keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Uusi Disco Ensemble -biisi MySpacessa

Disco Ensemblen 22.4. ilmestyvän Back on the MF Street EP:n nimikappale on nyt MySpacessa kuunneltavissa.

Disco Ensemble @ MySpace

Rehellisesti, en ole ehkä koskaan kuullut näin huonoa biisiä Disco Ensembleltä. Biisi kuulostaa tylsältä. Olisivat voineet pojat lahjoittaa tämän biisin Pete Parkkoselle, sillä Girl in a Uniformkin iskee paljon kovempaa. Nimikin on kirosanoineen vähän nolo. Toivottavasti keikkahitti The Alps on edes hyvä. EP päätyy kuitenkin hyllyyni vähintään remixien takia, sillä Mr Velcro Fastener ja Them Shepherds ovat tehneet laadukasta työtä.

Roskilde-tärpit 2009 osa 2

Lienee korkea aika heittää seuraavat Roskilde-tärpit tulille, jotta ajatukset ehtivät kypsyä heinäkuuhun mennessä. Ensi viikolla torstaina tanskalaiset varmistavatkin lähemmäs sata esiintyjää, joten sen jälkeen pureskeltavaa ainakin riittää. Seuraavia yhdistää se, että odotan niitä kaikista eniten tässä hetkessä. Jos jotkut näistä esiintyvät samaan aikaan, suutun ja kiroan Roskilden alimpaan helvettiin; pähkäilen viime hetkeen asti, mitä menen katsomaan; harmittelen tapahtunutta keikan aikana enkä nauti siitä niin paljon kuin pitäisi; ja lupaan murjottaa asialle vielä parin vuoden päästä.

The Mars Volta (MySpace)
Lähdetään helposta liikkeelle. Musiikillisesti TMV sijaitsee varmasti lineupin vaikeimmassa päässä, mutta edellisten keikkojen perusteella tämä on bändi, jota kannattaa olla katsomassa - soitti sen kanssa päällekäin sitten mikä tahansa muista esiintyjistä. Se on tämän vuoden Roskilden paras kiinnitys - tuli sitten ensi viikon megajulkistuksessa mitä hyvänsä. Uutta materiaaliakin luultavasti pääsee kuulemaan keikalla, sillä uuden Octahedroniksi nimetyn albumin on määrä ilmestyä mukavasti juhannukseksi.



Paavoharju (MySpace)
Tänä vuonna Suomea edustamaan on lähetetty ainakin Paavoharju Fonal Recordsilta. Maailmalla outoiluryhmä tunnetaan paremmin kuin kotimaassamme, vaikka kulttimaineesta on kyse Suomen rajojen ulkopuolellakin. Kahden veljeksen rakentama yhtye huokuu eteerisiä satumaisia äänimaisemia, ja Roskilde heitteleekin sivustollaan vertauksia islantilaisen musiikin suuntaan (Sigur Rós, Múm). Kuulostaako suomi yhtä eksoottiselta kuin islanti ulkkisten korviin? Jännittää nähdä, millaisella kokoonpanolla itäsuomalaiset lähtevät Tanskaan, sillä muutama vuosi sitten Jyrockissa laulaja Jenni Koivistoisen sijaan lavalla äänteli Joose Keskitalo, ja keikka meni lähinnä pelleilyksi. Toivomukseni olisi nähdä lavalla molemmat vokalistit. Mikäli Paavoharju on vielä vieras, tutustu siihen Spotifyssa tai lataa Tuote-akatemia/ Unien Savonlinna EP täältä.



Mike Sheridan (MySpace)
Odotetuimpien listaltani löytyy tanskalainen electronica-artisti, joka on viihdyttänyt Loungessa ennenkin Roskilde-vierailujeni aikana. Mutavuonna 2007 Sheridan oli vasta 15-vuotias tanskalainen, josta en ollut ikinä kuullutkaan, mutta nyt -edelleen alaikäisenä- hän on yksi Tanskan ylistetyimpiä artisteja. Sheridanin musiikki edustaa rauhallista elektronista musiikkia, jonka voi biisistä riippuen tulkita minimalistiseksi teknoksi tai ambientiksi. Viime vuonna ilmestynyt kokopitkä Syv i Synd on kaikunut huoneessani tänä keväänä todella paljon, ja sekin on kuunneltavissa Spotifyssa, kuten melkein kaikki muutkin tästä postauksesta löytyvät.



Oasis (MySpace)
Vaikka Oasis ei koskaan olekaan yltänyt lempibändikseni asti, löytyy sen tuotannosta silti biisejä ja levy, jotka nostan ehdottomasti koko maailman parhaimmiston kärkeen, kun tarkastellaan kaikkea tehtyä musiikkia. Brittipopin rääväsuut ovat kuuluneet pakko nähdä livenä -listalleni niin kauan kuin olen sellaisia tehnyt. Jos Radiohead sai aikaan viime vuonna hartaan kovaäänisen yhteislaulutuokion Orange-lavalla, kuvitelkaapa Wonderwall tai Don't Look Back in Angerin kohtaloa tänä vuonna. Oma ihoni menee kananlihalle pelkästä ajatuksesta -hyvässä mielessä.



Fleet Foxes (MySpace)
Yhden viime vuoden hienoimmista albumeista kasannut Fleet Foxes oli ilmeinen valinta mukaan ohjelmistoon, sillä Roskilde tunnetaan kaiken muun ohella ajankohtaisuudestaan. Menneistä vuosikymmenistä muistuttava harmoninen folk-pop sopii muutenkin niin hyväntuuliselle festivaalille kuin nenä päähän, ja mikäli Fleet Foxes osaa ollenkaan esiintyä lavalla, voi luvassa olla ikimuistoinen kuuden tähden keikka. Päälavalle tuskin bändiä pistetään, joten kaikki festivaalikävijät varautukoon tungokseen teltassa.



2562 (MySpace)
Hollantilainen Dave Huismans on tällä hetkellä ainoa kiinnitetty artisti, jonka musiikin voi puhtaasti luokitella dubstepiksi. (Ensi viikolla hyvin todennäköisesti varmistuu kuitenkin lisää.) Vaikka rankimmat wobblet numerojäbältä jääkin kuulematta, bassoista ei Roskilden yössä ole pulaa. Huismansin kotimaakin kertoo, että dubstep saanut jalkaa oven väliin Lontoon ulkopuolellakin, ja huhujen mukaan myös Tanskassa on vuoden aikana tapahtunut jonkinlainen läpimurto. Parina edellisenä vuonna Roskilden aamuyöhön sijoittuneet tanssit ovat lukeutuneet parhaisiin keikkoihin koko festivaaleilla, ja mikäli yleisöpaisumustakin on luvassa, on tämä todellakin valvomisen arvoinen.



White Lies (MySpace)
Eilen kirjoitin yhtyeen debyytin olevan jokseenkin vaisu näytös, mutta lontoolaiset ovat ehdottomasti olleet keikkatoivelistani kärjessä koko kuluvan vuoden. To Lose My Life on yksinkertaisesti vain niin tarttuva biisi koskettavine sanoineen, että tämän vuoden tavoitteisiini kuuluu tanssia sen tahtiin keikalla ja huutolaulaa "let's grow old together and die at the same time" mieluiten jonkun ihanan ihmisen seurassa. Sellainen kokemus tulisi kuulumaan niiden muistojen joukkoon, joita voi silmät kirkkaana muistella, kun jokin vituttaa niin että näkö sumenee :--)



Näiden fiilistelyjen jälkeen ei jää muuta vaihtoehtoa kuin todeta, että olisipa jo heinäkuu. Festivaalitärppejä on muuten luvassa muillekin festivaaleille. Kalenterini alkaa olla kesän (1.6.-31.8.2009) osalta täynnä musiikkitapahtumia, joten tekemisestä ei ainakaan ole pulaa. Kotimaisista festivaaleista tänään osan ohjelmistostaan paljastanut Flow Festival taitaa vetää muita suomalaisia pippaloita turpaan mennen tullen.

tiistai 7. huhtikuuta 2009

Ensimmäisen vuosineljänneksen parhaimmistoa

Joulukuussa sain huomata, että kaikkien levyjen läpikahlaaminen vuosilistaa tehdessä on perhanan työlästä. Helpottaakseni loppuvuoden urakkaa listaan teille alkuvuoden (1.1.-7.4.2009) eniten kuuntelemani tänä vuonna ilmestyneet/ ilmestyvät levyt. Näistä on pitänytkin muutama sana jakaa kanssanne. Linkkien takana mahdolliset aikaisemmat kommenttini. Nämä eivät ole missään erityisessä järjestyksessä.

Samae Koskinen: Elossa (MySpace)
Elossa on konseptilevy, joka pysyy aiheessa alusta loppuun. Perjantaista kertova levy toimi lopulta kohdallani niin hyvin, että olen lähes poikkeuksetta käynnistänyt perjantaipäiväni sillä. Edelleenkään en voi olla hehkuttamatta Kauko Röyhkän kanssa yhteistyössä kirjoitettuja lyriikoita. Ne istuvat Samaen suuhun, vaikka välillä äänessä onkin teinityttö tai vanha vaari. Levy löytyy kokonaisuudessaan Spotifysta.

Moderat: Moderat (MySpace)
Moderat on Modeselektorin ja Apparatin kauan sitten jäihin pistetty, tänä vuonna henkiin herännyt projekti. Berliinin IDM-taitureiden yhteistyö on ihailtavan virheetöntä. Paketissa on kaikki kohdallaan, ja tällä hetkellä Moderat tuntuu jopa paremmalta kuin mestarit erikseen. Mitään pahaa sanottavaa en keksi, joten en voi kuin suositella tätä kaikille, joille uppoaa idm/ minimal techno/ glitch/ ylipäätänsä elektroninen rauhallinen meno.

Rubik: Dada Bandits (MySpace)
Edellisessä postauksessa unohdin ylistää, että tämä on täydellinen julkaisuajankohtaa myöten. Muutenkin paras vuodenaika tuntuu entistäkin mahtavammalta kuunnellessa Dada Banditsia keväisessä auringossa. Dada Bandits on sulanut lumi, aurinko, lämmin sade, hiekoittamattomat (kuivat) jalkakäytävät, vintiltä kaivetut aurinkolasit ja verkkatakit, vihertävä nurmikko, pajunkissat, jääkiekon MM-kisat, aukeavat terassit, puut hiirenkorvilla, muuttolinnut, valoisat illat, ihastuneet ihmiset, polkupyörä, ensimmäiset leskenlehdet jne. Ainiin, ja Wastelandin videokin sai minut herkistymään!

Röyksopp: Junior (www)
Vaikka ensimmäisenä maistiaisena soittoon levinnyt Happy Up Here kuulostikin vanhalta Röyksoppilta, suorastaan hittibiisi Epleltä, ovat norjalaisetkin uudistuneet. Junior pursuaa tanssittavaa ja iloista elektronista poppia ja hienoja vierailijoita. Toivottavasti syksyllä ilmestyvä rauhallisempia biisejä sisältävä Senior on yhtä syksyinen kuin keväinen levy Junior on.

Joose Keskitalo: Tule minun luokseni, kulta (MySpace)
Mikäli Joose ei ole aiemmin miellyttänyt, ei tämäkään levy tule viemään sydäntäsi. Mikäli on, Tule minun luokseni, kulta valloittaa. Joosen vapisevat vokaalit ja ohut soundi ovat edelleen läsnä läpi levyn, mutta uusiakin tuulia voi levyltä löytää. Sanaleikit ovat raisumpia ja absurdimpia kuin ennen. Tunnelma ei ole enää pelkkää mies ja kitara -meininkiä, vaan levyltä nousee esiin muitakin soittimia kuten vetopasuuna. Levyllä kuuluu Itä-Suomi ja kansanperinteet. Kohokohdat: Viis tyttöä, Pimeydestä pimeyttä vastaan & Tule minun luokseni, kulta.

Fever Ray: Fever Ray (MySpace)
Puolet The Knifestä on nyt uusi The Knife.

White Lies: To Lose My Life
(MySpace)
Viime vuonna breikanneen Glasvegasin hengessä jatkaa tänä vuonna myös Briteistä ponnistava White Lies. Vaikka maalailevat kitarat onkin korvattu post-punk-syntikoilla, tunnelmassa on paljon samaa. To Lose My Life on herkullinen debyytti, mutta Glasvegasin kaltainen läpimurto kompastunee yksipuolisuuteen. Kaikki biisit ovat hyviä sävellyksiä, mutta kokonaisuuden kuuntelun jälkeen vain levyn kaksi ensimmäistä biisiä soivat päässä. Kohokohdat: To Lose My Life, Death & Nothing to Give.

The Whitest Boy Alive: Rules (MySpace)
Ehkäpä leppoisin tänä vuonna vastaan tullut levy. Siinä missä edellisen levyn hitti Golden Cage heräsi henkiin Fred Falken kultasormesta, Rules on jo niin tiukka avausraita samannimiselle levylle, ettei sen aikana taatusti väsytä. Harmillisesti variaatiota uupuu myös tältä lätyltä. Suosittelen leppoisan kotiaskartelun taustamusiikiksi, esim. siivotessa toimii!

Michael Black Electro: Stripped Anatomy of... (MySpace)
Ensihehkutuksen jälkeen olen pudonnut takaisin maan pinnalle. Vaikka Stripped Anatomy of... olikin iloinen yllätys, dynaaminen kokonaisuus ja juuri sopivan energinen lätty, jäävät yksittäiset raidat tasapaksuiksi. Muutama kokonaisuudesta nouseva helmi lisäisi kiinnostusta reippaasti ja pitäisi levyn paljon pidempään soittimessa rahisemassa.

Tim Hecker: An Imaginary Country (www)
En ollut pitkään aikaan suurkuluttanut ambientia/glitchiä, mutta Tim Hecker käänsi alkuvuodesta uutuuslevyllään unimusiikkini suunnan post-rockista pitkästä aikaa ambientiksi. Uusi Tim Hecker onkin oiva nukahtamislevy muutenkin kuin nimensä puolesta. Se on täynnä pieniä yksityiskohtia, jotka palvelevat kokonaisuutta tehden siitä rentouttavan dronehtavan kokemuksen.

Birdy Nam Nam: Manual for Successful Rioting (MySpace)
Tästä levystä kirjoittelinkin jo tammikuussa kivoja sanoja, mutta Blogger poisti postaukseni. Espoossakin vierailleen dj-kvartetin turntable-projekti on entistä elektrompaa, mihin lienee vaikuttanut tuottajan puikoissa heilunut Justice-yhtye. Vanhoja Birdy Nam Nam -sävyjä ei ole paljoa tallella, mutta uusikin suunta on kelpaa.

Pete Parkkonen: First Album (www)
Idols-Peten albumi ei ole yhtään niin huono kuin tv-formaattilevyltä ja kiireisiltä aikatauluilta olisi voinut odottaa. Se on täynnä kelpobiisejä, mutta ymmärrettävistä syistä levy jää hajanaiseksi. Eri kirjoittajien kynistä syntyneistä kappaleista ei muodostu hyvää kokonaisuutta, ja lauluistakin tulee mieleen usein jokin bändi eikä itse Parkkonen (Disco Ensemble, Foo Fighters, Danko Jones). Kuitenkin: First Album on ihan miellyttävää kuunneltavaa.

Lisäksi löytyy läjä levyjä, joissa oli ensikuuntelun perusteella potentiaalia, mutta joita en ole ehtinyt kuunnella tarpeeksi, jotta uskaltaisin julistaa mielipiteeni. Jos jotain superia on mennyt ohi, patistakaa kuuntelemaan ohoi!

Biiseistä vois kans tehdä samanlaisen..

torstai 2. huhtikuuta 2009

Rubik: Dada Bandits


Muutama sananen Rubikin toisesta pitkäsoitosta ennen kuin kyllästyn hehkuttamaan sitä. Dada Bandits kuulosti jo ensimmäisellä pyöräytyksellä virheettömältä pop-levyltä. Silti kuunneltavaa riittää lukuisiksi kerroiksi eteenpäinkin, sillä kappaleisiin on piilotettu niin paljon pieniä yksityiskohtia ja elementtejä, ettei kaikkia ole edes mahdollista huomata heti.

Debyyttiin verrattuna eilen julkaistu lätty on hyväntuulinen energiapommi, eikä minulle tulisi enää mieleenkään verrata yhtyettä Radioheadiin. Rubikin tyylimuutos oli odotettavissa viimeistään Wasteland-maistiaisen jälkeen, eikä uusi suunta enää tunnu lainkaan väärältä. Rubik kuulostaa ainoastaan itseltään, mutta vaikutteita voisi etsiä esim. Animal Collectivesta ja The Flaming Lipsistä. Media on tarjoillut paljon The Arcade Firea vastineeksi aiemmille Radiohead-vertauksille, ja vaikka yhtäläisyyksiä varmasti löytyykin vähintään soitinkavalkaadista, ei kanadalaisbändi tule minulle ensimmäisenä mieleen.

Samankaltaisuuksia edelliseen levyynkin löytyy. Kuten Bad Conscience Patrolilla, kappaleet ovat sävellyksellisesti niin mahtavia, että lempikappale tuntuu muuttuvan jokaisella kuuntelukerralla. Ensimmäiseksi sinkuksi olisi siis tälläkin kertaa löytynyt muitakin vaihtoehtoja, sillä lohkaistavaa tältä levyltä löytyy. Kokonaisuuskin on eheä ja levyn kansitaide upeaa (Artturi Tairan tulkintaa avaavat lyriikatkin löytyy), joten mars kauppoihin nyt heti! Dada Bandits on yksi parhaista kotimaisista levyistä koskaan!