tiistai 16. huhtikuuta 2013

Pelkkänä korvana: Samae Koskinen ja NHL13

All Earsin Pelkkänä korvana -sarjan toisessa osassa eräs Suomen tämän hetken kiinnostavimmista sooloartisteista kertoo meille rakkaasta harrastuksestaan. Kyseessä on tietenkin Samae Koskinen, joka julkaisi maaliskuussa järjestyksessään neljännen albuminsa, Hyvä päivä. Itselleni levy on osoittautunut J. Karjalaisen Et ole yksin -levyn ohella kevään 2013 viralliseksi soundtrackiksi. Jos et ole vielä jostakin kumman syystä kuullut tätä pientä mestariteosta, tee itsellesi palvelus, kävele hetimmiten lähimpään levykauppaan, osta tämä levy ja vietä sen parissa hyvä päivä (epäilevät tuomaat voivat kuunnella albumin ensin Spotifysta ja toistaa sen jälkeen edellä mainitun operaation). Levy sisältää sellaisen täyskädellisen pieniä helmiä (Tuu esiin aurinko, Spoon River, Läski mulkku), että heikompaa hirvittää. Jo nyt uskallan väittää, että levy tullaan näkemään tänä vuonna useammankin musiikkikriitikon vuosilistoilla. Aivan varmasti ainakin omalla listallani.

Samae Koskinen. Kuva: Aki-Pekka Sinikoski

Samae Koskinen ja NHL13

 

”Mä oon Sami Kalevi Koskinen, tunnetaan myös nimellä Samae, syntynyt 16.10.1978 Riihimäellä. Teen musiikkia, kirjoitan lauluja ja esitän niitä. Osaan myös työskennellä studiossa ja tehdä ruokaa. Pienet remonttihommatkin onnistuvat. Pidän koirista, oluesta ja kävelystä kaupungilla. Sister Flon lopetettua aktiivisen treenaamisen mä muutin Riihimäeltä Tampereelle ja siellä tapasin vaimoni. Muutimme Helsinkiin hänen työnsä perässä, mutta en ole katunut sitä hetkeäkään; kaupunki on hieno ja täynnä mahdollisuuksia.

Mulla on Viaplay ja katselen lätkäpelejä satunnaisesti, sillä harvoin jaksan valvoa öisin. Mä innostuin lätkäskenestä taas uudestaan viime vuonna, kun olin ajelumatkalla Kaliforniassa. Kävin katsomassa San Jose Sharks – St. Louis Blues -matsin ja sen jälkeen oon lukenut blogeja ja seurannut NHL:ää tiiviisti. Jouni Niemisen blogi Hesarin nettisivuilla on helkkarin hyvä. Twitterissä seuraan paria suomalaista toimittajaa, jotka pääsevät työnsä puolesta seuraamaan NHL:ää lähietäisyydeltä.

Kaverillani oli se ihan eka EA Sportsin julkaisema peli, NHL 94, jota pelattiin PC:llä. Me pelattiin paljon vastakkain – toisella oli joystick ja toisella näppäimistö. Kuunneltiin Sentencediä ja Impaled Nazarenea. Mä huomasin, että valitsin usein Hartford Whalersin (nyk. Carolina Hurricanes), jolla pelasin sitten kaudenkin läpi, kun faija lainasi PC:n hiihtolomaksi koululta, jossa oli töissä. Ykköskenttään kuuluivat Geoff Sanderson, Andrew Cassels ja Pat Verbeek. Maalissa oli Sean Burke.

Kuva: Samae Koskinen
Mun mielestä 2K Sportsin lätkäpelit olivat hyviä realistisuudessaan, mutta niitä ei enää tehdä. Onneksi EA Sports on petrannut paljon ja varsinkin tätä uusinta on ilo pelata. NHL 12 oli yksi bugisimmista keksinnöistä ikinä ja sen kanssa meni monesti hermot. Usein peli jäätyi jo heti latausruutuun, mutta silti sitäkin oli pakko pelata! Mä oon pelannut pääasiassa EA Sportsin NHL-pelejä Playstation 3:lla. Niiden pelit ovat parantuneet vuosien varrella helkkaristi ja epäolennaisuuksia on karsittu. NHL 13:n luistelusysteemi onkin omaa luokkaansa, kun momentumilla on merkitystä – yhtäkkiä ei vain voi pyrähtää täyteen vauhtiin. Mulla oli myös Xbox, mutta annoin sen Jussi Lehtisalolle, kun kävi mulle tarpeettomaksi.

Tää uusin peli on sofistikoitunein näkemys aiheesta, ja pienellä twiikkaamisella (=peliasetusten kustomoinnilla) siitä saa todella todentuntuisen kokemuksen. 2K Sportsin peleistä on napattu onnistuneesti se, että slidereilla (=eri vaikeustasoilla) saa muuteltua pelituntumaa. Tällä hetkellä mulla on käytössä tämmöset sliderit. Näillä peliin saa toivottua kaaosta, kun kiekonhallinta vaikeutuu ja moket eivät olekaan jumalia. En ole löytänyt varmaa tapaa tehdä maalia, joskin hyvän laukojan rannelaukaukset menevät maskin takaa aika helposti sisään. Mä en diggaile hirveästi nettipelaamisesta, vaan pelaan NHL-kautta Be A GM -pelimoodilla. Mä nautin tietystä realismista, joten en harrasta hirveästi treidejä (=pelaajasiirtoja) – ainakaan epätodennäköisiä semmoisia. En simuloi pelejä, vaan pelaan kaiken kuuliaisesti läpi.

Kuva: Samae Koskinen

Mä pelaan vuosittain ainakin yhden kauden, parhaimpina vuosina useita. Varsinkin nyt, kun pelaan 8-minuuttisilla erillä, pelaamisessa kestää aikansa. Oon jo silti saavuttanut kauden puolivälin. Mulla ei ole mitään suosikkijoukkuetta, vaan pelaan aina vähän millä sattuu, mutta tänä vuonna HBO:n loistavan 24/7-dokumentin ansiosta pelaan New York Rangersilla. Ainoa iso pelaajasiirto, jonka oon tehnyt on se, että hankin Scott Hartnellin Philadelphiasta muutamaa kovaa prospectia (=tulokasta) vastaan. Kausi ei ole mennyt mitenkään hyvin; mulla on hirveästi loukkaantumisia avainpelaajilla ja killunkin pudotuspeliviivan tuntumassa.

Hankin pelin joka vuosi heti ilmestymispäivänä. Yhtenä vuotena olin niin nälkäinen saamaan pelin haltuuni, että kyttäsin Hyvinkään Anttilassa rullakoita. Hirveällä säkällä päällimmäisenä oli uusin NHL-peli, jonka julkaisupäivään oli viikko. Nappasin sen kenenkään huomaamatta ja kävin maksamassa sisustuspuolen kassalle, joiden myyjät eivät välttämättä ole niin kartalla pelien julkaisupäivämääristä. Sain pelin ostettua ja poistuin paikalta helvetin onnellisena. Nykyään EA Sportsilta saa vissiin karenssia, jos jostain myydään peliä ennen julkaisupäivää, heh heh. NHL-pelisarja antaa mulle sisältöä elämään ja nautin kovasti sen pelaamisesta. Sen parissa voin hetken olla ajattelematta työasioita tai muita murheita. Ja pidän tietystä jatkuvuudesta. Että on joku juttu, jota odottaa joka vuosi."



Facebook: Samae Koskinen
Kotisivut: Samae Koskinen

Samae Koskisen Korvalääke keikalla:
19.4. Tampere, Yo-Talo
20.4. Joensuu, Kerubi
26.4. Jyväskylä, Musta Kynnys
27.4. Kuopio, Henry's Pub 

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Viikko 15/2013: !!!, Daft Punk, Shine 2009, Queens of The Stone Age, Kurt Vile, Chelsea Light Moving, Townes Van Zandt

Tällä viikolla biisipoimintoihin pääsi paljon "pakollisia" vanhojen tuttujen bändien uusia sinkkuja, koska en ole juuri ehtinyt metsästää tuoreempia bändejä. Onneksi Jamppu heitti joukkoon omat hyvin jamppumaiset biisitärppinsä. Pahoittelen, ettei blogi ole päivittynyt kuin satunnaisesti ja sunnuntaisin. Syy siihen on kuitenkin blogiin liittyvä, ja musiikkiaiheisia tekstejä on tullut oikeasti kirjoitettua useita päivässä. Tämä vielä salaisuutena pidettävä projekti valmistunee tämän kuun aikana – tai ainakin vappuna on deadline. Viimeistään silloin lisää tästä.
Aurinkoista kevään alkua kaikille, Mira.

!!! - One Girl/One Boy
Jo kappaleen nimen perusteella voi odottaa tarttuvaa ja seksikästä kesäkaveribiisiä, johon jammailla auringon paistaessa – ja juuri siitä onkin kysymys !!!:n uudella sinkulla. Jotain tuntuu vielä uupuvan, mutta tunnelma on äärimmäisen svengaava, ja nostaa odotuksia tulevaa Thr!!!er-albumia kohtaan. Levy julkaistaan vappuaattona, juuri sopivasti kesäbiisimarkkinoille.
Paina play, jos olet ikävöinyt !!!:n funkkibassoa, groovaavia biisejä ja tanssittavaa meininkiä. (Mira)


Daft Punk - Get Lucky (feat. Pharrell Williams & Nile Rodgers) (TEASER)
...ja jos puhutaan seksikkyydestä, groovesta ja kesäbiisistä, olisi ollut väärin laittaa tämä ennen !!!:ä, sillä tämän jälkeen One Girl/One Boy olisi kuulostanut... noh, ei miltään – ja kyseessä on vain minuutin teaser! Apua! SEX OVERLOAD!
Paina play, jos PAINA NYT VAAN PLAY. En ole jaksanut riehua tulevasta Daft Punk -levystä yhtään, mutta sitten tämä tuli vastaan... enkä voi lopettaa kuuntelemista. Loop loop! (Mira)


Shine 2009 - Eurozone
Uusi Shine 2009 -biisi!
Paina play, jos tykkäsit duon debyytistä. Eurozonen kelluva äänimaailma koukuttaa ja tekee ehkä kaikista parhaan Shine 2009 -biisin tähän mennessä. Hyvä hyvä! (Mira)


Queens of the Stone Age - My God Is The Sun
Kuulostaa siltä, että tässä voi levollisin mielin odotella kesäkuun alussa julkaistavaa ...Like Clockwork-albumia.
Paina play, jos Queens of The Stone Agen hittibiisit ovat miellyttäneet korvaasi tähänkin asti. (Mira)


Kurt Vile - KV Crimes
Kurt Vilen uusi albumi on aivan jäätävän kova ja minun korvaani kalskahtaa ainakin tulevaisuuden klassikolta. Lyö laudalta jopa Vilen aiemmat viiden tähden mahtavuudet!
Paina play, jos pidät power popista, unisuudesta, kitaroista ja hyvistä riffeistä. (Jamppu)


Chelsea Light Moving - Burroughs
Tämä Thurston Mooren uusi mainio noise-bändi ei ole saanut juuri mitään huomiota Suomessa. Itse olen fiilistellyt levyä nyt hetken (kiitos Miran) ja odotan innolla Kuudennen Aistin keikkaa!
Paina play, jos pidät raffista noisesta, Sonic Youthista, Thurstonista ja Nykistä. (Jamppu)

Townes Van Zandt - Colorado Girl
Olen viime aikoina palannut kuuntelemaan vanhoja folk- ja countrysuosikkejani. Erityisesti on tullut fiilisteltyä renttuamericanan mestaria Townes Van Zandtia.
Paina play, jos pidät kauniista biiseistä, melankoliasta, texmex-viboista, pitkistä roadtripeista ja aavikoista. (Jamppu)
 
 

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Jyrock 2013 -tärpit



Ihastuin Jyväskylän klubifestarimeininkiin vierailtuani viime vuonna Höstfesteillä. Parin viikon päästä Ilokiven ja Vakiopaineen valtaa peräti vuodesta 1985 asti järjestetty Jyrock. Lähden nautiskelemaan Jyväskylän meiningistä toistamiseen, enkä voisi olla enemmän innoissani!

Aikojen saatossa Jyrockissa ovat esiintyneet mm. Terveet Kädet, 22-Pistepirkko, Sielun Veljet ja Shadowplay. Line-up on tälläkin kertaa loistava ja itseni kannalta erityisen hyvä, sillä se sisältää paljon artisteja, joihin en ole vielä kunnolla tutustunut. Tässä muutamia omia tärppejäni viikonlopulle.

Perjantai 19.4. 


Tuuttimörkö on ehdottomasti original gangster.

Faarao Pirttikangas ja Kuhmalahden Nubialaiset

Tämä suomenkielistä swamp bluesia, mustalaismusiikkia ja ties mitä ihmeellistä yhdistelevä bändi ei ole sellaista musaa, mitä yleensä kuuntelen kotonani tai kuulokkeistani. Kerran kuitenkin näin heidät sattumalta livenä Libertessä ja suosittelen ehdottomasti kaikille kokeilunhaluisille. Tosi jännä meininki!

Tuuttimörkö

Tuuttimörön alkuvuodesta julkaistu debyyttilevy on mielestäni yksi kiinnostavimpia kotimaisia räppilevyjä viime aikoina. Huippuhyvä flow ja Memphis-soundi yhdistettynä laiskanpulskean ja välinpitämättömän elämäntyylin fiilistelyyn. Slacker henkeen ja vereen!

Black Lizard

Vaikka olen nähnyt bändiltä arviolta kymmeniä keikkoja, jokainen tuntuu aina odottamisen arvoiselta. Ehdottomasti yksi Jyrockin tärpeistä tällä kertaa! Kannattaa tsekata Black Lizardin debyytti, jos et vielä ole.

The Flaming Sideburns

Suomalainen ysärillä perustettu garage-legenda on tekemässä tällä hetkellä uutta materiaalia, mutta kerkeää poikkeamaan Jyväskylässä keikalla. En ole koskaan nähnyt bändiä livenä, enkä itse asiassa kovin paljon muutenkaan tutustunut, mutta uskon ja toivon Fleimarien kuuluisan livemeiningin olevan puheiden veroinen.

Colours of Bubbles

Aavistuksen folk-henkistä indie rockia soittava liettualainen Colours of Bubblesin debyyttilevy on luvassa ensi syksynä. Itselleni bändi on entuudestaan tuntematon, mutta kuulostaa Soundcloudin perusteella pirteältä musiikilta, joka toiminee mainiosti livetilanteessa. Itse käyn tsekkaamassa bändin ihan senkin takia, että Liettua on pirun kiva maa!



Lauantai 20.4.


Tässä on MOPO!

Betrayal at Bespin

Olen kuullut tästä elokuvallista ja raskaanpuoleista post rockia soittavasta bändistä niin paljon hyvää kaikilta kavereiltani (kuten Miralta), että en voi uskoa sen olevan huono livenäkään. Valitettavasti en ole vielä ehtinyt bändin tuotantoon kovin syvällisesti tutustua, mutta sen keikka on ehdottomasti yksi eniten odottamiani Jyrockissa.

Mopo

Jazzia ja 70-luvun punkkia (!!?) avant-gardistisessa hengessä yhdistelevä Mopo on takuuvarmasti yksi kiinnostavimmista artisteista viikonlopun aikana. Tämä rajoja rikkova musiikki kuulostaa niin hulvattomalta jo levyllä, että livenä sen on pakko olla erittäin päräyttävää.



PK Keränen

Erittäin suurena 22-Pistepirkko-fanina odotan tietysti yhtyeen keulahahmo PK Keräsen keikkaa suurella innolla. Luvassa on sekä omaa tuotantoa, covereita että pirkkojen biisejä. Varmasti yksi viikonlopun kohokohdista!

Moonface with Siinai

Täytyy sanoa, että kovaa hypeä joskus taannoin nauttinut Siinai ei esikoislevyllään koskaan vedonnut itseeni. Tämä epätodennäköinen yhdistelmä Wolf Paradestakin tutun Moonfacen kanssa kuitenkin on kääntänyt käsitykseni yhtyeestä. Keikaltakin on siis lupa odottaa jotain mielenkiintoista.

Päiväklubi




23:23

Tämä Delay Treesin laulajan Rami Vierulan sooloprojekti on mahdollisesti Jyrockin eniten odottamani artisti. 23:23:n uninen lo-fi-poppi tuo mieleen esim. Kurt Vilen ja on mielestäni yksi parhaita suomalaisia bändejä viime aikoina (vaikka onkin perustettu jo muutama vuosi sitten).



sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Viikko 14/2013: Pikku Kukka, The Hearing, Loost Koos, Tove Lo, Tunng, Kastle, Suomen Karvapääkuninkaat 1968

Tällä viikolla kuunneltiin taas aika monipuolisesti musaa. Tässä postauksessa liikutaan jossain kokeellisen popin, suomiräpin, indiediskohittien, suomirockin ja dubstepin hyvässä välimaastossa. Ajattelimme että seitsemän poimintaa saa riittää tällä kertaa, mutta jos hyvän musan jano ei näillä sammu, niin kannattaa myös kuunnella kotimaiset uutuuskappaleet The New Tigersilta ja Pää kiiltä.

Pikku Kukka - Jos ei sua täällä olisi
Ihana Pikku Kukka tekee selvää jälkeä uudella singlellään. Aino Vennan ohjaamalla tunnelmallisella musiikkivideolla ryyditetty melankolinen kaunokki esittelee trioksi kutistuneen yhtyeen, joka soi koostaan huolimatta täyteläisesti ja avarasti. Ehdoton plussa jousista!
Paina play, jos hyvät melodiat, pianovetoisuus, stemmalaulaminen ja rummuttomuus kiinnostavat. (Mikko)


The Hearing - Swallow
Pintandwefallista tuttu Ringa Manner valmistelee paraikaa soolodebyyttiään The Hearing -aliaksen alla. Swallow on vahva käyntikortti ja ensisingleksi moitteeton. Kummitusmainen ja tarttuva kappale tuo itselleni mieleen jostain syystä James Blaken. Yhden naisen yhtyeenä operoiva The Hearing on varmasti elämys myös keikkaolosuhteissa. Suosittelen vahvasti, vaikken itsekään ole vielä nähnyt liveolosuhteissa! 
Paina play, jos looppailu, Pintandwefall ja Tune-Yards kutkuttavat kuulohermojasi. (Mikko)


Loost Koos - Dängä Dängää
All Earsistakin tutun Loost Koosin uusi biisi on hiton kova. Tulevalta Enter the Wincave -mixtapelta irroitettu ensisingle enteillee paluuta räpimmän materiaalin pariin. Särren intensiivisen räppäilyn johdolla etenevä raita on härkäsellä biitillä varustettu potkuri, jota tekee mieli soittaa repeatilla uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Ja uudestaan. Kuten Särre asian laidan parhaiten kertosäkeessä tiivistää: Sämplet bängää / biitti bängää / Lostarit slängää / dängä dängää / meil on radiohitti / dj luuppaa se radio rikki. Hiton kova.
Paina play, jos Lostareiden edellinen albumi ei ollut omaan makuusi tarpeeks rrräp. (Mikko)


Tove Lo - Habits
Ruotsalaisen Tove Lon uutuusbiisi Habits kuulostaa niin paljon ruotsalaiselta popilta, ettei kotimaasta voi erehtyä. Sen sanat tekevät siitä samaan aikaan kiinnostavan, kornin ja taatun hitin. Ensimmäiset kolme riviä menevät näin: "I eat my dinner in my bathtub / then I go to sex clubs / watching freaky people getting it on."
Paina play, jos haluat kuulla, miltä Ke$ha luultavasti kuulostaisi, jos hän olisi tukholmalainen. (Mira)


Tunng - So Far from Home
Luulin englantilaisen kokeellisen folkpopin ihmeryhmän jo hajonneen, kun nokkamies Mike Lindsay muutti Islantiin ja rupesi Cheek Mountain Thiefiksi. Vaan ei, kymmenen vuotta sitten perustettu Tunng on vielä entisensä! Uusi biisi putkahti ulos tovi sitten ja viidennen Tunng-albumin (Turbines) on määrä ilmestyä kesäkuussa.
Paina play, jos haluat kuulla, onko aika muuttanut Tunngin söpöä poppista. (Ei ole.) Suositellaan erityisesti Sufjan Stevensin musiikista ilahtuville. (Mira)


Kastle - Make You Stay (feat. JMSN)
Kastle on amerikkalainen tuottaja, jonka debyyttialbumi julkaistaan tässä kuussa. Make You Stay on toinen maistiainen tulevasta.
Paina play, jos haluat kuulla tunnelmallisen sadepäivän dubstep-balladin, jonka kiipparisoolo ja  r'n'b-vokaalit tihkuvat seksiä. (Mira)


Suomen Karvapääkuninkaat 1968 - Miesten maailma
Mulla on aina ollut vähän vaikeuksia kirjottaa kavereiden bändeistä, eikä Karvakunkuista kirjottamista helpota se, että niiden laulaja-kitaristi on kirjottanut tähänkin postaukseen mun biisivalintojen ylle. Mikko ei kuitenkaan edes vihjannut tästä biisistä, vaan olen ihan aidosti fiilistellyt Miesten maailmaa läpi viikon. Se on äärimmmäisen tarttuva suomirock-kappale, joka tuo mieleen Egotripin, ja laittaa mut toivomaan, että olisin mies vain samastuakseni paremmin tähän kappaleeseen. (Sellasia terveisiä Mikolle että mäkin olen ns. kokannut tällä viikolla mikropitsan ja makaroonia. Ehkä alitajuisesti tän biisin inspiroimana?)
Paina play, jos olet mies, etkä aina tunne kuuluvasi joukkoon. Tai tykkäät muuten vaan radiopotentiaalisista suomenkielisistä rokkibiiseistä. (Mira)


maanantai 1. huhtikuuta 2013

Beach Fossils - Clash The Truth

Kun teemme tämän vuoden levynkansista joskus postauksen, Clash The Truthin kansitaide päässee omassa listassani melko korkealle!
Beach Fossilsin helmikuussa julkaistulta uudelta albumilta tuli ensimmäinen single Shallow julki jo vuosi sitten. Kyseinen träkki oli mainio ja toi uudenlaista muhevuutta hienoon, mutta itselleni ainakin pidemmän päälle vähän kyllästyttäväksi käyneeseen ensimmäisen levyn monotoniaan. Vaikka Shallow'ta onkin tullut luukutettua paljon ja uutta levyä odoteltua, ilmestyminen pääsi menemään itseltäni huolellisesti ohi kunnes sattumalta huomasin sen Stupidon hyllyssä viime kuussa.

Nyt kun levyä on tullut kuunneltua jonkin verran on se täyttänyt sille asettamani odotukset. Clash The Truth on varsin mainio yhdistelmä tuttua surffihenkistä kaikuvaa äänimaailmaa, tarttuvia melodioita ja punk poppaavaa kitaran rämpytystä. Huippuhienot biisit kuten Sleep ApneaBirthday ja Caustic Cross tekevät siitä mielestäni edeltäjäänsä mielenkiintoisemman levyn. Soundi on viileämpää (huom. fyysisenä adjektiivina ymmärrettynä), kerroksellisempaa ja itsevarmempaa.

Beach Fossilsin sivuprojektina alkanut DIIV sai viimevuotisen debyyttilevynsä ansiosta paljon positiivista huomiota. Vaikka itsekin kyseistä levyä diggailin, on tämä Beach Fossilsien kakkonen enemmän omaan makuuni ja erityisesti DIIV-faneille ehdottoman suositeltava. Ja mainio kevätlevy!

Tänään taitavat olla levykaupat kiinni, mutta hätähousut voivat kuitenkin streamata koko levyn tästä (tai Spotifysta):



Brooklynin pojilla pukkaa kevään aikana keikkaa mm. Stokiksessa ja Göteborgissa toukokuussa. Näyttää siltä, että Helsingin mentävää koloa ei keikkakalenterissa löydy, mikä on aika harmillinen takaisku. Ellei sitten kutsu kävisi jollekin pääkaupunkiseutulaiselle kesäfestivaalille...?