Helmilevyillä vastikään debyyttinsä julkaissut Muuan mies olisi varmasti ollut aikamoinen wtf?-yllätys ellen olisi tutustunut Tyhjyydestä tullaan -levyyn etukäteen. Ystäväni mukaan Kari Taalasmaata muistuttaneessa vokalistissa ei ollut charmia lainkaan, mutta olen eri mieltä. Suomalainen charmi oli vain naamioitunut muotoon, joka ei täytä charmin yleisiä tunnusmerkkejä. Välispiikit kappaleiden sanoitusten ohella pitivät huolen siitä, ettei hymy kaikonnut kasvoilta koko lämmittelykeikan aikana. Vaikka pitää myöntää, että Amy Winehouseen liittynyt kaljavitsi ei ollutkaan kovin hyvä...
Tanssijalka vipatti kun iskelmä pauhasi, ja olisinkin toivonut olevani lavatansseissa puolitäyden Klubin sijaan. Puhdasta juhannustanssitunnelmaa koko keikka ei toki ollut, vaan vaikutteita löytyi myös bluesista ja jazzista. Myös Hirvi-nimeä kantanut punk-biisikin kuultiin... Illan aikana vokalisti Ismo Puhakan kanssa lavalla musisoivat charmantti hanuristi Pekka Huttunen, pari miestä Kolmannesta Maailmanpalosta, Helmilevyjen Arwi Lind, Joose Keskitalo ja Jaakko Eino Kalevi, mikä teki humpasta huumorivivahteista, vaikka monet miehet varmasti tanssittavat kesäisin suomalaisia vakavin kasvoin samanhenkisellä musiikilla.
Illan parhaimmat naurut tarjoili kuitenkin tahattomasti Joose Keskitalo. Soolo-encoren aikana soitetuista kitaraballadeista Luultavasti jäit junan alle sai yleisön hirnumaan ääneen, ja liekö tästä syystä itse Keskitalokin naurahtanut. Kotona levyltä jokseenkin vakavalta kuulostanut kappale sai uudet kasvot lavalla, kun pieni silmälasipäinen pukuun pukeutunut Joose päästeli suustaan vakavilla kasvoilla sanoja, joita ei olisi sen näköiseltä mieheltä uskonut kuulevan.
"Luultavasti jäit junan alle, sillä en kaipaa sinua enää. Vaikka rakastinkin sinua, nykyään teitä on niin monta osaa. Ja jokaisella osalla on uusia nimiö ja äänenpainoja ja syntymäpäiviä. Hei onnea, onnea vaan."
Lähes täydelle Klubille esiintynyt Joose Keskitalo ja Kolmas Maailmanpalo esittivät lähes täydellisen keikan. Klubilla raikasivat lähinnä uusimman levyn kappaleet, ja ainoaksi moitteiksi jäivätkin useiden suosikkibiisien uupuminen settilistasta. Julkaisutahdin huomioon ottaen taitaa kuitenkin olla päivänselvää, ettei kaikkea parhautta voi soittaa. Vanhimmalta Luoja auta -levyltä ei soitettu ainuttakaan veisua, mutta yksi julkaisematon kappale kuultiin. Muilta levyiltä löytyviin vanhempiin kappaleisiin tehdyt uudet sovitukset (tuplatempo jne.) takasivat ettei keikasta jäänyt ikävä "onhan tämä jo nähty" -fiilis varmasti ainoallekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti