Jou! Toissa vuoden tapaan listaan muutamia satunnaisia parhauksia kuluneelta vuodelta ennen kuin päästään varsinaisten vuosilistojen kimppuun. Ensi vuosikin näyttää muuten aika mahtavalta, koska hommasin eilen liput Primaveraan! Brittifestarit jää siis tulevanakin vuonna väliin, mutta ehkä sitten sitä seuraavana, koska 2012 ja Glastonburyhan ei kuulosta yhtään pahaenteiseltä yhdistelmältä...
Vuoden kiistatta siistein lesoilun aihe: Princen näkeminen livenä! Tai Gorillazin... Vuoden hämmentävin näky esiintymislavoilla: Harmaa Getto Vuoden hiljainen tamperelainen: On Volcano Vuoden aliarvostetuin nakkilalainen: Penniless
Vuoden brooklyniläisbändi: Yeasayer Vuoden roskiksesta takaisin levyhyllyyn: Crystal Castles Vuoden tuttu nimi jo ties kuinka monelta vuodelta, jota en saanut aikaiseksi testata tänäkään vuonna: Bon Iver
Vuoden MTV:ltä tuttu: Rihanna ja Drake (yhdessä ja erikseen) Vuoden isoin pettymys: M.I.A.
Vuoden kreisein musavideo: El Guincho - Bombay Vuoden hynttyyt yhteen -poppoo: Magnetic Man Vuoden bändi, jonka olisin voinut löytää aiemminkin: These New Puritans Vuoden fail: Se, etten saanut koskaan listattua viime vuoden parhaita levyjä Vuoden kuunnelluin mutta ei paras kappale: Two Door Cinema Club – Cigarettes In The Theatre
Vuoden "ei saatana", josta tulikin "totta vitussa": Die Antwoord Vuoden viime vuoden juttu, joka päräytti karvat pystyyn vasta tänä vuonna: Japandroids
Vuoden siisteimmät suomalaiset: Kaikki pyöräilijädudet Helsinki 78-82:n Cruising-musavideossa Vuoden turhin comeback: Don Huonot Vuoden ylläripylläri: Kanye West Vuoden paras extempore-päätös: Lähteä Serbiaan Exit Festivaliin
Parhaita levyjä ja biisejä sitte vielä ennen joulua.
Lauantaina se viimein tapahtui. Saapui päivä, jota olin odottanut vuosia, ja odotus oli sen arvoista. Ennen keikkojen alkamista totesin Korjaamon aulassa, että Paavoharjun viimeinen keikka olisi sellainen tapahtuma, jonne olisin matkannut Australiasta asti. Harmi tietty ausseille ja muille, ettei tapahtumasta pidetty sen isompaa mekkalaa.
En tietenkään ollut odotellut Paavoharjun viimeistä keikkaa, vaan yksinkertaisesti ei-niin-läskiksi vedettyä esiintymistä todellatodellatodella harvoin esiintyvältä yhtyeeltä. Aikaisemmat yritykseni eivät ole onnistuneet niin hyvin. Jyrockissa 2007 Paavoharju ja Joose Keskitalo keinuttivat harmaata kehtoa, ja esittivät kaiken dokaamisen ohella mm. Kirkaa. Lopulta bändi buuattiin pois lavalta... Viimevuotisen Roskilden keikan missasin vain omaa huolimattomuuttani, koska katsoin kelloa väärin(!!!). Tanskanesityksen koheltamisprosenteista en ole kuullut mitään, eli jos joku tietää enemmän niin valaiskoot minuakin.
(Nyt on niin paskaa laatua, että pitää pyytää anteeks, mut eipä ollu HD-kameraa noina vuosina. Eikä oo kyllä vieläkään.)
Paavoharju on siis bändi, jonka lavaesiintymistä on kuvailtu säälimättömin sanoin, mutta toisaalta olin vain kuullut huhuja keikoista, joilla bändi on ollut tosissaan lavalla - ja sellaista keikkaa olin odottanut lauantaihin asti. Tämän pohjustuksen jälkeen ei liene epäselvää, että odotus päättyi, kuten päättyi Paavoharjun keikkailukin, vaikka taisi olla lähellä, että bändi olisi perunut viimeisenkin keikkansa. Ennen illan viimeistä esiintyjää siis ehti tapahtua yhtä sun toista.
Korjaamon ovet avattiin klo 21, ja 21:30 oli määrä näyttää Unien Savonlinna dvd, jonka julkaisua lauantaina juhlittiin. Ensi-ilta viivästyi himpun verran, sillä koko yleisö oli tullut paikalle ajoissa, ja jonoa sisään riitti. Viimeiset ennakkomyynnistä jäljelle jääneet liput loppuivat ennen elokuvan esittämistä, eivätkä kaikki halukkaat mahtuneet saliin. Kuten minä. Ei siis kommentteja Unien Savonlinnasta.
Joose Keskitalo
Ensimmäisenä lavalle nousi Joose Keskitalo yhtyeineen. Tässä tapauksessa yhtyeineen on monikossa, koska Joosen kanssa lavalla soitti peräti kolme eri bändiä: Keskitalon "ensimmäinen kunnon yhtye" Super Konga Boys sekä Kaupungit Puristuvat Puristimissa ja Kolmas Maailmanpalo. Soittoaikaakin oli varattu puolitoista tuntia, joka meni ohi aivan hujahtaen. Tuntui kuin Joose ja kaverit olisivat soittaneet kaikki lempibiisini eri albumeilta.
Totuus on kuitenkin se, että kaikkiin lemppareihin olisi vaadittu vielä ainakin tuplasti esiintymisaikaa. Joosen setin aikana kuultiin kuitenkin mm. Minä ja Kapteeni, Lintu, Ikaros Laskee Mäkeä, Kuolleen miehen laulu, Pimeydestä pimeyttä vastaan, Riivaajat, Musta katu ja Laulu laakson kukista, joten voitte kuvitella, millaista kylmien väreiden sinfoniaa keikka oli. Toden totta, kaksi Paavoharjun biisiä lipsahti Keskitalon keikalle, mikä oli vähän epäilyttävää, vaikka toisaalta muusikot vierailivat lavalla vähän kaikkien illan bändien kanssa sekaisin.
Harmaa Getto
Harmaata Gettoa en ollut aiemmin nähnyt. Levyltä bändi tuntui hetken aikaa ihan hauskalta vitsiltä, mutta Suomimorsiamen pyhä tie unohtui silti kuuntelemattomien levyjen läjään aika pian ilmestymisensä jälkeen. Hieman yllättäen keikka oli kuitenkin aivan yhtä mainio kuin muidenkin sinä iltana. Pelätty kohellus keskittyikin Harmaan Geton keikkaan, ja siihen se istui.
Keikka alkoi tarinanomaisesti miehestä, joka oli tullut etsimään takahuoneesta Jumalaa, ja yltyi siitä kappaleeksi, jossa huudettiin "minä syljen teidän päällenne". Esiintyminen oli sen verran uskottavaa, että pelkäsin yleisöön satavan pian sylkeä, mutta katsojien riemuksi lavalla korkattiinkin vodkapullo ja sen sisältö tarjottiin eturiviin shottilaseissa. Siitäkös yleisö villiintyi ja edessä tanssittiin riehakkaasti viinapaukkujen jälkeen Peuran ja Harmaata ku harmaata tahtiin. Pullon pohjalle jääneillä tipoilla annettiin yleisölle viinakaste. Seuraavaksi lavalle harppoi Murska Murre hunajamelonin kanssa, joka myöhemmin heitettiin yleisöön. Keikan päätteksi lavalta lensi vielä muutama c-kassukin, ja niiden sisältöä pohtineille kerrottakoon, että mitään Savonlinnajengin spessuäänityksiä niillä ei ollut, vaan nappaamallani Patmosraportti Egyptistä -kasetilla oli juuri sitä mitä kyljessä lukikin...
Paavoharju
Harmaan geton jälkeen piti Paavoharjun nousta lavalle "aivan kohta", mutta toisin kävi. Yleisö vaikutti närkästyvän, ja selkäni takana tapahtui asioita, jotka luultavasti vaikuttivat myöhästymiseen. Draamaa oli huhujen mukaan riittänyt takahuoneeseenkin asti, ja uhkakuva keikan peruuntumisesta tuntui todelliselta. Lopulta yhtye kuitenkin nousi lavalle, mutta ilmeisesti siellä ei ollut kaikkia joiden piti olla.
Biisejä kuultiin maksimissaan kuusi, mutta ne olivatkin sitten juuri ne kappaleet, jotka olin aina halunnut kuulla livenä. Niin sanotusti top 6 Paavoharju-biisit, joihin lukeutui mm. Kuljin kauas,Valo tihkuu kaiken läpi ja Kuu lohduttaa huolestuneita. Yleisö vaati encorea, ja se tulikin, mutta esitys tuntui lähinnä haistattelulta. Kolmatta kertaa yhtye ei enää tullut lavalle, vaikka aplodit raikuivat edelleen. Varta vasten Paavoharjua katsomaan tulleet varmasti lähtivät pois harmissaan, mutta itse olin enemmän kuin tyytyväinen. Illan aikana kuultiin kaikki Paavoharju-biisit mitä saatoin toivoa, ja kun muistaa ne Keskitalon keikalle lipsahtaneet kappaleet, niin kattaus oli erinomainen.
Nälkä tietty kasvoi syödessä, ja seuraavana päivän haikailin jo palaamisesta ajassa taaksepäin. Kaikkien lavalla vierailleiden yhtyeiden keikoista syntyi yksi ikimuistoinen ilta, jollaista tuskin enää koskaan tulee vastaan. Tätä muistellaan vielä vuosi(kymment)en päästä.
Harmaa Getto -debyyttialbumi on tällä viikolla MySpacessa ennakkokuuntelussa. Joose Keskitalon, HelmilevyjenArwi Lindin ja Paavoharjun Lauri Ainalan hiphop/ folk/ blues/ outoiluprokkis, joka kuulostaa juurikin siltä kun saattoi odottaa, Savonlinnalta.
Alkuviikosta julkaistu uusi Rise Against -musiikkivideo. Lokakuussa viimein Suomeen saapuvan Rise Againstin keikalle on enää vähän lippuja jäljellä, joten kannattaa toimia nopeasti, mikäli Kaapelitehtaalle haluaa päästä bändiä katsomaan.
Keikoista puheenollen: Portugal. The Manin keikat Tampereen ja Turun Klubeilla on viimein varmistettu, ja lippuja voi ostaa mm. Tiketistä 9 euron hintaan. Molemmilla keikoilla lämppää Cosmobile.
