tiistai 27. maaliskuuta 2007

Kysyntä < Tarjonta

Seuraavassa vihainen kuluttajan näkökulma:

Ulkona ois kaunista ja lämmintä jne mutta koska en osaa nauttia mistään tommosista yksin, enkä tiedä, kuka lähtis mun kanssa tosta nauttimaan ni kirjottelen ny sitte tänne asioista, jotka ärsyttää mua. Kaikista eniten ärsyttää nyt se että sattuu kolmatta päivää putkeen päähän eikä se särky lähde millään. Oikeestaan vielä vähäsen enemmän ärsyttää tuo kohtuuton bänditarjonta tänä keväänä/ kesänä Suomessa. Siis mitä helvettiä, joskus oli vielä ajat, kun ei ollut kuin muutama festari joiden välillä piti arpoa, koska kaikki parhaat esiintyjät oli niillä. Nykyään parhaat esiintyjät ei oo festareilla ollenkaan. Mitäs peliä tämä tämmöinen oikein on, häh? Keskusteltiinki aiheesta just Henrin kans viime viikolla kahteen kertaan kait.

Sori ny vaan, mutta oli Antony & The Johnsons vaikka maailman ihanin bändi ni ei mulla oo varaa joka viikko pistää melkein viittäkytä euroa johonkin keikkalippuun, ei tosiaan. Muissa maissa tehtäis niin, että kutsuttais ne kaikki isot nimet yhdelle festarille ja otettais siitä festarilipusta iso summa rahaa, joka kuiteski suhteessa on pieni ku vertaa esiintyjiin. Mutta ei meillä Suomessa, meillä Suomessa on kesällä Jäähallit ja Areenat täynnä toinen toistaan isompia bändejä. Jos haluut nähä kaikki kuus maailman ihmettä, maksat 300 e.

Sit voisin myös vuodattaa pari sanaa tän kevään hyvästä punk-tarjonnasta, koska ei mulla ole aikaa ja rahaa lähtee joka viikonloppu Nosturiin heilumaan. Harmittaa ku jäi Raised Fist, Unity Fest ja muut kivat väliin ku pitää tehdä valintoja. Jos tykkää vaiks jostai The Killersistä tai My Chemical Romancesta ja vielä parista muusta keskivertobändistä ja haluu ne nähä, ni se tulee pian halvemmaks lähtee esim. Roskildeen katteleen noita ku tsekkailla ne kotimaassa. Meikäkin kyllä nyt joutuu vaan toivomaan sitte että Antony ja pojat tulee jonnekki ulkomaille myös. Aattelin myös myydä mun Placebo-lipun, jos niille ei tuu hyvää lämppäriä, koska en halua tukea tommosta riistoa ollenkaan. RIISTOA!!!!one

perjantai 23. maaliskuuta 2007

Rubik @ Klubi

Eilen Rubik taas vaihteeks. Hymyilytti ku pojat vetivät yhden uuden biisin, vaikka oli eka keikka Suomessa ton levyn julkaisun jälkeen. Siis niin uuden biisin ettei sitä ole tuolla reilu viikko sitten ilmestyneellä julkaisullakaan :--D Ei toi keikka paras ollu niiltä, jonka oon nähny, mut kyl se tais olla paras Rubikin Klubin keikka silti. En oikeen tykkää tosta Klubista keikkapaikkana, tosta just Lissun kans keskusteltiinki. Harvinaisen hyvät kuvausvalot oli kyllä (tolle mun paskakameralle ainaki), paitti et yhessä vaiheessa ei kait epilepsiakohtaus ollu kaukana, vaikken mikään epileptikko olekaan.

lauantai 3. maaliskuuta 2007

Dúné & Klaxons

Koska viikko tulee täyteen noiden musiikkijuttujen kanssa, niin pistänpä vielä kaks kerralla tänäänkin. Molemmat on elektronista indie rockia, tota toista tosin haukutaan new raveksi, mutta en pidä termistä. Kaikkien kai pitäis jo tietää Klaxons, mutta jos joku on vielä onnistunut välttymään (mun) hehkutukselta, niin kannattaa tutustua - ihan vaan vaikka sen takia et tietää, mistä tänä vuonna puhutaan. Dúné taas on kohtalaisen pieni bändi eikä ole kotimaassaankaan Tanskassa vielä lyönyt läpi. Yhtyeeseen kuuluu seitsemän ikätoveriani, ja tähän mennessä olen ihastunut oikeastaan kaikkeen materiaaliin, jota on vastaan tullut. Elektronisen tanssirokin lisäksi molempia bändejä yhdistää se, ettei kumpikaan bändi ole täysin valmis, mutta hittipotentiaalia löytyy. Ja se tietty, että odotan molempia eniten tän kesän Roskildesta. Kun on tässä ollu tapana valmiiksi biisit valita, niin kuunnelkaahan Dúnélta vaikka Bloodlines ja Klaxonsilta Golden Skans.

perjantai 2. maaliskuuta 2007

Thou shalt not judge Take That

Kummaksutti eilen, kun Kristian Meurman vetäisi komeasti Idolsissa Lapin kesän, ja myöhemmin illalla luin sängyssäni uusinta Hotakaista, ja siinä seisoi näin: "Kaiuttimista alkoi savannille valua Eino Leinon runoihin sävellettyä musiikkia, jota tulkitsi Vesa-Matti Loiri. --Laulaja, jonka ääni muistutti kaulastaan katiskaan juuttuneen hylkeen parkaisuja, vertasi Lapin kesän lyhyyttä ihmiselon vastaavaan." Ei jäänyt Lapin kesä huomioimatta.

Sen sijaan toivon, että ois jäänyt eräs juttu huomaamatta. Muutama päivä sitten vieraillessani yhden kotimaisen suosikkibändini sivuilla, löysin sieltä kirjoittamani levyarvion. Siellä se komeili kaikkien oikeiden toimittajien mielipiteiden joukossa. Etusivulla kehoitettiin lukemaan se, ja toisessa kohtaa sivustoa oli lainattu minun kirjoittamaani tekstiä. Tällaisessa tilanteessa olisi kai kuulunut tuntea suurta ylpeyttä, mutta minäpä reagoin päinvastoin. Punastuin ja säikähdin niin pahasti, että sammutin tietokoneen. En taatusti mene enää tänä vuonna sille sivulle, vaikka tiedänkin arvosteluni olevan parempi kuin useiden "oikeiden" toimittajien.

Viime päivinä päässä soinut vaikka mitä, ja nyt onkin todella vaikeaa valita kappaletta, ja siksi tuleekin kaksi kerralla. Jäihän eiliseltä väliin. Poikkean samalla linjasta, joka on ollut aika indie rock -painotteista. Pistetään ekaks Dan le Sac vs. Scroobius Pip ja Thou shalt always kill mahtavilla nintendotaustoillaan ja vielä mahtavimmalla sanoillaan. (Kaivakaa sanat jostain!)

En tiedä, kuinka paljon toinen kappaleeni on soinut radiossa, koska sitä vehjettähän minulla ei ole. ( - ja vaikka oliskin tuskin kuuntelisin) Mutta niille, jotka eivät ole kuulleet tarjoan Take Thatin Patiencea. Niiden olis kai kuulunut olla ihania ysärillä, mutta sillon en lämmenny. Toissailtana kattellessani Brit Awardseja kuola sen sijaan virtas, kun pojat esiintyivät. Vähänkö Jason Orange on kuuma risuparrassaan! Nam! Nii... ja on toi biisi musta oikeestikki hyvä......

torstai 1. maaliskuuta 2007

The Maccabees: First Love

Jatkan tässä kovaa vauhtia päivien hukkaan heittämistä. Eilen sentään harjottelin puoli tuntia englantia. Sitä ainetta siis, jota kai kaikista vähiten tarttis harjotella. Ja senkin lukeminen on ihan kivaa, ku lasken lukemiseks sen että suomentelen biisien lyriikoita ja laulan mukana /o\ Yks, jonka mukana oon tässä laulellu ois The Maccabeesin First love. Pähkäilin kauan, linkittäisinkö tänne alkuperäisen vai riisutun akustisen version. En osannu päättää, koska kummatkin on hyviä omalla tavallaan, joten alkuperäisen voi kuunnella esimerkiks täällä ja akustisen täällä!