torstai 26. marraskuuta 2009

Vega

Ensi viikolla haluaisin olla helsinkiläinen. Tai edes tamperelainen, jonka ei olisi aivan pakko olla joka arkiaamu koulussa. Tai edes kiireinen opiskelija, jolla olisi VR-sponssi. Helsingin keikkatarjonta näyttää omiin silmiini joulukalenterimaisen palkitsevalta:
TI 1.12. Kaapelitehdas: Air (FR), 46 euroa
TI 1.12. Dante's Highlight: Buried Inside (CAN) & Tombs (USA), 10/ 12 euroa
KE 2.12. Kuudes linja: Fuck Buttons (UK), 12 euroa
TO 3.12. Redrum: Neon Indian (USA), 8 euroa
PE 4.12. Nolla: Jori Hulkkonen + muut, ilmainen
PE 4.12. Bar Loose: Baddies (UK), 12 euroa
(+ huhujen mukaan myös Helsingin Ruman avajaiset? Ei oo vielä varmistettu?)
LA 5.12. Redrum: Skream (UK), 16,20 euroa
MA 7.12. Tavastia: Frank Turner (UK), 15/17 euroa
TI 8.12. Redrum: Maskinen (SWE), 10 euroa Peruutettu

Airiin, Skreamiin ja Turneriin liput löytyy jo, ja eniten päänvaivaa onkin aiheuttanut keskiviikon ja torstain Fuck Buttons ja Neon Indian. Fuck Buttons on kutitellut kuulohermojani jokusen vuoden, ja olen onnistunut missaamaan duon muutamaan otteeseen. Experimental/ drone -bändiltä on ilmestynyt useampi genrensä parhaimmistoa edustavia kappaleita. Remixitkään eivät huonoja ole olleet, sillä yksi tämän vuoden lempikappaleisiini kuuluu Fever Rayn If I Had a Heartista miksailtu versio.



Tampere-Helsinki -väliä ei kuitenkaan olisi varaa ravata jokainen päivä ensi viikolla. Neon Indian kuitenkin on yksi viime kuukausien hypetetyimmistä yhdysvaltalaisista bändeistä. Se on edustanut  jokaisen ajankohtaisuuteen pyrkivän musiikkiblogin kirjoituksissa (paitsi ei vielä täällä). Bändi on varmasti juuri nyt todella haluttu, ja tästä johtuen hieman yllätyinkin tämän yhtyeen kiinnittämisestä MISF*TS-klubille Helsinkiin. Kahdeksan euron liput tuntuvat halvoilta.



Hittiveisu Deadbeat Summer ei ole missään vaiheessa vakuuttanut minua täysin. Ehkä osaksi sen takia, että luin Carlesin tekstin aiheesta ennen kuin kuulin sen.

Haluaisin silti olla Redrumissa viikon päästä. Neon Indianissa vaikuttavan Alan Palomon toinen projekti Vega osoittautui nimittäin kultakimpaleeksi, ja orastavaa fanitusta haluaisin syventää näkemällä herran livenä. Seuraava biisi hyökkäsi täysin puskan takaa ja veti koivet alta heti. Raahasti minut nilkoista vetäen mukanaan  puskaan enkä sieltä enää halua poistua. Repeat, repeat, repeat.



Ehkä on vaan pakko yrittää järjestää itsensä Helsinkiin joka päivä.

Late of the Pier - Blueperry

Tällä hetkellä monen kakkosalbumin odotus piinaa minua. Edellisvuosina olen innostunut tosi monesta debyytistä, ja kakkoslevy on usein näyttänyt, kannattiko innostuminen. Kaiser Chiefsin Employment oli yksi eniten soitetuista levyistä ilmestymisvuotenaan ja CSS-debyytti myös oman aikansa elämänkuvaus. Suunta ensijulkaisujen jälkeen on valitettavasti ollut näiden yhtyeiden kohdalla ikävän jyrkkää laskua, eikä suoraan sanottuna enää juurikaan kiinnosta.

Kovimman odotuksen alla on ollut ties kuinka kauan Klaxonsin tuleva kakkosalbumi. Julkaisunhan piti tapahtua jo viime vuonna. Sitten julkaisupäivää siirrettiin alkuvuoteen. Sitten levy-yhtiö sanoi, ettei kelpaa. Tehkää levy uudestaan. Ei ole äännähdystäkää sieltä suunnasta aikoihin kuulunut, joten oletan työn valmistuvan, toistamiseen. Ilokseni huomasinkin Klaxonsin sivuilla juoksevan laskurin. Tarkemmin katsasteltuani lukemat eivät kuitenkaan pienentyneet vaan kasvoivat sekunti sekunnilta, päivä päivältä. Uuden materiaalin julkaisuajankohtaa tästä on siis turha yrittää edes johdatella, mutta johonkin se viittaa.

Klaxonsin todellisen potentiaalin paljastumista odotellessa (enhän mä oikeasti arvioi bändejä näin mustavalkoisesti) voi kuunnella esimakua samaan kategoriaan uppoavan Late of the Pierin tulevasta suunnasta. Blueberryn perusteella kompassi osoittaa oikeaan suuntaan. Bändille ominainen kierous löytyy ainakin tästä biisistä, mutta turhaa hyökkäävyyttä on karsittu ja hyviä pop-koukkuja korostettu. Innolla odottanen siis myös tulevaa Late of the Pierin toista pitkäsoittoa, ja kunnollista versiota alla olevasta uudesta kappaleesta...



http://klaxons.net/
http://www.lateofthepier.com/
Spotify: Klaxons – Myths of the Near Future
Spotify: Late of the Pier

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Tuulia plays Tool

Saanen esitellä ehkäpä maailman siisteimmän cover-bändin... ei, en puhu The Baseballsista vaan Tuuliasta, joka soittaa Toolia. Viikonlopun Valoa Festivaalin esiintyjälistasta erottunut "Tuulia plays Tool" herätti mielenkiinnon heti, mikä lienee luonnollista, sikäli kun Tool on yksi kaikkien aikojen lempibändeistäni. Silti mieltä kaiversi pelko siitä, että lavalla nähdään nuori tyttö tulkitsemassa Toolia akustisella kitaralla ja hennolla äänellä.

Akustisuus osui oikeaan, muu menikin metsään. MySpacesta löytyvän yhden livenauhoituksen perusteella odotukset viikonlopun keikkaa kohtaan satakertaistuivat. Aenemasta väännetty Pohjanmaa lupaa hyvää. Jep, kieli on vaihdettu suomeksi ja raskas progemetalli muunneltu akustiseksi kitararockiksi. Tool on silti läsnä muutenkin kuin sävellysten muodossa. Vokalistin laulutapa on omittu Maynard James Keenanilta, mikä sopii kuvaan. Jos laulua olisi muunneltu enemmän, olisi vaarana Toolin läsnäolon liikakin hämärtyminen, ja onhan Keenanin vokaalit todella oleellinen osa Toolia. Myös lyriikoissa on toolmaisuutta tämän yhden biisin perusteella. Nokkelia sanoituksia höystettynä odottamattomilla, hauskoilla ja raisuillakin viittauksilla.

Kuuntele Tuulian Pohjanmaa MySpacessa: http://www.myspace.com/tuulia4life

Tuulia plays Tool perjantaina 20.11. Tampereella Artturissa klo 18:00, liput 6 euroa

Spotify-soittolista /18

Edellisestä soittolistasta onkin vierähtänyt taas tovi. Tuttuun tapaan listalla taas sekalainen soppa kaikkea maukasta, olkaa hyvä.
 
Most Sexiest Music /18 -Spotify-soittolista
spotify:user:foonk:playlist:6GH7MZRDTvrbGUZMasrvLt
1. The XX - Do You Mind?
2. Mount Eerie - Between Two Mysteries
3. Alec Empire - 1000 Eyes (Film Version)
4. Boys Noize - Sweet Light
5. Neon Indian - Deadbeat Summer
6. Kråkesølv - Privat Regn
7. Kent - Taxmannen
8. Mando Diao - Dance with Somebody
9. Generationals - When They Fight, They Fight
10. Brazilian Girls - Pussy
11. Bombay Bicycle Club - Evening / Morning
12. Darker My Love - Two Ways Out
13. C-Rayz Walz - In Your Soul (Feat. Slug Of Atmosphere & Samuel & Sum In 16)
14. Miami Horror - Sometimes
15. Yelle - Ce Jeu (The Twelves Remix)
16. Nottee - Control
17. Le Corps Mince de Françoise - Something Golden
18. Freeland - Morning Sun (Prins Thomas Diskomiks)
19. Cant - Ghosts
20. Alphaville - Forever Young

Ensimmäiselle halukkaalle olisi taas Spotify-invite tarjolla. Parin viikon päästä taas lisää.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Delphic: Doubt (ynnä muuta)

Terveisiä Milanosta. Niinhän siinä sitten kävi, että Grizzly Bearinkin keikka peruuntui kolarin vuoksi. Myös matkaseuraksi valittu poikaystävä sairastui sikainfluenssaan lähtöä edeltävänä päivänä ja jäi Suomeen. Mitkä todennäköisyydet sille edes voi olla, että 4/5 bändeistä + matkaseura peruuttaa kolme kuukautta suunnitellun matkan? Minä kuitenkin matkasin Italiaan katsomaan sen ainoan keikan joka jäjelle jäi, ja Wilco olikin ihan mahtava. Toivomani Side with the Seeds sisältyi kuin sisältyikin settilistaan. Wilcon keikasta lisää lähipäivinä Fresh from Finland -blogissa.

Törmäsin iloisiin musiikkiuutisiin heti palattuani. Vähän ennen lähtöäni, viikko sitten Delphic lisäsi teaserin Doubt-biisistä Youtubeen. Nyt palattuani biisi on kuunneltavissa kokonaisuudessaan MySpacessa, yhtyeen sivuilla tai vaikkapa tässä:

Doubt by delphic.

Biisi ei yllätä vaan sopii Delphicin linjaan vallan mainiosti. Itseasiassa Doubt kuulostaa jo valmiiksi todella tutulta. Ei sillälailla että se muistuttaisi jotain entuudestaan tuttua biisiä liikaa, eikä sillä tavallakaan että se olisi jo kuunneltu puhki... Ehkä se on vain tarttunut poikkeuksellisen hyvin mieleen Delphicin keikoilta. Hyvä biisi kuitenkin.

Tällä viikolla palataan arkeen lujaa. Koulu, työ ja musiikki iskee päälle sellaisella volyymilla, että tulevina päivinä ei juuri nukuta. Viikonloppua sietää odotella, sillä jo neljännen kerran tänä syksynä Tampereella pääsee nauttimaan hyvistä kaupunkifestivaaleista. Valoa Festivaleilla esiintyy mm. The Tallest Man on Earth (SWE), Liekki, Joensuu 1685, I Was a Teenage Satan Worshipper, Taxi Taxi! (SWE), Jaw Lesson (SWE), Wildbirds & Peacedrums (SWE), Viola, Credit jne.

http://www.valoafestival.fi/
Valoa Festival (Spotify)

tiistai 10. marraskuuta 2009

Them Crooked Vultures ym.

Jos nyt kirjoittaisin esittelytekstin Grizzly Bearista tai Wilcosta peruuntuisiko sekin keikka? En kuitenkaan nyt ota sitä riskiä, sillä kaikkien pitäisi muutenkin nämä kaksi bändiä jo tietää. Vituttaa. Jos lähden kaupunkilomalle, valitsen kohteeni keikkojen perusteella, ja nyt lomastani vapautui jo toinen peräkkäinen ilta. Nyt varmaan jo manaan loppumatkanikin, mutta olisin toivonut mieluummin vaikka Wilcon peruuntumista, sillä vaihtoehtoja keikalle olisi ollut yllinkyllin. White Liesille ja Darker My Lovelle ei yllättäen ole mitään kiinnostavaa.



En siedä vastoinkäymisiä, ja tää tuntuu nyt jopa liioitellun paskalta, aivan kuin koko reissu olisi pilalla. Ehdin innostua liikaa Darker My Lovesta. Tällä hetkellä tuntuu, että ainoa viikonlopun pelastaja voisi olla Side with the Seeds livenä, mistä osaan sanoa jo nyt ettei tämä tule toteutumaan. Tää on niin tätä ja tälle ei mitään voi. Peruuntumisia tapahtuu. Sikainfluenssa ilmeisesti sairastuttanut esiintyjiä tai jotain, ja onhan se hyvä ettei tulla paikalle meitsii tartuttaan, koska ei oo vielä rokotukseen tarjottu mahdollisuutta. Onneksi tästä päivästä löytyy vähän iloakin. Nimittäin...







































Them Crooked Vulturesin levyn voi nyt kuunnella Youtubesta! Last.fm:stä bongatut kommentit ovat olleet vain ja ainoastaan ylistäviä, enkä voi yhden kuuntelun perusteella sanoa olevani pettynyt minäkään. Led Zeppelin/ Foo Fighters/ Queens of the Stone Age -superkokoonpanon materiaali ei sinänsä yllätä, vaan kuulostaa juuri siltä kuin voi odottaa ja toivoa. Ja silti vieläkin paremmalta. Kerrankin onnistunut superkokoonpano.

Kuuntele täällä: http://www.youtube.com/user/themcrookedvultures tai täällä: http://www.themcrookedvultures.com/

Darker My Love

Viime viikolla esittelin Hockeyn, jota oli tarkoitus mennä katsomaan torstaina Italiaan, mutta päivä kirjoitukseni jälkeen  yhtye perui keikkansa ja ilmeisesti siirsi Milanon keikan muun Euroopan kiertueen joukkoon... Eli se siitä viiden euron huvista. Toinen mainitsemani lisäys alkuperäiseen keikkalistaani onkin paljon kiinnostavampi. Olen kypsytellyt losangelesilaisen Darker My Loven kakkosalbumia ”2” jo kohtuullisen kauan, eikä hidas aukeaminen ollut taaskaan huono juttu.


(Photo: Heather Culp)


Mm. The Distillersin, The Nerve Agentsin ja The Fallin entisistä jäsenistä koostuvan Darker My Loven viime vuonna julkaistu kakkoslevy summaa yhteen saumattomasti viimeisen 50 vuoden musiikin. No, ei aivan kaikkea, mutta kaikuja löytyy useimmilta vuosikymmeniltä. Silti 2:n soundi istuu parhaiten 2010-luvulle, minkä takia yhtye varmasti onkin valittu lämmittelemään White Liesia Milanoon ja muualle.

Darker My Loven pääraaka-aineet ovat psykedelia ja shoegaze, ja 2-levyä luukuttaessani mieleen on noussut sellaisia nimiä kuin Kingston Wall, My Bloody Valentine, Wigwam, The Beatles ja miksei jokin indie rock- tai post-punk -poppookin. Siltikään Darker My Love ei kuulosta yhdeltäkään edellä mainituista, vain itseltään. Ystäväni tosin väitti  joidenkin biisien kuulostavan aivan Kula Shakerilta, mutten aio itse ottaa tähän sen enempää kantaa, sillä Kula Shaker on pysynyt osaltani vielä liian kuuntelemattomana.

Oli miten oli, harmittaa että löysin levyn vasta tänä vuonna, sillä olin nostamassa tätä jo vuoden 2009 lempilevyihini. Ja toisaalta ei harmita yhtään, koska odotan perjantailta ehkä enemmän jo lämppäriä kuin itse pääaktia.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Betrayal at Bespin

Porilaislähtöinen post-metallia soittaa viisikko lisäsi tänään debyyttijulkaisunsa Internetiin vapaasti streamattavaksi ja ladattavaksi. Melko raskaasti post-metallina liikkeelle lähtevä kokonaisuus kevenee loppua kohti muuttuen samalla maalailevammaksi post-rockiksi. Loogisesti etenevää keitosta on maustettu niin jousisoittimilla, saksofonilla, huuliharpuilla, murinalla kuin meksikolaisilla elokuvakitaroillakin.



Diary of a Dead Man Walking -nimeä kantava debyytti kuulostaa valmiilta, vaikka kyseessä onkin ensimmäinen julkaisu. Kokemusta miehiltä löytyy kuitenkin entuudestaan, sillä osa jäsenistä on vaikuttanut aikaisemmin Satura Lanxissa. Kokonaisuus on harmoninen selkeistä a- ja b-puolen eroavaisuuksista huolimatta. Instrumentaalin ja mörinälaulun osuudet ovat tasapainossa ja puolen vaihtuessa raskaat kitarat muuttuvat lähes huomaamattomasti akustisiksi. Yhtä sulavasti levy lähtee pyörimään alusta, jos repeat sattuu unohtumaan päälle. Mikäli post-metal tai post-rock kuuluu musiikkimieltymyksiin suosittelen vahvasti suuntaamaan osoitteeseen http://www.betrayalatbespin.com

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Los Campesinos!: The Sea is a Good Place to Think of the Future

En ole aiemmin lämmennyt Los Campesinos!ille juuri ollenkaan. Pari kuukautta sitten löytyi kuitenkin maistiainen ensi vuonna ilmestyvältä albumilta, joka oli yllätti minut täysin. Nyt löysin kappaleeseen videonkin. Toivottavasti loputkin Romance is Boring -levystä on tällaista.



MySpace:
http://www.myspace.com/loscampesinos
Spotify:
Los Campesinos! – Hold on Now, Youngster... (2008)
Los Campesinos! – We Are Beautiful, We Are Doomed (2008)

maanantai 2. marraskuuta 2009

Hockey

Olen törmännyt tähän indie rock -poppooseen viimeisen kuukauden aikana niin monessa eri paikassa, että uutiset ovat varmasti jo monelle vanhoja, mutta en voi jättää ennakkotarinoimatta tästä ennen ensi viikkoa.

Silloin siis hyppään lentokoneeseen suuntanani Milano ja muutamat keikat. Alunperin minut innoittivat matkaan 40 euron hintaiset edestakaiset lennot, White Lies, Grizzly Bear ja Wilco, mutta mitä pidemmälle viikot ovat vierineet, sitä enemmän viiden päivän aikatauluun on ahdettu lisää tekemistä, uusimpina lisäyksinä Darker My Love ja Hockey. (Tarjontaa löytyisi vielä Chumbawambasta Skunk Anansieen, Green Daysta 30 Seconds to Marsiin sekä The Twilight Sadista Starkeyyn, mutta aika, kiinnostus ja aika eivät riitä kaikkeen.) Nyt mennään jo vähän sivuraiteille, mutta päivä lähtöni jälkeen mestoilla olisi myös uusin ihastukseni, Bombay Bicycle Club, höh!


Photo: Pete Murray

Otetaas suunta takaisin kohti otsikkoa. Hockey on siis ilmeisen paljon viime aikoina puhuttanut neljän nuoren jenkkimiehen tyylitietoinen indie rock -ryhmä, joka yhdistelee musiikkiinsa elektronisia vaikutteita ja groovaavaa menoa. Ei kuulosta järin omaperäiseltä? Sitä Hockey ei olekaan. Dancepunk-rytmit yhdistettynä funkkibassoon, groove-kitaroihin ja huuliharppuiluun tosin toimivat välillä ilahduttavan hyvin, vaikka melodiat ovatkin yksinkertaisia ja biisit kohtuullisen tylsiä. Siltikin, en tuomitse bändiä, sillä voihan joskus iskeä mieliteko kuunnella samaa tuttua uudessa paketissa. Peruskivaa menoa, ja -jokseenkin negatiivisista sanoistani huolimatta- luulen silti viiden euron hintaisten keikkalippujen olevan alakanttiin arvioitu. Sittenhän se bändin lopullinen potentiaali nähdään.





Hockey @
Spotify: Hockey
MySpace: http://www.myspace.com/hockey