Näytetään tekstit, joissa on tunniste flow. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste flow. Näytä kaikki tekstit

tiistai 7. elokuuta 2012

Flow '12: A$AP Rocky

Hellou! Meikä palaa tänä yönä kotiin, ja se ois sit taas Flow Festivalin aika. Huomenna startataan Bon Iverillä ja Joose Keskitalolla, ja viikonloppuna häämöttää kesäloman viimeiset kemut. Maanantaina pitääkin olla sitten tunnollisena tutor-oppilaana esittelemässä minullekin vierasta koulurakennusta uusille opiskelijoille. Odotan innolla :-D

Löpinät sikseen. Kesän aikana on tullut kierrettyä keikkoja ehkä jopa ennätysmäärä. Flow Festival tarjoilee minulle mahdollisuuksia nähdä hyviä bändejä taas, joitain artisteja viimein sekä esityksiä, jotka olisi pitänyt katsoa jo jossain muualla, mutta tuli missattua, joten uusi yritys/kolmas kerta toden sanoo. Kirjottelin tänne jo tollasen tiiviin tärppilistan, mut aattelin syventää joitain suosikkeja tässäkin osoitteessa. Starttaan nyt tämän viime hetken pakkotsekkauskehoituslistan hehkuttamalla artistia, joka on viimeisen vuoden aikana niittänyt hypeä maksimirajoihin asti, ja josta mulla on paljonkin sanottavaa tämän kesän jälkeen. Debyyttialbumia odotellaan tälle syksylle.

ASAP Rocky
SAY ASAAAAAP
Ihan rehellisesti: A$AP Rocky eli Rakim Mayers on vitun hyvä. Siis just niin hyvä, että se tarvitsee kirosanan asiaa korostaakseen. Meikäläistäkin nuorempi kundi ei kuitenkaan ole mitenkään häikäisevän lahjakas vaan sattui lyömään läpi oikeaan aikaan, kun Odd Future -kollektiivi oli lämmitellyt kansan tähän suuntaan. Kyse on paljolti nuorison ilmiöstä, jonka jatkoksi nuori, komea, tyylikäs, cool, vaarallinen ja rehellinen A$AP sopii täydellisesti. Kykyjäkin tietty on.

Pelkästään koko ilmiö on jo tsekkaamisen arvoinen. A$AP ja crew tietävät tarkalleen, miten nostattaa tunnelmaa yleisössä, ja keikan onnistuminen onkin hyvin paljon kiinni siitä, kuinka yleisö lähtee juttuun mukaan. Meininki on suoraan verrattavissa Odd Futuren keikoihin, joissa huudatus, huumeet, rämäpäisyys ja puhdas idiotismi ovat vahvasti läsnä. (Viime vuonna tuli todistettua kun poppoo poltti lavalla bongia ja Tyler the Creator hyppäsi pyörätuolissa yleisöön. Jälkimmäinen keikka keskeytettiin.) ASAP ASAP ASAP SWAG SWAG TRILL BITCHEEEES RAISE YOUR MOTHERFUCKIN HAND UP IF UR HIGH -tyyliset huudot ja sumutorven laulatus vievät ajallisesti puolet A$AP Rockyn keikoista, tai siltä se ainakin tuntuu, mutta se on osa juttua, oli sitten kuinka kornia hyvänsä.

San Miguel Primavera Soundissa eli Primixessä vain osa jengistä lähti mukaan, ja kornius korostui, mutta keikka oli silti hyvä. Roskildessa tilanne oli täysin erilainen. Raahasin hardcore punk -uskovaisen norjalaisen kaverini väkisin Trash Talkin keikalta tsiigaamaan Mayersia. Se luultavasti ei olisi onnistunut elleivät jenkkipunkkarit olisi itsekin käskeneet yleisön painumaan kyseiselle räppikeikalle. Puoli tuntia ennen showtimea 6000 katsojaa vetävä lava oli jo tupaten täynnä, joten moni halukas jäi ulkopuolelle. Tunnelma oli lähes yhtä villi ja vaarallinen kuin edeltäneellä punk-keikalla, ja yleisössä oli siellä täällä pieniä moshpittejä - isomman syntyminen oli tungoksen vuoksi mahdotonta. Norjalainen ystäväni oli myyty, ja vaikken olisi ikinä uskonut niin ASAP hikoilutti vielä enemmän kuin Trash Talk hetkeä aiemmin. Keikat muistuttivat paljon toisiaan.

ASAPin musiikista puhuttaessa ei parane unohtaa mm. Clams Casinon tuotantoa, joka on vähintään puolet miehen biiseistä. Tämä vaatisi enemmänkin tarkastelua, mutta en paisuta tätä postausta yhtään sen enempää, joten palataan aiheeseen levyn ilmestyttyä. Menkää katsomaan. En ole isokaan fani, mutta keikat ovat olleet niin hyvää vastinetta rahoille, että jätkä on nyt kolmatta kertaa tänä kesänä mulle festivaalin odotetuin artisti.

A$AP Rocky esiintyy Flow Festivalin Nokia Blue Tent -lavalla perjantaina 10.8. klo 19:00. Tapahtumaan saa vielä lippuja Tiketistä.

Miehen itsensä ohjaama video, jossa välähtelee pyllyjä, tissejä, rahaa, kylpyamme, huumeita, autoja, koiria, kartanoita, skumppaa, jengi, helyjä, saatananpalvontaa ja kaikkee mistä nyt ihminen saattaa uneksia:




keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Flow '10: Sleigh Bells

Flow Festivalin eilen julkaistu esiintyjälista oli niin järisyttävä, että hehkutettavaa riittää tälle päivällekin... ja luultavasti elokuulle asti. Ohjelmiston ensimmäinen osa koostui lähinnä tutuista ihanuuksista ja lemppareista, mutta etnisten esiintyjien lisäksi bongasin uudenkin nimen joukosta.

(via MySpace)

Sikäli tämäkin kai pitäisi jo tietää, sillä brooklyniläisen Sleigh Bells -duon kappale Crown on the Ground löytyi viime vuoden Pitchforkin sadan lempibiisin joukosta, sijalta 57. Nimekkäitä kavereitakin kaksikolla on, kuten kotikylän Yeasayer, jonka kevätkiertueen lämppärinä Sleigh Bells esiintyy. Aiemmin duo on kiertänyt lämppäämässä Flow'ssakin nähtävää Major Lazeria yhdessä Ruskon kanssa.

Ennakko-odotuksista huolimatta mitään yeasayermaista ei Sleigh Bellsin ep:ltä löytynyt, vaan kappaleet soundasivat enemmän Diplon kavereiden tekemiltä. Ring Ring -biisissä toistuva "have a heart"-hokema toi naurettavasti mieleen edesmenneen jenkkihardcore-ryhmän Have Heartin. Hölmö mielikuva ei kuulostanutkaan enää niin hölmöltä, kun minulle selvisi, että Sleigh Bellsin miespuolikkaalla Derek Millerillä on kuin onkin kuuden vuoden punkkitausta post-hardcore-bändi Poison the Wellin kitaristina.

Ring Ring:

Vokalisti Alexis Kraussin musiikkitausta sen sijaan on vähemmän katu-uskottavampi, sillä hunajaääninen naislaulaja on kerännyt aiemman kokemuksensa teinipopbändistä. Yhteistyö sen sijaan kiehtoo, ja on eräänlainen kompromissi molempien menneisyyksistä. Lo-fi-soundit, surisevat kitarat ja bassorikkaat biitit yhdistettynä Kraussin tyttömäiseen voihkintaan muodostavat yhdessä ääntä, jota on vaikea verrata suoraan mihinkään. Jos olisi pakko keksiä jotain, sanoisin Sleigh Bellsin olevan uhoava indie-pop-M.I.A., joka on tehnyt road tripin kehnosti toimivalla autolla Brooklynista likaisimmille gangsta rapin ghetoille.



Niin joo, Sleigh Bells tosiaan on ollutkin Diplon, Switchin, Ruskon ja Blaqstarrin kanssa häärimässä kolmannen M.I.A.-albumin kanssa, ja vastapainoksi Flow'hunkin saapuva laulajatar julkaisee Sleigh Bellsin Treats-debyytin omalla N.E.E.T.-levy-yhtiöllään 11. toukokuuta. Pienet on piirit, kun otetaan huomioon, että Flow'n artisteista vielä Rye Rye kuuluu tähän samaan kaveriporukkaan.

Grooveshark: http://listen.grooveshark.com/#/artist/Sleigh+Bells/1210636
MySpace: http://www.myspace.com/sleighbellsmusic

Ja sitten... Bongasin tänään ihanan Riikan Helmi Otsalla -blogista musiikkimeemin, jossa tehtävänä lisätä blogiin joka päivä yksi biisi sääntöjen mukaan. Heti perään huomasin että 1000 Sparksin Jyrilläkin on menossa samanlainen, hieman eri versiona vain. Vaikka en yleensä blogihaasteiden ystävä olekaan, tällainen meme on omaankin makuuni, että lähdenpäs koittamaan - tuolla peräti 30 päivän versiolla. Haastan samalla kaikki loputkin (musa)bloggaajat tähän, koska tää saattaa muuttaa ihmiskuvia rytisten.

Day 01 - Your Favourite Song



'Helppo' heti alkuun... Oon täällä blogin puolellakin nimennyt kymmenet eri kappaleet lempibiisikseni, mikä johtuu siitä, että niitä vain on enemmän kuin yksi. Edellinen saattoi tulla joillekin shokkina, mutta Foo Fightersin Everlong on kuulunut niihin kuitenkin kaikista pisimpään. Se jaksaa koskettaa vuosikymmenestä toiseen, riippumatta siitä, millainen fiilis on. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se nosti kyyneleet silmiin Provinssirockissa 2008, enkä ihmettele, miksi se varmasti on muutaman muunkin ihmisen lempikappale...

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Y'ALL EARS

Moikka ja tervetuloa seuraamaan uutta musablogiani. Tässä ei ole kyse sen kummemmasta kuin nimen ja osoitteenvaihdosta, joten päivitättehän linkkinne, kirjanmerkkinne, tilauksenne yms. Logo toki on uusi myös, ja tiedän että se on tällä hetkellä ruma kuin mikä. Jos jollakulla on siistit photoshopskilssit, apu on enemmän kuin tervetullutta. Muutoin varmaan piirtelen tuohon joka päivä uuden logon, kunnes voin olla edes vähän tyytyväinen. Lisää infoa tän blogin ja kirjoittajan taustoista info-linkin takaa. Sen pidemmittä siirtymispuheitta tärkeimpiin asioihin.

1. Flow Festivalin ohjelma
Eilen toi posti mukanaan takuuvuokran kokoisen sähkölaskun, mutta tämän päivän pommi olikin sitten ihan eri luokkaa. Flow Festival ei olisi oikeastaan parempaa lineuppia voinut tarjota, mokomatkin suomalaisen festarikesän pelastajat.  Jihaa, ei tarvitse Ruotsiin Way Out Westiin lähteä, koska Suomessakin nähdään M.I.A.! Myös Surfer Blood ja The Xx kuuluivat omiin ykköstoivomuksiin eli eihän tässä voisi tiistaiaamu paremmin lähteä käyntiin.

Loput ohjelmistostakin ovat lähes täyttä kultaa, enkä kaikkia listan nimistä olisi uskaltanut edes toivoa. Rye Rye, The Drums, Girls, The Radio Dept., Air, DJ Harvey, Ricardo Villalobos, Beach House, Jónsi, Major Lazer sekä Diplo vielä soolonakin! Eikä parane unohtaa ennakkokonserttia LCD Soundsystemin kera. Tuntuu että James Murphy on jokaisella ulkomaisella festareilla, mutta kotimaassa pysytteleville suosittelen lippua ennakkotapahtumaankin, sillä Murphy osaa todistetusti järjestää bileet....

Kotimainen puoli näyttää vielä kovinkin keskeneräiseltä, mutta passaa aivan yhtä hyvin vielä tässä vaiheessa. Odotetusti Villa Nah on kuvioissa, ja Husky Rescuekin on kiva ilmestys listassa. Clouds ei jätä kylmäksi, vaikka toivon näkeväni vielä muitakin suomidubstepin taitajia lopullisessa ohjelmistossa. Jatkolistalta voisi toivoa esimerkiksi Jaakko Eino Kalevin nimen näyttäytymistä, koska uusin albumi on totaalisen kingi, ja itse ainakin bongasin JEK:in vuonna 2007 samaisilta festareilta. Toinen ehdotus vaikkapa alkuiltaan olisi Alpo ja Tomi, joka oli jälleen aivan mahtava Jyrockissa. Toivottavasti suomalaista rokkipuoltakin vielä täydennetään, sillä tällä hetkellä ainoa nimi on Kiki Pau.

Kiki Pau viime viikonloppuna Jyrockissa

2. Roskilden ohjelma
Yleensäkään ei ole Roskilden megajulkistus tuonut mukaansa mitään maailmaa mullistavaa, ja yleensä parhaat headlineritkin tulevat joko ennen sitä tai sen jälkeen. Yleensä isoin julkistus sisältää tuntemattomia perusbändejä, jotka eivät kuitenkaan tutustumisen jälkeen ole yhtään hassumpia. Ei poikkeuksia tänäkään vuonna.

The Prodigy tulee. LCD Soundsystem tulee. Vampire Weekend tulee. Moderat tulee. The National tulee.  Kashimir tulee. Kings of Convenience tulee. Muutamia epäkiinnostavia bändejä (Paramore, Pendulum) tulee. Paljon tuntemattomia myöhemmin luultavasti positiivisesti yllättäviä artisteja tulee. Suomalaisiakin (Joensuu 1685, Rubik) tulee. Tuttuun tapaan myöhemmin keväällä tulee myös meitsin suosituspaketti.

Pettyneille tiedoksi, että yleensä tämän jälkeen varmistetaan vielä 20-30 yhtyettä festivaaleille. Veikkaan että on mahdollista saada vielä lisää sublinereita ja miksei pääesiintyjääkin. Onhan noita yhtyeitä vielä vaikka kuinka paljon, jotka eivät ole tehneet päätöksiä vielä koko kesän ohjelmastaan... Esim juuri ne kaikkien toivomat Daft Punk ja Rage Against the Machine. Vaikka en niiden varaan laskisikaan.

Lukaise päivitetty Roskilde-infopaketti klikkaamalla aiheeseen liittyvää kuvaa vasemmalta.

Erlend Øye tulee tänäkin vuonna Tanskaan

3. Uusi Circa Survive
Yhden lempibändin kolmas albumi julkaistaan tänään jossain päin maailmaa! Viime viikolla Circa Surviven uutuutta Blue Sky Noisea alkoi tipahdella ennakkotilanneille, jonka jälkeen se löytyikin pian MySpacesta ja Spotifysta. Olen kuunnellut sitä viikossa yli 370 biisin verran.Se on tämän vuoden toinen albumi, joka aiheuttaa "haluaisin jo vaihtaa bändiä, mutta pakko kuunnella vielä kerran" -reaktion kerta toisensa jälkeen.

Blue Sky Noise kuulostaa sopivan tuoreelta verrattuna aiempaan, mutta tarjoilee silti tuttua tavaraa. Bändin vahvuudet ja heikkoudet eivät ole muuttuneet. Anthony Greenin ääni on edelleen yhtä ärsyttävä ja valloittava, huipputason lyriikat nostavat edelleen ihon kananlihalle, biiseissä on paljon vivahteita eikä progeiluakaan puutu. Esimerkiksi Imaginary Enemy todistaa, että kyvyt ovat tallella: harva bändi onnistuu näin hyvin luomaan tavallisista ihmisten huolista energisen kappaleen, joka kuulostaa uniikilta ja uudelta sekä antaa vertaistukea ties kuinka monelle sydänsuruiselle. Vaikka kuuntelukertoja onkin kertynyt, en osaa vielä päättää, miten suhtautua uutuuteen suhteessa edellisiin levyihin. Kakkosalbumia On Letting Go:ta parempi se ainakin on.

MySpace: http://www.myspace.com/circasurvive
Spotify: Circa Survive – Blue Sky Noise

4. Uusi LCD Soundsystem
Sen lisäksi, että LCD Soundsystem on tulossa kahdelle siistille festarille, eilen nähtiin myös virallisen Drunk Girls -musiikkivideon ensi-ilta. Myös James Murphyn uutukainen This is Happening on streamattavissa, ja kuulostaa varsin mahtavalta. Kuuntele täällä.





Muistakaahan tosiaan päivittää kirjanmerkit ja linkit! Kommentoikaa mieluummin postauksen sisältöä kuin blogin ulkoasua, ja jatketaan tästä piakkoin. Myös Fresh from Finland heräilee talviuniltaan, sillä Jyrock-raporttia voi sinne odotella lähipäivinä.

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Vaihtoehtoja Provinssirockille

Kun kerran tarjosin Melt!iä Ilosaaren tilalle, lienee hyvä listata muutama vaihtoehto Provinssillekin, joka näyttää päivä päivältä huonommalta vaihtoehdolta viettää kesäkuista viikonloppua. Lopussa paljastetaan myös yksi Flow Festivaleille saapuva timanttinen akti.

Vaikka olen vuoden 2002 jälkeen jättänyt vain yhden Provinssirockin väliin, tuntuu Seinäjoelle lähteminen joka vuosi himpun verran enemmän vastenmieliseltä. Vuoden 2008 juhla-Provinssia lukuunottamatta, taso tuntuu lipuvan koko ajan lähemmäksi niitä tusinafestareita, joita Suomesta löytyy jo tarpeeksi. Tämän vuoden kattaukseen on kiinnitetty toistaiseksi kotimaisista Eläkeläiset, Lauri Tähkä & Elonkerjuu, PMMP, Viikate, Chisu, Sonata Arctica sekä Herra Ylppo & Ihmiset, eli ne samat naamat, jotka kiertävät vuodesta toiseen jokaisessa mahdollisessa tapahtumassa. Ulkkispuolikaan ei vakuuta Rammsteineineen tai Paloma Faitheineen. Toisaalta, viime vuoden Provinssi todisti, ettei hauskanpito Törnävällä vaadi välttämättä tajuntaa räjäyttäviä esiintyjiä.

Provinssirock, Seinäjoki 18.-20.6.2010 Kolmen päivän liput 110 euroa, ei sisällä leirintää

Jos todella haluaa reilulle sataselle vastinetta, järkevämmältä vaihtoehdolta tuntuisi buukata lento Saksaan. Hurricane ja Southside-festareilla on tismalleen samat esiintyjät, mutta eri puolilla maata. Hurricane järjestetään Pohjois-Saksassa Bremenin ja Hampurin välimaastossa, ja Southside nimensäkin mukaisesti etelämmässä, lähellä Sveitsin rajaa. Järkevämpi vaihtoehto suomalaisille lienee Hurricane, sillä Ryanair lentää Tampereelta Bremeniin pilkkahinnoin. Tällä hetkellä festariviikon ympärillä Ryanairin hinnat pyörivät 20-30 euron välillä /suunta + verot.

Tässä vaiheessa Hurricanen ja Southsiden ohjelma näyttää siltä, että Provinssi ei voi pistää paremmaksi:


Hurricane Festival, Eichenring, Saksa 18.-20.6.2010 Kolmen päivän liput 120 e (sisältää leirinnän)


Southside Festival, Neuhausen ob Eck, Saksa 18.-20.6.2010 Kolmen päivän liput 120 e (sisältää leirinnän)

Edelleen samana viikonloppuna järjestettäviä festareita löytyy vieläkin etelämpää. Viime viikolla julkaistiin osa Espanjan Sonar Festivalin ohjelmistosta, jonka odotin viime vuoden perusteella olevan huikea. Toistaiseksi ohjelma ei pärjää viime vuodelle, mutta The Chemical Brothers, LCD Soundsystem, Air, Aeroplane, Uffie, Hot Chip, Joy Orbison,  Dizzee Rascal, Jonsí, Fuck Buttons ym. hakkaavat Rammsteinin ja muut mennen tullen.

Sonar Festival, Barcelona, Espanja 17.-19.6.2010 Kolmen päivän liput 155 e (ei sisällä majoitusta)


Pitää muistaa, että Provinssin ohjelma on vielä kesken, mutta kohtuuhintaisia vaihtoehtoja löytyy siis ympäri Eurooppaa. Vaikka Suomesta löytyy varmaankin miljoona ihmistä, jotka diggailevat raskaasta musiikista enemmän kuin minä, Ranskan Hellfestikin kuulostaa toistaiseksi paremmalta vaihtoehdolta kuin Seinäjoki. Siellä on kaikki aina Kissistä Ulveriin ja Slayerista Devin Townsendiin. Provinssi taasen on lainannut raskaamman puolen esiintyjänsä naapureiden West Coast Riotilta, ja lainannut vieläpä huonoimmasta päästä.

Mikäli koko kesän aikatauluihin mahtuu vain yksi festivaali, on tämän hetkisten ohjelmistojen perusteella pakko suositella toukokuun lopussa järjestettävää Primaveraa, jonka lineup on vain yksinkertaisesti sairas. (Pixies, Broken Social Scene, Wilco, Spoon, Pavement, Pet Shop Boys, Moderat, Built to Spill, Low, Panda Bear, Yeasayer, Beach House, The XX, Tortoise, Major Lazer, Florence + The Machine, Fake Blood, Real Estate, Joker, Delorean, Owen Pallett jne.)

Primavera Sound, Barcelona 27.-29.5.2010 Kolmen päivän liput 150 e (ei sisällä majoitusta)

Toistaiseksi ainoa lipun oston arvoinen suomalainen festivaali on Helsingissä elokuussa järjestettävä Flow Festival. Ainakin Major Lazer (Diplo ja Switch!!) on ilmoittanut MySpacessa esiintyvänsä festareilla. Ensimmäinen osa esiintyjistä julkistetaan virallisesti ensi kuussa.

torstai 14. toukokuuta 2009

Flow Festivalin uudet nimet

Flow Festival täydensi ohjelmistoaan 15 uudella esiintyjällä, ja varmisti samalla että Helsinkiin on suorastaan pakko lähteä festaroimaan tänäkin vuonna. 

Grace Jones (JAM)
Jenny Wilson (SWE)
White Lies (UK)
The Big Pink (UK)
Flying Lotus (US)
Handsome Furs (CAN)
Kode9 (UK)
Loefah & Sgt Pokes (UK)
Scuba (UK)
Vuk
Eero Johannes
Organ
Mi ni ma
Ponytail
Tuuli Inari

Skreamin peruuntumista on selkeästi yritetty paikkailla Kode9:lla, Loefah & Sgt. Pokesilla ja Scuballa, ja vaikka onkin harmillista ettei Skream Suvilahteen tänä vuonna saavukaan, dubstep-edustus on suorastaan törkeän hyvässä kunnossa. Bassokansaa kiinnostanee myös Katusea-kollektiivin Mi ni ma, Cloudsin toinen puolikas Ponytail ja hävyttömän kovan kokeellisen hiphop-albumin viime vuonna julkaissut Flying Lotus. Ainakin meikäläisen Flow-fiilikset nousivat näiden kiinnitysten myötä enemmän kuin koko ensimmäisen satsin varmistuttua.

(Photo: Theo Jemison)

Myös White Lies on kiinnitys, joka saa käteni tärisemään innostuksesta. Olen aiemminkin hehkuttanut yhtyettä, mutta kuluneiden kuukausien aikana olen rakastunut yhä syvemmin. Myös samanhenkinen The Big Pink kuulostaa mahtavalta, joten Flow-sunnuntaita ei voi jättää tänäkään vuonna väliin.

Naisartistit Grace Jones ja Jenny Wilson sopivat hyvin Flow'n profiiliin. Rehellisesti sanottuna luulin Jenny Wilsonin olleen jo kiinnitetty, ja Grace Jones-huhutkin kantautuivat korviin jo viikkoja takaperin, joten yllätyksenä nämä eivät tulleet. Oikeastaan kaikki tänään kiinnitetyt sopivat erinomaisesti ohjelmistoon. Big ups Flow!


tiistai 19. elokuuta 2008

#100: Flow Festival

#100 teksti, vaikka puolet kirjoituksista onkin nyysitty tänne henkilökohtaisesta journalista viime vuodelta. Päätin vakiinnuttaa urlissa esiintyneen nimen, joten olkoon tämä blogi sitten tästä eteenpäin aivan virallisesti Most Sexiest Music. Oletan, että lukijat ovat sen verran perillä, että tietävät ettei kyse ole kieliopillisesta virheestä. Niille, jotka eivät olleet: nimi on lainattu The Millionersin samannimisestä kappaleesta ja/tai levystä.

Vaan mennäänpä asiaan. Nyt on festarit festaroitu ja yritän jatkossa istua tässä kirjoittamassa vähän useammin. Flow Festival ei käytännössä jää vuoden viimeiseksi festivaaliksi, sillä edessä on vielä Monsters of Pop ja Lost in Music, mutta kun kyseessä on kaksi naapuritaloissa järjestettävää klubifestivaalia, ei se oikein ole sama asia. Flow sen sijaan oli kaupunkimiljööstä huolimatta tänäkin vuonna kovatasoinen tapahtuma, vaikka joka päivä missasinkin päivällä esiintyneet artistit lähinnä siksi, että Töölössä oli liian hyvät puitteet hengailulle.

Perjantaina tarkastelin harmillisen paljon kovanluokan artisteja vain sivusilmällä keskittyessä kavereiden moikkailuun ja kalliiseen kaljaan. Skweee-kemuista tuli kiire katsomaan Múmia, mutta vaikka se kuulostikin varsin kelvolliselta Suvilahden yössä, ei se sopinut hetken mielentilaan. Uneliaan utuinen musiikki ennen illan odotetuinta menobändiä ei vain sopinut, joten skweeen mestarit saivat esitellä taitojaan vielä tovin.

Flow oli harmillisesti buukannut kaksi koko viikonlopulta eniten odottamaani settiä päällekäin. Kun dubstep-bileet lähtivät käyntiin Tiivistämö-klubilla Tes La Rokin ja Dead-O:n voimin, piti jo muutamien kappaleiden jälkeen kiirehtiä viereiselle lavalle odottamaan Crystal Castlesia. 45 minuuttia meni odotellessa, ja kun yhtye oli virallisesti puoli tuntia myöhässä, lähdin useiden muiden vittuuntuneiden tapaan muualle. Tiivistämölle palatessa siellä esiintyivät suosikkidubstep-tuottajani Rusko ja Caspa. Muutamia ehdottoman kovia ralleja seurasi mm. Skreamin remix Klaxonsin It's Not Over Yetistä, jonka aikana sain viestin, että CC oli aloittanut. Kun viimein näin torontolaiset lavalla, kaikui myös tältä lavalta Klaxonsia miksattuna. Klaxons edusti kovalla kädellä Helsingin perjantaiyössä.



Crystal Castles oli harmillisesti vain kovin keskinkertainen, vaikka kovat reivit saikin telttalavalla aikaiseksi. Yleisöä vituttanut myöhästyminen oli huhujen mukaan kokaiiniövereiden syytä, ja vaikka meno olikin tästä huolimatta Alice Glassin osalta energistä, se kuului jäljessä. Keikka varmasti täytti monien muodikkaien indielasten odotukset, mutta aiemmin yhtyeen todistaneena, tämä jäi vaisuksi.


Lauantaina esiintyjäkaarti hoiti hommat tyylikkäämmin, vaikka CSS olikin valehtelematta paska. Uusi levyhän paljastui paskaksi jo aikaisemmin, mutta odotin liveshow'n pelastavan huonot biisit ja avaavan Donkeyta - toisin kävi. Lovefoxxxista on ystävääni lainaten kuoriutunut angstinen teini-Björk, ja on tosiasia ettei bändi ole enää se suloinen teiniriehayhtye, johon aikanaan ihastuin. Loppuillan tanssittaneet Top Billin, Huoratron ja DJ Funk sen sijaan vetivät minut bilebailaamaan moneksi tunniksi hiki hatussa. Voi jeesus, että paidassani haisi hiki seuraavana aamuna. En tiedä oliko se omaani vai muiden.

Paras esitys todistettiin sunnuntaina. Sielukas Martha Reeves ja José Jamesin tyylipuhdas jazzailu sytyttivät sopivasti ennen räjähdystä. Viikonlopun pelastaja Cut Copy soitti vain muutaman kappaleen ensimmäiseltä levyltään, mutta sehän passasi, sillä lupaan, että aussien uutuus In Ghost Colours löytyy loppuvuoden levylistaltani. Loistavaa keikkakuntoa säteillyt yhtye sai yleisön mukaan, ja uudet kappaleet kuulostivat jopa paremmilta kuin levyllä, mikäli se nyt edes on mahdollista. Tämän jälkeen tarkoituksellisesti missasin festivaalin päätösesiintyjän, sillä Cut Copyn jälkeen ei vaan yksinkertaisesti halunnut enää kuunnella mitään muuta kuin päässä soivaa melbournelaista elektroindiepumppua.



Kesäfestivaalit ovat nyt takana ja ensi kesänä jatketaan tällä saralla. Sata tekstiä on takana ja, vaikka festarit ovatkin nyt ohi, Most Sexiest Music jatkaa musiikin parissa vielä monien satojen tekstien verran.

keskiviikko 21. toukokuuta 2008

Festarikesä

Tässä sitä nyt taas ollaan persauki, sillä käväsin ostamassa Ilosaarirockiin lippuni. Viime vuonnahan se myytiin loppuun jo kesäkuun ensimmäisellä viikolla, ja tälläkin hetkellä näyttäisi olevan Tiketin eniten myyvä tapahtuma. Viime viikolla tuli myös sijoitettua Sigur Rósin Kulttuuritalon keikkaan. Liput tulevat Suomessa myyntiin huomenna, mutta niitä sai faniennakkona Sigur Rósin sivuilta heti keikan varmistuttua.

Tein eilen laskelmia, kuinka monta tämän vuoden Roskilde-esiintyjistä esiintyy kesällä myös Suomessa. Muistaakseni Suomesta löytyy tasan 15 esiintyjää, nyt kun jo hehkuttamani Santogold, Liars ja Yeasayer ilmoittivat keikoistaan. Jätin laskuista pois suomalaiset esiintyjät. Hienointa tässä on kaiketi se, ettei samoja nimiä satu yhtään festareille, joille olen Suomessa menossa, ellen sitten päädy kaikesta empimisestäni huolimatta Provinssiin. Pitää kaiketi tähdentää, että helpottihan se viime vuonna kohtuullisen paljon, kun pystyin hyvällä omalla tunnolla jättämään artisteja Tanskassa väliin "sillä näinhän ne jo Provinssissa". Toisaalta tänä vuonna saatan feidata Flow'n lauantaipäivän, koska suurin osa esiintyjistä on jo nähty. Päätökseni oikeastaan riippuu viikon päästä julkaistavista Blockfest-esiintyjistä. Niitä odotellessa kannattaa käydä äänestämässä kotimaista lempiesiintyjää festeille.

Tuntuu kuin tämän kesän suunnitelmissa olisi vähän festivaaleja, kiersinhän viime vuonna yhdeksät festivaalit. Vaan eiköhän sitä taas lukemat nouse samoille korville, vaikka kuinka yrittäisin pitää itseni kotona. Lähdinhän viime vuonna Provinssiin ja Puntalaankin muutaman tunnin varotusajalla :-D

Jos siellä on vielä päättämättä, minne suunnata tänä kesänä, suosittelen Ilosaarea lämpimästi. Siellä on helposti tämän kesän parhaat esiintyjät, halvin lippu eikä laulurinteen meininki ole ikinä jättänyt kylmäksi. Jos ei Joensuuhun asti mieli lähteä, seuraava vaihtoehto on Flow festival, joka ei kaupunkifestivaalina kuitenkaan sykäytä yhtä voimakkaasti.

tiistai 6. toukokuuta 2008

Sing When You're Winning

Voi vittu 1: Pomo hommas itellensä TAAS vatsahaavan. Se herätti mut tänään seittemältä. Katotaan miten menee suunnitelmat uusiks.

Voi vittu 2: Disco Ensemblen Magic Recoveries vinyylin julkaisu siirtyi.

Hell yes 1: Flow 2008: Múm, CSS, Crystal Castles (haha, tiesin koko ajan!), Jamie Lidell, The Roots, Dj Funk, Sébastien Tellier, Ane Brun, Rusko & Caspa... Ja törkeen kova liuta kotimaisia: Tes La Rok, Jesse, Eero Johannes, Raappana, Asa, 22-pp, LCMDF, Michael Black Electro, Huoratron, Joose Keskitalo jne jne. Törkeen hieno lähtölaukaus taas. Eritoten hienoa, että paikkaillaan noita viime vuoden epäonnistumisia Sébastienin ja Múmin muodossa. Kyllähän järjestäjä viime vuonna sanoi, että Múm esiintyy sitte 2008, mutta enhän mä uskonut.

Hell yes 2: Löysin kauan kadoksissa olleet kalliit ja kunnolliset korvatulppani!

Hell yes 3: Löysin kirpparilta yhteensä kympillä:
(Björk: Selmasongs cd, My Bloody Valentine: Isn't Anything lp, The Blood Brothers t-paita)


Voitolla ollaan.

maanantai 20. elokuuta 2007

Summer's gone

Nyt on sitte kesän viimeset festarit käytynä. Leikkasin sen kunniaks festarirannekkeet kädestä, niitä oli kuudelta festarilta. (Kävin kyl yhdeksällä...) Oli ihan kiva päätös tälle festarikesälle, vaikkakin fiilis oli ihan eri mitä muualla. Keski-ikä ~30 vuotta, kotimajoitus, ruokaa ravintolassa, aamusuihkut, puhtaat vaatteet, kulturellit ihmiset, jotka puhuvat keikan aikana vierustoverilleen aivan liian kovaan ääneen jne. Kaippa noi kaikki kaupunkifestarit on samaa.

Hyviä keikkoja kyllä. Perjantaina tuli missailtua pahasti kaikkea, ja loppupeleissä tsekkasin vaan CocoRosien. Oli aikasemmin ollu aika negatiiviset vibat bändistä, joten tuli positiivisena yllärinä. Soittivat vissiin paljon uutta matskua, ja lämpesinkin erityisesti niille vähäisille hip-hop-kaiuille. Otin kuviakin, mut niitä ei kannata pistää esille.

Toiset positiiviset yllärit oli !!! ja Jaakko Eino Kalevi. !!! veti kyllä ihan yli odotusten, paljonpaljonpaljon kovemmin kuin olisin uskonut, vaikka odotukset olivatkin jo valmiiksi korkealla. Jaakko Eino Kalevi sen sijaan oli täysin uusi tuttavuus. Ei odotuksia - törkeen kova. On näköjään Kickstarteillaki, bailut! Muista esiintyjistä jos sen verta että Jenny Wilson oli pettymys verrattuna viime vuoden Roskildeen, Cut Chemist vastas hyvin odotuksia, Katusea Soundsystem heitti niin törkeen huonon Destiny's Child remixin, että oli pakko lähteä muualle tupakalle - onneks kyl paikkasivat soittamalla täydellisen päätöksen festivaaleille ja niin pois päin.


Joona, Jokki, Veera ja meikä Labyrinthissa muutamilla - sillon ku ois pitäny olla kattomassa Tiefschwarzia ja Carl Craigia.












Suvilahden voimala elikkäs festarialue