keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Black Lizard

Black Lizardin synkistelevät pojat EP:n kannessa. Kuva: Ines Kalliala



















Helsinkiläinen erittäin mainio psykepoppoo Black Lizard (joka kulki vielä vähän aikaa sitten and the Liquid Plastic Castles -täsmennyksellä) itsejulkaisi tässä kuussa uuden neljän biisin EP:n joka on ollut meikäläisellä tasaisessa soitossa viime viikkoina. Helvetin hyvää kaikuisaa, raakaa, psykedeelistä soundia Brian Jonestown Massacren ja Spacemen 3:n jalanjäljissä. Joku voisi kuulla soundissa myös psykoosin partaalle vajonneen The Jesus and Mary Chainin. Erittäin mukavaa kuulla Suomestakin kumpuavan tällaista meininkiä!

Eka kipale Forever Gold lähtee pärisemään delay ja reverb -fiiliksissä yltyen lopulta noisehtaviin kitarajameihin. Death Serve jatkaa samoissa merkeissä, mutta eleetön ja tarttuva melodia nostaa sen yhdeksi EP:n kohokohdista (hyväksi todettu myös livetilanteessa). Yksinkertaiset mutta toimivat sointurakenteet luovat biiseihin tietynlaista voimaa, ja lyriikat ovat - ah niin tuttua - vaikerointia näistä ihmissuhteiden nurjista puolista.



Omat suosikkini ovat kuitenkin kaksi jälkimmäistä biisiä. Hypnoottinen Spirits koskettelee soundimaailmassaan jollain tavalla ehkä jopa Yo La Tengoa äänekkäimpinä hetkinään, mutta on kuitenkin synkempi ja raaempi. Some Drugs on jumittelevan ja junnaavan tärisevä kasari-indie-psykedelian muotoon puettu blues-henkinen pläjäys, joka yltyy lopulta mahtaviin My Bloody Valentinemaisiin yhden soinnun hakkausjameihin.



Black Lizardin livemeininki on ehdottomasti näkemisen arvoista aina kun siihen on mahdollisuus. Itse kävin viimeksi katsomassa yhtyettä kutosella The Menin lämppärinä ja seuraavaksi taidan tarkastaa meiningit Gloriassa. Tässä tulevia keikkoja:

7.4. Gloria, HKI
20.4. Kodu Baar, Tallinna
21.4. Kink Konk, Tarto
24.4. Siltanen, HKI

Päällimmäiseksi fiilariksi Black Lizardin perinnetietoisesta mutta tuoreesta EP:stä jää himo saada lisää. Kokonaisessa albuuumissa voisi olla kestosuosikin potentiaalia! Loppuun vielä edelliseltä EP:ltä huippubiisi ja keikkafiiliksen takuunostattaja Fucking Up.

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Mitäs tänään?

Tämän viikonlopun ohjelmaan piti kuulua comeback Tukholman kevääseen, mutta alkuviikosta tajusin, ettei se ole ehkä realistista kaikkien velvollisuuksien keskellä. Niinpä olen kompensoinut megabileiden missaamista käymällä melkein joka päivä keikoilla. Tällä viikolla on jo tähän mennessä käyty katsomassa The Casbah, The Amazing, DWNSTRS, Kap Kap, Ritual Smoker ja Suomen Karvapääkuninkaat 1968. Vaan eipä ole viikko-ohjelma vielä ohi. Siispä parit menovinkit vielä tälle viikonlopulle Helsinkiin ja Tukholmaan.

Tää on aika hakuammuntaa, mutta jos joku Tukholmassa majaileva/ vieraileva suomalainen tämän lukee, niin näitä bileitä en haluaisi missata:
Lauantaina Tukholmassa!!

...ja kun kuitenkin missaan niin pidän itseni kiireisenä tänään näin (jos vain suinkin kaikkialle ehdin):

Ilta käyntiin Kalliosta:

Sieltä Korjaamolle nauttimaan Reginasta ja Zebra and Snakesta ILMAISEKSI.

ja jatkoille tänne:

Jos pystyisin jakaantumaan useampaan paikkaan samaan aikaan niin menisin myös tsekkaamaan Funia, Baxter Stockmania, Throatia ja Umpiota Lepakkomieheen.


Hauskaa viikonloppua!

Paperfangs - AAVVAV

Kassun mukana tuli Paperfangsin utuis-kesäiseen söpöilysoundiin sopiva tervehdys.

Kun näin tämän kuun alussa Facebookissa, että Soliti on kiinnittänyt riveihinsä Paperfangsin, en ollut kuullutkaan koko bändistä. Kuuntelin pari biisiä netistä ja laitoin saman tien uunituoreen c-kasetin tilaukseen. Nyt muutaman viikon odottelun jälkeen AAVVAV vihdoin saapui!

They find inspiration in old movies, 
late-night biking trips, second-hand shops, 
picnics and love (last.fm)

Vaikka omissa mieltymyksissäni Paperfangs ei aivan ylläkään Solitin bändikaveriensa New Tigersin ja Black Twigin tasolle, on se varsin mukavaa kesäistä fiilistelyä vaikkapa kirpparipyöräretkelle. EP:n avaava Books lähtee heti soljumaan kaikuisissa pianotunnelmissa, ja pitkälti utuisen dream popin sfääreissä leijaillaan kuuden biisin ajan. Bändin onnistunut visuaalinen ilme kuvastaa sinipunertavassa kepeydessään hyvin itse musiikkia. Kasetin toisella puolella on myös Lost interview-niminen yllätysraita, jonka sisältö on ennemminkin lempeää äänipsykedeliaa kuin varsinainen haastattelu.

Tasalaatuisen onnistuneesta AAVVAVista paistaa ilo ja huolettomuus, eikä paljon parempaa soundtrackia voi keksiä puistopiknikin taustalle. Aurinkolasit päähän, bisse käteen ja kasetti mankkaan! Tämän perusteella voi olettaa, että Solitin julkaisema pitkäsoitto on hyvinkin odottamisen arvoinen.





PS. Vaikka AAVVAV ei olekaan Solitin julkaisu, toivon että tämä on merkki siirtymisestä analogisiin formaatteihin! (lue: New Tigers ja Black Twig vinyyleinä, kiitos!)

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Grouper @ Kuudes linja 14.3.

Viikko sitten jättiläismäisen diskopallon alla  keskellä esiintymissalin lattiaa  soittaneen Grouperin eli Liz Harrisin rakentamat äänet herättivät epäilemättä hyvin erilaisia mielikuvia yleisön kokemustaustoista riippuen. Harrisin ympärillä lattialla istunut yleisö painoi silmänsä kiinni, tukki turpansa ja kuunteli. Joku kuuli muuttolintuparven matkaavan kohti kevättä, joku toinen  kostean ilman tiivistymisen pimeän luolan kattoon ja siitä edelleen pisaroiden putoamisen kolealle kalliolle tai ehkä jotain freudilaisen häiriintynyttä nutjob-kamaa. Nämä äänimaisemat tietää ainoastaan keskiviikkoiltana Kuudennella linjalla hypnoottiseen unitilaan vaipunut yleisö itse. Koska tällaiset ambientdronehissuttelun äänimaailmat ovat vähän kinkkistä kuvailtavaa, tässä teille jo toinen visuaalinen keikkaraportti viikon sisään. Tänään esittelen, mitä muuta hiljaiseen keikkaan kuului.

grouper
Mihin jäivät matalan vedonlyöntiprosentin saaneet kuorsaus ja tekstiviestin merkkiääni???
Vaikka Grouperin musiikkia ei voi missään nimessä virkistäväksi kuvailla, keikka oli silti virkistävä. Siinä hetkessä äänten kokeminen korostui ja kokemus oli aivan eri planeetalta kuin normaalit rokkikeikat. Thanks.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

John Talabot & muuttoilmoitus

Hola! Nyt kun sitoumuspaperit on allekirjoitettu niin kai sen uskaltaa ääneen sanoa... muutan nimittäin Espanjaan kolmen viikon kuluttua!!! En tietenkään lähde sinne pysyvästi, mutta All Earsin Suomen vastaavaksi jää kesään saakka siis Jamppu. Sen kunniaksi esittelyssä tänään espanjalaisia sulosaundeja :--)

Multa kysellään todella usein, mistä musiikista olen viime aikoina ollut erityisen innostunut tai mikä on parasta uutta, mitä olen löytänyt. Reilu viikko sitten väitin tähän vastauksena, etten ole tänä vuonna oikein innostunut mistään. Pöh! Tietty kotona myöhemmin tuli mieleen liuta artisteja ja bändejä - tosin yksi ylitse muiden.

Uskokaa hypee! Tän vuoden paras levy! Tähän mennessä.
Heti tammikuussa soittolistoilleni päätynyt John Talabot on siellä myös siitä lähtien pysynyt. Kovassa rotaatiossa olleesta ƒIN-debyytistä on vaikea keksiä mitään huonoa sanottavaa. Sitä edeltäneisiin sinkkuihin tai Families EP:hen verrattuna tempo on hidastunut, syventynyt ja monipuolistunut. Kuulostaa ehkä paradoksaaliselta, mutta se on kuin buffet-pöytä ilman ähkyä. Se pursuaa erilaisia elementtejä ja vaikutteita, mutta kokonaisuus on silti hallittu. Äänimaailma on syvä, ja vielä kymmenienkin kuuntelujen jälkeen kappaleista löytyy uusia vivahteita. Yhtään turhaa raitaa levyllä ei ole, vaikka jotkut biisit ovat toki parempia kuin toiset.

Jopa 10.0-tason suorituksia ƒINiltä löytyy. Napakymppejä ovat Pionalin vahvistamat Destiny ja So Will Be Now. Deloreanista tutun Ekhi Lopetegin tukema Journeys upottaa kaikessa animalcollectivemaisuudessaan hymykuopat yhä syvemmälle poskiin. Muutoin levy on tasaisen varma suoritus, joka sopii fiilikseen kuin fiilikseen, koska se sisältää niin hilpeää kuin synkkääkin soundia. Espanjalaiseen tapaan rytmikkään levyn tunnelma on trooppinen ja baleaarinen, mutta sille mahtuu myös discoa, housea, dubia, indie poppia, dancea, teknoa, hiphoppia ja funkia. Vaikka hidastempoinen debyytti onkin oiva koomailuun, voisi sen tahtiin hyvinkin myös valloittaa tanssilattian.

Talabotin tahdissa voikin sitten koomailla tai jorailla suomalaissuosiossakin olevassa San Miguel Primavera Soundissa Barcelonassa kesäkuun alussa, missä sälli vetää ensimmäisen live-keikkansa (ainakin tällä projektilla). Mukana on kuulemma Pional ja keikalla tullaan kuulemaan ƒIN-biisien lisäksi vanhempaa matskua ja täysin uusia ääniä. I'll be there!

Tämän vuoden paras biisi so far:

Toinen napakymppi:


SpotifyJohn Talabot

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Tennis - Young & Old

Ihana Alaina Moore keikalla Amsterdamissa! Kuvat: Akseli Virtanen
Sunnuntaiaamun jumitukseen uppoaa tänäänkin Tenniksen viime kuussa julkaistu paljon odottamani kakkosalbumi Young & Old!

Tutustuin Tennikseen mentyäni viime kesänä sattumalta katsomaan bändin keikkaa Amsterdamissa Bitterzoet-klubille. Kesäisen aurinkoinen helisevä poppi valloitti jo ensimmäisen kappaleen aikana ja Alaina Mooren laulusoundi oli mielestäni aivan täydellinen! Yleistä äänimaailmaa voisi luonnehtia 60-luvun tyttöpopin ja surffi-indien yhdistelmäksi mukavalla lo-fi-tunnelmalla. Flipahdin myös innostuksissani ostamaan bändin debyytin Cape Doryn vinyylinä keikalta, vaikka lentoyhtiön yhden käsimatkatavaran sääntö olisi ylittynyt jo ilman levykassiakin...

Young & Old lähtee liikkeelle siitä mihin Cape Dory jäi, mutta vie soundia mukavalla tavalla eteenpäin. Alainan sydämellistä pianonpimputusta on nostettu jonkin verran debyyttia enemmän pintaan Patrick Rileyn kitaroinnin rinnalle. Lyriikat ovat vähemmän suoraviivaisia rakkaudentunnustuksia, vaikka täytyykin sanoa pienenpienenä miinuksena, että ekan levyn yksinkertaiset sanoitukset olivat ehkä jossain määrin toimivampia. Tässä uuden levyn levyn mahtava ja tarttuva sinkkulohkaisu:



Laitoin saman tien ennakkotilaukset vetämään kun viime vuoden puolella julkaistiin ensiksi 7" Origins-single ja sittemmin koko levy. Ennen kuin Young & Old kolahti postiluukusta tuli kuunneltua tuota sinkkua paljon ja sen b-puolen biisi Deep in the Woods ehtikin muodostua jo pienimuotoiseksi Tennis-suosikiksi. Erityisen paljon diggaan tästä piano-introsta ja kuinka kepeästi rummut lähtee mukaan biisiin... Ah täydellisyyttä, ah kesää!



Diggailtiin muuten kaverin kanssa A'damin keikasta niin paljon, että käytiin sitten tarkastamassa bändi uusiksi Tavastialla pari päivää reissun jälkeen. Kerroin Patrick Rileylle kitaran virittelyn aikana asiasta, mutta Alainalle juttelua harkitessani tuli pupu pöksyyn... Toivottavasti ensi keikalla!

Patrick Riley taikomassa Telecasteristaan sulosoundeja amsterdamilaisyleisölle
Tennis julkaisi tässä talven mittaan muutamia covereita ilmaisena Soundcloudissa. Yksi niistä oli tämä mahtava versio The Zombiesin klassikkobiisistä Tell Her No, joka takuulla saa viimeistään kevätmielen päälle jos sellaista ei vielä ole. Zombithan on tulossa pian esiintymään Korjaamolle, täytynee käydä Tiketissä poistamassa lippu!



Loppuun vielä parit linkit:

Tenniksen upeat uudet kotisivut, jotka uusittiin vähän aikaa sitten nykyiseen muotoonsa eli ysäri-winukan käyttöjärjestelmän kaltaiseksi! Voit itse sulkea ja siirrellä kansioita ja jopa pelata miinaharavaa! WOU!

Kaksi hyvää Patrick Rileyn haastattelua kiinnostuneille:
http://www.nrgm.fi/artikkelit/small-talk/small-talk-vieraana-patrick-riley/
http://www.noisey.com/blog/day-jobs-patrick-riley-from-tennis

perjantai 16. maaliskuuta 2012

All Ears 3.0 feat. Jamppu

Niinhän se menee, että jos teet tuhat käyntikorttia tiedoillasi, se tarkoittaa muutosta. Näin tälläkin kertaa. 

uusix meni
Blogi- ja mailiosoitteet uusiksi. Eheh.

Tittidii, saanen esitellä:
uusi URL: http://www.allearsblog.fi (Linkit ja kirjamerkit päivitykseen!)
uusi Twitter-tili: http://www.twitter.com/allearsblog (Seuratkaa!)
uusi mailiosoite promo-/tiedoteasioissa: contact@allearsblog.fi (Päivittäkää sähköpostilistoillenne!)
uusi mailiosoite muissa asioissa: mira@allearsblog.fi (Mailailkaa ;--))
uusi Facebook-sivu: http://www.facebook.com/allearsblog (Tykätkää!!!)
vanhat läpät (heheh)

....ja
.
.
.
.
.
.
UUSI BLOGGAAJA, joka varmasti tulee laajentamaan tämän blogin käsittelemää musiikkikenttää entisestään! Koulukaverini ja hyvä ystäväni Jamppu on kirjoitellut aikoinaan graphic feel -blogia ja on varmasti parasta levyshoppailuseuraa. Debyyttipostausta odotellessa voitte vähän vaklailla lisää tuolta välilehdiltä.

Joitakin pieniä sisällöllisiä ja ulkoasullisia muutoksia on vielä tuloillaan, mutta varmaan huomaatte ne niiden tapahduttua. Tällä erää ei muuta kuin lämpimästi tervetuloa tiimiin Jamppu! (Voinko edes sanoa noin kun ennen tää oli ihan sooloharrastus ja vasta nyt tiimityötä? :-D)

torstai 15. maaliskuuta 2012

Active Child @ Tavastia

Keikkaraportti tulee tänään tekstin ja kännykkäkamerakuvien sijasta infografiikan iloisin keinoin!

Active Child oli maanantaina lähes erinomainen, ja enemmän kuin osiensa summa. Osat ovat tässä:
activechild
Mies Active Childin takana, Pat Grossi oli juustoinen ja kuumankostea, mutta R. Kellyn varmuutta ruinaamisessa ei vielä ollut. Pahoittelen muuten että noi perustelut jäivät noin pieniksi ja vaaleiksi, mutta ehkä te näätte.
Erään keikkaseuralaiseni mielestä AC:n (lyhensin ettei tulis kauheesti toistoo, mut nyt tulee mieleen vaan Anal Cunt, höh) ydin pystyttiin muodostamaan vain kahdella palikalla:
activechild4

Mun piti tehdä kaavio myös lämppäri Barry Andrewsin Diskosta, mutta se jää nyt näkemättä, koska on  paljon kaikkee hässäkkää. Siispä tarjoilen sen enemmän matemaattisessa muodossa. On muuten kulunut jo yli puolivuosikymmentä siitä, kun olen viimeksi laskenut yhtälöitä, että toivottavasti ei mennyt ihan päin prinkkalaa tämä yritys.

BAD = Fonal
B= Lyriikat(Joose Keskitalo)
A= Ilmaisu(Risto)
D= Äänimaailmat ja biisirakenteet(Paavoharju)

Älkää ymmärtäkö väärin. Huikeita keikkoja molemmat.

Nokkelimmat ehkä hoksasivatkin jo noi pienet ulkoasumuutokset. En malta olla hiljaa, joten myönnetään, että ne enteilee jostain suuremmasta muutoksesta. En malta odottaa, että kaikki on valmista.

SpotifyActive Child & Barry Andrewsin Disko

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Mikhael Paskalev - I Spy

Terve, terve oon! Meikäläisen lauantai-illan teemabiisi ja -video, olkaa hyvät ja rakastukaa!

torstai 8. maaliskuuta 2012

Kolme kappaletta kuumeen keskeltä

Takaisin Helsingissä, ja vieläpä hengissä - mutta vain melkein! Matkamuistoksi itselleni toin influnssan, joten tässäpä sitä vietetään aikaa sängyn pohjalla - taas. Muuten reissu meni mallikelpoisesti, ja kuten mainitsin, keikasta on tulossa juttua myöhemmin muualle. Muutenkin oli niin antoisa visiitti, että näyttää uusintareissulta reilun parin viikon päästä :--)

Mielentilaani sopivaa kuvataidetta löysin Warm Ghostin kotisivuilta.
Vaikka kurkkukipu estää vain puhutun puheen, minimoin jaarittelun ja pitäydyn ajatusmallissa "audio > verbaliikka" varmuuden vuoksi kuumehoureiden takia. Levottomuutta lepotilassani eniten ovat aiheuttaneet seuraavat kappaleet:

Jacques Greenen uunituore tsipale Arrow vahvistettuna toisella future garage* -tähdellä Korelessilla:

*kyllä, lisää uusia genrejä opittavaksesi

Grimesin koskematonkin versio Genesiksestä olisi ehkä mainintansa ansainnut, mutta Deniro Farrarin räbäytykset parantavat loistavaa biisiä entisestään. Kiitos Ryan Hemsworthille remixistä!


Warm Ghostin I Will Return on biisi, josta voivat nauttia sekä kenkiintuijottelijat että chillwave/idm-jantterit. Jee! Onko muuten olemassa joku naseva stereotyppinen nimitys tollasille chillin elektronisen musiikin kuluttajille? Mahdollisesti jotain, joka kattais vieläpä dubstepin, teknon, witch housen, future garagen ynnä muun sellasen kuuntelijat?


Kohtuullisen lepposalla linjalla meni nämä musiikkivalinnat. Ehkä paranen perjantaiksi ja heitän vastapainoksi jonkun Onnela-pläjäyksen. Eiku...

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Burn Studios

Terveisiä Tukholmasta! Tänään on se päivä, kun näen viimein Justicen intiimeissä klubiolosuhteissa festareiden sijasta. O'ou! Ennen kuin maltan nauttia Tukholman keväisestä säästä (+7 wtf?) on pakko jakaa jotain, joka sopii mainiosti myös illan elektrojytkyyn.

Kaikista uusista nettimahdollisuuksista innostuvana mimminä mun on pitänyt jo jonkin aikaa kertoa uudesta tsekkaamisen arvoisesta nettisivusta, jonka Burn Studios on viskannut bittiavaruuteen. Se haastaa useat musiikinlevityssivustot uudenlaisilla ominaisuuksillaan, joihin voidaan peruspilvipalvelun lisäksi listata dj-työkalu, joka mahdollistaa palvelussa olevien biisien miksaamisen kivasti omassa selaimessa. Burn Studios tarjoaa siis välineet oman musiikin levittämiseen, muiden biisien kuunteluun, dj:ksi ryhtymiseen, remixaamiseen ja musiikin tekemiseen. Lisäksi sivuilta löytyy aiheeseen liittyviä skaboja, joissa pärjäämällä voi saada laadukkaita palkintoja.

Sivuilta löytyy ennennäkemätön musantekotyökalu, josta saisin varmasti huomattavasti enemmän irti jos ymmärtäisin studiovarustelusta yhtään mitään. Silti näinkin taitamattomalle musantekijälle työkalu tuo yhteisten leikkituokioiden kautta hymyn kasvoille ja ymmärrystä musiikin tekemiseen.

Silti Burn Studiosin tärkeimmät ominaisuudet löytyvät samoilta osa-alueilta, missä Soundcloudkin on vahva. Sosiaalinen musiikkimedia yhdistettynä musapilvipalveluun ovat ainakin kuuntelijan näkökulmasta tärkeimmässä roolissa, ja muu on extraa, joskin erittäin tervetullutta, tuoretta ja kehityskelpoista sellaista.

Vicen nettitv:stä kannattaa myös tsekkailla aiheeseen löyhästi liittyviä lyhyitä webisodeja ja haastatteluja tuottajilta ja artisteilta.



Pitäkäähän peukkuja iltaa varten. Vatsanpohjan kutina enteilee hyvää.