torstai 28. kesäkuuta 2012

Kesäskaban voittaja

Meidän kesäskaba päättyi tiistaina ja arvottiin eilen voittaja Jampun kanssa. Voittajan julkaisu vähän venähti pakkailukiireissä, ja nyt kirjottelen tätä Helsinki-Vantaan lentokentältä. Mulla oli mahtavat suunnitelmat infografiisista esityksistä liittyen teidän vastauksiin, mutta se nyt jäi, ja aikaa oli tehdä vain tällainen jämäpostaus. Hahah.

Kiitos kuitenkin kaikille osallistujille, ja oli oikeasti tosi kiinnostavaa kuulla teidänkin kesäsuunnitelmista. Tuntuu välillä vähän tyhmältä jauhaa yksisuuntaisesti vain omista suosikeista  tänne, kun olisi kiva ihan keskustella näistä asioista. Refused oli vastausten perusteella odotetuin kesävieras, ja hitto että sitä kannattaakin odottaa. Oli Primaveran kovin esiintyjä!

Jamppu

Arpalipukkeet

Ja voittajaksi arvottiin nimimerkki snännäsnää! Jos joku epäilee arvontavilppiä tai muuten vaan haluaa nähdä meidät toiminnassa, niin alla video arvontatilanteesta.



Meikä heittää nyt kesäterkut ilmaan ja painelee kuukaudeksi taas ulkomaille. Läppäri lähti mukaan, kun jäi töitä vielä tekemättä, eli voi olla et jotain festarirapsaa matkalta on luvassa, mutta en nyt lupaa mitään. Jamppu heittää kai vielä yhden festaripostauksen ja sit OFF he goes, eheheheh. Mun Roskilde-aiheiset tärppilistat ilmestyvät lähipäivinä Noise.fi:hin, ja sieltä voi muuten käydä lueskelemassa mun Primavera-raportit myös. Unohdin kai mainostaa täällä.

lauantai 23. kesäkuuta 2012

RF12: Spector

Vaikka jo meidän Facebook-sivulla toivottelinkin hyvät juhannukset, ja mielessäni ajattelin pitää radiohiljaisuutta vähintään maanantaihin asti, innostuin kuitenkin kirjottelemaan aurinkotuolissani järven rannalla. (Taidan olla pahasti tietokoneriippuvainen.) Tällä kertaa kerron bändistä, joka oli kirjoituslistan kärjessä jo kolme kuukautta sitten, mutta joka on sen jälkeen todistanut entistä vahvemmin olevansa ainakin yhden postauksen arvoinen. Roskilde-ennakkoo!

Kuva: Joe Tovey Frost

Ei mitään uutta maan päällä, mutta Spectorilla on tarttuvat biisit, kliseisiä aavikkomusavideoita ja hyvä koneisto taustalla. Bändin kotisivuilla heti nimen alla lukeekin rehellisesti nothing you haven't seen before, mutta Jools Holland ja Zane Lowe rakastavat, Coachella on jo valloitettu, maailmaa on kierretty Florence and the Machinen lämppärinä, BBC:n Sound of 2012 -ehdokkaana on oltu sekä NME:n viileyslistalle on päädytty.

Hype on kova ja keskisuuria YouTube-hittejä on julkaistu jo useita – ja debyyttialbumi on luonnollisesti vasta matkalla. Enjoy It While It Lasts julkaistaan elokuun puolivälissä, eikä toistaiseksi voi kuin arvuutella, onko albumi nimetty tulevaa ennakoiden. Selvältä vaikuttaa kuitenkin se, että isoimmat nautinnot bändille ovat vasta tulossa. Ei ole enää montaa päivää siihen, että Spector saapuu hurmaamaan Roskilden yleisön, ja meikämandoliinilla se onkin odotetuimpien keikkojen kärkipäässä. Mukanalaulamiskelpoiset kertosäkeet ja tanssittavat rytmit viittaavat siihen, että yhtye saattaa olla täydellinen festaribändi.

Lontoolaista yhtyettä voisi kuvailla sekoitukseksi The Vaccinesia ja The Killersiä. Stailatun kuoren alla bändin kappaleet ovat helpostilähestyttäviä ja pullollaan koukkuja, ja niiden uskoisi löytävän tiensä vähintään YleX:n soittolistoille ja Tavastian lauantaidiskon tanssilattialle. Jos radioystävällinen indierock putoaa, suosittelen painaan playta alta. Matkalla on varmasti vuoden päässäsoivin debyyttialbumi.






Linkkejä:

Facebook
Twitter
www

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Äänijännite (LP)

Mulla on tällä hetkellä kesken ainakin viisi postausta suomalaisista yhtyeistä, ja uusia hehkutuksen arvoisia aiheita tuntuu löytyvän useita päivässä. Eli sitä tahtia etten ehdi edellistäkään saada valmiiksi. Jonon kärkeen kaahasi kuitenkin Äänijännite tuoreella albumillaan. NIIN LOISTAVAA TYÖTÄ KUNDIT ETTÄ PITÄÄ IHAN CAPS LOCKILLA ILMAISTA. Sama vähän asiallisemmin:

Levynkansi aiheuttaa mussa karkinhimoa, vaikken yleensä voikaan sietää makeisia.
Äänijännite on harvinainen löytö näinä päivinä, jolloin lähes kaikki bändit muistuttavat toisiaan aina tylsyydeksi asti. Siinä porukassa Äänijännite kuulostaa tuoreelta. Jo kymmenen vuotta kasassa olleen yhtyeen ydin syntyy vahvasta groovesta, heleistä syntikoista, levottomista matemaattisista rytmeistä ja diskobassosta. Kun persoonalliseen saundiin yhdistetään vielä hyvät ja kasvavat sävellykset sekä muissa yhtyeissä hankittu soittotaito, toimii Äänijännite kansainväliselläkin tasolla. 


Biisit ovat suurimmaksi osaksi instrumentaalisia, mutta kun Siinaistakin tuttu Saku Kämäräinen laulaa, hän laulaa englanniksi. Siinä mielessä huonolta punk-bändiltä kuulostava suomenkielinen yhtyeen nimi saattaa jarruttaa suosiota aivan suotta, mutta laadukas musiikki löytää kohderyhmänsä ennen pitkää taatusti. Megahittiä Äänijännitteestä tuskin tulee ulkomailla tai Suomessakaan, mutta tietyn musaporukan roihuava rakkaus aivan varmasti.

Näinkin progressiivinen ja vahva musiikki toimii lähinnä kokonaisuutena, ja albumilta on lähes mahdotonta poimia yhtä kappaletta "tärpiksi". Onneksemme koko levy onkin kuultavissa Soundcloudista. Se julkaistaan virallisesti ensi viikolla, minkä jälkeen sitä saa sitten fyysisenäkin hyllyynsä. Nii joo, ja livenäkin toimii erittäin hyvin. Käykää tsekkaamassa sitten kun siihen taas joskus tulee mahdollisuus!



Linkkejä:

Facebook
Soundcloud

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Mikhael Paskalev - Jive Babe

Kuva: Amin
Viimeinkin olen takaisin kelvollisen mobiiliverkon alueella, että pääsen kertomaan teille tärkeän uutisen! Mikhael Paskalev nimittäin julkaisi viime viikolla toisen maistiaisen tulevalta debyyttilevyltään, eikä se suinkaan laske odotuksia syksyn levynjulkkaripäivää kohtaan. (Tai siis, virallisesti tämä toinen single tulee ulos vasta perjantaina, jolloin julkaistaan myös uusi musavideo.) Jo toisella biisillä Paskalev osoittaa olevansa monipuolinen artisti, ja että tulevalta levyltä sopii odottaa jotain muuta kuin tasapaksua kokonaisuutta.

Maaliskuussa valloittaneeseen I Spy'hun verrattuna kakkossinkku on reippaampi ja rönsyilevämpi. Jos meikä olisi tuottanut kyseisen kappaleen, olisin karsinut elementtejä, sillä kappale on varsin runsas eikä selkeää tarttumispintaa ole, vaikka koukkuja löytyykin. Ei tuottaja Joe Wills ihan metsään ole kuitenkaan mennyt, sillä päässäsoimisvaroitus on annettava. Paskalevin hunajaisen käheä ääni veteilöittää edelleen jalat ja saa pään nyökyttelemään. Biisin nimikin taitaa paljastaa, että tätä Jive Babea kuunnellessa tekee mieli jorata. Mikhael Paskalev on edelleen tän hetken coolein norjalainen.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Uutta Guided By Voicesia

Guided By Voicesin hauska kolmen uuden levyn putki vuonna 2012 on nyt saavuttanut keskikohtansa kun tällä viikolla julkaistiin mahtava Class Clown Spots a UFO. Klassinen ysärikokoonpano on onneksemme palannut keikkalavoille ja studioihin, ja sen kyllä kuulee näistä mainioista lopputuloksista! Keikka tosin itselläni vielä näkemättä...

On muuten tosi hieno kansikin tällä levyllä.



Luomisvimma vaikuttaa olevan GBV:n herroilla mitä parhain vielä parikymmentä vuotta klassikkoteosten jälkeenkin. Levyllä kuullaan tuttua 90-luvun katkuista riffittelyä, kuten ylläoleva maaginen Forever Until It Breaks, mutta esimerkiksi levyn nimikkobiisi on kuin säröisillä kitarasoundeilla soitettua vuosien 63-64 Beach Boysia.

Guided By Voicesille tyypilliseen tapaan pisin kappale on hitusen yli kolme minuuttia. Levylle mahtuukin 21 kappaletta, ja kokonaisuutta tasapainottavat Chain To The Moonin ja Lost In Spacen kaltaiset alle minuutin akustishenkiset tunnelmapalat.

Ei voi muuta sanoa kuin että eiköhän tätä tule tänä kesänä aika paljon kuunneltua! Mahtavaa!

PS. Muistakaa osallistua meidän kesäskabaan, jos ette vielä ole sitä tehneet!

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Ballet School

Kuva: Lina Gruen

Jou! Löyty tällanen yhtye, josta vielä ei tiedä kukaan, mutta pian räjähtää, sanokaa mun sanoneen! Ballet School on juuri lähtenyt ensimmäiselle Brittikiertueelleen, ja lämppäilee ei-yhtään-sen-pienempiä-nimiä-kuin The Rapture ja Bear in Heaven. Poppoon oma musiikki on kuitenkin utuisempaa. Kerrankin tekee mieli verrata ulkkisbändiä suomalaisiin: Ballet School on äänimaailmaltaan kuin On Volcano, mutta meiningiltään lähempänä Eva on the Western Castle Islandia. Nelikko itse luettelee vaikutteikseen mm. Cocteau Twinsin, The Smithsin, Big Starin, My Bloody Valentinen ja Fleetwood Macin.

Berliinissä vaikuttava yhtye sai alkunsa, kun monissa eri projekteissa aiemmin musisoineet irlantilainen laulaja Rosie ja brasilialainen kitaristi Michel tutustuivat toisiinsa. Rytmiryhmäksi pestattiin italialainen Nicolo ja saksalainen Paul. Tuore bändi hämmensi aluksi soittamalla Berliinin metroasemilla, mutta mahtavat biisit ja Rosien ilmiömäinen ilmaisu saivat sanan kulkemaan ja pian metroasemilla oli faneja tungokseksi asti.

Tuore sinkku All Things Return at Night on hurmaava sekoitus kahvipulssia, animea ja 90-lukua. Vokalisti Rosie Blairin laulutyyli on hetkittäin ärsyttävä, mutta myös yksi bändin jujuista. Kappale on äärimmäisen koukuttava, soundit ovat viimeisen päälle kunnossa (kiitos Kaiku Studios) ja kitaranäppäilyt tarpeeksi kirpeät, että blogihuomio on taattu.

Tsiigaa eilen julkaistu bändin ensimmäinen virallinen musavideo alta. Videon on tehnyt Cathal O'Brien.

torstai 14. kesäkuuta 2012

Uutta French Filmsiä!

French Films on kaikkialla. Siitä ei ole kuin kaksi päivää, kun näin viimeksi yhtyeen lavalla - Espan lavalla Helsinki-päivän tapahtumassa. En päässyt edes Zaragozaan karkuun yhtyettä, ja kun kämppikseni lähti viikoksi Brightoniin, esiintyi bändi sielläkin - vieläpä kahdesti. Tällä viikolla on vuorossa Hultsfredsfestivalen ja Provinssirock. Sitten The Garden Party The Shinsin, Regina Spektorin ja muiden kanssa. Sitten Roskilde. Pointti on varmaan jo selvillä, mutta: Ruisrock, Ilosaari, Qstock, Flow ja parit ulkomaiset päälle.

No eihän siinä, kaikki ilo irti vaan, jos kerran on mahdollista. Se on munkin elämänohje numero yksi. Eikä hype taida olla ihan tyhjänpäiväistäkään - siitä todisteena uusi sinkku, joka tupsahti tänään kuunneltavaksi Interwebziinkin. Ei tarvii mennä keikalle asti sitä kuunteleen, jos ei haluu. Tai ehkä kannattaa sittenkin mennä, kun siihen on vielä mahdollisuus. When People Like You Filled The Heavens nimittäin rullaa niin kuin kesähitin kuuluukin.



tiistai 12. kesäkuuta 2012

Voita Sony Walkman Entertainment Player

Vaikka kesä onkin jo festareiden osalta startattu, monet isot musiikkitapahtumat ovat vasta edessä. Tänäkin kesänä isot ja pienet festivaalit tuovat Suomeen monta odottamisen arvoista esiintyjää, ja meitä kiinnostaakin tietää, minkä bändin näkemistä tai biisin kuulemista Te odotatte eniten ja miksi! Meillä molemmilla menee heinäkuu lähes kokonaan ulkomailla kierrellessä, ja siinä ohessa käydään tietty myös festareilla. Kokosimme yhdessä kesäsoundtrackin Spotify-soittolistaksi, joka sisältää odottamiemme festarikiinnityksen lisäksi joitain muita fiilisteltäviä kappaleita genrerajoista välittämättä. Soittolistan voi tsekata täältä.

Kesäodotusten kertojien kesken arvotaan Sonyn uusi Android-pohjainen Walkman Entertainment Player (malli NWZ-Z1050), joka on varustettu erinomaisella äänentoistolla, langattomalla yhteydellä, 16 Gt:n muistilla, wi-fi-yhteydellä, HDMI-liitännällä, radiolla, Bluetoothilla ja 4,3 tuuman kosketusnäytöllä. SEN Music Unlimited-musiikkipalvelusta laitteeseen saa tilattua hetkessä miljoonia musiikkikappaleita.




Osallistumisohjeet:


1. Kommentoi tähän postaukseen ja kerro meille, minkä biisin kuulemista tai minkä bändin näkemistä festareilla odotat eniten tänä kesänä ja miksi. Jos et ole vielä varma, osallistutko millekään festarille, voit myös kuvitella meneväsi ja kertoa, minkä biisin haluaisit kuulla livenä kesällä.
2. Jos sinulla ei ole Google-tiliä, keksi itsellesi nimimerkki. Anonyymisti ei voi osallistua.
3. Kerro, miten sinut tavoittaa, jos voitat. Sähköpostiosoite on tässä asiassa kova juttu.
4. Jos edelliset kohdat ovat puutteellisia, kommenttisi ei osallistu arvontaan.
5. Jätä kommenttisi viimeistään 26. kesäkuuta 2012. Arvomme ja julkaisemme voittajan keskiviikkona 27.6.2012.

Voit kertoa odotuksistasi vapaamuotoisesti, mutta tässä pari mallivastausta eli ne biisit, joita me odotamme eniten:

Mira: Tämä ei liene uutta tietoa edellisen postauksen lukijoille, mutta odotuksissani jopa kokonaisten festivaalien edelle menee maailman paras biisi, I Wanna Be Adored. Viimeinkin paluun tekevä The Stone Roses on aloittanut muutamat soittamansa comeback-keikkansa tällä biisillä, ja YouTube-klippejä tsekkaillessa olen poikkeuksetta alkanut pillittää. Onneksi menen yksin Optimus Alivessa bändin keikalle, ja saan porata rauhassa. Aloitusbiisin jälkeen voinkin sitten vaihtaa lavaa....... eiku.


Jamppu: Kesän festarikeikoista odotan kyllä eniten meluisan punk rockin, kokeellisen noisen ja monen muun genren esi-isän Iggy Popin näkemistä legendaarisen The Stoogesin kanssa Puolassa OFF Festivaleilla (joista kirjoitan vähän ennakkofiilistelyjä lähiaikoina). Voin jo nähdä kuinka hiki ja olut virtaa päälavan edustalla Search and Destroyn raa'an riffin tärähtäessä soimaan… Veikkaan myös, ettei Iggy-papankaan meiningistä vauhtia puutu!


perjantai 8. kesäkuuta 2012

RF12: Cerebral Ballzy

Unohtakaa headlinerit ja sublinerit, tämänkin kesän Roskilde Festivalin paras anti löytyy pienellä fonttikoolla kirjoitettujen bändien joukosta. Kovimmat odotukset kohdistuvat tällä hetkellä Brooklynista ponnistavaa punkbändiä kohtaan. Vaikka Brooklyn ainakin itselle särähtää korvaan hipsteri-indien ja hype-bändien synnyinpaikaksi, Cerebral Ballzy on täydet 100% aitoa asennetta.


Bändi koostuu tavallisista nuorista sälleistä, joita toki vituttaa yhteiskunta, mutta jotka myös tykkävät hyvistä asioista, kuten musiikista, ryyppäämisestä, pitsasta, tytöistä ja skeittaamisesta. Kasarihardcoresta vaikutteensa ammentavaa bändiä voi suositella (kasaripunk-fanien lisäksi) niille, joille kolahtaa esimerkiksi viime viikonloppuna Primavera Soundissa kovaa rokanneet OFF! ja Trash Talk.



Levytetyn materiaalin mahtavuutta ei voi epäillä, eikä tämän videon perusteella Cerebral Ballzy livenäkään jätä kylmäksi:

Vaikka odotan Cerebral Ballzya eniten tämän kesän Roskildesta, kaikkein maanisimmin lasken päiviä The Stone Rosesin näkemiseen Optimus Alivessa, ja vielä tarkemmin I Wanna Be Adoredin kuulemiseen kyseisellä keikalla. Kaikki mahdollisuudet kuitenkin löytyvät siihen, että pääsen todistamaan punk-coveria samasta kappaleesta jo aiemmin:


Linkkejä: