keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Nostalgiaa

Vieläkö muistatte ala-asteen discojen parhaat tanssibiisit? Tänään on uudenvuoden aatto, jota täällä päin juhlistetaan ala-astebileissä. Juhliin siis pukeudutaan omalta ala-asteelta tuttuihin kuteisiin ja jammaillaan kuin oltaisiin matkustettu aikakoneella takaisin aikaan, jolloin tanskalainen musiikki tunnettiin lähinnä mahtavana eurodancena. Hakeakseni sopivaa juhlatunnelmaa käytin työpäiväni kokoamalla 50 kappaleen mixtapen, jossa esiintyy kappaleita, jotka tekivät minulle vuodet 1995-2001. (Jotkut kappaleet saattavat olla varhaisemmaltakin ajalta, mutta soivat kuitenkin ala-asteen discoissa em. vuosina.)

Kaikista kuluneimmat/ hirveimmät Aquat, Spice Girlsit, Movetronit, Emiliat, Eiffel 65:t, Lou Begat, Nylon Beatit, Kelly Familyt sun muut jätin unholaan, ja sen sijaan pyrin kasaamaan mixtapen, jonka musiikki kuulostaa oikeasti hyvältä. Vaikka suuri osa näistä taitaakin olla yhden hitin ihmeitä, en voinut olla ujuttamatta mukaan muutamia ajan klassikoita, jotka elivät vähän pidemmän elämän. Luonnollisesti aikakaudella nauttimani Radioheadit, Björkit, Oasikset, Suedet, Pulpit ja Blurit jäivät myös pois, koska bileiden lähtökohtana taisi olla se 90-luvun pimeämpi puoli.

Tässä siis TOP 50 ysäribailuhitit (oli muuten lähellä ettei tullut top 100, sillä kappaleita oli alunperin aikamoinen kasa):

Ace of Base: All That She Wants
Alice Deejay: Better Off Alone
Basement Jaxx: Red Alert
Bellini: Samba de Janeiro
Bentley Rhythym Ace - Bentley's Gonna Sort You Out
Blackstreet feat. Dr. Dre: No Diggity
Blue Boy: Remember Me

Bran Van 3000: Drinkin in LA


The Cardigans: Lovefool
The Chemical Brothers: Hey Girl Hey Boy
Chumbawamba: Tubthumbing
Edwyn Collins: A Girl Like You
The Connells: '74-'75

Cornershop: Brimful of Asha

Darude: Sandstorm
Deep Blue Something: Breakfast at Tiffay's
Eagle Eye Cherry: Save Tonight
Faithless: Insomnia
Fatboy Slim: Right here, right now
Goo Goo Dolls: Iris
Andreas Johnson: Glorious
Leila K: Electric
Jennifer Lopez: Waiting for tonight
Luniz: I Got Five on it
Madison Avenue: Don't Call Me Baby

Robert Miles: Children



Modjo: Lady (Hear Me Tonight)
Moloko: Sing it Back
Alanis Morissette: Ironic
Mr. Oizo: Flat Beat
New Radicals: Get What You Give
No Doubt: Don't Speak
OMC: How Bizarre
Phats & Small: Turn Around
RUN DMC vs. Jason Nevins - It's Like That
Sash!: Ecuador
Scooter: I'm Raving
Seal: Kiss from a Rose
Semisonic: Closing Time
Sixpence None the Richer: Kiss Me
Solid Base: U Never Know
Spin Doctors: Two Princes

Stardust: Music Sounds Better with You


Take That: Back for Good
Tal Backman: She's So High
Wamdue Project: King of my Castle

White Town: Your Woman

(Ehdoton lempibiisi vuosien takaa. Tätä en ihan voi sanoa 90-luvun parhaaksi biisiksi, mutta ainakin parhaimmistoa se edustaa.)

Wildchild: Renegade Master
Zombie Nation: Kernkraft 400

Lataa paketti täältä.

Nyt kun on takavuodet kahlattu läpi oikein kunnolla, on aika keskittyä nykyhetkeen. Vuoden 2008 parhaat on melkein listattu, mutta pientä hienosäätöä on vielä tekemättä, joten palataan asiaan ensi vuonna. Happy new year 2009!

maanantai 29. joulukuuta 2008

Kohokohdat 2008

Toivottavasti kaikilla meni joulu hienosti. Venezuela oli melkoisen isolla kohtuudella kiehtovin maa, jossa oon vieraillut. Matka meni hienosti, jos kohtuuttoman dramaattista lähtöä ei lasketa. Myöhästyin lentokenttäbussista, koska iPodini poisti kaikki musiikit sisuksistaan puoli tuntia ennen lähtöä, ja yritin hoitaa tilannetta kuntoon liian pitkään. Miltei sata euroa taksimatkasta pulitettuani ehdin kuitenkin koneeseen, vaikka musiikit jäivätkin Suomeen. Matkan luonne muuttui kerta heitolla, enkä ehtinyt viimeistellä parhaiden julkaisujen listaani, joten aloitetaan arki toisenlaisella listalla.

Vuosi 2008 on tuntunut monin tavoin parhaalta vuodelta sekä musiikin saralla että muutenkin. Viime vuoden lopulla sanoin aivan samoja asioita, mutta jokin tästä vuodesta teki vielä ikimuistoisemman. Tässä seitsemän kuluneen vuoden musiikkia sivuavaa asiaa, jotka vaikuttivat elämääni eniten. Te lukijat olette vähän ujostelleet kommenteissa, joten olisi kiva kuulla, millaisia kohokohtia muilla on tänä vuonna ollut. En siis pane pahakseni, jos joku uskaltautuu kirjoittamaan rivin tai muutaman kommenttiosioon!

1. Radioheadin keikka Roskildessa
Kolmas kerta toden sanoo. Jos kaksi aiemmin nähtyä keikkaa olivat johtaneet minut harhauskoon siitä, että Radiohead olisi huono live-bändi, tämä keikka miltei käänsi minut uskoon. Radiohead on toki ollut 1/3 elämästäni ehdoton lempibändini, mutta viime vuosina olen fanittanut vähemmän, ja odottelin keikkaa jalat maassa. Maanpinta jäi kauas alas kuitenkin nopeaa brittien astuttua lavalle.
Muistan miettineeni useaan otteeseen hiljaa itsekseni, ettei mikään maallinen asia voi olla näin kaunista, täydellistä, virheetöntä. Välispiikkien puuttuminen sopi tunnelmaan, ja kun joku joskus jotain vähäsanaisesti tokaisi, sekin sopi kokonaisuuteen. Settilista oli heti alusta alkaen täydellistä tykitystä. Ennen keikkaa kertasimme ystäväni Pablon kanssa molempien tärkeimmät toivekappaleet, ja kuinka ollakaan, keikan aluksi kuulimme kaikki listaamamme.
Yleisö kunnoitti hiljaa bändiä, ja kaikki ympärilläni lavaa tapittaneet henkilöt tuntuivat olevan samanlaisessa transsissa kuin minäkin. Keikan päättänyt piiiitkään kestänyt Karma Police -laulatus jäi tämän vuoden kaikkein siisteimmäksi jutuksi. Festarikansa lauloikin kappaletta yhteislauluna bändin poistuttua lavalta vielä pitkään, jopa leirintään siirtymisen jälkeenkin.

Radiohead

2. MySpace Suomi
Olin tänäkin vuonna jättämässä Provinssia tylysti väliin, vaikka alkuvuodesta varmistettu Foo Fighters sijoittuikin kärkeen "pakko nähdä livenä" -listallani. Vasta Justice sai harkitsemaan todella lipun ostoa, mutta muun tarjonnan ollessa edelleen heikohkoa lipun hintaan ja omaan varattomuuteeni nähden, jäi piletti ostamatta ennen kuin ne loppuivat. MySpace Suomi kuitenkin pelasti kesäni, ja muutti merkitsevästi elämääni muutenkin. Sivusto mainosti osallistuvansa Live in Nordics -tapahtumasarjaan, ja pestaisi kolmelle suomalaiselle festarille bloggareita raportoimaan tunnelmia.
Aiemmin harrastelin tämän samaisen blogin pitoa vain omaksi ilokseni - ilman että kukaan oikeastaan edes tiesi tämän olemassa olosta. Heitin linkin kuitenkin festivaalibloggaajahakemukseni loppuun, ja myöhemmin minulle paljastettiin, että olin juurikin siitä syystä valittu ensimmäisenä pestiin. Tämä taas innoitti aktiivisempaan bloggaamiseen ja siihen, että pistin linkkejä jonnekin esillekin.
MySpace Suomi toimi Provinssirockissa hienosti sekä meidän bloggaajien että normaalin festivaaliyleisön näkökulmasta. Leirinnässä tarjottiin ilmaista aamiaista nopeimmille, järjestettiin akustisia keikkoja, jaettiin kultalevyt, vaihdettiin t-paitoja ja kangaskasseja täysiin roskapusseihin, soitettiin levareita ja ylläpidettiin hyvää henkeä.
Provinssirockin jälkeenkin MySpace Suomi on viikoittain järjestänyt hienoja kilpailuita, joissa on ollut palkintona keikkalippuja, levyjä yms. Viikon artistit ja ilmaiset levyjen ennakkokuuntelut ovat noudattaneet hyvää linjaa, ja joukkoon on mahtunut sekä kaupallisempia että itsenäisempiä hienoja bändejä ja artisteja. Provinssirockin lisäksi MSS sponssasi minut kilpailujen kautta Propagandhin ja Raised Fistin keikoille sekä Mambo Nordicon Tampereen pysähdykselle. Myös parin viikon takainen XXXChangen keikka Redrumissa olisi hoitunut tätä kautta, mutta sattuneesta syystä jouduin värväämään ystävän tilalleni. I love MySpace.

Kuohujuomalla MySpace Suomen porukan + Antin kanssa Provinssissa.

3. Justice
Edelliseen liittyen MySpace Suomi järjesti minulle, bloggaaja-toverilleni Antille sekä muutamalle satunnaiselle tytölle mahdollisuuden tavata Justice. Tytöt pääsivät mukaan siten, että esiintymispäivän aamuna MySpacen leirissä kyseltiin, mitä bändiä kukin odotti eniten. Ensimmäiset Justicen vastanneet pääsivät mukaan. Liekö lyhyt varoitusaika ollut syynä tyttöjen hiljaisuuteen itse tapaamistilanteessa... Ainakin jälkeenpäin ajatellen allekirjoittanut höpötti koko parituntisen tapaamisen ajan kaikkea niin päätöntä, että olisi hyvä, kun joku olisi välillä keskeyttänyt. Antti ja MySpacen edustaja Simo onneksi esittivät väliin hyviä kommentteja ja kysymyksiä, joten kiitokset heille.
Bändi oli hauska ja mukava sekä puhui parempaa englantia kuin YouTuben perusteella ennakkoon odotin. Reippaat kaksi tuntia vierähtivät kuin siivillä ilman yhtään epämukavaa hetkeä. Muistelen yhteistä juttutuokiotamme päivittäin. Etenkin Xavier de Rosnay jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen.
Illan keikkahan tuntui tämän jälkeen seitsemänneltä taivaalta. Se oli parasta, mitä olen Suomessa festivaaleilla nähnyt, ikinä. Ainakin jos jätetään laskuista pois eräs bändi, josta puhun seuraavassa.

Me at work...
Bloggaaja työssään... (Kuva: Simo Vassinen)

4. The Mars Volta

Mahtava neljäs studioalbumi The Bedlam in Goliath vuosi Internettiin heti vuoden alkajaisiksi ja julkaistiin virallisesti tammikuun lopussa. Kesällä markkinoille saatiin myös ainutlaatuisen hieno vinyyliversio teemalevystä. Bändi poikkesti helmikuussa myös Skandinaviassa, ja olin Tukholmassa tarkastamassa 2008 vuoden live-kunnon. Se oli edelleen mahtava. Fanit kuvailivat keikkaa ainutlaatuisen hulluksi, vaikka myöhemmin kävikin ilmi, että samankaltainen symbaalien heittely ja hämähäkkimiesmäinen verhoissa kiipeily jatkui Ruotsin jälkeen myös muualla Euroopassa. En kuitenkaan ole kuullut, että vokalisti Cedric heittäytyisi usein rosvoksi yleisössä. Settilista oli parempi kuin olin uskaltanut edes toivoa, ja rakkauteni näitä progeherroja kohtaan syveni vain entisestään. Kirkkaasti vuoden kuunnelluin yhtye.

Cirkus (Kuva: Marco Gustafsson)

5. Klaxons Tallinnassa
Kolme tuntuu olevan tämän vuoden onnenluku, sillä Klaxonskin todisti kykynsä vasta kolmannella näkemälläni keikalla. Yllättävintä ja hienointa keikassa oli kuitenkin se, että katselin sitä Tallinnassa. Tallinnassa?! Jotenkin huvittavaa, että bändi esiintyi siellä, sillä oletukseni oli, ettei Viroon koskaan eksy mitään kovinkaan siistejä bändejä. Edelleenkin ihmettelen sitä, ettei bändi tullut samantien lahden toiselle puolelle, sillä Tallinnan keikkapaikka oli pienempi kuin vaikkapa Tavastia, eikä lippujenkaan hinta pahimmasta päästä ollut (25/35 e).
Uudet biisit kuulostivat kivoilta, vanhat kappaleet rullasivat totuttuun tapaan ja tunnelma oli katossa alusta loppuun. Viime vuonna Roskilden nu rave -pitissä oli kaoottinen ja jopa hengenvaarallinen tunnelma, vuosi sitten Dublinissa menoa ei juurikaan ollut, ja onneksi nyt Tallinnassa meininki oli juuri sopivasti siltä väliltä.
Illan kruunasi koko yhtyeeseen törmääminen myöhemmin vanhan kaupungin yössä. Britit olivat äärimmäisen mukavia, arvostivat Suomesta paikalle saapuneita faneja, ja lupasivatkin tulla täälläkin keikan heittämään heti seuraavassa mahdollisessa tilanteessa. Ei ole siis ainakaan bändin vastahakoisuudesta kyse keikan puute, joten toivottavasti joku suomalainen keikkajärjestäjä on valppaana, kun Klaxons ottaa keikkatarjouksia vastaan tulevalle keväälle! Kakkosalbumihan tupsahtaa huhujen mukaan ulos jo alkuvuodesta.

Klaxons Jamie Reynolds

6. Fullsteam Agency
Vuodesta 2003 Fullsteam Family on parantanut elämänlaatuani aina kasvavissa määrin. Aluksi Fullsteam Records vaikutti päivieni kulkuun levyillä, mutta nykyään hurraan enemmänkin Fullsteam Agencyn Suomeen tuomia esiintyjiä. Kolmatta kertaa järjestetty Pitkä kuuma kesä -tapahtumasarja oli tänäkin vuonna laadukas, vaikka en matkustelun ja töiden takia päässytkään läheskään kaikille kiinnostaville keikoille. Myös syksyllä Suomessa kävi monia hienoja artisteja ja bändejä.

Vuodelta 2008 lähtee Fullsteamille kiitokset mm. seuraavien bändien keikoista: Interpol, Sigur Rós, Converge, Mogwai, The National, Ozric Tentacles, Roísín Murphy, Bonnie 'Prince' Billy, José González, Cut Copy, Anti-Flag, Common, Tiger Army, Flogging Molly, Why?, Kings of Convenience, Joan as Police Woman, DJ Krush, Venetian Snares, Cunninlynguists, Juiceboxxx, Atmosphere, Saul Williams, Dälek, Propagandhi, Comeback Kid, Cult of Luna, Veto, Heavy Trash, Opeth, Client, Strike Anywhere, Einstürzende Neubauten, Boris, Municipal Waste, Raised Fist, Kaizers, Orchestra, Blonde Redhead, Spiritualized, Agnostic Front, The Haunted, Streetlight Manifesto, Reel Big Fish, Terror, HEALTH, Boys Noize, Buck 65, Low, The Sounds, Millencolin, Lagwagon, Billy Talent, Aiden, No Use for a Name, Yacht, Sparks, Xiu Xiu, Liars, Black Dice, No Age, Die! Die! Die!, DJ Mehdi, Wolf Parade, Handsome Furs, Atlas Sound, Fuck Buttons, Thee Silver Mt. Zion, Apse, Path of No Return, Mad Caddies, Mad Sin, Mondo Cane (w/ Mike Patton) ja lista jatkuu...

Ensi vuodelle on luvattu jo mm. Antony and the Johnsonsia, Sebastién Telliériä, Division of Laura Lee:ta, The Notwistia, Protest the Heroa sekä lisää Ladytronia ja Anti-Flagia. Uusia levyjä pamahtaa mm. Callistolta, Damn Seagullsilta ja Rubikilta.

7. Dubstepin rantautuminen Tampereelle
Vaikka dubstep tuntuukin vielä Tampereella olevan aika lapsen kengissä, saatiin tänä vuonna kotikaupunkiinikin vierailulle muutamat kovat ulkomaiset genren edustajat. Digital Mystikz heitti keikkaa Klubilla kahdessa eri osassa, ku ensin tammikuussa vierailulla kävi Mala, ja myöhemmin manSEDANsessa Coki. Edustusta löytyi myös keväällä Yo-talolta, kesällä Grillin'-festivaaleilta, ja nyt menneenä viikonloppuna järjestettiin Suburban Basher -iltamat Klubilla. Klubi onkin osoittautunut hyväksi esiintymisareenaksi kehoa läpäiseville bassoille, joten kehotan kaikkia täälläpäin pyöriviä tsekkaamaan tanssit! Lauantaina jengiä oli valunut paikalle yllättävänkin paljon, ja tanssilattia oli sen verran ahtaana, että uskoisin kemuja löytyvän jatkossa useamminkin.

Toivottavasti ensi vuodesta tulee edes puolet niin hyvä kuin tästä, koska jo silloin asiat olisivat hienosti.

maanantai 8. joulukuuta 2008

Poissaoloviesti

Elämänlaatu kaiken tuon loskapaskan ja pimeyden keskellä alkoi nyppiä kuukausi takaperin ja niinpä reilu viikko sitten varasin kahden viikon mittaisen äkkilähdön Venezuelaan, minkä takia blogi on päivittynyt hieman hitaammin viime päivinä. Lähtö on siis nyt, ja niinpä kalenterini meni uusiksi. Huomioikaa te kuitenkin seuraavat, jotka minulta jää väliin:

11.12.
Helsinki: XXXChange (Redrum, 14 €)
12.12. Uusi Rumba kaupoissa (vuoden parhaat -listauksia!!?)
12.12. Tampere: Hang the Dj! vs. HITTO (Klubi, 4 €)
12.12. Tampere: Asa ja Jätkäjätkät, Laineen Kasperi (Yo-talo, 7 €)
13.12. Tampere: Echo is Your Love, Punaisen kuningattaren periaate (Telakka, 6 €)
15.12. Kipitä kauppaan hakemaan uusi Julma-Henri & Syrjäytyneet -mixtape!
15.12. Helsinki: The Soundtrack of Our Lives (Tavastia, 25/27 €)
17.12. Helsinki: N*E*R*D (Kulttuuritalo, 45 €)
18.12. Tampere: Joensuu 1685 (Doris, 5 €)
19.12. Tampere: BigRave vs. Gaea: Jesse & KA SO RE (Yo-talo, 5 €)
(Anteeksi Tampere- ja Helsinki-keskeisyyteni. Muiden kaupunkien ohjelmia en ole yleensä kalenteriini merkkaillut.)

Vaikka olen ulkomaille lähtiessäni pyrkinyt aina keikkayleisöksi jonnekin paikalliseen mestaan, taitaa perinne jäädä tällä kertaa toteutumatta Venezuelan huonon tarjonnan vuoksi. Joko kiinnostavat tapahtumat ovat niin maan alla, etten niitä löydä, ja toisaalta en uskaltaisi lähteä yöaikaan etsimäänkään, tai sitten niitä ei vain yksinkertaisesti ole.

Seuraavan reilun kahden viikon aikana ei sattuneesta syystä ole luvassa päivityksiä, mutta nähdään joulun jälkeen, jolloin luvassa vuosilistoja!

tiistai 2. joulukuuta 2008

Justice: A Cross the Universe



Voi luoja... Trailerin ja joitain teasereita dokumentista olin toki katsellut aiemminkin, mutta tämän jälkeen tuli sellainen olo, että nyt on lähdettävä juoksemaan Anttilaan (ainoa joka tähän aikaan on enää auki?), ja katsomaan löytyisikö tuota sieltä. Päätin malttaa vielä hetken, sillä nythän on joulukuu. ELI, iskä tai äiti tai joku muu, joka haluaa ostaa mulle joululahjan: sitä voi tilata esimerkiksi TÄÄLTÄ tai TÄÄLTÄ...

maanantai 1. joulukuuta 2008

Bad Lovers

Muutama viikko takaperin kirjoittelin vaihteeksi screamohtavasta musiikista, mikä poikikin yllättävän yhteydenoton. Viime viikolla sähköpostissani nimittäin komeili erään italialaisen ryhmän yhteydenotto, jossa oli liitetiedostona yhtyeen tuore demo. Oletukseni tällälailla itseään promoavista bändeistä oli, noh, kehno. Annoin kuitenkin demolle mahdollisuuden, ja se paljastuikin ihan kelpokamaksi. Ei se mitään maailmaa mullistavaa tarjoillut, mutta koska se ei ihan kuraakaan ollut, koen nyt velvollisuudekseni jakaa tämän kanssanne. Tiedän, että se ainakiin muutamiin teistä voisi upota.

Bad Lovers ei edusta hardcorea tai screamoa kuten oletin, vaan kokeellisempaa linjaa. Vokaalimölinät ovat sotkuisen punkit, mutta vaikutteita kuuluu selvimmin noise-rockista, post-hardcoresta, grungesta ja sludgesta. Bändi vertasi saatekirjessään itseään sellaisiin yhtyeisiin kuin Breather Resist, Harkonen ja The Jesus Lizard. Tähän väitteeseen en aio kuitenkaan ottaa mitään kantaa, sillä vain olen ennestään perehtynyt mainituista vain keskimmäiseen.


Ennakkokuuntele täällä: myspace.com/badlovers
Mikäli miellytti, lataa neljän biisin demo täältä: zSHARE

tiistai 25. marraskuuta 2008

Christmas Hula Lounge, Tavastia 21.11.2008

Kastor ja Underwater Sleeping Society jäivät näkemättä, sillä yläkerran pikkujoulut ja muut erinäiset asiat vievät mielenkiintoa yhtyeiden näkemiseltä. Olinhan nähnyt yhtyeet vastikään Tampereella ja illan soundcheckitkin oli katsottu läpi molemmilla korvilla ja toisella silmällä. Niistä päätellen keikat olivat todennäköisesti juuri sellaiset kuin olisi bändeiltä saattanut odottaa.

Eteisessä dj-kopin vieressä akustista punkiaan soittanut Jaakko & Jay oli ensimmäinen akti, jonka keikalle raahasin itseni. Viimeksi olin tamperelaisduoa ollut katsomassa viikkoa aikasemmin, joten show oli hyvinkin pitkälle samanlainen: energinen, mainio ja hauska. Edellisellä kerralla Tampereen Doriksessa en tosin nähnyt mitään ison yleisömäärän takaa, ja perjantainakin oli paratiisiksi naamioidulle Tavastialle paljon jengiä kokoontunut. Lieneekö johtunut hyvästä line-upista vai siitä, että listalla oli 430 nimeä...

Jaakko & Jay Rubik

Seuraava kunnolla katsastamani oli Rubik. Jo Musiikki & media -tapahtuman pohjalta saattoi uusia biisejä odotella, ja niitä tarjointiikin jälleen roimasti. Miehistön vaihdosten jälkeenkin Rubik onnistuu kuulostamaan livenä aivan samalta kuin aina ennenkin, jopa ennenkuulemattomien biisien osalta. Vaikka yhtye tekeekin loistavia biisejä, keikkojen yllä leijuu lapkomainen samankaltaisuus. Mahdollisesti olen vain nähnyt yhtyeen jo liian monta kertaa. Uudet biisit olivat siis edelleen hyvin Rubikia ja hyviä, joten tulevalle kakkosalbumille löytyy kyllä kiinnostusta.

Desert Island Sessions Desert Island Sessions Desert Island Sessions Desert Island Sessions

Viimeisenä, myöhään yöllä, lavalle viimein asteli odotetuin ja mielenkiintoisin kokoonpano. Paikalta puuttui muutamia Desert Island Sessions -projektin avainhenkilöitä, joten kaikkia kappaleita ei voitu esittää. Oma veikkaukseni kappaleiden vähäisyydelle on myös treenaamattomuus, sillä lienee vaikeaa saada muutamaa kymmentä aktiivista muusikkoa samaan treenikämppään samaan aikaan. Vaihtelevalla kokoonapanolla lavalla heilunut rykelmä esittii siis hurjat kolme kappaletta, jotka olivat Desert Punk, The Acupunktionist ja Juoksen vahingossa päin ovea. Siispä juuri parhaat biisit jäivät puuttumaan.

Desert Island Sessions

Huonoista saundeista sekä kappaleiden määrästä ja laadusta huolimatta yleisölle tarjoiltiin kiinnostava show - ainakin katsottavaksi jollei kuunneltavaksi. Vaikka kaikki projektin muusikot eivät olleetkaan paikalla, keikkui lavalla silti parhaimmillaan parisenkymmentä tonttua vaihdellen keskenään soittopelejä, sillä mukaan oltiin poimittu pikkujouluväkeä muista yhtyeistä ja toimista. Vaikka keikka olikin näillä näkymin ainutlaatuinen, en silti näe suurta syytä suruun, jos keikka jäi joltakulta halukkaalta todistamatta.

Video: Desert Island Sessions - The Acupunktionist



Äänenlaatu on juurikin niin huonoa kuin valokuvaamiseen tarkoitetulta kameralta voi odottaa...

Lisää kuvia:
Jaakko & Jay
Rubik
Desert Island Sessions Live

Tmu: Basschase

Ararararar. Osui tässä muutama sekunti sitten korviini sellainen ralli, joka ajaa ohi Desert Island Sessions -raportinkin. Tänä vuonna maaliskuun viimeisenä päivänä elämäni pysähtyi hetkeksi, kun kuuntelin Bassoradiosta maanantain dubsteppauksia - lievästi liioiteltuna. Desto oli paikkaamassa Santa Cruzissa köllötellyttä vakiodj:tä, Tes La Rokia. Tasan puolessa välissä lähetystä pärähti ensisoittoon Tmu:n raita, joka p-p-pysäytti. Tästä eteenpäin olen kuunnellut tasaisin väliajoin netistä löytynyttä kaksituntista tallennetta lähetyksestä tuon kappaleen vuoksi, kunnes tänään...

...ilokseni huomasin, että Tmu on juuri lisännyt sen MySpaceensa! Ei enää kelailua ja päällepuhutusta versiosta kärsimistä. Basschase olisi muuttunut samalta istumalta uudeksi MySpace-anthemikseni, mutta syystä tai toisesta en onnistunut lisäämään sitä profiiliini.

---> Tmu MySpace ---> BASSCHASE <---

Tmu on siis osa suomalaista Dead Boys Massive -kollektiivia, johon kuuluu hänen lisäkseen mm. Dead-O ja Deadkhid. Lisäksi kolmikko pyörittää yhdessä Bassoradiossa jokatoinen maanantai Dark Days -nimistä alan musiikkiohjelmaa.

Muille tamperelaisille (ja miksei muillekin!) dubstepin ystäville tiedoksi, että Klubilla järjestetään heti joulupyhien jälkeen 27.12.2008 Suburban Basher -nimellä kulkevat dubstep-kemut, joissa musiikista on vastaamassa Dead-O, Koala, toiminto, Hereill ja antihero. Saapukaa paikoille sankoin joukoin, että saadaan bassokultturi käynnistettyä Mansessakin!

torstai 20. marraskuuta 2008

Muutama huomion arvoinen asia

I Huomenna Fullsteam Records & Backstage Alliance viettävät yhteisiä pikkujouluja Tavastialla. Kaikki halukkaat pääsevät sisään klo 21 eteenpäin 10/12 euron sisäänpääsymaksua vastaan. Ohjelma huipentuu ainutkertaiseen Desert Island Sessions liveen, jossa siis nähdään jo aiemmin mainitussa projektissa mukana olleet artistit yhdessä lavalla. Juhlat jatkuvat aina aamuneljään asti, ja musiikista huolehtivat myös Rubik, Kastor, Underwater Sleeping Society, Jaakko & Jay sekä dj:t Kähönen & Ritonen. Meikäläinen on mestoilla, että jotain raporttia lienee tulossa ensi viikolla!


II Viime viikon perjantaina käynnistyi 13 suomalaisen itsenäisten levy-yhtiön yhteistyössä järjestämä alekamppanja, jonka aikana yhtiöiden levyjä myydään kymmenen euroa kappale ja kaksi levyä yhteishintaan 15 euroa. Kahden levyn ostajat saavat kaupanpäällisiksi Desert Island Sessions -levyn, jolla on kahdeksan biisiä. Kampanjassa ovat mukana parisenkymmentä levykauppaa, mm. Levykauppa Äx, Platta, Combat Rock Shop, CDON.com, Swamp Music, Stupido ja Keltainen Jäänsärkijä. Kampanja jatkuu vuoden loppuun.

III The Soundtrack of Our Livesin uusi albumi on kuunneltavissa yhtyeen MySpace-sivuilla 26.11 asti, jolloin levy pamahtaa kauppoihin. TSOOL esiintyy Tavastialla 15. joulukuuta.

Late of the Pier

En malta millään odottaa joulukuuhun paljastaakseni tämän vuoden parhaan tulokkaan tittelin. Late of the Pier on bändi, jota olen hehkuttanut muutamille kavereille kohtuuttoman paljon ties kuinka kauan, enkä todellakaan tiedä, miksen ole kirjoittanut bändistä mitään tänne. Late of the Pier on ollut minulle tänä vuonna sitä, mitä Klaxons oli viime vuonna.

Nuori brittiryhmä yhdistelee musiikissaan oikeastaan kaikkea tällä hetkellä muodikasta musiikkia. Erol Alkanin tuottama elokuussa julkaistu debyyttialbumi Fantasy Black Channel lähtee liikkeelle kuin Musen levy, ja biisistä riippuen soundi kuulostaa niin Mgmt:ltä, Eero Johannekselta, Franz Ferdinandilta kuin Klaxonsiltakin. Yhtye ei kuitenkaan kopioi tyyliään suoraviivaisesti keneltäkään vaan onnistuu kuulostamaan omalta itseltään - tuoreelta ja mielenkiintoiselta. Kappaleet koostuvat progressiivisen poukkoilevasti monista osista olematta silti hajanaisia. Linja pysyy samana läpi levyn, ja vaikka albumilta on lohkaistu jo tässä vaiheessa viisi videobiisiäkin, on kokonaisuus yhtenäinen alusta loppuun.

Mitään uutta bändi ei sinänsä tarjoile, mutta suoriutuu paljon paremmin kuin monet muut. Biisit ovat tarttuvia, eikä debyytiltä löydy heikkoja lenkkejä, joten ei olisi ihme, vaikka koko albumi paloiteltaisiin hittisingleiksi - kokonaisuuden kannalta tärkeää instrumentaalibiisiä VW:tä lukuunottamatta. Materiaali on myös osoittautunut hyvin remix-kelpoiseksi, ja onkin tullut uudelleenmiksatuksi mm. Boys Noizen ja Hot Chipin suunnilta.


Late of the Pier - Heartbeat (Videokin on meikäläisen makuun!)


Late of the Pier - The Bears Are Coming

Late of the Pier - Space and the Woods (mp3)

lauantai 15. marraskuuta 2008

Polemarch, Gavin Portland ja Scena

Näin vuosilistojen tekoon valmistautuessa pistin merkille, että hardcore ja muunkinlainen punk on jäänyt tänä vuonna vähemmälle kuuntelulle, jos muutamat ajanjaksot jätetään huomiotta. En osannut samalta istumalta nimetä kuin muutaman mainion tämän vuoden puolella ilmestyneen punk-levyn. Sitten hoksasin, että suuri osa parhaista hc-ryhmistähän tosiaan hajosi viime vuoden lopulla tai tämän vuoden alusta. Taisi mysteeri ratketa.

Siispä: hardcore tekee kuolemaa. Ratkaisuksi kehitin ainakin omalla kohdallani screamon, ja niinpä vanhat kunnon Ampere, Orchid ja La Quite kavereineen tekivät paluun soittolistoilleni. Olen viime aikoina ilokseni bongaillut myös uudempia kovia nimiä, joiden musiikki poukkoilee siinä hardcoren ja screamon rajamailla, hyvin karkeasti laatikoituna.

Gavin Portland
En ole normaalistikaan kovin vahva genrettäjä näillä osa-alueilla, mutta Islannista ponnistava Gavin Portland osottautuu erittäin vaikeaksi kuvailtavaksi, koska biisistä riippuen vaikutteita löytyy niin tavallisemmasta hardcoresta kuin screamosta, progressiivisesta metallista sekä post-metallista. Mahtavaa matskua kuitenkin, ja islannissa majaileva kaveri kehui livekunnonkin erinomaiseksi. Suomi-tour, anyone?


Gavin Portland - A Cool Way to Hold Hands (MediaFire)
Gavin Portland - Watch out for the Bears (DepositFiles)

Scena
Vasta perustetussa milanolaisessa Scenassa vaikuttaa tyyppejä mm. Raenista, mutta musiikki on näihin lähtökohtiin perustuvia odotuksia vastoin vähemmän screamoa ja enemmän hardcorea, paikoitellen jopa krustia. Raenihan elää ja voi hyvin, mutta tällaisia sivuprojekteja siis löytyy.


Scena - Punto 5 (MediaFire)


Polemarch
Nähtävästi kotikulmiltakin voi tulla hyvää korvakarkkia, vaikkei Tampere välillä oikein tunnu esiintyvän edukseen musiikkihommissa. Tämäkin screamoilija on siis varsin uusi bändi, joka sai tällä viikolla sekä toisen kitaristin että ensimmäiset ep:t painosta. Ep:n voi tilata näin. Nostaisin näistä kolmesta kiinnostavimmaksi tapaukseksi.



Polemarch - Amelia Mary Earhart (mp3)
Polemarch - Married to the Zeitgeist, Soon to Be a Widow (mp3)

perjantai 14. marraskuuta 2008

Aivot 80 GB

Aivot 80 GB on yhden miehen elektronisen musiikin projekti Helsingistä. Kappaleissa liikutaan elektrosta IDM:ään ja kaikkeen siltä väliltä, mutta suunta on selkeytymässä - samoin kuin kappaleiden nimet. Viime viikonloppuna Radio Helsingissä debytoinutta nuorukaista siis kannattaa pitää silmällä, sillä materiaali tuntuu paranevan tasaisen varmasti biisi biisiltä.

myspace.com/aivot80gb

Aivot 80 GB - Gonna Be Clapclap (MediaFire)
Aivot 80 GB - Suunta (MediaFire)

torstai 13. marraskuuta 2008

Joensuu 1685: Sick City (Formal Disco Riot Remix)

On jotakuinkin viikon verran pitänyt jakaa tämä kanssanne, ja nyt viimein muistin sen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Eli kotonani ja sopivan tylsänä hetkenä.

(Kuva: Dalai Lamula)

Kaikille vähänkään hipsterimäisille suomalaisille Joensuu 1685 on varmasti jo wanha, tai vähintäänkin melkein vanha juttu. Miksei toki ulkomaisillekin, sillä bändin levystä puhutaan aina uusimmassa Vicessa asti. Ainakin minusta tuntuu, että Joensuut ovat tämän hetken kohutuin uusi suomalainen, ja veikkaan bändin löytyvän moneltakin listalta vuoden tulokkaana lähiaikoina. Pian kun alkaa vuosilistoja tupsahdella. Omani on työn alla. Rehellisesti olen värkkäillyt sitä jo tammikuusta, mistä asti myös ykköslevy on ollut selvillä. Vaan nyt meni vähän asian ohi.



Formal Disco Riot on vastikään aloittanut helsinkiläinen dj-duo ja yhtye, ja viime viikolla käsiini osui kaksikon tekemä elektrojumputus-remix Joensuu 1685:n Sick City -kappaleesta. Pojat ovat miksailleet uusiksi tänä vuonna ainakin Le Corps Mince de Françoisea, mutta aiempi työ jää kyllä täysin tämän varjoon.

Joensuu 1685: Sick City (Formal Disco Riot Remix) (Mediafire)


myspace.com/joensuu1685
myspace.com/formaldiscoriot

keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Hang the Dj! @ Tampereen Klubi 8.11.

I Was a Teenage Satan Worshipper
I Was a Teenage Satan Worshipper

Tiivistelmä
- Keikka oli mielestäni halpa, vaivaiset 6 €
- Lämppärinä edustanut I Was a Teenage Satan Worshipper oli odotusten mukainen eli ihan hyvä
- Hit Me TV otti yleisön mukaansa yllättävän hyvin
- Havaitsin Hollantilaisissa hyvin paljon discoensemblemäistä energiaa, vaikka musiikkityylit eivät osu lähellekään toisiaan
- Musiikki kuulosti levyltä homommalta kuin livenä (vrt. Scissor Sisters, Mika, The Ark)
- Yleisö tuntu nauttivan keikasta yhtä paljon kuin bändi
- Bailut jatkuivat myöhään yöhön. Myös Hollannin vieraat viihtyivät tanssilattialla koko illan.

DSCN9006
Hit Me TV
DSCN9032

Lisää kuvia illasta: http://www.flickr.com/search/?w=7611243@N04&q=lastfm%3Aevent%3D688499&m=tags

www.myspace.com/hitmetv
www.myspace.com/teensatanists

Dälek & Laineen Kasperi Tampereen Klubilla 5.11.

Kohtuullisen väkevistä kannanotoista ja realistisen synkistä sanoituksista tuttu Laineen Kasperi käänsi heti maailmani ylösalaisin heittämällä leppoisia ja hauskoja välispiikkejä poikkeuksellisen hiljaiselle ja jurolle yleisölle. Rennohko olemus säilyi läpi keikan siitäkin huolimatta, ettei yleisö osoittanut minkäänlaista kyvykkyyttä vuorovaikutukseen. Lämppärin setti koostui lähinnä uuden Saatana saapuu Sörnäisiin -levyn materiaalista, ja debyytiltä kuultiin ainoastaan nimikappale Seis (tosin saatoin biisin verran myöhästyä keikan alusta).

Dälek sentään keräsi yleisöä lavan ympärille ihan mukavasti, vaikka aplodit olivat edelleenkin heikot. Tampereen vuorovaikutus näkyi selvimmin keikan puolivälin jälkeen humalaisen nuoren miehen kiivetessä lavalle, mikä päättyi epämukavasti tönäisyyn, mahalaskuun, järjestysmiehen otteisiin ja ulos päätymiseen. Ehkä yleisö ei vain uskaltanut tätä yhtä hurjapäätä lukuunottamatta ottaa kontaktia bändiin. Sen verran pelottavilta newarkilaiset lavalla näyttivät.

Eräs toverini arvioi keikan jälkeen sen olleen "vähän tylsä, koska biisit muistuttivat niin paljon toisiaan", mikä varmasti pitää paikkansa jos ei tiedä tarkkaan, mitä odottaa. Esimerkiksi Abandoned Languagea paljon kuunnelleena hyvinkin yhtenevä materiaali, ja toisaalta sen aiheuttama hypnoottisuus ei siis tullut yllätyksenä. Toisaalta monimuotoisista taustoista löytyy kokeilevempien elektronisten vaikutteiden, industrialin ja perinteisemmän hip-hopin lisäksi esimerkiksi shoegazea, mikä saattaa osaltaan vahvistaa tätä vaikutelmaa?

Dälek

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Levykauppojen loppu?

Hesari uutisoi tänään, että verkossa toimivan musiikki- ja viihdekaupan edustaja arvoi levykauppojen katoavan 5-6 vuodessa. Alkuperäinen uutisointi oli kärkäs, ja kohahdutti minua. Nyt uutista on kuitenkin päivitetty ja lisätty muidenkin näkökulmia. Lue se täällä: http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Levykauppojen+loppu+on+l%C3%A4hell%C3%A4/1135240807348

Mieleni tekisi sanoa, ettei näin tule käymään, mutta esimerkiksi tamperelainen Jukeboss sulki ovensa viime viikolla, ja jatkaa fyysisten levyjen vähittäismyyntiä tästä eteenpäin verkossa. En jaksa uskoa, että kaikki levykaupat katoaisivat - ainakin isoimpiin kaupunkeihin jää muutamat.



Rakastan pyöriä levykaupoissa rivistöjä selaillen, mutta viime aikoina ostokseni ovat siirtyneet yhä enemmän Internetiin. Digitaalista musiikkia olen ostanut kohtuullisen vähän, sillä materialistina tykkään haalia musiikkinikin fyysisenä nurkkiini. Sen sijaan suuntaan yhä useammin kotikadullani sijaitevan Platan sijasta osoitteesiin www.hhv.de, www.levykauppax.fi tai peräti www.platta.net. Tällaiselle hamstraajalle kaupungin valikoimat eivät enää riitä.

Tiedostan kuuluvani enemmistön ulkopuolelle. Uskon, että isoin viipale hittimusiikista myydään jatkossa digitaalisessa muodossa, vaikka cd:t tuskin vanhentuvat vhs-formaatin tapaan vielä vuosikymmenienkään päästä. Musiikin ystäville jää taatusti kuitenkin muutamat harrastajanliikkeensä, josta poistaa levynsä kokoelmiinsa.

Tiedostan kuitenkin kuuluvani myös vähemmistön enemmistön ulkopuolelle. Vannoutuneena fyysisen musiikin diggarina ostan kaikki levyni vinyyleinä - aina kun se on mahdollista. Luulen, että kohtalotoverinikin ovat jo siirtyneet käyttämään verkkokauppoja tilatakseen herkkunsa milloin mistäkin päin maailmaa. Nykyään kanta-asiakkaan leimakorttini täyttyvät Internetissä.

Kuva Äxän nettisivuilta.

lauantai 1. marraskuuta 2008

Damn Seagulls: The City Takes Care of It

Aloitin pyhäinpäiväni kokkailemalla vegaanista omenakaurapiirakkaa halloween-juhliin, ja poikkeuksellisesti pistin radion taustamusiikiksi, sillä tiesin serkkuni siellä juontelevan YleX:n himotuimmat-listaa. Olin aiemmin tällä viikolla kyllä lueskellut Rumban juhlanumerosta, että Damn Seagullsin uusi levy on kutakuinkin valmis, mutta meinasin lentää perseelleni, kun heti ensimmäisenä pärähti Lokkien uusi biisi, The City Takes Care of It. En tiennyt kappaleiden jo radiosoittoon ehtineen.

Uuden sinkkubiisin helmikuussa ilmestyvältä albumilta voi ladata viikon ajan Damn Seagullsin kotisivuilta: www.damnseagulls.com

tiistai 28. lokakuuta 2008

Lost in Music -viikonloppu

Rehellisesti sanottuna viikonloppu oli rankka. Paljon bändejä ilman taukoja, piiiiitkiä jonoja, tungosta, tungosta, tungosta. Toisin sanoen Lost in Musicin viikonloppu täytti festivaalin tunnusmerkit lukuunottamatta sitä, että jonot ja tungos tuntuivat muodostuvan ainoastaan pukukansasta ja (idiooteista) tamperelaisista.

Perjantaina Dog's Homessa esiintyi ilmaiskeikalla Joensuu 1685, Kiki Pau ja The Driven Dynamo. Bändien vetovoima oli selkeästikin aliarvoitu, sillä jonoa sisälle riitti kahden ensimmäisen keikan ajan. Allekirjoittanut meni paikalle mielestään hyvissä ajoin. Silti kuuntelin joensuuni mp3-soittimestani ulkopuolelta. Kiki Paun musiikki kuulosti paremmalta kuin Monsters of Popissa, mutta viimeksi koettu rentous oli tiessään. Annettakoon se anteeksi, sillä kukapa nyt pystyisi rempseän rentona showcase-keikalla esiintymäänkään... The Driven Dynamo jäi minulta kesken, sillä punk rock slipovereissa ja kauluspaidoissa (ei katu-uskottavasti toteutettu) soitettuna ei pystynyt pitämään unihiekkaa poissa silmistäni.

Lauantain päätapahtumasta myöhästyin kolmen ensimmäisen esiintyjän verran. Esimerkiksi Underwater Sleeping Societyn kohdalla vetosin edellisviikolla nähtyyn keikkaan, joka ei ollut niin hyvä, että olisin jaksanut heti uudelleen katsella.

Ehdin siis juuri sopivasti paikalle Disco Ensemblen aloittaessa. Yleisöä oli perhanasti, ja keikka oli minulle juhlavasti 25. bändiltä nähty, mutta silti yksi ehdottomasti surkeimmista keikoista, joita olen bändiltä todistanut. Siinä missä esimerkiksi Artturissa soundit olivat olleet kohdallaan, Pakkahuoneella musiikki puuroutui pahemman kerran. En meinannut edes aluksi tunnistaa Black Euroa...
Disco Ensemble
Settilista koostui lähinnä uuden levyn biiseistä, mistä toisaalta pidin, koska en ole niitä kuin kerran livenä todistanut, mutta olisin kuitenkin kaivannut muutamaa Viper Ethics -raitaa mukaan soppaan. Vaikka yleisöstä ääntä lähtikin, ei suuri osa silti ollut mukana lainkaan. Minkäänlaista pittiä ei käytännössä ollut, ja kun sellainen hetkeksi saatiin pystyyn siitä saatiin aikaiseksi nyrkkitappelu. Ihmiset edessäni ottivat enemmän valokuvia toisistaan kuin bändistä...

Tungos ja nihkeä mediayleisö veivät siis paljon, mikä oli ongelmana paikoitellen myös viime vuonna. Ihmiset katselivat kädet puuskassa, kun Rubik soitti uusia biisejään. Ne kuulostivat Rubikilta, muutamat liikaakin. Toivottavasti studiossa kappaleisiin on saatu enemmän syvyyttä ja monipuolisuutta. Seuraava (ja ainoa?) mahdollisuus kuulla uusia biisejä ennen uutta levyä on sitten Tavastialla Desert Island Sessionsin ainutlaatuisen livekeikan yhteydessä, kaikki mestoille!

Kastor Rubikin Artturi Tairan vahvistamana oli mainio päättäjä festivaaleille, ja se nousikin toiseksi suosikiksi heti oman festivaaliavaajani, On Volcanon, jälkeen.

Onneksi tällaisia mylläköitä ei ole täällä useammin kuin kerran vuodessa.

perjantai 24. lokakuuta 2008

Janne Laurila, Westman & Tapes @ Artturi 23.10.2008

Eilen Artturin nurkkalavalle nousi joukko heleä-äänisiä mieshenkilöitä, joista illan starttasi mm. Office Buildingista ja Laurilasta tuttu Janne Laurila. Keskimmäisenä akustisella kitarallaan tunnelmallisia covereita taikoi brightboyn vokalisti Antti Westman, ja illan päätti kaksihenkisenä esiintynyt Tapes. Yleisöä paikalla oli puolet vähemmän kuin keskiviikkona.

Cover-fanaatikkona ei liene vaikea arvata, kuka oli mielestäni viihdyttävin. Tykästyin jo aiemmin syksyllä Westmanin Kaikella kunnioituksella -albumiin, sillä versioissa vanhoista rokkibiiseistä on tarpeeksi omaa näkemystä. Vaikka onhan tämänkaltaiset jutut jo wanhoja & nähty, en voi vastustaa herkkiä covereita rosoisista alkuperäiskappaleista. Westman siis luritteli eilen suuren osan albuminsa kappaleista, ja ujutteli joukkoon kourallisen raitoja, joita ei levyllä kuulla (mm. Ramona).

WESTMAN
Westman
WWW http://www.myspace.com/westmanversioi

TAPES
Tapes
WWW:
http://www.tapesmusic.com/
http://www.myspace.com/tapesrapesapes
http://www.ifsociety.com/artist/tapes

torstai 23. lokakuuta 2008

On Volcano

Viime viikolla lupasin paljastaa Tampereen parhaan bändin. Eilen lähdin Artturiin Lost in Musicin avauskeikalle katsomaan sitä, ja nyt olen entistä vakuuttuneempi ettei julistukseni osu väärään kohteeseen. Aiemmilla näkemilläni keikoilla On Volcano on tarjoillut post-rockimaisia maalailevia shoegaze-spektaakkeleita, mutta siitä oli selvästi menty eteenpäin.

Keväällä julkaistu omakustanne-ep My Sleep Was Filled with Dreams on pyörinyt stereoissani kovalla syötöllä etenkin nyt syksyllä. Se kuulostaa valmiilta, kansainväliseltä ja ennen kaikkea itseltään. Jokainen ep:n kappaleista on oikeutettu paikkansa julkaisulla. Yllätyin ymmärtäessäni, ettei kukaan ole vielä signannut bändiä. Voin samalla julistaa yhtyeen olevan koko Suomen paras kokoonpano, joka on vailla levy-yhtiötä. Ei luultavasti pitkään kuitenkaan, sillä olen törmännyt muutamiin mainintoihin yhtyeestä eurooppalaisissa musiikkiblogeissakin.

Menin siis syystä innoissani eilen Artturiin. Kaikki kuulemani On Volcanon materiaali on tähän asti ollut ainakin lähellä sitä post-rockahtavaa shoegazea. Esimerkiksi yhtyeen MySpacessa kaikki kappaleet edustavat juuri sitä, mutta livenä yhtye pisti päälle uuden vaihteen. Suurin piirtein puolivälissä show'ta kenkiintuijottelu sai väistyä, ja bändi muuttui hetkellisesti Suomen Arcade Fireksi. En osannut odottaa sitä, mutta yllätys oli positiviinen. Keikan jälkeen päässä soikin juuri se kappale, jonka ajaksi basisti Lassi muuttui keulakuvaksi.

On Volcano

Kuuntele My Sleep Was Filled with Dreams täällä. Kaksi kappaleista on ladattavissa.

http://www.myspace.com/onvolcano
http://www.onvolcano.com/

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Mambo Nordico @ Klubi, Tampere

Oikeastaan näin vain puolet tämän syksyn Mamboista. Eniten kiinnostanut Déclassé sekä tamperelainen Moppi ja Aivokurkiaiset jäivät väliin suurten opiskelijakarkeloiden vuoksi. Jatkopaikaksi valitsin sentään mieluummin Klubin kuin virallisen jatkoareenan, missä olisi esiintynyt Poets of the Fall...

Underwater Sleeping Societyn keikalla mietin, missä tilanteessa olen nähnyt bändin aikaisemmin. En muistanut. Tämä keikka muistutti edellisiä ainakin siinä määrin, ettei tästäkään kerrasta saanut oikein mitään järisyttävää irti. Toki miekkoset ovat taitavia soittajia ja biisitkin ovat hyviä, mutta jossain kohtaa lavalla on pakko mättää, jos keikoista ei muista jälkeenpäin mitään? Eikä se siis johtune pelkästään pohjista...

DSCN8399DSCN8402

Pintandwefall on sitten toinen ääripää. Etukäteen jaksan aina vähän nihkeillä tyttöbändeistä (koska se nyt vaan on kylmä fakta, että tytöiltä vaaditaan enemmän), mutta zorrotytöt todistavat joka kerta ennakkoasenteeni vääriksi. Näin kävi tälläkin kertaa. Sekä soitto- että esiintymistaidot olivat parantuneet selkeästi edellisestä kerrasta, ja tuntuu kuin soittimiakin olisi vaihdeltu useammin. Nimenomaan soittopelien keskenäinen vaihtelu toi show'hun lisää intohimon tuntua ja lisäsi kiinnostavuutta. Lavaenergia oli totuttuun tapaan kuitenkin se juttu, joka teki tytöistä illan viimeiset esiintyjät.

pintandwefallpintandwefall

maanantai 20. lokakuuta 2008

Desert Island Sessions

Miltä kuulostaisi Asan ja Disco Ensemblen Miikkan suomenkielinen vokaaliduetto? Höystettynä faktalla, että sen tekoon on ollut osallistumassa lisäksi muita suomalaisen musiikin huippuosaajia kuten Arto Tuunela (Pariisin Kevät, Major Label)?

Käy kuuntelemassa Kaukosäädin nimellä kulkeva single täältä: http://www.myspace.com/desertislandsessions

Näin yllättävä kombo ei olekaan suoraan esiintyjistä lähtenyt idea, vaan kyse on siis elokuulle sijoittuneista sessareista Suomenlinnan Seawolf-studioilla. Rumban käynnistämä projekti sulki parikymmentä suomalaista vaihtoehtomusiikin sankaria samoihin tiloihin. Yhteistyönä tehdystä materiaalista saatiin kasattua albumi, joka julkaistaan Rumban kylkiäisenä ensi kuussa. Mukana projektissa oli edellämainittujen lisäksi muusikkoja muunmuassa sellaisista yhtyeistä kuin Damn Seagulls, Le Corps Mince de Françoise, Underwater Sleeping Society, Downstairs, Huoratron, Cosmobile ja Plutonium 74.

(Kuva: Juha Kurri)

Lokakuulevyjä

Syyskuun tapaan on kuluvakin kuukausi löytänyt omia juttujaan. Kuun vaihteessa luukutus kohdistui screamoon ja post-hardcoreen, mutta nyt stereoissani on pauhannut jo tovin post-rock ynnä muu pimeisiin iltoihin helposti uppoava fiilistely. Tässä viime viikkojen suosikit, vaikka sen post-rockin edustus jääkin aika ohueksi kuuntelumääriin nähden.

Saltillo: Ganglion
Tämä viulu- ja pianotäytteinen levy ei ole jälkirokkia vaikka tunnelmallista onkin. Oikea genretys taitaa osua jonnekin downtempon tai trip-hopin suuntaan. Saltillo lienee tykästynyt Clint Mansellin elokuvasävellyksiin. Jos et tiedä, kuka herra Mansell on, tsekkaa ihmeessä elokuvaohjaaja Darren Aronofskyn viimeisimmät leffat (Requiem for a Dream, The Fountain) ja niiden soundtrackit. Muun muassa avausraidassa ja loppupuolelta löytyvässä Praisessa mennään hyvinkin syvälle unelmiensielunmessumaisiin äänimaailmoihin. Osui ja upposi, mutta siihen lienee vaikuttanut myös edellä mainittujen elokuvien kuuluminen suosikkeihini valkokangaskulttuurin osalta.

Kuuntele
: Saltillo: Praise (rapidshare)
http://www.myspace.com/saltillo

Antennas to Heaven: The Line Between Myth and Reality Has Always Been in Finland
Kiinnostukseni heräsi auttamattomasti, kun huomasin Godspeed You! Black Emperorilta nimensä lainanneen brittiyhtyeen ristineen albuminsa kiehtovasti Suomi-aiheisesti. Itse levy ei ole geneeristä post-rockia vaan se vaikuttaa poikkeuksellisen hyvältä unilevyltä - jopa genrensä sisällä. Soitanto on kohtuullisen rauhallista ja hyvässä mielessä laahaavaa. Kappaleet sisältävät suurissa määrin puhuttuja vokaaleja, jotka muistuttavat minua Heroes tv-sarjan Mohinderin puheesta. Musiikin kanssa höpötys muuttuu kuin soitetuiksi iltasaduiksi, tai puhutuiksi tuutulauluiksi. Toimii.

http://www.myspace.com/antennas


Rururu: Rururu
J-post-rockia. Sanat on ulistu tunnelmallisten jälkirokkisoundien päälle kyllä niin venyvästi, että tässä voitaisiin japanin sijasta laulaa ihan yhtän hyvin suomeksi, englanniksi taikka tanskaksi. Vaikkei vokaalit yleensä sovikaan post-rock-mieltymyksiini, japsibändin materiaaliin ne tuovat oman lisänsä. Rururu, kuten sen virheellisesti länsimaalaisin kirjaimin kirjoitan, on jotakuinkin sekoitus vitkuttelevaa progressiivista post-rockia sekä rytmipuolelta voimakasta post-metallia. Jotain siitä rajalta. Tykkäsin niin paljon, että lisäsin sydämiä Last.fm:ssä heti ensimmäisellä kuuntelukerralla puolelle levyn kappaleista.

Kuuntele: Rururu: Kibounohana (rapidshare)
http://www.myspace.com/rururuzankyo

Kaiser Chiefs: Off with Their Heads
Vaikka aluksi pettymykseni olikin mega-mittava, on levy auennut muutamien lisäkuuntelukertojen myötä. Tämä on silti heikko suoritus aiempaan verrattuna. Employment oli mahtava debyytti, sitä seurannut Yours Truly, Angry Mob ihan kelpo levy ja tänään julkaistu uutuus astetta huonompi lätty. Hittibiisejä ei oikein löydy, ja Never Miss a Beat on yhtyeen surkein singlelohkaisu. Lähes jokaista kappaletta tuntuu vaivaavan sama vika: alku on lupaava mutta puolivälin jälkeen alkaa mielikuvituksettomuus puuduttaa. Vaikka nyt dissasinkin uutta albumia voimakkaasti, en ole silti saanut pidettyä sitä pois soittimestani. Vahvimmillaan Kaiser Chiefs on rauhallisemmissa kappaleissa, jotka tälläkin levyllä kuulostavat hyviltä.

http://www.myspace.com/kaiserchiefs

torstai 16. lokakuuta 2008

Aliarvostetuimmat suomalaiset

Näkemykseni siitä, mitä suomalaisten tulisi kuunnella enemmän - ja suitsuttaa vielä enemmän ulkomaalaisille kavereilleen.

1. Penniless
- Lienee samalla koko pohjoismaiden aliarvostetuin yhtye. Kriitikot ovat tietenkin ylistäneet nakkilalaisia jo viime vuosituhannen puolelta asti, mutta suuri yleisö ei ole löytänyt omakseen. Missä vika? Näillä on enemmän hittibiisejä kuin sormet ja varpaat riittävät laskea. Tsekatkaa vaikka MySpacesta, ei yhtään huonoa rallia! (Tosin suosittelen silti soittimen alapäätä.)
myspace.com/pennilessbiz

2. The Scaramangas
- Ei kaukana ykköspallilta. Debyytti oli jotakuinkin melkein ok levy, mutta viime vuonna julkaistu Don't Follow the Weak on parasta, mitä tuosta musiikillisesta suuntauksesta olen löytänyt sitten Pink Floydin. Oho, nyt tuli aika isoja sanoja.

Pelkkä MySpace ei oikein riitä kuvaamaan em. levykokonaisuuden erinomaisuutta, joten ostakaa se samantien lähimmästä levykaupasta tai vaikka täältä. (Tamperelaisille vinkkinä että Platan käytetyistä levy löytyy muovitaskuversiona eurolla! On odottanut siellä uutta kotiaan varmaan jo vuoden päivät.)



3. Pedestrian's Motor
- 1/3 Lapko + 2/5 Sara = 1 Pedestrian's Motor. Tämä sivuprokkis on parempi kuin emäbändit yhteensä, eikun edes kerrottuna. Tai whatever, ihan hullun hyvää settiä potenssiin sata. Taas ihan itkettää niiden puolesta, jotka eivät koskaan kuule tätäkään bändiä. Vaikutteiksi bändi listaa MySpacessaan mm. Radioheadin, Nine Inch Nailsin ja A Perfect Circlen. Allekirjoittaisin vaikutteet näin kuuntelijan näkökulmasta.

4. Saimaa
- Annettakoon tämä ennakkovaroituksena: jos tämä bändi löytyy samaiselta listalta vielä viiden vuoden päästä on a) levy myöhästynyt entisestään b) suomalaisten saatava selkäsauna heikon musiikintajun vuoksi. Hyväntuulinen ja kokoonpanoltaan iso yhtye, jossa tuttuja naamoja mm. Tehosekoittimesta ja Lehtivihreistä. Livenä iiiiihana!
myspace.com/saimaaband

5. Lemonator
Tämä luonnollisesti listassani viimeisenä, koska lienee näistä samalla sekä tunnetuin että arvostetuin. Melkein Suomen paras bändi. Silti tuntuu, että suurin osa suomalaisista muistaa Lemonatorin biisit lähinnä Postin mainoksista. Vaadin Suomen kansalta syvällisempää tutustumista! Lisäksi vaadin bändiltä pian tuoreita uutisia, sillä yhtyeen kotisivuja on viimeksi päivitetty miltei kaksi vuotta sitten!
myspace.com/lemonatortheband

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Esimakua tulevasta

Taas on ihan liikaa asiaa ja liian vähän aikaa. Kirjoituksia on jäänyt arkistoihin keskeneräisiksi, mutta lupaan saattaa ne loppuun ja julkaistavaksi, kunhan saan kaikki bile_bailut ensin pois alta. Tulossa mm. hyviä lokakuulevyjä sekä paljastan myös Tampereen parhaan bändin. Katseltavia keikkoja ja siten myös keikkaraportteja tälle viikolle riittää yllin kyllin (Mambo Nordico, Hang the Dj! -bändi-ilta).

Lupauksia lupauksia, joita yritän täyttää vielä tämän viikon aikana, sillä ensi viikolla on täällä jo uudet kujeet, kun Tampereella esiintyy lähes sata bändiä Lost in Music -festivaalilla! Tsekatkaa ihmeessä aikataulut! Täällä on ilmaiskeikkoja heittämässä mm. Joensuu 1685, Kotoisat Sävyt, On Volcano, Jaakko & Jay, brightboyn keulakuva Westman, Kiki Pau, Moses Hazy, Agent Kooper jne jne! Maksua vastaan löytyy toki vielä vaikka mitä.

Ennen tätä kaikkea kuitenkin makeat maistiaiset Tiger Loun tulevalta albumilta, olkaa hyvä!
Tiger Lou - Crushed by a Crowd.mp3
Tilaa tuleva A Partial Print ennakkoon täältä.

maanantai 13. lokakuuta 2008

Bloc Party Suomeen

Mirde sanoo:
mitääääähhh Bloc Party tulee suomeen whatwhatwhaaaat


Jep. Ei sillä, ettäkö olisin koskaan diggaillut ihan _älyttömästi_, mutta hämmästyin, koska mielestäni Bloc Party on ainakin Suomessa sen kokoluokan bändi, joita ei usein täällä nähdä. Ei siis mikään koko kansan suosikki, mutta kuitenkin maailmalla iso nimi. Hetken jo ehdin innostua, kunnes...

Mirde sanoo:
26. helmikuuta jäähalliin....
Mirde sanoo:
vittu


LIPUT:
44 e / myyntiin tiistaina 21.10.2008
Lippupalvelun myyntipisteistä, puhelinpalvelusta 0600-10-800 (1,83 euroa/min + pvm) ja 0600-10-020 (5,99 euroa/puhelu + pvm) sekä netistä http://www.lippupalvelu.fi Tiketin myyntipisteistä, puhelinpalvelusta 0600-1-1616 (0,98 euroa/min+pvm) sekä netistä http://www.tiketti.fi

Mirde sanoo:
vetääkö täyteen, no ei...


Eikö olisi jo aika saada Suomeen sopivankokoinen keikkapaikka? Jäähalli on liian iso paikka, ja lippuhinnat nousevat siellä aina kohtuuttomiksi. Eikä tunnelma ole kertaakaan siellä noussut sellaiseksi kuin olisi mahdollista erilaisessa paikassa.

lauantai 11. lokakuuta 2008

Meme

Eilinen täytti odotukset ja oli ainakin yleisömäärältään kovimmat vastaavanlaiset bileet Tampereella tähän asti. Lisää vaan. Siitä ehkä enemmän myöhemmin, koska nyt kärsin vähän eilistä, ja voisin tehdä aivottoman kyselyn. Oikeesti vain pakoilen opiskelua, sillä ensi viikolla on tenttiviikko, enkä ole edes avannut kirjoja.

1. Kumpaa menisit mielummin katsomaan keikalle?
[x] Metallica
[ ] Children of Bodom

[ ] Mokoma
[x] Stam1na

[x] HIM
[ ] The Rasmus

[ ] Dimmu Borgir
[x] Cradle Of Filth

[ ] The Ark
[x] The Hives

[ ] Korn
[x] Foo Fighters

[x] Alice Cooper
[ ] Anastacia

[ ] Apulanta
[x] Zen Café

[ ] Tiktak
[x] Nylon Beat

[ ] Within Temptation
[x] Nightwish

[x] The 69 Eyes
[ ] Kotiteollisuus

(Kiitos vaihtoehdoista. Todellisuudessahan menisin kattoon noista vaan Foo Fightersia. Ja Naikkareita.)

2. Mitä kuuntelet mieluiten?
[ ] Voice
[ ] YleX
[ ] Radio Nova
[ ] Energy
[ ] Radio suomipop
[ ] Radio Rock
[ ] YleXtreme

En kuuntele radioa. Bassoradiosta kuuntelen muutamat ohjelmat ja Last.fm:stä jotain recommendation radioa, jos se nyt voidaan edes radioksi laskea.

3. Omistatko mp3-soittimen? Minkä? Onko hyvä?

iPod classic 80 GB
On se ihan hyvä.

Nii ja puhelimessakin on soitin, se on tämmönen:


4. Omistatko musiikki-dvd:eitä? Mitä?
- Omistan. The 69 Eyes: Wasting the Dawn (En oo koskaan oikein lämmenny bändille, mutta ostin tän aikoinaan, koska se on Suomen ensimmäinen dvd-sinkku, ja meikä vissiin harhaluuloisesti ajatteli, että pystyisin joku päivä luopuun levyistäni.)

Nii ja sitte löytyy Disco Ensemble: Video Vortex, Kaiser Chiefs: Enjoyment, Manic Street Preachers: Forever Delayed, Radiohead: Meeting People is Easy, Radiohead: Homework, Radiohead: 7 Television Commercials, Radiohead: The Astoria London Live, Tehosekoitin: "Vauhdissa" ja YUP: Helppoa Katseltavaa. On noita dvd-sinkkujakin sitten kertynyt vuosien varrella. Niitä on ainakin Radioheadilta ja Placebolta. En jaksa tarkistaa.


5. Paras musiikkivideo näistä?

[x] Foo Fighters - Best of You
[ ] HIM - Killing Loneliness
[ ] Apulanta - Pahempi toistaan
[ ] Black Eyed Peas - My Humps
[ ] Redrama - Street Music
[ ] Beats and Styles - Everything is everything

Oikeestihan tuo on Foo Fightersin toisiksi huonoin video.


6. Mitä kuuntelet mieluiten?

[x] Rock
[x] Pop
[x] Hiphop
[ ] Heavy
[ ] Reggae
[ ] Jazz
[ ] Klassinen
[x] Punk

Argggh miten laajat käsitteet.


7. Kuinka monta lempibändiä sinulla on? Jos on niin mitä?

- Monia. No Radiohead on paras. Sitte The Mars Volta, Tool, At the Drive-in, Circa Survive jne.


8. Kuunteletko mieluiten

[x] Ulkomaalaista musiikkia
[x] Suomalaista musiikkia

Yritän tukea kotimaista enemmän musiikissakin, mutta silti suurin osa mitä luukutan on ulkomaista. Suomenkielinen musiikki ei uppoa niin hyvin kuin englanniksi laulettu.

11. Mitä mieltä olet Euroviisuista? Voittiko suosikkisi?
Kattoohan niitä. Ei voittanut.

9. Omistatko seuraavien bändien/artistien levyjä/singlejä?

[ ] Maija Vilkkumaa
[x] Apulanta
[ ] Nightwish
[ ] Irina
[x] Spice Girls
[x] Backstreet Boys
[x] Disco Ensemble
[x] HIM
[ ] Kapasiteettiyksikkö
[x] Eminem
[x] Nirvana
[ ] Guns n' roses
[ ] Uniklubi
[ ] Black Eyes Peas
[ ] Coldplay
[x] Zen Café
[x] Franz Ferdinand

13. Kenen keikalle olet aina halunnut mennä?
-
Mieluiten esim. Glastonburyssa tai Briteissä nyt ainakin.

10. Mitä kuuntelet juuri nyt?
- Ra Ra Riot: Dying is Fine, koska tää soi mulla päässä kun tänään aamulla heräsin.

11. Mitä osaat soittaa?
[ ] Rumpuja
[x] Kitaraa
[/] Bassoa
[/] Pianoa
[x] Osaan laulaa

12. Luetko jotain musiikkilehteä? Omistatko jostakin bändistä kertovan kirjoja?
Rumba tulee kotiin. Soundi on joskus tullut. Muutama Radiohead-aiheinen kirja löytyy, plus Beckistä ja Pulpista yhet.

13. Mihin bändiin tutustuit viimeksi?
- Jaaha, minkähän tähän nyt valitsis, kun tutustun useampiin uusiin bändeihin päivittäin. No, viimeks oikein kiinnostunut kunnolla Destroy Discosta.

14. Mikä on tietokoneesi musiikintoisto-ohjelmassa 666. kappale?

- Amon Tobinin Creatures

15. Katsotko seuraavia ohjelmia?

[ ] Top40
[ ] NRJ Top 10

16. Muistatko vielä Jyrki-ohjelman? Ja onko mielestäsi telkkarissa liian vähän musaohjelmia?
- No muistan! Jyrki oli mun elämäni suola. Ekasta jaksosta vikaan jaksoon :"-) Kyllä niitä määrällisesti ihan sopivasti tulee, vaikka laatua ja lähetysaikoja voisi kyllä vähän vielä miettiä.

17. Miten usein kuuntelet musiikkia?

[ ] Harvoin
[ ] Riippuu päivästä
[ ] Joka päivä monta tuntia tai
[x] Jatkuvasti

21. Oletko ollut Tavastialla/ Nosturissa?

[x] Kyllä
[ ] En

22. Omistatko bändipaitoja?
[x] Kyllä
[ ] En

23. Ikäsi?
[ ] -10
[ ] 10-13
[ ] 14-15
[ ] 16-18
[x] 18-21
[ ] 22-25
[ ] 25-199

24. Tähän voit kirjoittaa jostain hyvästä biisistä sanoja:
"To fool them in make it seem like you're in trouble. Make a sound, fake it enough."
(Circa Survive: Act Appalled)


25. Pidätkö joululauluista?

[ ] Kyllä
[x] En

26. Mikä on puhelimesi soittoääni?
Crystal Castlesin Untrust Us. Videopuheluihin on Digitalismin Pogo. On muuten äärimmäisen huono idea pitää hyvää biisiä soittoäänenä, koska se menee siinä jatkuvassa keskeytyvässä soitossa pilalle. Nimim. Justicen Phantom pt.1:n ja Ruskon Jahovan pilannut.

perjantai 10. lokakuuta 2008

Path of No Return @ Klubi 9.10.2008

Eilen oli siis mättöö tarjolla Klubilla. Uuden albumin vastikään maailmalle puskeneen Medeian missasin omaa hitauttani, vaikka tekisikin mieli vierittää syy liian aikaisille keikka-ajoille. Tiedän, vastahan niitä aikaistettiin yleisön pyynnöstä, mutta mites me iltaluennoilla käyvät keskusta-asukkaat, jotka joutuvat ostamaan soijajugurttinsa Stockmannilta oli siellä sitten Hullut päivät tai ei? Ei vaan, kyllä se oli ihan henkilökohtainen vika :-D


Path of No Return oli kova. Promokuvassa runopojilta näyttävät nuoret miehet paljastivat toisen puolensa. En kaiketi voi sanoa, että show oli illan paras, koska Medeia jäi väliin, mutta näin olettaisin. Ruotsalainen metallista hardcorea veivaava ryhmä hallitsi homman sekä soitannon että lavapreesensin osalta. Bändi oli energinen ja soittimet heiluivat niin aggressiivisesti, että pelkäsin soittokalun vielä lentävän päälleni. Viimeisen puuttuneen lisän settiin olisi tuonut yleisön samanlainen osallistuminen. Vuorovaikutussuhdetta yritettiin kyllä ruotsalaisten suunnalta rakentaa, mutta suomalaiset seisoivat vain kädet puuskasta ja nyökyttelivät hyväksyvästi. Vaikka bändi kuulosti paremmalta kuin levyltä, ei tää ihan viidentoista euron arvoinen ollut, mutta onneksi hinta ei lähtenyt rahapussistani ja valtaosahan maksoi sen varmaan ihan mielellään The Hauntedista.

DSCN8343

Ihan suoraan sanottuna, The Haunted oli kyllä aikalailla paska. Mulla ei ollut mitään odotuksia (kuin ehkä jotain vanhempia biisejä?) ennen show'ta, mutta siitä jäi silti vähän huono maku suuhun. Mitäs sitä sen turhempia haukkumaan - jos ei pure niin ei pure. Genrensä sisällä toimii varmaan hyvin ja lunasti yleisön odotukset. Itse olisin mieluummin ollut seinän toisella puolella kuuntelemassa toista ruotsalaista suurnimeä, The Hellacoptersia.