Justicen toinen tuleminen

Moni varmasti allekirjoittaa väitteen, että jatkoa Justicen loistavalle debyytille on odotettu kiihkeästi ja hartaasti. Aiemmin kesällä ensimmäinen single Civilization viimein julkaistiin ja hienoisen pettymyksen jälkeen se kasvoikin loistavaksi klubitanssihitiksi - niin kuin kaikki aiemmatkin Justicen sinkkulohkaisut. Muutama päivä sitten saatiin viimein lisää maistiaisia tulevasta Audio, Video, Discon pamahdettua musablogien puhutuimmaksi aiheeksi.


Justice - Audio, Video, Disco from Justice on Vimeo.

Harmikseni jouduin pettymään jo toistamiseen. So Me:n ohjaama musiikkivideo huokui mahtavuutta, ja oli mukavaa pitkästä aikaa nähdä jätkät itse omalla videollaan. Biisi kuitenkin oli järkyttävä letdown, vaikka samaan aikaan diggasinkin heleästä Justice-saundista. Ennen kuuntelua tein virheen ja luin ensin kommentteja. Yksi niistä kertoi kappaleen kuulostavan Ranskan aamu-tv:n telkkari-aerobicin taustamusiikilta, ja kuunneltuani kappaleen tuntui ettei asiaa voisi paremmin tiivistää, vaikken olekaan Ranskan aamu-tv:tä katsellut.

Audio, Video, Disco on sen jälkeen kyllä kasvanut jo ihan kivaksi kappaleeksi, mutta on vaikeaa kuvitella sen täyttävän tanssilattioita ainakaan omillaan - remixejä en ole vielä kuullut. Kappaleen ooodioooviidiodiskooo-kurlaukset jäävät kyllä soimaan päähän, mutta niin tekee myös Lauri Tähkän uusi single, josta muuten toivottiin postausta tänne blogiin :--D

Lokakuun loppupuolella ilmestyvä toinen Justice-albumi (joka on myös nimeltään Audio, Video, Disco) kuuluu edelleen odotetuimpien albumien listan kärkeen, mutta olen joutunut toteamaan ennakko-odotukseni kohtuuttoman suuriksi tai vähintään vääränlaisiksi, vaikka tiedossa olikin ettei kakkosesta tule yhtä synkkä ja hyökkäävä kuin †-debyytistä. Sinkkuihin tekisi mieleni kommentioda, että toivottavasti nämä eivät ole levyn parhaimmistoa, mutta hommat yleensä kai musabisneksessä ei mene niin että julkaistaisiin paskimmat biisit ennen levyä...

Lupaan kuitenkin antaa mahdollisuuden tanssilattiallakin, jos kappale kuullaan tänään PopLifen avajaisissa!

Who Knew

Joku viisas ihminen (tai vain toinen selittelevä bloggaaja) kirjoitti joskus, että jos blogi ei päivity, bloggaaja on löytänyt elämän. Osa totuutta tässä ainakin on, koska minulla ei vain yksinkertaisesti ole ollut aikaa istua kirjoittamaan kaiken matkustelun, uuden koulun, muuttoruljanssin, sairastelun ja muiden aikaa vievien asioiden ohessa. Mutta nyt kun koulu on alkanut, eikä tunneilla ole oikein mitään tekemistä, epäilen vahvasti taas aktivoituvani. Ainakin yliopistossa opiskellessani olin erittäin tunnollinen bloggaaja tentteihin lukemisen sijaan :--D

Kaiken hektisyyden keskellä en ole ehtinyt lukea muita blogeja tai liiemmin etsimään uusia musiikkituttavuuksia, mutta onneksi festareilta on jäänyt jotain takataskuun. Ennen Roskildea kirjoitin Hammonds, Harrington & Destroysta ja festareiden jälkeen The Eclectic Monikerista, jotka molemmat esiintyivät festivaalin warmup-päivinä. Lämmittelijäesittelyt kohdatkoon nyt kolmannen osansa, kun esittelen teille islantilaisen version Wolf Paradesta.

Reykjaviklainen Who Knew oli vahinkotuttavuus. Se esiintyi kahden kiinnostavan bändin välissä, ja sen sijaan että olisin lähtenyt leirintään juomaan Tuborgia, jäinkin istuskelemaan aurinkoon esiintymislavan läheisyyteen. Sitten lavalle nousi joukko islantilaisia hassuttelijoita, joiden soittimistaan päästelemät äänet kuulostivat niin mukaansatempaavalta, että ne houkuttelivat telttaan lavan edustalle joraamaan.

Kuuden hullun islantilaisen lavashow oli vilpittömän mahtava. Pelkkään tanssimiseen ja musisointiin ei tyydytty, vaan bändi järkkäsi mm. moshaus-kilpailun, jonka voittajalle lahjoitettiin bändipaita. Silti kaikista sympaattisinta oli suoraan sydämestä pursunnut kiitollisuus siitä, että Who Knew oli buukattu esiintymään Roskildeen. Se oli ilmeisesti ollut koko bändin suuri unelma, ja jopa katsojana nousi myötäonnenkyyneleet silmiin, kun seurasi lavalta pulpunnutta onnellisuutta.

Unelmafestarin jälkeen ei islantilaisten kuitenkaan kannata haaveilla musiikki-Nobelista, koska yhtye ei tarjoile mitään uutta, vaan sen sijaan hyväntuulista lisäkuuntelemista kaikille, jotka diggaavat leikkisästä indie rockista, joka nojaa innokkaisiin rytmeihin ja tarttuviin melodioihin, mutta ei lankea perinteisiin pop-kaavoihin.

 

Who Knew - Sharpen The Knife from Sigurjon Bjarni Sigurjonsson on Vimeo.

Facebook: https://www.facebook.com/wellwhoknew
MySpace: http://www.myspace.com/wellwhoknew
Twitter: http://twitter.com/wellwhoknew
www: http://www.who-knew.it/

The Eclectic Moniker

Nappaako eteeriset biitsisaundit, Karibia, afromusa, pirteät melodiat ja indie pop? Kaikille, jotka vastasivat kyllä, on mun suositeltava tanskalaista The Eclectic Monikeria.

Montako hikistä tanskalaismuusikkoa mahtuu yhteen koppiin? - Kahdeksan.
Montako niistä mahtuu neliönmalliseen kuvaan? - Kuusi, tai jos tarkasti katsoo niin seitsemän.

Tämänkin loistavan yhtyeen löysin Roskilden Festivalin kautta, kun bändi kiinnitettiin tänä kesänä lämmittelypäivien esiintyjäksi. Siinä vaiheessa ei ollut vielä hajuakaan siitä, kuinka monta kertaa biisit siellä kuulisin :--D

The Eclectic Moniker soitti festivaaleilla jo sunnuntaina, siis viikkoa ennen Roskiden päättymispäivää. Keikka oli mahtava, ja paikalle oli tullut paljon iloista tanssivaa yleisöä. Seuraavana päivänä, eli siis maanantaina, joka yleensä tulee sunnuntain jälkeen, bändi äänitti livesessiota ja esiintyi katsojille lämmittelypäivien festivaalialueen kulmassa lasisessa kontissa koko päivän. Se löytyi vahingossa kahviostosten lomassa. ”Onko tuo…???? On se!!!!”

Välissä saattoi käydä katsomassa muiden bändien keikkoja Pavilion junior lavalla, ja palata aina sen jälkeen X Sessions –studioloungeen, missä aina samat kahdeksan hikistä miestä soittivat pienessä akvaariossaan. Vielä ties kuinka monennen Easter Island -vedon jälkeen yleisö jaksoi yhtyä HEI-huutoihin kohdissa, joissa biisin rytmisyys sitä suorastaan vaatii. En tiedä, mitä näistä keikoista voisi eniten hehkuttaa, koska kaikki kokemukset olivat hienoja, mutta intiimi tunnelma ja lasin läpi vaihdetut elehdinnät muusikoiden kanssa olivat ainutlaatuinen kokemus.

The Eclectic Moniker on niin hyvä yhtye, ettei yksi like-painikkeen painallus Facebookissa ole tarpeeksi. Olen yrittänyt löytää ostettavaa musiikkia yhtyeeltä, mutta ep:n tekemiseen liittyvistä syistä sellaista ei ole tällä hetkellä saatavilla. Sen sijaan bändin kaksi edellistä ep:tä ovat kuunneltavissa ilmaiseksi Bandcampissa, ja ne todella ansaitsevat tulla kuulluksi.

Bandcamp: http://theeclecticmoniker.bandcamp.com/

Facebook: http://www.facebook.com/pages/The-Eclectic-Moniker/292998806459

Oh, Oh Land

Viimeksi kirjoittelin mm. Oh Landin missaamisesta tämän kesän Roskilde Festivalilla, ja sitten vastaani tulee tällainen vatsanpohjaa kutitteleva ihana video, joka moninkertaistaa harmituksen entisestään.

Kokonainen versio on hieman alle viiden minuutin mittainen elämänmakuinen minidokkari kolmen artistin musiikkiurasta ja niiden taustoista. Kuvaus ja tarinankerronta on toteutettu niin tyylikkäästi, että väristykset kulkivat selkää pitkin, vaikken tiedäkään, keitä nuo kaksi muuta artistia videolla Oh Landin lisäksi ovat*.

Olen sen verran katkera suomalainen, että pätkä aiheutti minussa vähän ”voi kun olisikin noin helppoa” ja ”miks mun elämä ei oo tollasta” –viboja, mutta Oh Land ja kumppanit vaikuttavat arvostavan elämäntilannettaan niin paljon, että lopulliset fiilikset ovat pelkkää myötäonnellisuutta. Noh, katsokaapa itse :”----) Alla on puolen minuutin lyhyempi versio.



* Wikipedian mukaan toinen (Mads Langer) on tullut tunnetuksi coveroituaan mahtavaa Oliven ysärihittiä You’re Not Alone ja toinen (Loick Essien) on debyyttialbuminsa tänä vuonna julkaiseva 21-vuotias R&B-laulaja.

Ps. Jos jostain löydätte sen pidemmän version niin instrumenttikaupassa musisoiva Oh Land on vaan niin ihana ja symppis, että melkein itkettää!

Edit: Viiden minsan versioon tulee linkki ton lyhyemmän päätyttyä. Se on se keskimmäinen vaihtoehto! Otsikolla "Mads Langer, Oh Land and Loick Essien - Defined by Music"