torstai 28. tammikuuta 2010

DJ Zinc - Wile Out (feat. Ms. Dynamite)

Olen elänyt koko viikon aikatauluissa päivää edellä. En siis konkreettisesti, mutta mieleltäni. Konkreettisesti olen elänyt koko ajan puoli tuntia myöhässä. Se, mihin tässä tähtään, on perjantaifiilis.  Tänään päättyikin kouluviikko, joka voisi tarkoittaakin 'perjantaita' ellei huomenna olisi vielä töitä. Sen jälkeen kuitenkin juhlitaan, ja törmäsin eilen parhaaseen mahdolliseen perjantaitykitykseen. Viikonloppu on hyvä toivottaa tervetulleeksi seuraavan tahdissa:



DJ Zincin ja Ms. Dynamiten yhteistyöbiisi ei ole ehkä sellaista musiikkia, jota olisin täällä viime aikoina esitellyt, mutta tekee hyvää välillä muistaa, että kaiken indiekitarafolkpoprockin lisäksi löytyy muutakin superia. Monille DJ Zinc on tuttu dnb-piireistä, mutta koska en ole genreen koskaan sen syvemmin perehtynyt, Zincistä tulee ensimmäisenä mieleen La Rouxin Bulletproofista tehty remix (YouTube) (Spotify).  Rnb:ksi Last.fm:ssä tägätty Mercury Prizenkin voittanut Ms. Dynamite sen sijaan on meikäläiselle uusi tuttavuus.

Huomenna lähtee tanssijalat irti.

Ps. Ylempi biisi ei ole ainoa näyte kaksikon yhteistyöstä:

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Metsä vastaa

Tällä viikolla on putkahtanut pihalle erinomaisia uusia musavideoita, joista hassusti löytyy yhteisiä piirteitä. Lähdetään liikkelle kotimaisesta. Suomen parhaan tyttöbändin pintandwefallin viime vuonna ilmestyneeseen Jail-biisiin kuvattua musavideota katsellessa tulee kylmä. Aivan kuin tuo -22 pakkasasteen ja tuulen kombo ei riittäisi jo valmiiksi.



Vaikka seuraavan metsämaisema ei olekaan enää yhtä karu kuin suomalainen, pohjoismaisesta bändistä on edelleen kyse. Tanskalainen Efterklang ilmoitti eilen tulevansa jälleen Suomeen keikkailemaan huhtikuussa, ja tässä vähän esimakua tulevasta levystä. Pakko myöntää, että lupaavalta kuulostaa.



Toisin kuin kaksi edellistä, The Tinyn Last Weekend ei ole uunituore video, mutta innostuin tästä hyvän skandinaavisen musiikin + metsien yhdistelmästä, etten voi jättää esittelemättä tätä tässä yhteydessä. Jos ruotsalaiskaksikko on vieras, lämpimästi suosittelen tsekkaamaan videon. Björk-fanit, teidän on pakko. Muille jätän valinnan mahdollisuuden.



Lisää huomenna.

Spotify-soittolista /20

Uuden vuosikymmenen ensimmäisen soittolistan aika. Tääkin oli tekeillä (ja tekemättömänä) jostain viime vuoden lopusta. Tuntuu ettei opiskelijana ole aikaa ikinä mihinkään muuta kuin koulun kustannuksella. No, onneks pian on kesä ja sitä rataa... Kesästä puheenollen, kävin tänään ostamassa jo uuden festaririnkan, ja festareista puheenollen: Roskilde varmisti tänään esiintyjäkaartiinsa The Rumour Said Firen, josta kirjoittelin pari viikkoa sitten, jee! Ja oikeestaan mihinkään liittymättä, perustettiin taas eilen uusi musiikkiaiheinen blogi... Heheh. Siitä lisää varmaankin myöhemmin.

Asiaan. Mukana tosi kovia tuntemattomia nimiä ja uutuuksia tosi kovilta tunnetuilta nimiltä, esim. uus Gorillaz-sinkku!

Most Sexiest Music /20 -Spotify-soittolista
spotify:user:foonk:playlist:29IA5D5sDJK2eAEcjnOJ2x
1. Is Tropical - Seasick Mutiny
2. Lissy Trullie - Boy Boy
3. Jay Reatard - My Shadow
4. Darwin Deez - Constellations  
5. Everything Everything - Suffragette Suffragette  
6. Kevin Rowland & Dexy's Midnight Runners - Come on Eileen  
7. White Rabbits - Percussion Gun
8. Violens - Violent Sensations Descends  
9. Afenginn - Terro humppa
10. Good Shoes - Under Control
11. Spoon - Is Love Forever?
12. The Stange Boys - Be Brave
13. I Blame Coco - 18 with a Bullet
14. The XX - Insects (Rodaidh Mix)
15. Radiohead - Talk Show Host  
16. Machine Drum - Late Night Operation (feat. Theophilus London)
17. Hot Chip - One Life Stand
18. Gorillaz - Stylo (feat. Bobby Womack and Mos Def)

tiistai 26. tammikuuta 2010

26. tammikuuta

Tänään on hyvä päivä. Sen lisäksi että synttärikakun kynttilät lisääntyivät taas yhdellä, on iloisia uutisia tullut suunnalta jos toiseltakin.

Editors esiintyy toukokuussa Tavastialla
Aika: 7. toukokuuta 2010, ovet auki klo 20:00
Paikka: Tavastia-klubi, Helsinki
Liput: 31 euroa + palvelumaksut. Myynnissä Tiketissä 28.1. klo 9:00 alkaen.
Lämppäri: TBA
Fiilis: Jes! Pienehkö keikkapaikka, halvahkot liput ja loistavahko tunnelma!

Efterklang esiintyy huhtikuussa Korjaamolla
Aika: 7. huhtikuuta 2010
Paikka: Korjaamo, Vaunusali (Helsinki)
Liput: 13,50-17 euroa, myynnissä Tiketissä nyt
Lämppäri: Heather Broderick (US)
Fiilis: Jee! Viimeksi jäi Tavastialla tarkastamatta, Roskildessa myös koska lava oli liian täynnä ja nyt on aika korjata vääryydet!

Julma-Henri ja Syrjäytyneet julkaisevat uuden levyn
Julkaisupvm: 31. maaliskuuta 2010
Albumin nimi: Psykoterapia
Levy-yhtiö: omakustanne
Biisejä: 12 kpl
Muuta: "Orkesterin uusilla oikeilla soittimillaan soittama Psykoterapia -äänite yhdistelee psykologiaa ja progressiivista rytmimusiikkia."

Lopuksi haluaisin omistaa yhden kappaleen itselleni. Vuoden päästä luvassa Blink 182:n What's My Age Again, mutta kiinnostaisi tietää, mitä biisejä on 22 vuoden iästä. (Lily Allenin 22 ei käy.)

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Violens

Brooklynistä kajahtaa, taas. Kaikista maailman bändeistä, joita nyt yritetään nostaa pinnalle 2010 vuoden nimissä, eniten on kolahtanut newyorkilainen nelikko Violens. Vielä matkalla oleva debyytti toivottavasti löytää määränpäähänsä tämän vuoden aikana. Neljän biisin eka ep ilmestyi pari vuotta sitten, ja sen jälkeen on julkaistu jokunen sinkku. Noista ep:n neljästä biisistä kaikki kuulostavat ihanilta, enkä oikein osaa edes valita parasta.


(Kuva: Flora Hanitijo)

Violens ei suurella todennäköisyydellä silti tule olemaan 'vuoden 2010 tulokas', mutta ennen kuin löydän jotain parempaa, Violensin tarjoilemat lempeä The Shins -pop, hammondit, Brett Anderson-rääkäisy(t), harmonia, kaiku ja aaaaaah-huokailut kelpaavat vallan mainiosti.

Niin, ja kuinka mahtavaa onkaan että bändin nimi tuo mieleen samaan aikaan sekä viulut että väkivallan?





mp3: Violens - Doomed (MGMT Remix) via NME
MySpacehttp://www.myspace.com/violens
SpotifyViolens – Violens EP
wwwhttp://violens.net/ (ilmainen mixtape)

Ps. Teetkö musiikkia?

torstai 21. tammikuuta 2010

Cymbals Eat Guitars & Surfer Blood

Tänään esittelyssä kaksi viime viikon Last.fm-listaykköstä, jotka mainitsin myös festaripohdintatekstissä Flow'n yhteydessä. Molemmat näistä on erinomaisia isovelilbändejä. Levyjä varastettuna sellaisen isoveljen levyhyllystä, joka kuuntelee hyvää vinksahtanutta kitaramusaa, ja jonka lempibändi kautta aikojen on Sonic Youth (tai iästä riippuen mahdollistesti Yo La Tengo, Pavement tai Modest Mouse), mutta joka ei pelkää uusia tuulia.

Cymbals Eat Guitars



Joskus jotkut asiat vain jäävät ikuisuusprojekteiksi. Viime keväästä asti kalenterin välissä on pyörinyt muistilappu, jossa käsketään tutustua bändiin nimeltä Cymbals Eat Guitars. Silloin tällöin lehdet, nettimediat ja Pitchfork ovat muistuttaneet tekemättömästä työstä, mutta ennen viime viikkoa en vain saanut aikaiseksi.

Kuten arvata saattaa, vitkuttelu ei kannattanut. Ainakaan siinä mielessä, että debyytti Why There Are Mountains jäi pois vuoden 2009 parhaista levylistastani, vaikka ansioita kärkeen asti olisi ollut. (Kyllä, kaikki on ollut lähes valmista ties kuinka kauan loppujen listojen osalta, mutta kun ei ole aikaa saattaa niitä aivan loppuun...)

Why There Are Mountains ei ole levy, joka aukeaa helposti ja jää ensikuuntelun jälkeen soimaan päähän. Se on haastavaa kuunneltavaa, joka soi välillä iloisena poppina, utuisena tunnelmointina, vinkuvana kitarameluna ja ärsyttävinä avaruusääninä. Nämä kaikki ovat asioita, jotka tekevät siitä laulajan äänen ohella radiosoittokelvottoman (poislukien hyvät radiokanavat) ja todennäköisen musiikkirunkkarien bändin. Ja vaikka edellinen kuvaus kuulostaa The Mars Voltalta, Cymbals Eat Guitars ei kuulosta.

Ajan kanssa Why There Are Mountains paisuu koko ajan isommaksi ja tärkeämmäksi levyksi, mikä on hyvä merkki. Se on näistä kahdesta enemmän isovelilevy, ja iskee siitäkin huolimatta että minulla ei ole sisaruksia.





MySpacehttp://www.myspace.com/cymbalseatguitars
wwwhttp://cymbalseatguitars.com/

Surfer Blood



Toinen tapaus prikulleen yhtä hyvä tapaus (0,1 Pitchfork-pojoa huonompi) on Surfer Blood. En muista tilannetta, mutta kuuntelin levyä jossain jo viime vuoden puolella, ihastuin ja unohdin. Unohduksissa bändi ei kuitenkaan kauaa voinut olla. Liioittelematta jokaiselta "tarkkaile vuonna 2010"-listalta löytyvän yhtyen hype on vasta alkuvaiheissaan, sillä tovi sitten Pitchfork pisti devyytille arvioksi 8,2. Tästä kaikki vasta alkaa.

Debyyttilevy Astro Coast kuulostaa rantalevyltä, eikä ihmekään kun yhtye on kotoisin Floridan West Palm Beachilta. Rantalevyltä, joka kertoo enemmänkin rantalentopalloilusta, uimisesta ja ihmisten tiirailusta - mutta myös vähän siitä surffaamisesta. Vaikka tällä hetkellä mittari täällä näyttääkin -18 astetta, ei levy tunnu väärältä näihinkään olosuhteisiin. En voi silti kieltää, etteikö ulkomaankaipuuni kasvaisi Astro Coastia kuunnellessa.

Jos unohdetaan meret ja hiekka ja maisemat ja tunnelmat ja muut mielleyhtymät, Surfer Blood uppoaa isoveljien lisäksi todennäköisimmin sille jengille, joka on ihastuksissaan Grizzly Bearista, Animal Collectivesta, Vampire Weekendistä, Girlsistä ym. (Mä en kyl erityisemmin diggaa Vampire Weekendistä, mut tää iskee.)





MySpacehttp://www.myspace.com/surferblood

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Kuulumisia levyrintamalta

Viime päivien Twitter ym. päivitykset lupavat hyvää. Kolme TOP 10 -lempibändeistäni näyttää olevan lähellä seuraavien albumien valmistumista, jippijaijei!

Klaxonsin tulevalta levyltä on äänittämättä enää vokaaliosuudet!

jamieojreynolds:
The music for the record is complete . Here come the vocals ...from web


Klaxons progress chart. Row 1: drums, 2: bass, 3: keys, 4: gtr, 5/6: vocals (via)

Taulu paljastaa 13 biisin sisältyvän sessioihin, joskin vielä ei voi sanoa, päätyvätkö kaikki niistä toiselle albumille.

Tuottaja Ross Robinsonin Twitter:
Klaxons: keys/vocals .. this is a very violent, melodic album. Sounds and feels like the future and the future kicks ass-nowfrom Echofon

Circa Survive on tiettävästi valmistellut kolmatta albumiaan ainakin reilun vuoden, eikä edistymisen vaiheista ole juurikaan huudeltu, syksyn studiovideoita lukuunottamatta. Onkin ilo kuulla, että levy on miksausvaiheessa, ja uuden levyn ilmestymistä voi alkaa jo oikeasti odotella!

Circa Survive Facebook:

Circa Survive welcome to 2010. we're happy to announce that Rich Costey is currently mixing our forth coming album. cheers to that! - love circa

Fri at 20:25 

Portugal. The Manilta tulee viimeistään keväällä uusi albumi, joka on ollut valmis jo tovin. Marraskuussa järjestettiin muutamia ennakkokuuntelubileitä, ja pian saataneen maistiaisia ja lisäinfoa tulevasta. Twitter kertoi myös bändin työskentelevän jo sitä seuraavan levyn parissa.

Portugal. The Man blog:
"We will shortly make an official announcement for the release of American Ghetto. This one is for you, we are not sending it to press and we are not sending it to radio. When all the finishing touches are complete we will make it available to everyone on the same day. OK, we will answer 2 questions right now..


Yes, it is an entire album, 11 songs.
Yes, it is a slightly more electronic, beats, samplers, etc. album than The Satanic Satanist. Maybe not something for the casual listener but for those who have a most of our records we think you will love it."

austinmadethis twitter:
"finally starting on #americanghetto artwork this week—less than two weeks to finish it."
6 days ago

Kuseskeleva, ryyppäilevä, riehuva, röökaava lammas:

Eli susi lampaan vaatteissa.

Ja kaikkihan jo tiesikin, että Radiohead on jälleen studiossa jatkamassa siitä, mihin kesällä jäätiin, jeij!

tiistai 19. tammikuuta 2010

Husky Rescue: Ship of Light

Husky Rescuen kolmas albumi pääsi kauppoihin varkain, vaikka kyttäsin We Shall Burn Bright –sinkun julkaisua, ja muistuttelin albumistakin itseäni tasaisin väliajoin. Eilen koin ahaa-elämyksen siitä, että se löytyikin jo Spotifysta. Hups… (Nopean googletuksen perusteella se näköjään tuleekin kauppoihin Suomessa vasta huomenna... tuplahups.)



Ensimmäinen huomioni kiinnittänyt asia Ship of Lightissa on sen tempo. Vaikka en olekaan kuunnellut Husky Rescueta aikoihin, kokonaisuus tuntuu heti menevämmältä kuin saatoin odottaa. Toinen iloinen seikka ovat biisit. Vaikka levy yllättikin tempollaan, järisyttäviä uudistuksia ei silti löydy ja bändi kuulostaa vain itseltään. Biisit soivat ensimmäisten pyöräytysten perusteella tutun utuisina, mutta jopa odotettua elektronisimpana ja iskevän rytmikkäinä. Näiden pyöräytysten perusteella tuntuu, ettei tästä tule uutta huskylempparia The Ghost Is Not Realin tilalle, mutta aika näyttää sen lopullisen aseman.

Eniten suomalaissekstetin kohdalla minua häiritsee Reeta-Leena Vestmanin vokaalit. Olen joskus aliarvioinut useita naisvokalisteja pelkästään sukupuolen perusteella, mutta Vestmanin häiritsevyys perustuu solistin pätkivään ilmaisuun. Toisaalta se on yksi Huskyjen juttu, joka ei tullut uutuutena tällekään levylle. Monet varmasti rakastavat bändiä tämän vuoksi – eikä se olekaan kuin totuttelukysymys.

Joka tapauksessa, Ship of Light on kuuntelemisen arvoinen suomalainen levy, jonka luulisi valloittavan lisää sydämiä kaukomailta asti. Husky-fanit varmasti tykkäävät, ja vaara uusien ihailijoiden tyrmäämiseenkin löytyy.

Kuuntele Ship of Light Spotifyssa: Husky Rescue – Ship Of Light
Mikäli joltakulta vielä uupuu tunnarit, meikäläisellä olisi vielä yksi ylimääräinen kutsu, jonka voi varata itselleen lisäämällä kommenttikenttään mailiosoitteensa.

MySpacehttp://www.myspace.com/huskyrescue

maanantai 18. tammikuuta 2010

The Kites

Viime viikolla mainitsin tanskalaisista pikkubändeistä, ja tänään haluaisin esitellä yhden lisää. Tanskalaisia tutkaillessani bongasin vahingossa jostain indie rockia soittavan  The Kitesin, joka ei ole aivan omaperäisimmästä päästä, mutta helposti lähestyttävää, tarttuvaa ja hyväntuulista musiikkia.


(Kuva: Martin Fält)

Pari vuotta yhdessä soitelleet nuorukaiset ovat saaneet kehuja kriitikoilta kotimaassaan, ja jokunen tovi sitten ilmestyneelle demolle on saatu tuottajaksi Vinnie Who:na tunnettu Niels Bagge. Neljän biisin The Kites Are On -demon voi ladata ilmaiseksi yhtyeen kotisivuilta.



MySpacehttp://www.myspace.com/thekitesofficial
www: http://thekites.dk

Vaikka parempiakin vertailukohteita löytyy (esim. The Kooks), tanskalaiset tuovat mieleeni myös suomalaisen Kiki Paun, joka lisäsi viime viikolla MySpaceen kuunneltavaksi uuden kappaleen! Tsekatkaahan siis uusi Stains täältä!

perjantai 15. tammikuuta 2010

Festarispekulaatioita

Onko liian aikaista aloittaa festarijännäily tammikuussa? Toivottavasti ei, koska taisin aloittaa jo marraskuussa, jos se nyt ylipäätänsä missään vaiheessa kesän jälkeen loppuikaan. Suomalaisilta festareilta kiinnityksiä ei ole vielä juuri kuulunut, mutta esim. Roskilde Festival varmistelee esiintyjiään jo tasaiseen tahtiin. Roskilden esiintyjistä on vaikea päätellä mitään esimerkiksi samaan aikaan järjestettävän Ruisrockin ohjelmistosta, sillä yleensä päättelyn voi tehdä toisensuuntaisesti: ne, jotka Ruisrockissa, ne Roskildessakin.

Tämä vuosi on kuitenkin Ruisrockin 40-vuotisjuhlavuosi. Provinssi järkkäsi komeat kolmekymppiset pari vuotta sitten, ja jos yksinkertaisella päättelylinjalla mennään, Ruisrockin kekkerivieraatkin voivat olla totuttua nimekkäämpiä...? Roskildeen tällä hetkellä varmistettuja esiintyjiä ovat mm. NOFX, viime kesäkuun Suomenvierailun perunut Wooden Shjips, Muse ja Pavement.

Jälkimmäisin nähdään Pohjoismaissa myöhemminkin kesällä. Flow Festivalin aikaan järjestettäville Way Out Westiin (Göteborg) ja Øyafestivaleniin (Oslo) on kiinnitetty Pavementin lisäksi Cymbals Eat Guitars ja Surfer Blood, jotka olisivat ainakin minulle mieluisia festivaalivieraita myös Helsinkiin. Øyasta löytyy vielä lisäksi muitakin herkkuja, mutta Major Lazeria lukuunottamatta muut esiintyjät eivät ehkä sopisi Flow'n linjaan.

Provinssin kiinnityksiä Rammsteinin ja Jello Biafran lisäksi on vielä vaikea arvailla, sillä linja on ollut ainakin viime vuosina 'kaikille kaikkea', eikä oikeastaan mitään voi laskea ennalta pois. Ruotsin Hultsfredin ohjelmistosta on yleensä ollut mahdollista bongailla Suomeenkin saapuvia vieraita, mutta tällä hetkellä Hultsfredin kiinnitykset ovat vielä ruotsalaisia (mm. Kent ja Familjen). Kesäkuun puolelta eniten minua kiinnostaa silti Pitkän kuuman kesän kohtalo. Viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetty festari toi Helsinkiin  todella kovan luokan vierailijoita ja hienoja keikkoja, joista suuri osa jäikin mieleen vuoden parhaimpina esiintymisinä.

Kalenteriin kannattaa merkitä ainakin helmikuun 13. päivä, jolloin Ilosaarirock paljastaa ensimmäisen osan esiintyjälistastaan. Roskilden osalta keskiviikot ovat olleet varmistuspäiviä jo monen vuoden ajan, vaikka poikkeuksiakin löytyy heti kuluvalta viikolta: esiintyjälistaa täydennetään jo huomenna. Flow raottaa salaisuuksien arkkua huhtikuussa, ja ihana Melt! festival helmi-maaliskuun vaihteessa. Tällä hetkellä jännittelen kuitenkin eniten väärällä mantereella järjestettävää Coachellaa, jonka lineup julkaistaan lähipäivinä. Vaikka muutaman kuukauden päästä ei olekaan mahdollisuuksia Kaliforniaan suunnata, tulevaisuudessa aion haaveeni toteuttaa... myös Glastonburyn, Sónarin ja Primaveran osalta. Primaverasta löytyykin muuten jo aika herkullisia kiinnityksiä.

Festaripohdinnat eivät taatusti lopu, ja hillitön esiintyjäspämmäys jatkuu taatusti tänäkin vuonna tässä blogissa. En malta odottaa!

torstai 14. tammikuuta 2010

RIP Jay Reatard

 Jes, viimein kuoli joku, jonka tiesin entuudestaan ja jolla oli minulle väliä. Tai siis... ei missään nimessä "jes", mutta tietänette, mitä tarkoitan. Kuolinsyytä tutkitaan, mutta useiden eri lähteiden mukaan Jay Reatard kirjaimellisesti nukkui pois. Läheiset ystävät ovat kertoneet miehen valitelleen flunssamaisia oireita.




1990-luvun lopusta eteenpäin erilaisissa punk-henkisissä bändeissä (mm. The Reatards ja Lost Sounds) vaikuttanut Jay Reatard oli yksi 2000-luvun nimekkäimmistä modernin punkin tekijöistä. Vain kahden studiolevyn ja muutaman singlekokoelman mittaiseksi jäänyt sooloura sai kehuja useista eri medioista, ja samalla musiikkityyli muuttui entistä popimmaksi. Mistään laimeasta punkpopista ei kuitenkaan ole kyse, vaan Reatardin soolojulkaisujen voisi kuvailla liikkuvan jossain twee popin, punkin, rockin ja noisen välillä. Jay Reatard heitti myös keikan viime keväänä Nosturissa, ja itse pääsin todistamaan miehen paljon hehkutetun live-energian Roskildessa vuotta aiemmin.

Always Wanting More:


It Ain't Gonna Save Me:


An Ugly Death:


Aiheeseen liittyen:
http://www.jayreatard.com/
http://www.matadorrecords.com/jay_reatard/
http://www.myspace.com/jayreatard

Spotify:
Jay Reatard – Watch Me Fall
Jay Reatard
Lost Sounds

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Fyfe Dangerfield (Guillemots)

Muistattehan Guillemotsin, joka teki yhden vuoden 2006 parhaista debyyteistä? Ihana Through the Windowpane soi stereoissani miltei puhki, ja Rumbakin muistaakseni arvioi albumin viiden tähden arvoiseksi. Sitä seuranneelta kakkosalbumilta Rediltä löytyi muutamia kovia biisejä, vaikka levy ei yltänytkään aivan edeltäjänsä tasolle. Mikäli bändi on vieras, vaadin kuuntelemaan seuraavat biisit (ja muutoin vain muistutukseksi:)





Muistattehan MySpacen ihanat ennakkokuuntelut, jotka pelastivat monta muuten ankeaa viikkoa vuosi sitten? Vaikka MySpace Suomi onkin ennakkokuunteluiden järjestämisen lopettanut, on MySpacesta vielä mahdollista bongailla tulevia pitkäsoittoja etukäteen. Esimerkiksi tänään streamattavaksi tupsahti Guillemotsin vokalisti Fyfe Dangerfieldin soolodebyytti Fly Yellow Moon, joka löytyy kaupoista ensi viikolla. Kaksi kymmenestä kappaleesta on puolentoista minutin klippejä, mutta kokonaiskuvan kannalta muutamat puuttuvat minutit eivät ole tärkeitä. (Kuuntele siis täällä!)

No, millaiselta Dangerfield kuulostaa?

Guillemotsilta. Soolon tarpeellisuuden voi kyseenalaistaa, sillä yhtälailla balladit kuin menevämmätkin tanssitahdit muistuttavat Guillemotsia. Vaikka muun bändin puuttumisen voi levyltä huomata, mistään mies ja akustinen kitara -meiningistä ei ole kyse. Iskevä rytmi, pianopimputukset ja jousisoittimet löytyvät esimerkiksi sinkkubiisiltä She Needs Me:ltä...



Jos Guillemots iski, voisi Dangerfieldin soolonkin uskoa miellyttävän.

Fyfe Dangerfield MySpacehttp://www.myspace.com/fyfedangerfield
Fyfe Dangerfield wwwhttp://www.fyfedangerfield.com/
Guillemots MySpacehttp://www.myspace.com/guillemotsmusic
Guillemots SpotifyGuillemots
Guillemots wwwhttp://www.guillemots.com/

tiistai 12. tammikuuta 2010

M.I.A.: THERES SPACE FOR OL DAT I SEE

Twitterissä muutama minuutti sitten:

_M_I_A_ 
http://twitvid.com/B54ED - THERES SPACE FOR OL DAT I SEE2from API



Vaikka mimmin tiesinkin olevan studiossa, tämmönen tuli aivan puskista. Eikös tää nyt M.I.A.lta kuulosta? Erilaiselta, mutta M.I.A.lta kuitenkin.

The Rumour Said Fire

Oliko muillakin sellaisia valtion rajojen mukaan piirrettyjä musiikkikausia joskus? Monen vuoden ajan viime vuosikymmenellä suuri osa rakkaudestani kohdistui Tanskaan, kun Kashmirin ja Mew'n innoittamana halusin tutustua pieniin tanskalaisiin bändeihin. Sitä kautta löytyi jo unohtamani Carpark North, sittemmin kotimaassaan iiiisoksi kasvanut Nephew, Tampereellakin vieraillut Veto, kaupungin alla suomennettava Under Byen ja ihanan poppis moi Caprice.



Vaikka nuo vuodet jäivätkin jonnekin yläasteen ja lukion välille, ja viime aikoina kiinnostukseni on kohdistunut enemmän vuonojen maahan, löytyy tanskalaisten bändien joukosta edelleen lupaavia bändejä. Yksi hyvä esimerkki on The Rumour Said Fire.



Folkpoppia harmonisilla vokaaleilla osataan tehdä siis Pohjoismaissakin. Pari vuotta sitten perustettu kööpenhaminalainen bändi esiintyy nosteessa olevan brooklyniläisen Bear in Heavenin kanssa  keväällä, ja kertoo vaikuttajikseen mm. The Decemberistsin, Clap Your Handsin ja Wolf Paraden.

Tanskankielisestä MySpacesta on vaikea saada selkoa, miten yhtyeellä kotimaassaan tällä hetkellä menee, mutta ainakin alla olevasta videosta päätellen jonkinlaiseen tv-lähetykseen on päästy esiintymään. Vielä pienestä bändistä lienee kuitenkin kyse, koska Last.fm:ssä kuuntelijamäärät pyörivät vielä reilun 500 hujakoilla. Yhtyeeltä on ilmestynyt vasta yksi ep, The Life and Death of a Male Body, jonka voi ostaa iTunesista tai tilata cdonista. Toivottavasti yhtye nähdään tänä kesänä Roskilde Festivaleilla.





MySpacehttp://www.myspace.com/therumoursaidfire

Acid Girls

Löysin musiikkivideon, jota en voinut olla katsomatta still-kuvan perusteella. Mikähän voisi edes olla kiinnostusta herättävämpää kuin tytöt kermakakkumekoissaan leikkimässä kermakakkuruokasotaa?



Niinpä niin. Moni kakku päältä kaunis.

Entiset musabloggaajat, nykyiset dj-dudet eivät vakuuta. Acid Girls ei ole muiden musiikkiblogien kiinnostusta ansainnut ainakaan mielettömällä musiikilla, vaikka muutamia ihan hyviä vetojakin on saatu joskus aikaan. Remixit ovat varmasti kaksikon heikoin lenkki. Verratkaapa vaikka Acid Girlsin remixiä Mini Vivan Left My Heart in Tokyosta Fred Falken versioon... (Vaikkei olekaan oikeudenmukaista verrata remix-kuninkaaseen mutta silti...) Cover-sääntö vain sattuu pätemään remixeihinkin. Minkä takia raiskata hyvä kappale, jos ei osaa tuoda siihen uutta näkökulmaa tai parantaa sitä entisestään?

Niinhän tässä varmaan vielä käy että Acid Girls tekee kuluvana vuonna jotain uskomattoman siistiä, ja joudun syömään sanani. Saatan myös vihata niin kauan että alan rakastaa. Niin se käy ainakin vaatteiden kanssa.

Niin joo, ne muutamat ihan hyvät olivat:




MySpacehttp://www.myspace.com/acid_girls
SpotifyAcid Girls

maanantai 11. tammikuuta 2010

Live: jj & Ceebrolistics

Tunne siitä, etten ollut käynyt keikoilla pitkään aikaan ei ollutkaan vain tuntemus vaan totista totta. Kun Ellen Allienin vierailu Playgroundissa joulukuun 18. päivä muistutti enemmän utuista klubia kuin keikkaa, ehti vierähtää melkein kuukauden tauko live-musiikin nautiskelussa, mutta korjasin asian viime viikolla. Vuoden 2010 ensimmäset keikat ja keikka-arviot vaihteeksi tähän musablogiin!

Viikonloppuhan alkaa Helsingissä jo torstaina. Tällä kertaa Misf*tsin vieraaksi saapui hypehype-jj. Vaikka ruotsalainen yhtye onkin Joakim Benon ja Elin Kastlander, lavalla nähtiin vain ruotsalainen menninkäistyttö, joka ei ollut antanut Pitchforkin nousta päähän. Kastlander istui yksin himmeissä valoissa baarijakkaralla keskellä lavaa ja taustalla pyöri videokuvaa tuntemastamme maailmasta. Tunnelma oli varsin harras, vaikka ilonkiljahduksia saattoikin kuulla Ecstasyn lähtiessä liikkeelle.

jj

jj

Söpö Kastlander oli kaikkea muuta kuin p4r-hype-snobi. Lievästi humaltunut neito rupatteli yleisöön, nauroi avoimesti ja siemaili Karhuaan niin kuin kuka tahansa skandinaavinainen olisi voinut tehdä. Keikasta jäi lämmin fiilis, ja se jäikin mieleeni mieluisampana kokemuksena kuin esimerkiksi joulukuun Neon Indian tai muut vastaavat hype-bändit.

Tipaton tammikuu lienee unohtunut useammalta, kun heti loppiaisen jälkeisenä viikonloppuna tarjoiltiin Helsingissä mahtavia illanviettomahdollisuuksia runsaalla kädellä. R'n'P Festival Tavastialla ja Rabbitfest Ravintolalaiva Wäisikissä pursuilivat mielenkiintoisia bändejä, mutta päädyin viettämään perjantaitani Virgin Oiliin yhden lempibändini perässä. Ceebrolisticsin, Kemmurun ja Nopsajalan keikkoja ei ollut hinnalla pilattu, kun piljetti bileisiin kustansi vain kuusi euroa.

Ceebrolistics
(Testasin myös ensimmäistä kertaa keikkakuvaamista iPhonella, ja sain aikaiseksi vain huonoja taidekuvia...)

Vaikka yllä mainittu soittojärjestys oli täysin väärä ja soundit olivat häiritsevän huonot, Ceebrolisticsista kannattaa maksaa reilu femma koska tahansa. Raha ei mennyt tälläkään kertaa hukkaa, sillä kolmikko heitti esimerkiksi elämänsä ensimmäisen encoren. Toisin kuin useat muut bändit Ceebrot kuulostavat livenä aina tuoreelta, koska tutut biisit esitetään lähes joka kerta uusiin taustoihin. Vajaa vuosi sitten biisejä esitettiin mm. Bengan biisien päälle, mutta tällä kertaa en harmikseni tunnistanut dubstep-vetoisia taustoja. Illan kohokohdiksi biiseistä nousivat mm. grime-versiona esitetty Tyomi sekä Serkkupoikien (srkkpjt) Sekkuhit ja Hä? (Mitä aiot tehä), joista viimeisin on edelleen yksi parhaista perjantaibiiseistä.



Myös skweee oli edustettuna keikalla, kun Hysä aka Michael Black Electro esitti Randy Barracudan Love Axe / Heavy Metalin totutun princemäisesti.

Seuraava varma keikka kalenterissa onkin sitten Tampereen Yo-talolla 5.2., kun Off the Hookin vieraiksi saapuvat Jesse ja BMMB eli Barracuda + Mesak + Michael Black.

JJJJ – JJ N° 2 (Spotify)
Ceebrolisticshttp://www.myspace.com/ceebrolisticsofficial
Randy Barracudahttp://www.myspace.com/randybarracudaofimatranvoima

Massive Attack: Heligoland

Alkanut vuosi tuntuu olevan siunattu toinen toistaan mahtavimmilla levyuutuksilla. Vielä ennen kevättä saadaan nauttia mm. Broken Bellsistä (The Shinsin James Mercer ja Gnarls Barkleyn Danger Mouse), Delphicistä, Vampire Weekendistä, Spoonista, Owen Pallettista (Final Fantasy), Cold War Kidistä, Beach Housesta, Yeasayerista, Hot Chipistä, Four Tetistä, Los Campesinos!ista, The Magnetic Fieldsistä, Groove Armadasta, Lightspeed Championista, The Radio Dept.:sta, Xiu Xiusta, jj:stä,  Goldfrappista, She & Himistä ja Massive Attackista.

(Lisäksi tältä vuodelta voi odottaa uutta kuunneltavaa mm. Arcade Firelta, Fleet Foxesilta, Justicelta, Klaxonsilta,  LCD Soundsystemilta, MGMT:ltä, Mystery Jetsiltä ja Of Montrealilta!)

Kaikkea ihanaa on siis luvassa niin paljon, ettei kaikkeen ehdi edes kunnolla perehtyä. Yksi eniten odottamistani julkaisuista on siis otsikossakin komeileva Massive Attackin Heligoland, joka ehtikin jo vuotaa internetiin. Syksyllä Suomessa vierailleet britit tarjoilivat Helsingin jäähallissa esimakua albumista, joka kuulosti oikein oikein oikein lupaavalta. Erityisesti ylistin toiseksi viimeisenä soitettua Marakeshia, jonka nimi on vaihdettu levylle Atlas Airiksi.

Kokonaisuutena Heligoland on upea levy, joka suurimmaksi osaksi soljuu eteenpäin kuin puro konsanaan. Pari mutkaa matkassa kuitenkin on. Martina Topley-Birdin tähdittämä Psyche  on joutunut uudistusten kohteeksi matkan varrella, eikä uusi versio kuulosta läheskään niin hyvältä kuin aiemmin syksyllä Splitting the Atom ep:llä kuultu Psyche (Flash Treatment). Kokonaisuudenkin kannalta uusi versio oli huono ratkaisu. Miksi pilata erinomainen kappale?

Toinen iso kysymysmerkki kohdistuu juurikin keikan perusteella hehkuttamaani Atlas Airiin. Jäähallissa  massivisesti hyökännyt kappale on saatu kuulostamaan levyllä nykivältä, jumittavalta ja huomattavasti vaisummalta. Vaikka sävellys itsessään takaa sen silti olevan levyn parhaimmistoa, pettymys on suuri, sillä eri tuottaja(t) olisivat varmasti pystyneet hiomaan siitä Massive Attackin uran parhaan kappaleen.



Heligoland on toteutettu runsaan vierailijakavalkadin kanssa, mikä paljastuukin sen isoimmaksi voimavaraksi. Vokaaleissa kuullaan niin TV on the Radion Tundea ja pitkän linjan reggae-jamppaa Horace Andya kuin Elbow'n Guy Garveyta ja Blurin Damon Albarniakin. Samalla soittimissa häärii mm. Portisheadin jäseniä. Vaikka onkin miellyttävää kuunnella muualta tuttuja ääniä uusissa ympäristöissä, biisit kuulostavat silti enemmän Massive Attackilta kuin vierailijoiden omilta projekteilta.

Esimerkiksi Tunden vahvistama avausraita Pray for Rain on levyn parhaimmistoa ja kuulostaa edelleen tuoreelta, vaikka kappale kuultiin myös em. Splitting the Atomilla.


Levyn toiseksi viimeisenä raitana soivaa Saturday Come Slow'ta vahvistaa Damon Albarn, ja tulkitsee sen miltei levyn kauneimmaksi raidaksi asti. Myönnän, että suhtautumiseeni vaikuttanee jonkinlainen Blur-menneisyyteni, mutta joka tapauksessa kappale on upea. Heligolandin voisi toivoa päättyvän tähän hienouteen. Vaikka Atlas Air onkin paras lopetuskappale, se ei istu heti tämän balladin perään.



Loppuun seuraavan singlen Paradise Circuksen tuore musiikkivideo, jota ei suositella katsottavaksi alaikäisille:


MySpacehttp://www.myspace.com/massiveattack
SpotifyMassive Attack – Splitting The Atom
wwwhttp://massiveattack.com/

torstai 7. tammikuuta 2010

60 parasta kappaletta vuodelta 2009 1/3

Näissä vuosilistoissa tuntuu aina menevän suunniteltua enemmän aikaa. Tässä kuitenkin 60 viime vuoden parasta biisiä, ja palataan levyihin ja remixeihin jonkin ajan kuluttua.

60. Joose Keskitalo - Tule Minun Luokseni, Kulta
Keskitalon keväällä ilmestyneeltä levyltä olisi voinut päätyä tähän pari muutakin kappaletta, mutta tämän kohdalla kiinnitin huomiota oivien sanoitusten sijasta enemmän muihin asioihin. Taitaa olla listan ainoa suomenkielinen kappale.



59. The Mars Volta - The Twilight as My Guide
The Mars Volta -balladit olivat yksi vuoden ihanimmista asioista.


58. Throw Me the Statue - Ancestors
Seattlelaisen indie pop -bändin nimi kuulosti aluksi joltain paljon emommalta kuin olikaan.


57. Noah and the Whale - Blue Skies
Tässä on sellainen biisi, joka saa minut toivomaan, että mulla vielä joskus olisi särkynyt sydän, jotta voisin kuunnella tämän kappaleen siinä mielentilassa.


56. Kings of Convenience - Boat Behind
Kauniin puhdas kappale, joka tuo mieleen sunnuntaiaamut ja kesän.


55. Generationals - When They Fight, They Fight
2000-luvun oldies-henkeä, joka tuo myös mieleen kesän.


54. The River Phoenix - Engine's Fuel
Löysin tämän tanskalaisen bändin vuonna x, kun kiinnostus Tanskaa kohtaan oli todella suuri. Nyt x vuotta myöhemmin, jätkät ovat saaneet samat kappaleet levylle, ja biisit kuulostavat edelleen hyviltä. Videoita en löytänyt, mutta Engine's Fuel löytyy ainakin yhtyeen MySpacesta:
http://www.myspace.com/theriverphoenixband

53. El Perro del Mar - Change of Heart
Luulin tämän biisin ilmestyneen jo 2008, mutta olin väärässä. Tämä on yksi hillityimmistä kappaleista tällä listalla, mutta samalla yksi lempeimmistä. Ruotsalaiset yksinkertaisesti osaavat.


52. Pete Yorn & Scarlett Johansson - Relator
Nykyään näyttelijättäret osaavat laulaa ja tekevät kaiken lisäksi hyvää musiikkia. Toinen lempiduoetoista.


51. Mew - Sometime's Life isn't Easy
Mew'n uusin albumi oli pettymys, mutta tämä kappale nousi heti esiin vahvempana muista, ja ansaitsi lopulta paikan vuoden parhaimpien kappaleiden joukosta.


50. Ida Maria - I Like You So Much Better When You're Naked
Vaikka Ida Maria ei muuten oikein iskekään, hittibiisi on sen verran tarttuva, että haluaisin osata itse kirjoittaa tällaisia kappaleita.


49. Mayer Hawthorne - Shiny & New
Stones Throw Recordsin valkoinen soul veti jalat alta muiltakin kuin minulta: I think Mayer is the only artist in the history of the label that I’ve signed after hearing only two songs,” says Peanut Butter Wolf. 


48. Phoenix - Lisztomania
http://en.wikipedia.org/wiki/Lisztomania


47. Dead Man’s Bones – My Body’s a Zombie for You
Lapsikuoro + arcadefiremainen ilmaisu = biisi, joka on pakko huomioida vuoden lopussa.


46. Monsters of Folk – Dear God (Sincerely M.O.F.)
Monters of Folkin debyytiltä löytyi kourallinen uusia lempibiisejä. Tämäkin on soinut läpi lukemattomia kertoja, mutta kyllästymisen merkkejä ei ole vieläkään odotettavissa.


45. Kings of Convenience - Me in You
Tämäkin biisi istuisi niin hyvin alkukesän vähän aurinkoisiin päiviin niin hyvin, että aion ottaa Kings of Conveniencen uusimman levyn uudestaan tehosoittoon ensi kesäkuussa.


44. The Juan MacLean - One Day
The Juan MacLeanin Flow'n keikkaa ylistettiin loppukesästä mm. Rumbassa. Taisi johtua nilkkaonnettomuudesta, etten päässyt tarkastamaan puolen tunnin bileversiota tästä kappaleesta. Se harmittaa edelleen.


43. David Guetta - Memories (feat. KiD CuDi)
En tiedä, onko katu-uskottavaa diggailla David Guettaa, mutta vähät välitän. Onhan näiltä vuosilistoilta löytynyt aiemmin Rihannaakin, joten miksei. Jos Guetta kiinnitetään ensi kesänä jollekin festivaalille, jolle olen menossa, aion kyllä tsekkailla livenäkin, sillä esimerkiksi tämä biisi kuulostaa hyviltä bileiltä.


42. T.H. White - The Darkest Horse
Olen ihmetellyt, miksi T.H. Whitesta on kirjoitettu todella vähän/informaation löytäminen on oudon vaikeaa. En ole päässyt tutustumaan muuhun tuotantoon, mutta The Darkest Horse hurmasi niissä määrin, että tämä keikkui todella pitkään 20 parhaan joukossa.
http://hypem.com/#/track/902588/T+H+White+-+The+Darkest+Horse

41. Portugal. The Man - People Say
People Say oli ensimmäinen kosketus uusimpaan Portugal. The Maniin, ja kitarapopbiisi paljasti pahimman progeilun jääneen taakse. Tämä biisi on yksi niistä esimerkkikappaleista, jotka kertovat, miksi P.TM on yksi läheisimmistä bändeistä minulle.

60 parasta kappaletta vuodelta 2009 2/3

40. Au Revoir Simone - Knight of Wands
Still Night, Still Light levyltä löytyi useampiakin hyviä biisejä, joista tämä on ollut lemppari alusta asti. Ihana kolmikko oli kadehtittavan söpö livenä viime keväänä Tavastialla, mistä tämä alla oleva radiolivekin muistuttaa, vaikkei ylläkään ihan studioversion tasolle.


39. Malajube - Ursuline
Liian harva yhtye laulaa ranskaksi. Vaikka aluksi luulin tämänkin biisin olevan englanninkielinen, onneksi kanadalainen Malajube kunnioittaa äidinkieltään, sillä ranska istuu tähän paremmin kuin hyvin.


38. Miami Horror - Sometimes
Alla oleva musiikkivideo hätkähdytti aluksi enemmän kuin itse biisi, mutta Sometimes on vähitellen kasvanut yhdeksi vuoden iskevimmistä ralleista, joka saa joka kerta jalkateräni vipattamaan musiikin tahtiin.


37. The Drums - Let's Go Surfing
Tähän biisiin on ihana herätä, eikä vain sen takia että se alkaa sanoin "wake up, it's a beautiful morning", vaan siksi että päivä ei voi olla täysin paska, jos sen aloittaa näin mukavasti.


36. The Radio Dept. - David
Ruotsi, Ruotsi, Ruotsi, mikä on salaisuutenne? Eteerinen David oli rakkautta ensikuulemalta. Clinging to a Scheme albumia on odoteltu jokunen tovi, ja se onneksi tulee pihalle tänä vuonna.


35. The Temper Trap - Sweet Disposition
Vaikka aussibändillä on useampia kovia kappaleita, iski Sweet Disposition heti eniten. Live-toimivuus tarkistettu Pitkä kuuma kesä -festareilla, ja en voi kuin jälleen kiittää Fullsteamia uusien hienojen kykyjen löytämisestä. Jos bändin suosio jatkaa kasvamistaan samaan tahtiin, on The Temper Trap pian liian kallis yhtye suomalaisille esiintymislavoille.


34. Villa Nah - Ways to Be
Vuoden kotimainen tulokas


33. Basement Jaxx - Raindrops
Basement Jaxxin paluubiisi ei voisi olla juuri mahtavampi. Hittiputki sen kuin jatkuu.


32. Port O'Brien - My Will is Good
Port O'Brien on bändi, joka tulee epäilemättä kasvattamaan suosiotaan tänä vuonna. My Will is Good on kaunista kuunneltavaa, jonka musiikkivideo saa koululiikunnan näyttämään mukavalta puuhalta.


31. Jack Peñate - Be the One
XL Recordsin 25-vuotias englantilainen laulaja-lauluntekijä ansaitsisi enemmän huomiota myös kotimaansa ulkopuolelta.


30. Vega - No Reasons
Toivottavasti Alan Palomo jatkaa Neon Indianina ansaitsemaansa menestystään pyöräyttämällä seuraavaksi viiden tähden täyspitkän Vegan nimissä.


29. Bombay Bicycle Club - Evening/ Morning
BBC on yksi 2009 lempilöydöistäni Port O'Brienin ja Two Door Cinema Clubin ohella. Helmikuussa alkavalla NME-kiertueella esiintyvä bändi kiteyttää aika hyvin sen, millainen musiikki minua on viime kuukausina miellyttänyt.


28. Delorean - Deli
Kovinkaan monta espanjalaista yhtyettä en tiedä - puhumattakaan baskibändeistä - mistä johtuen Delorean on niistä suosikkini.  Brasilialaisen F1-kuskin Ayrton Sennan mukaan nimetty ep ansaitsi Pitchforkissa arvosanan 8.4, mutta musiikin erinomaisuus perustuu johonkin aivan muuhun:


27. Monsters of Folk - Temazcal
Vaikka alla olevassa videossa Conor jääkin vain taustalaulajaksi, alkuperäisessä versiossa parasta on juuri Conorin suoritus. Biisi on kuitenkin itsessään sen verran hyvä, että se kuulostaa loistavalta myös M. Wardin laululla.


26. Atlas Sound - Walkabout (feat. Noah Lennox)
Deerhunterin Bradford Cox ja Animal Collectiven Noah Lennox on jo alkuasetelmaltaan niin herkullinen, ettei se vain voi epäonnistua - eikä epäonnistunutkaan.


25. Yeah Yeah Yeahs - Heads Will Roll
YYY on mielestäni yksi yliarvostetuimmista bändeistä. Zero-hitti ei ollut läheskään niin hyvä kuin kaikki antoivat ymmärtää, ja Roskildessa kuunneltu keikkakin karkoitti minut kauas lavasta. Heads Will Roll on kuitenkin erinomainen kappale, josta kuuntelen mieluummin alkuperäistä versiota kuin epäonnistuneita remixejä.


24. The Big Pink - Dominos
These girls fall like dominos, dominos



23. Miike Snow - Animal
Joukon puhkisoitetuin kappale, jota en mielelläni kuuntelisi enää kertaakaan. Ylikuuntelemiselle on kuitenkin syynsä, ja varoitan jo etukäteen että parhaiden remixien joukosta tulee löytymään pirun monta eri versiota tästä kappaleesta.


22. The Whitest Boy Alive - Keep a Secret
Erlend Øye on listannut kaikki ne vastausvaihtoehdot, joita itse mietin, jos joku kysyy, pystynkö pitämään salaisuuden.


21. The XX - Crystalised
Hypensä arvoinen kappale

60 parasta kappaletta vuodelta 2009 3/3

20. Edward Sharpe & The Magnetic Zeros - Home
Aihe on varmaan yksi käytetyimmistä ("home is wherever I'm with you"), mutta samalla myös parhaiten toteutetuista. Nais- ja miesvokaalien vuoropuhelu toimii tässä kappaleessa erityisen hyvin.


19. Daniel Merriweather - Change
Merriweather on luultavasti vuoden aliarvostetuimmista artisti. Miehen tuotanto lukeutuu nykyajan radiosouliin, mutta Merriweatherin sielukas ääni ja nykyaikaan linkitetyt biisit tekevät siitä myös genrensä parasta musiikkia, jolla kuuluisi olla enemmän kuuntelijoita kuin Amy Winehousella.


18. Metric - Help I'm Alive
Kivat sanat, söpö biisi, tarttuvat melodiat ja vuoden 2009 paras biisi, jossa naisvokaalit ovat pääosassa.


17. Monsters of Folk - Map of the World
Lempikappaleeni superyhtyeeltä vaihteli vielä syksyllä todella paljon, mutta tähän onnenpyörä lopulta pysähtyi. Kilpailu käytiin lähinnä Bright Eyesista tutun Conor Oberstin biisien välillä.



16. Los Campesinos! - The Sea is a Good Place to Think of the Future
Käännekohta suhteessani Los Campesinos!iin, joka muutti vihan rakkaudeksi.


15. Keramick & Lobo - Gone
Helposti vuoden paras kotimainen kappale, jota ei koskaan luulisi suomalaiseksi. Keramickia & Loboakin enemmän se kuulostaa joltakin Thom Yorken tekemältä vierailukappaleelta.


14. Grizzly Bear - Two Weeks
Meinasin unohtaa tämän kappaleen listalta, sillä kuvittelin Two Weeksin ilmestyneen ennen viime vuotta. Se kuulosti jo ensimmäisellä kuuntelukerralta niin klassikolta. Ei sillä tavalla, että se olisi tehty jo niin monta kertaa ennenkin vaan sillä tavalla, että se on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin tarttuvan hyvä, että ihmetyttää miksei sitä ollut tehty aikaisemmin.


13. Phoenix - 1901
Yhden vuoden parhaan levyn paras kappale. Phoenix jaksaa yllättää vuodesta toiseen.


12. Burial & Four Tet - Moth
Kevään jälkeen tämä kappale unohtui hetkeksi, mutta onneksi muistin sen tätä listaa kootessani. Moth kuulostaa Burialilta ja Four Tetiltä eikä kovinkaan yllättävältä - mutta riittävän timanttiselta yltääkseen melkein kärkikymmenikköön.


11. Animal Collective - My Girls
Jossain vaiheessa viime vuotta My Girls tuntui olevan maailman hypetetyin kappale. Kuten jo aiemmin sanoin, Animal Collective on hypensä ansainnut. My Girls oli kappale, joka sai minut viimein ymmärtämään sen.


10. Andrew Weatherall - Fail We May, Sail We Must
Vuoden toiseksi paras avausraita, joka kuulostaa riittävästi Ceebrolisticsin Mattip:ltä, lieventääkseen tuskaa ikuisesta levyn odottelusta. Äärimmäisen koukuttava kappale.


9. N.A.S.A. - Gifted (feat. Kanye West, Santigold & Lykke Li)
En tiedä, pitääkö syyttää nimekkäitä vierailijoita vai ei, mutta Gifted kuuluisi ehdottomasti jokaisten hyvien bileiden soittolistalle. Vierailijat ainakin hoitavat työnsä mallikelpoisesti. Olen ikuisesti kiitollinen Lissulle, joka muistutti useamman kerran tähän bändiin tutustumisesta.


8. Moderat - A New Error
Moderatin esikoislevy jäi minulla ensimmäisillä kuuntelukerroilla repeatille jo ensimmäiseen kappaleeseen, koska se oli vain niin erinomainen, etten päässyt pidemmälle. Vuoden paras avausraita.


7. White Lies - The Price of Love
Tämä biisi ylsi näinkin korkealle puhtaasti sanojensa takia, jotka ovat mielestäni lähes hienoimmat elleivät jopa parhaat, jotka olen kuullut. Isoimmat arvostukset lähtevät siitä että parikymppinen mies on voinut kirjoittaa nokkelan tarinan, joka kuulostaa elämää kokeneen kirjailijan tekstiltä. Sama pätee muihinkin levyn biiseihin, mutta tässä on tarina, josta mieluiten tekisin elokuvan.


6. The Whitest Boy Alive - 1517
Listan toinen nelinumeroinen biisi, samoin kuin toinen valkoisin mies -kappale. Tästä 60 kappaleen joukosta eniten mainintoja keräsi Erlend Øyen bändiprojektit, joista 1517 ylsi korkeimmalle. Miksi? Tähän voi tanssia tai rentoutua, ja se kuulostaa sadankin kuuntelukerran jälkeen vielä yhtä viihdyttävältä. Jos edellisessä oli vuoden parhaat sanat kokonaisuutena, 1517 sisältää parhaan lausahduksen: "Freedom is a possibility only if you're able to say no".


5. The Mars Volta - Desperate Graves
Octahedronin paras biisi, vaikka seitsemän muuta ovatkin lähes samaa tasoa. Joku kirjoitti jonnekin, että uusin riisutumpi levy paljastaa, kuinka huono säveltäjä Omar A. Rodriguez-Lopez todella on. Itse olen täysin päinvastaista mieltä. En varmastikaan suhtaudu bändiin täysin objektiivisesti, mutta The Mars Volta ei petä koskaan.


4. White Lies - Death
Price of Loven ja tämän lisäksi listalle oli tunkemassa kolme muutakin White Liesin biisiä. Vaikka osa niistä alkaa olla puhkisoitettuja, Death jaksaa vielä herkistää. Lievästi lentopelkoiselle vuoden mageimpiin kokemuksiin kuului tämän kappaleen kuuntelu lentokoneessa.


3. Calvin Harris - I'm Not Alone
Kesän ja syksyn bilebiisi numero yksi. Vaikka Harrisilta löytyy levyllinen erinomaisia tanssikappaleita, ei yksikään riitä yli ensimmäisen lohkaisun. I'm not alone oli meikäläiselle vuoden 2009 we are your friends.


2. Fuck Buttons - Surf Solar
Tämä tuskin olisi tässä ellen olisi aluksi pistänyt tähän kappaletta, joka ilmestyi vääränä vuonna, ja sitten muistanut unohtaneeni yhden lempparini listalta kokonaan.

1. Moderat - Rusty Nails
Kiistaton ykkönen. Keväästä asti tiesin, että tämä on vuoden paras kappale ellei ihmeitä tapahdu. Modeselektor ja Apparat maistuvat pelkiltäänkin, mutta yhdessä tulos näyttäisi olevan puhdasta kultaa. Thom Yorkekin komppaa.