On the Roadin uusi tuotantokausi

Muistatteko kun lähes vuosi sitten kirjoitin musadokkareista? (Joo, tekstisarja on saamassa jatkoa jossain vaiheessa :-D) Mainitsin sillon myös VICE:n mahtavasta On the Road –minidokkarisarjasta. No, se on tullut takaisin! Kolmannen tuotantokauden ensimmäinen jakso on jo katsottavissa, ja jatkoa seuraa viikoittain. Tällä kertaa maailman paras Eagles of Death Metal -jamppa Jesse Hughes kiertää Brittilää haastattelemassa tuttuun tapaan roudareita, bändäreitä, äänimiehiä ja muita lähes-bändiläisiä. Kymmenen minutin webisodet ovat pläjäyksiä totuttua tavaraa eli lepposaa jutustelua, ronskia huumoria, rokkia ja kiinnostavia tarinoita tyylikkäästi toteutettuna.

Ekassa jaksossa, ennen siirtymistä tien päälle, Hughes tapaa vielä idolinsa Black Sabbathin rumpalina tunnetun Bill Wardin, ja kantaapahan koko tuottis nimeä Black Sabbath and the Birth of Heavy Metal. Ekan jakson voi tsiigaata vaikka tästä alta. Aiemmat tuotantokaudet löytyvät VICEn sivuilta.


PS. Tää oli vaan tällanen varhaisen aamun bonus-postaus! Myöhemmin tänään luvassa lisää tuoretta suomalaista musaa ja pistetään pystyyn myös taas yks kilpailu!

In English: For their latest piece of front-line, immersive filmmaking, VICE have again teamed up with Marshall Headphones for the new season of ‘On The Road’. Presented by one of rock’s most inimitable and verbose characters, Jesse Hughes of Eagles Of Death Metal notoriety, ‘On The Road’ is a six-part documentary series exploring the scuffed soul and frayed underbelly of ‘Black Sabbath and the Birth of Heavy Metal’.

Jukka Ässä - Mitäs tässä

Moido! Kuten lupailin, me keskitytään lokakuussa kotimaiseen musiikkiin, ja tuoreiden suomalaisten julkaisujen teemaviikon avaajana saa kunnian toimia tamperelainen Jukka Salminen, joka on ollut monessa mukana. Samoilla kulmilla varttuneena on Jukan kasvot tulleet tutuksi monista eri yhteyksistä ja yhtyeistä (Tapes/Hang the DJ/Samae Koskinen ja Hänen Taikabändinsä/ Tigerbombs jne.). Jukka Ässänä julkaistu suomenkielinen debyytti Mitäs tässä on kuitenkin yksi kiinnostavimpia Jukan juttuja.

Salmisen musiikki ja tekemiset ovat olleet aina hyväntuulisia ja helpostilähestyttäviä. Laulukielen vaihtuminen englannista kotimaiseen helpottaa rakastumista entisestään. Lyriikat ovat arkisia kokemuksia ja oivalluksia ympäröivästä maailmasta, mutta on niissä jotain asiaakin. Ihailtavaa on, kuinka samat sanat erilaisten artistien (englanniksi) esittämänä kuulostaisivat vain kliseisiltä ja korneilta, mutta Jukan tulkitsemana esimerkiksi Ole juuri niin kuin oot saa sydämet sulamaan. (Toim huom. Ole juuri niin kuin oot -sanoituksista vastaa Ville Wacklin ja Mikko Valo.)

Mitäs tässä tuo mieleen useita suomipoppareita, mutten ole varma, onko kenenkään edun mukaista verrata Ässää Egotrippiin. Niinpä vain suosittelen tutustumaan etenkin, jos vuosien varrella stereoissa on pauhannut alkuaikojen Liekki, Ville Leinonen, Samae Koskinen jne. Muistan viimeksi rakastuneeni suomenkieliseen julkaisuun yhtä tulisesti, kun Samae Koskisen Elossa julkaistiin 2009, joten Salminen lienee ollut hyvissä opeissa soittaessaan Koskisen Taikabändissä.

Sinkkulohkaisut Eläköön, amatöörit! ja Uusi Maa jäävät levyn 13 biisistä parhaiten mieleen, mutta loput eivät suinkaan ole mitään täytettä, vaan Mitäs tässä on niitä levyjä, jotka tekee mieli kuunnella alusta loppuun. Sitten havahdutaan levyn loppuneen ja pistetään se alusta. Alta löytyvä Eläköön, amatöörit! on parhaita suomenkielisiä pop-tsibaleita pitkiin aikoihin ja kornin vitsikkäästi artistinimen kanssa rimmaava levy on malliesimerkki siitä, ettei suomenkielisen radiokelpoisen pop-musiikin tarvitse olla vain isojen lafkojen yksinoikeus.

Jukka Ässä - Mitäs tässä julkaistaan 12.10.2012.

Facebook: https://www.facebook.com/jukkaassa
www: http://jukkaassa.net/

Kuuntele sinkkubiisi Eläköön, amatöörit!


...ja albumin sampleri:


...ja tsiigaa musavideo Uusi Maa -biisiin:


In English: Jukka Salminen is a Finnish musician, photographer, dj and dad. With his band they're called Jukka Ässä and they play beautiful and modern pop in Finnish and we love their upcoming debut album.

Tulemme takaisin. Rytinällä.

Heippa ja hyvää perjantaita vaan kaikille tasapuolisesti!

Ollaan taas vietetty liian pitkä tahaton breikki, mutta musiikkia ei olla unohdettu – päinvastoin. Viime postauksesta on aikaa, mutta tässä välillä olen nähnyt enemmän bändejä kuin kirjoitusvapaita päiviä on ollut sekä ryhtynyt tiskijukaksi ja esiintynyt siis itsekin. (Töitä ja koulua unohtamatta...) Oon myös metsästänyt ja vanginnut meille uuden kirjoittajan. Tervetuloa siis tiimiin, Mikko! 

Mikon debyyttipostaus räjähtää silmillenne ensi viikolla, kun herätämme blogin syksykoomasta oikein rytinällä. Ensi kuukausi on nimittäin omistettu suomalaiselle musiikille, ja aihepiirin sisällä teemaillaan viikoittain eri tunnelmissa. Ensi viikolla startataan tuoreilla ja erinomaisilla suomalaisilla julkaisuilla. Jotain skabojakin on luvassa, et pysykää kuulolla!

Maanantaihin ei tarvii kuitenkaan odotella, koska mun tuhansien keikkakuvien läpikäymisurakka alkaa olla finaalissa, ja muitakin juttuja on vireillä :--)

Ja koska tää on musablogi, niin pitänee heittää jotain korvia helliviä ääniä myös tälläkin kertaa ettei menisi pelkäksi lätinäksi. Tähän tehtävään valitsin islantilaisen M-Bandin biisin Cut Copy. Hörður Már Bjarnason apinoi häpeilemättä Moderatia, mutta se on ihan ok, koska niin harvat artistit pääsevät näille samoille eeppisyysasteille. Electronicaa ja ambientia yhdistelevän sällin kerrotaan soittavan ainoastaan uniikkeja keikkoja lukuisilla eri vimpaimilla. Jonkinlainen live-rapsa lienee paikallaan myöhemmin, koska tasan neljän viikon päästä lähden valloittamaan Islannin, ja tämän sällin keikka todellakin kuuluu ohjelmaani. M-Bandin keväällä ilmestynyt EP tulvii Islanti- ja Berliini-saundeja juuri oikeassa suhteessa, ja voit kuunnella sen kokonaisuudessaan Soundcloudissa.

Bandcamp: http://m-bandmusic.com/
Facebook: https://www.facebook.com/MBandmusic/

Rakkaudella, Mira

Flow '12: A$AP Rocky

Hellou! Meikä palaa tänä yönä kotiin, ja se ois sit taas Flow Festivalin aika. Huomenna startataan Bon Iverillä ja Joose Keskitalolla, ja viikonloppuna häämöttää kesäloman viimeiset kemut. Maanantaina pitääkin olla sitten tunnollisena tutor-oppilaana esittelemässä minullekin vierasta koulurakennusta uusille opiskelijoille. Odotan innolla :-D

Löpinät sikseen. Kesän aikana on tullut kierrettyä keikkoja ehkä jopa ennätysmäärä. Flow Festival tarjoilee minulle mahdollisuuksia nähdä hyviä bändejä taas, joitain artisteja viimein sekä esityksiä, jotka olisi pitänyt katsoa jo jossain muualla, mutta tuli missattua, joten uusi yritys/kolmas kerta toden sanoo. Kirjottelin tänne jo tollasen tiiviin tärppilistan, mut aattelin syventää joitain suosikkeja tässäkin osoitteessa. Starttaan nyt tämän viime hetken pakkotsekkauskehoituslistan hehkuttamalla artistia, joka on viimeisen vuoden aikana niittänyt hypeä maksimirajoihin asti, ja josta mulla on paljonkin sanottavaa tämän kesän jälkeen. Debyyttialbumia odotellaan tälle syksylle.

SAY ASAAAAAP

Ihan rehellisesti: A$AP Rocky eli Rakim Mayers on vitun hyvä. Siis just niin hyvä, että se tarvitsee kirosanan asiaa korostaakseen. Meikäläistäkin nuorempi kundi ei kuitenkaan ole mitenkään häikäisevän lahjakas vaan sattui lyömään läpi oikeaan aikaan, kun Odd Future -kollektiivi oli lämmitellyt kansan tähän suuntaan. Kyse on paljolti nuorison ilmiöstä, jonka jatkoksi nuori, komea, tyylikäs, cool, vaarallinen ja rehellinen A$AP sopii täydellisesti. Kykyjäkin tietty on.

Pelkästään koko ilmiö on jo tsekkaamisen arvoinen. A$AP ja crew tietävät tarkalleen, miten nostattaa tunnelmaa yleisössä, ja keikan onnistuminen onkin hyvin paljon kiinni siitä, kuinka yleisö lähtee juttuun mukaan. Meininki on suoraan verrattavissa Odd Futuren keikoihin, joissa huudatus, huumeet, rämäpäisyys ja puhdas idiotismi ovat vahvasti läsnä. (Viime vuonna tuli todistettua kun poppoo poltti lavalla bongia ja Tyler the Creator hyppäsi pyörätuolissa yleisöön. Jälkimmäinen keikka keskeytettiin.) ASAP ASAP ASAP SWAG SWAG TRILL BITCHEEEES RAISE YOUR MOTHERFUCKIN HAND UP IF UR HIGH -tyyliset huudot ja sumutorven laulatus vievät ajallisesti puolet A$AP Rockyn keikoista, tai siltä se ainakin tuntuu, mutta se on osa juttua, oli sitten kuinka kornia hyvänsä.

San Miguel Primavera Soundissa eli Primixessä vain osa jengistä lähti mukaan, ja kornius korostui, mutta keikka oli silti hyvä. Roskildessa tilanne oli täysin erilainen. Raahasin hardcore punk -uskovaisen norjalaisen kaverini väkisin Trash Talkin keikalta tsiigaamaan Mayersia. Se luultavasti ei olisi onnistunut elleivät jenkkipunkkarit olisi itsekin käskeneet yleisön painumaan kyseiselle räppikeikalle. Puoli tuntia ennen showtimea 6000 katsojaa vetävä lava oli jo tupaten täynnä, joten moni halukas jäi ulkopuolelle. Tunnelma oli lähes yhtä villi ja vaarallinen kuin edeltäneellä punk-keikalla, ja yleisössä oli siellä täällä pieniä moshpittejä - isomman syntyminen oli tungoksen vuoksi mahdotonta. Norjalainen ystäväni oli myyty, ja vaikken olisi ikinä uskonut niin ASAP hikoilutti vielä enemmän kuin Trash Talk hetkeä aiemmin. Keikat muistuttivat paljon toisiaan.

ASAPin musiikista puhuttaessa ei parane unohtaa mm. Clams Casinon tuotantoa, joka on vähintään puolet miehen biiseistä. Tämä vaatisi enemmänkin tarkastelua, mutta en paisuta tätä postausta yhtään sen enempää, joten palataan aiheeseen levyn ilmestyttyä. Menkää katsomaan. En ole isokaan fani, mutta keikat ovat olleet niin hyvää vastinetta rahoille, että jätkä on nyt kolmatta kertaa tänä kesänä mulle festivaalin odotetuin artisti.

A$AP Rocky esiintyy Flow Festivalin Nokia Blue Tent -lavalla perjantaina 10.8. klo 19:00. Tapahtumaan saa vielä lippuja Tiketistä.

Miehen itsensä ohjaama video, jossa välähtelee pyllyjä, tissejä, rahaa, kylpyamme, huumeita, autoja, koiria, kartanoita, skumppaa, jengi, helyjä, saatananpalvontaa ja kaikkee mistä nyt ihminen saattaa uneksia: