tiistai 8. marraskuuta 2011

Marraskuu on ihan jees

Vaikka vielä on joitakin rästijuttuja jakamatta, hoidin sentään alta pois ne pidemmän aikavälin diggaukset, jotta voin kertoo, mikä on ollut marraskuussa tähän mennessä parasta. Täältä pesee!

Jeejeeduurialtsusta mollisynkistelyyn syksyn kunniaksi vaihtanut Cloud Nothings tuo uudella biisillään mieleeni varhaisteini-iän, maiharit, kiiltävän asfaltin, vallatut talot, salaa röökaamisen sekä Huuto-nimisen juupajokelaisen bändin, jota fanitin kymmenen vuotta sitten ihan täböö (ja joka ei suinkaan ollut mitään huutoa). Maihareita lukuunottamatta mikään edellä maintuista ei kuitenkaan ole kuulunut elämääni enää vuosiin, eli tää uus No Future/No Past (joka muuten kuulostaa just siltä, mitä oisin voinut sutata matikanvihkon kanteen kymmenen vuotta sitten) taitaa tiivistyä nuoren aikuisen teiniangstin romantisointiin. Vaikken koskaan uskonutkaan, että niin voisi käydä.


Toisena esittelen toisen rakkautta ensi kuulemalta -biisin, josta voi kiittää jotakuta ihanaa mimmiä nimeltään Drea Smith ja OK Go:n basistia Tim Nordwindia, jotka ovat yhdessä Pyyramids. That Ain't Right on just sopivan synkkää ja sielukasta näihin päiviin jolloin päivän ainoat valoisat tunnit vietetään neljän seinän sisällä velvollisuuksien parissa.


Jos kolahtaa edes vähän niin suosittelen tsekkaan lisää. Koko uunituoreen Human Beings ep:n voi kuunnella ilmaiseksi esim. Soundcloudissa ja Spotifyssa.
Musabloggaajana mun ei varmaan pitäisi jumittua näin pahasti yhteen juttuun, mutta rehellisesti sanottuna en oo vieläkään päässyt yli Yuckin keikasta ja loistavuudesta. Muutamia kertoja oon kuitenkin kaivannut vaihtelua, ja looginen valinta on ollut laulaja-kitaristi Daniel Blumbergin sooloprojekti, tottakai! Oupa-nimen takana häärivän Danskun soolomatsku on pääprojektiin verrattuna huomattavasti rauhallisempaa pianofiilistelyä, ja täysi napakymppi siinä vaiheessa iltaa kun pitää alkaa rauhoittua ja valmistautua peiton alle kömpimiseen. Niinku vaikka nyt.
SpotifyOupa – Forget


Linnanmäen valokarnevaali
Tää kuvahan ei liity tekstiin millään muulla tavalla ku että blogikirjotukset on tylsiä ilman kuvia, ja yritän tänään vältellä muiden ottamien kuvien käyttämistä.
Lisäksi mua on tavallista enemmän vaivannut musaähky, jolloin mikään ei oikein kuulosta oikealta. Paitsi se Yuck. Väsäsin siihen kuitenkin loistavan lääkkeen, jonka voisin jakaa muidenkin kanssa. Ihmetroppi on siis soittolista nimeltään the <3d 1s, joka sisältää kaikki Spodarista löytyvät kappaleet, joita oon koskaan heittänyt sydämellä Last.fm:ssä. Käytännössä siis pelkästään kymmeniä kertoja putkeen kuunneltuja kappaleita, joita oon fiilistellyt päivästä toiseen ja joihin oon kehittänyt jonkin sortin tunnesiteen. Soittolistalta löytyy tällä hetkellä niin yläastelemppareita kuin tän vuoden hittibiisejäkin, ja se täydentyy jatkuvasti uusilla pakko soittaa vielä kerran -biiseillä. Taidan joskus vielä viskata sinne muissakin palveluissa rakastetut kappaleet, että toi voi olla kaikkein orgasmisimman musiikin kohtaamispaikka. Soittolistassa on tällä hetkellä suurin piirtein kronologisessa rakastamisjärjestyksessä 525 träkkiä ja sen kuuntelee noin vuorokaudessa. Shufflea suositellaan.

Spotifythe <3d 1s spotify:user:foonk:playlist:5BiuX3zFq4Wc73LvulZ0z0

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti