiselta ja pohjoismaiselta tai todella kansainväliseltä eikä yhtään suomalaiselta. Jälkimmäiseen ryhmään liittyy myös tän päivän bändi. Ainakin blogin tägilistan mukaan emme ole kirjoittaneet vielä Big Wave Ridersista. Sen täytyy olla virhe. Tai ainakin se on erehdys, joka korjaantuu nyt.

Big Wave Ridersin esikoispitkäsoitto löysi tiensä kauppojen hyllyille Solitin kautta elokuun lopussa. Life Less Ordinary on hyvä debyyttialbumi. Olen nähnyt bändin tänä vuonna sen verran monesti, ettei albumin sisältö päässyt yllättämään, mutta sitäkin voidaan pitää positiivisena asiana. Harva yhtye/tuottaja nimittäin pystyy vangitsemaan levylle näin hyvin juuri sitä tunnelmaa, joka keikkasaleissa raikaa.

Life Less Ordinary on pitkään haudutettu keitto, johon on heitetty aineksiksi kaikua, psykedeliaa, aurinkoa, 90-luvun happoisia musiikkivideoita, auringonkukkapeltoja, savua, 70-luvun Hollywoodin ilmapiiriä ja brittirockia. BWR kuulostaa pikemmpinkin manchesterilaiselta yhtyeeltä, eikä liene epäselvää kellekään että The Stone Rosesit ym. on kuunneltu. Ääni on kuitenkin oma. Sävellykset ovat vahvoja, eikä levyltä jää soimaan päähän sanat vaan ulvovat kitarat, tarttuvat synat tai voimakas basso.

Big Wave Riders elokuussa Katariinankadulla

Big Wave Riders ei aliarvioi kuuntelijaansa. Life Less Ordinary ei ole kevyt levy muttei raskaskaan. Vaikka levyn mitta onkin vain 36,3 minuuttia, se tuntuu ainoastaan sopivalta. Siltä ei löydy yhtään ylimääräistä biisiä, mutta läpimurtoon tarvittavat hitit puuttuvat. Nyt se löytää tiensä ehkä omistautuneiden brittipoppareiden levyhyllyyn, mikä on harmi, sillä Life is Art, You Wonderin, Move Onin tai Waiting in the Wingsin kaltaisten biisien pitäisi kuulua kaikkien kuuntelijoiden oikeuksiin.

BWR keikkailee kivasti myös loppuvuodesta. Käykää tsiigaan. Levynjulkkarikeikka oli niin vaikuttava että se olisi voinut olla minkä tahansa ulkomaisen indiesuosikin spektaakkeli, jos Tavastian puolityhjä olemus jätetään huomioimatta ja keskitytään vain lavalla fiilistelleeseen bändiin.

17.10. Finnish Wave Night - Prince Charles, Berlin, GER
11.11. Kuudes Linja, Helsinki (+ Wild Nothing)
28.11. Hyvä klubi, Le Bonk, Helsinki (+ IWATSW + Pasa DJ set)
04.12. News from Helsinki, Цоколь, St Petersburg, RUS
06.12. News from Helsinki, 16 Tons, Moscow, RUS
15.12. Luomustudio-klubi - Akustinen iltapäivä Tavastialla, Helsinki
21.12. O´Connells, Tampere


Katso myös musavideo täältä.

Facebook: http://www.facebook.com/bigwaveriders
Soundcloud: http://soundcloud.com/bigwaveriders
Tumblr: http://bigwaveriders.tumblr.com/

In English: Brit rock + guitars + groove + psychedelia + the Sun + echoes + those music videos with sunflower fields which some people made on acid in the 90's + Manchester = Big Wave Riders' debut album Life Less Ordinary.

Kolmen kimppa: Disco Ensemble - Warriors

Koska meitä on nykyään kolme bloggaajaa, ajattelimme hyödyntää sitä muutenkin kuin All Earsin musaskaalan laajentumisena. Siispä tästä eteenpäin heitämme satunnaisesti yhteisarvion jostain kiinnostavasta levystä, biisistä tai keikasta – ja koska kolmen pitkän samankaltaisen tekstiarvion lukeminen voisi olla puuduttavaa, päätimme tehdä sen erilailla. Kukin kuunteli levyn omilla tahoillaan täysin toistensa mielipiteistä tietämättöminä, ja teki oman osuutensa. Tällä kertaa tekstivastuu meni Miralle, Jamppu kuunteli levyn ja antoi kynän liikkua paperilla musiikin tahdissa ja Mikko päätyi... noh, omaan ratkaisuunsa.

Arvioitavan levyn kansi näyttää tältä

Siitäkin huolimatta että olen matkustanut Disco Ensemblen perässä aikanaan Tuuriin (ja ulkomaille) asti keikalle, juhlinut 17-vuotissynttäreitä First Aid Kitin ennakkokuuntelutilaisuudessa, käynyt katsomassayhtyettä 26 kertaa livenä, kuulunut bändin street teamiin ynnä muuta rankkaa fanikamaa, odotukseni uudelle levylle olivat mitättömät. Edellinen The Island of Disco Ensemble ei jaksanut kiinnostaa yhtään – puhumattakaan siitä että uuden levyn ensimmäinen sinkkulohkaisu Second Soul toi mieleen ainoastaan U2:n, kun vokalisti Miikka Koivisto kuulosti enemmän Bonolta kuin itseltään.

Otin kuitenkin levyn kuunteluun, ja totesin Disco Ensemblen viidennen studioalbumi Warriorsin kuulostavan muultakin kuin maailmanparantajien stadionrockilta. Seuraava mielikuva yhdistyi The Rasmuksen Lauri Ylöseen herkkisballadi Hologramin ansiosta. Sitten tapahtui Chinese Sword. Tunsin kuuntelevani taas sitä punkimpaa Disco Ensembleä, johon rakastuin kymmenen vuotta sitten, vaikka minkään In Neonin kaltaiseen myllytykseen ei paluuta enää ollutkaan. Enemmän skeittipunkkia muistutava Disco Ensemble oli kuitenkin tuoretta kuunneltavaa, ja ilahduin, että entinen lemppari saattoikin vielä uudistua, kun luulin ettei bändillä mitään asiaa enää stereoihini ole.

Disco Ensemblen vahvuudet ja heikkoudet eivät ole muuttuneet vuosien varrella. Koiviston lyriikat ovat samaa tasoa kuin ennenkin. Ne eivät ole mitenkään erityisen heikkoja, mutta niihin on vaikea enää samastua. Jos ajattelisin samallalailla kuin vahvimpina teinifanitusvuosinani, olisivat ne luultavasti tärkeämmässä roolissa kuin Jussi Ylikosken tutun taidokkaat kitarariffittelyt ja tarttuvat melodiat, jotka ovat edelleen biisien punainen lanka – oli sitten kyse turpaanvetobiiseistä tai rakkausfiilistelystä. Warriors on myös levy, jota kuunnellessa rytmiryhmänkin panostus nousee ajoittain korkeimmalle korokkeelle.

Warriorsin julkaisusta on ehtinyt kulua melkein pari viikkoa, ja se on tullut jo nyt kuunneltua läpi kymmenkertaisesti verrattuna edeltäjäänsä. Se on parantunut kuuntelussa, ja olen tullut siihen lopputulokseen että Disco Ensemble on monipuolisempi kuin koskaan aikaisemmin. Alkuaikojen Refused-henki on hukkunut lopullisesti, ja löytyy levyltä muutama ärsyttäväkin biisi (esim. Spade is the Anti-Heart), mutta suurin osa Warriorsin biiseistä jää soimaan päähän niin sitkeästi, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin kuunnella levy uudestaan ja uudestaan. Ja jopa ne Bono- ja Lauri-biisit kuulostavat nykyään hyviltä.

Jamppu kuunteli levyn kynä kädessä. Kuva ei kuitenkaan valmistunut pelkästään Warriorsin aikana, joten piirustus on saanut myös vaikutteita muutamasta Pale Saintsin levystä.

Disco Ensemble ei ole ikinä herättänyt minussa oikeastaan minkäänlaisia tunteita. Olen kuullut ihmisten pitäneen bändin energisistä livevedoista, joten ajattelin tarkastella Disco Ensemblen Warriors-levyä festarisimulaation lävitse. Ohessa merkintöjä festaripäiväkirjastani.

#1 Intro. Okei. Ekaa kertaa Ruisrockissa. Teltta pystyyn. Okei. Ei onnistu. Perse. Naapuriteltan tyttöjä naurattaa. Hävettää. Mä oon ehkä ihan älytön pelle, mut niin on kyl tän biisin kitarariffikin. Miks mä edes tulin tänne?

#2 Second Soul. Hei, mikäs tää on? Eka bändi tais alottaa just... KYLLÄ! NY RILLATAA! Ensimmäinen törppö auki. Sssschoff. Singlebiisin slicer-efektoitu kitaramulkutteluhan toimii ja tuo mieleen Battlesin panemassa U2:sta. No homo. Onkohan Bonolla takaputki kippeenä? Whatever. Kohti päälavaa! FUCK YEAH!

#3 Too Much Feeling. ”Second Soul!!! WOOHOO! I love you, Miikka! WOOO... hei, mikä kitarariffi tää nyt muka on? BUU! Soittakaa SECOND SOUL!” Festaristondis lerpahtaa kuin narkoleptinen bambi. Tänään ei oo kesäkumeille käyttöä. Ja ne tais muutenkin jäädä kyl himaan. Hitsi. Takas leirintäalueelle. Jostain kuuluu hälyä. The Strokes sivulavalla? Whatever. Teltan pystytys jatkukoon.

#4 Eartha Kitt. Oho! Sähköinen kitaranakutus ja eletrovaikutteita. Hyvä boogie ja syntetisaattori. Robotit tanssii. Bumtsibum. Jabba the Hutt? Teinidisco? Naapuriteltan muijat ja kaksinkertainen delicious ba-donk-a-donk-donk. FUCK YEAH! Mutta... emoriffi? Mistäs tää tuli? Ai, oliks täällä tänä vuonna Linkin Park?

#5 I've Seen The Future. Onks tää joku vitsi? Mä en tajua. Missä on punchline? Tää riffihän on melkein yhtä ässä kuin Jukka Ässä. Mitäs tässä. Missä? TÄÄLLÄ! Telttakin on nyt sit pystyssä!

#6 With Every Step. Lisää bisseä. Vampire Weekend, Papa Roach ja Weezer soittavat päälavalla samaan aikaan. Täähän toimii. Ihan sairaan hyvä kertsi! Kohti päälavaa. Peukut ylös. Hitsi ku ois taas yläasteella. Onks tää yhtä hyvä ku Second Soul? Onhan tää parempi. Vai onko? On tää ainakin melkein. Toi muija on muuten salettina yläasteella. Oho. Kattoks se mua? Katto! Okei. Mä meen juttelee sille.

#7 Hologram. ”Moi! Mä oon Mikko. Hologrammit on just siistejä! Vähä niiko säki! Vitsi vitsi. Ootsä yläasteella? Hei, mä arvasin! Tiesiksä, että sä oot nainen ja mä oon hologrammi? Ai, et tiennyt vai siis että en oo? No ei sit. Ei väkisin. Väkisin?”

#8 Space Is the Anti-Heart. Avaruus on antisydän? Häh... paljon mä oon oikeen juonut? Sssschoff. Mihin tää pimu oikeen...? Tuolla. "Hei, se hologrammi-juttu oli vitsi! Oikeesti oli! Tuu takas! Ai et tuu?" Jos olisin Tupac Shakurin hologrammi, saisin kaikki muijat. Ainakin yläasteella olevat.

#9 Chinese Sword. Okei. Missä mun teltta olikaan?




Facebook: https://www.facebook.com/discoensemble
Spotify: Disco Ensemble – Warriors
www: http://discoensemble.com/

In English: To be honest... this cannot be translated. We all listened to Disco Ensemble's new studio album Warriors. The former fan girl Mira liked it, Jamppu drew something while listening to it and well... who knows what Mikko thinks...

Tiiu Helinä

Mun piti tänään kirjotella yhdestä täysin erilaisesta bändistä, mutta tuotantoteknisistä syistä juttu kyseisestä tuoreesta julkaisusta siirtyy myöhemmäksi tälle kuulle. Niinpä keskiviikon jokeriarvonnan rivi suosi El Camino Recordsin tuoreimpaa tulokasta. Tältäkään kokoonpanolta en ole kuullut vielä kokonaista albumia, mutta muutamat live-kokemukset ovat vahvistaneet, että tuloillaan on jotain, mistä kannattaa kirjoittaa. Livenä yhtye on (ainakin välillä) nelihenkinen, mutta musiikki on peräisin lähinnä Tiiu Helinän ja Samuli Tannerin aivonystyröistä.

Peukku tälle seiskatuumaselle

Tiiu Helinä on artisti, jonka vierailua Cloudsin raidoilla fiilistelin aikanaan vähän liioitellunkin paljon. Jos vinyylisoittimessani saisi yhden raidan toistolle, olisi Under the Dancing Feet (feat. Tiiu) varmasti jo kulunut neulan hampaissa kuuntelukelvottomaksi. Niistä ajoista lähtien olen odottanut jotain muutakin tältä naisääneltä. Pitkä odotus päättyy reilun kuukauden päästä, kun Tiiu Helinän oma debyyttialbumi Veli löytyy kauppojen hyllyiltä.

Sitä odotellessa tuttu liioittelu fiilistely on toistunut ensimmäisen sinkkujulkaisun ansiosta. Ostin Muuri-seiskatuumasen Tiiun Monsters of Popin keikalta toissa viikolla, mutta repeat on raikunut Spotifynkin puolella. Biisi on raikkaasti erilainen siitä, mitä olisin odottanut aikanaan dubstep-vierailujen tai myöhemmin Flow Festivalin keikan perusteella. Muuri on ikään kuin yhdistelmä niitä ja vähän enemmän. Flow'n keikka oli ihanaa intiimiä poppia, ja kun siihen sotketaan samassa suhteessa kansanmusiikkia, skweetä ja dubsteppiä, on Muurin resepti selvillä. Myös b-puolen Isan remix on kaunista kuunneltavaa, vaikka näistä kahdesta alkuperäinen lämmittääkin enemmän.

• Tiiu Helinän Veli julkaistaan 5.11.2012
• Tiiu Helinä ja Husky Rescue esiintyvät lauantaina 6.10. Helsingin Korjaamolla El Camino Label Nightissa.

Facebook: https://www.facebook.com/tiiuhelinaofficial/
Soundcloud: http://soundcloud.com/tiiuhelina
Spotify: Tiiu Helinä

In English: If you're into quirky Finnish pop and skweee listen to Tiiu Helinä. You will love them.