perjantai 30. elokuuta 2013

Pidä varas: Rosvot.fi


Rosvot on rakennettu vastapainoksi rokkipoliisien pönötykselle ja intohimosta musiikkiin – siitä innostumiseen ja sen jakamiseen.  Rosvot haluavat luoda laittoman hyvää sisältöä, joka tuo tekijät, lukijat ja bloggaajat samalle tasolle.  -Rosvot.fi
 
Nyt kävi niin, että meitä pyydettiin mukaan musabloggareiden omaan blogiportaaliin, Rosvoihin. Tästä tilaisuudesta ei voinut kieltäytyä, sillä sivusto kerää saman osoitteen alle sellaisia suomalaisia konkarimusabloggareita, että on kunnia olla mukana.

Tämä tarkoittaa sitä että All Ears ei enää päivity tässä osoitteessa. Vanhat tekstit pysyvät kuitenkin täällä kaikkien luettavissa.


Mitä enää odotat, LÄHDE TUTUSTUMAAN SAALIISEEN: ROSVOT.FI


torstai 8. elokuuta 2013

Flow '13: Lisää pakkotsekkauksia

Jatketaanpa siitä mihin vimeksi jäätiin… eli Flow'sta! Ranneke löytyy jo kädestä, eikä vuoden ihanimman Helsinki-viikonlopun ja mun välissä ole enää kuin yksi työpäivä. Aikataulusta on tulossa ilmeisen kiireinen, mut ei haittaa, sillä sen verran kovatasoiselta festari taas vaikuttaa. Viikonlopun ohjelmani komeilee tässä alla, olkaa hyvä! Kuten kuvasta voi nähdä, en ole aivan täysin pystynyt vielä tekemään valintoja, ja luultavasti päädynkin juoksentelemaan Suvilahdessa sinne sun tänne, kun taas lauantaina ei haittaisi vaikka pysyisin Black Tentissä koko päivän.

Miran Flow-ohjelma, josta puuttuu vielä jokunen tsekattava
Lisäksi on käytävä pyörähtämässä Boiler Room -seteissä, kuuntelemassa puheohjelmaa (koska viime vuoden Nuorgamin Maki Kolehmainen -livehaastis oli parasta koskaan), leffatallissa ja kaikkialla muuallakin, kun sopivia tyhjiä hetkiä tulee. (Sellaisia aukkojahan mulla on aikatauluissa lukuisia niin kuin näkyy...) Vaikka teenkin jokaiselle festarille aina minuuttiaikataulun, ne toteutuvat hyvin harvoin. Kultakalan keskittymiskyvyllä varustettuna keikan pitää olla todella vakuuttava ja odotettu, että jaksan heilua mukana alusta viimeiseen minuuttiin. Toisaalta myös rakastan juoksennella lavalta toiselle "vähän tsekkailemassa", ja toisaalta taas nautin hyvin paljon siitä, kun voi istua alas juttelemaan vanhan ystävän kanssa, johon juuri törmäsi ihmisvilinässä. Välillä näen festareilla kaksi keikkaa (Puntala), välillä 64 (Roskilde), mutta en lopulta ota stressiä mistään, vaan menen fiiliksen mukaan. Ja se onkin ainoa oikea tapa festaroida.

Koska en odota kenenkään printtaavan meikäläisen aikatauluja ja juoksevan juuri niillä keikoilla, haluaisin nostaa vielä muutaman pakkotsekkauksen esiin – aiemmin blogattujen Mykki Blancon, Disclosuren, Moderatin ja Parquet Courtsin kaveriksi.

Lieminen (LA 10.8.2013 19:30 Heineken O.S.S) (Facebook)
Työpaikallani on kohistu poikkeuksellisen paljon tämän artistin kohdalla, koska sieltä löytyy esimiestason sukulaisuussuhteita Liemiseen. Niinpä mulle soitettiin miltei ensimmäisenä työpäivänäni miehen musiikkia, ja sittemmin päädyin fiilistelemään kotona miehen rautalankahenkistä Aamuun asti -suomipoppiskappaletta YouTubesta repeatilla. Oli toki tarkoituksena linkata se tähän alle, mutta video on muuttunut viime yön aikana yksityiseksi. Damn it! Mut eipä hätää, eilen juhlittiin Liemisen videon julkkareita We Got Beeffissä, ja uunituore video upattiin tänään kaiken kansan nähtäväksi. Jumalaisen mahtava musavideo tarjonnee ennakkovaroituksen Flow'n mainostamasta "kuuden miehen live-superkokoonpanosta". HITTIKAMAA!


Goat (SU 11.8.2013 22:30 Black Tent) (Blogi)
Ehkäpä Ruotsin paras bändi tällä hetkellä, jonka keikoista olen kuullut sellaisia vaatimattomia lausahduksia kuin "vuoden paras keikka" tai "Roskilden paras meininki". Nyt on aika paikata kaikki edelliset missaukset ja käydä vähän transsitanssimassa kosmisen groovailun tahtiin. Kuulopuheiden mukaan tältä proge-keikalta voi odottaa värikkyyttä ja runsasta energiaa. Meininkiä voi haistella etukäteen katsomalla heinäkuisen Roskilden keikan kokonaan täältä.

Kraftwerk 3D (SU 11.8.2013 21:30 Päälava) (www)
Ongelma: Tiedostat Kraftwerkin pioneeriuden, mutta et juurikaan kuuntele bändiä kotona. 3D-show kiinnostaa, mutta luulet ettet jaksa katsoa esitystä paria tuntia.
Ilmainen vinkki: Tiedän tunteen, sillä samat ajatukset pyörivät päässäni aiemmin tänä kesänä. Sitten todistin samaisen show'n Roskilden päätöspäivänä, ja jaksoin vallan mainiosti seurata sen alusta loppuun asti, vaikka rankka viikko painoikin jo päälle. Kraftwerk sopi täydellisesti tähän sunnuntai-illan fiilikseen. 3D-kikkailut olivat minimalistisia eli mitään Hollywood-ulottuvuuksia ei parane odottaa. Visuaalit olivat kuitenkin tyylikkäät. Valitse päälavan edustalla paikkasi niin, että näet mainiosti Kraftwerkin takana olevan screenin. Lähempänä 3D-visut ovat näyttävämmät kuin kaukaa. Ainakaan Roskildessa lavan sivussa olevat screenit eivät toistaneet 3D:nä, joten pidä huoli ettei näkemisesi ole vain niiden varassa.
Ratkaisu: Mene katsomaan. Edes vähän.

Pidä huoli siitä, että olet sonnustautunut tällaisiin Kraftwerkin keikalla.

Vähäiset äänet (PE 9.8.2013 19:45 Heineken O.S.S)
No niin, Karri Koira ja Ruudolf on nähty tässä viimeisen vuoden aikana niin monta kertaa ettei enää pysy laskuissa. Kaksikko esiintyy myös Flow-lauantaina, mutta perjantailta voi odottaa sitä kulttibändin (Ruudolf, Karri Koira, Tono Slono ja Henry Lee) taattua kamaa, mitä fiilisteltiin jo joskus helkkarin monta vuotta sitten. Vielä kerran, ehkä viimeisen kerran, Vähäiset äänet! Big up! Varaudu tungokseen.


Angel Haze (SU 11.8.2013 16:30 Black Tent) (Soundcloud)
Päässäni meni muutamat kesän festari-lineupit sekaisin, ja luulin itseasiassa heinäkuun puoliväliin asti että Angel Haze on kuulunut alusta asti Flow'n ohjelmistoon. Siispä kiljahdin ilosta, kun sanavalmis räppinaikkonen kiinnitettiin toissapäivänä uutuutena peruutusten tilalle. Girl power! Vaikkei tässä puolia tarvitsisi valita, niin silmissäni (ja korvissani) Angel Haze pieksi alkuvuoden (täysin turhan) Twitter-riidan synnyttämissä dissausbiiseissä Azealia Banksin iisisti. Joka tapauksessa, erittäin kova viime hetken kiinnitys Public Enemyn tapaan. Sitä en tässä erikseen suosittele, koska oletan, että kaikki menee sinne muutenkin. Ainakin parempi olisi.

Angel Hazen tuoreehko Kanye West -versiointi New Slavesista:


Boiler Room -kemut (LA 10.8.2013 20:00-23:00 Nokia Garage) (www)
Lauantai, Nokia Garage ja legendaariset Boiler Room -kemut ensimmäistä kertaa Suomessa – livenä Flow'sta. Esiintymässä kotimaiset Femme en Fourrure ja Teeth sekä Space Dimension Controller (UK) ja Tim Sweeney (US).

Se olis sit over and out tältä kertaa. Palataan asiaan ehkä alkuviikosta, koska luulen että keskityn viikonlopun sataprosenttisesti Flow-fiilinkeihin ja kokoan ajatukset sitten vasta arjen saavuttua. Nähdään siis Suvilahdessa ja jos ei nähdä niin hauskaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti!

PS. Jos joku lukija nyt kokee, että mun aikatauluista puuttuu jotain erittäin oleellista ja tärkeää, niin saa vinkata ettei tarvii sit olla jälkiviisaana liikenteessä!

torstai 1. elokuuta 2013

Flow '13: Parquet Courts


Yksi tämän vuoden Flow'n eniten odottamistani artisteista on Texasista New Yorkin Brooklyniin asettautunut Parquet Courts. Yhtyeen taustalta löytyy vuonna 2011 omakustannekasettijulkaisu American Specialties, josta Play Pinball! Records julkaisi vinyylipainoksen. Tätä seurasi vuonna 2012 laulaja-kitaristi Andrew Savagen omalla Dull Tools -merkillä julkaistu Light Up Gold, josta What's Yr Rupture pani pihalle laajemman levittelyn version tämän vuoden alussa. Itse olen päässyt kuulemaan tähän mennessä vain jälkimmäistä levyä, mutta se on jo aivan tarpeeksi kova setti raahatakseen minut takuuvarmasti bändin keikalle parin viikon päästä!



Avausraita Master Of My Craft polkaisee levyn itsevarmasti käyntiin mahtavan ironisella luu kurkkuun -henkisellä kuvauksella bändin state of mindista:

I got a gold medal record time, gold record, diamond mine,
name in print, tongue, tshirts, and minds.
thread count - high
commissions - high
hourly rates - high
a minute of your time? forget about it.

Jokainen Light Up Goldin kappale tuntuu olevan täysin luonnollisessa jatkumossa edellisen kanssa. Borrowed Time jatkaa thurstonmooremaista melodiatajuista riffittelymonotoniaa, mutta lyhyt Donuts Only viimeistään räjäyttää pankin, ja voimakkaan Pixies-henkinen kitaran ja huudon yhteispuhelu nostaa levyn intensiteetin uudelle tasolle. Yr No Stoner ja N Dakota voisivat yhtä hyvin olla Stephen Malkmusin käsialaa, kuitenkaan liiaksi Pavementia matkimatta. Careers in Combat, Light Up Gold, No Ideas... Näitä kaikkia biisejä voisi yhtä hyvin kehua! Levyn kohokohdaksi noussee kuitenkin mieletön junnaava sauhuttelu-eepos Stoned and Starving, joka on humoristisuudessaan ja kitarajumittelussaan mainio kappale.

Stoned and starving?
Parquet Courts on itse kuvaillut musiikkiaan americana punkiksi. Kovin rankkaa tai raskasta heidän musiikkinsa ei kuitenkaan ole, ja itse löytäisin yhtyeen hengenheimolaisia varsinkin 90-luvun slacker-muusikoista ja noisessa marinoiduista post-punkkareista. On aivan selvää, että koko Light Up Goldin läpi soi Sonic YouthinPixiesinThe Feeliesin ja Pavementin kaltaiset vaikutteet, mutta se ei häiritse. Hauska huomio on mielestäni, että monta kertaa Parquet Courtsista tulee mieleen Thurston Mooren ja Lee Ranaldon soolotuotantojen tyylittely ja soundi, kuitenkin tietyllä poikamaisemmalla viballa.

2000- ja 2010-lukujen bändien vertailu ja niputtaminen 80-90-lukujen esikuviin on usein masentavaa puuhaa, sillä tuntuu, että kaikki hyvät jutut vain kaivetaan levyhyllyjen uumenista uudestaan käyttöön ilman todellista kekseliäisyyttä. Monet voisivat varmasti sanoa samaa Parquet Courtsista, mutta itse kiistän tämän näkökulman. Aika ajoin ilmoille putkahtaa tutun kuuloista musiikkia, jossa on kuitenkin jotain eri lailla, jolloin musiikki kutkuttaa, innostaa ja värisyttää.

Light Up Gold pursuaa loistavia riffejä, yksinkertaisia melodioita, hyviä lyriikoita ja intensiivisiä laulusuorituksia. Tällä levyllä yksinkertaisesti mikään ei tunnu väkisin väännetyltä tai teennäiseltä, vaan laiskahtava mutta suora ja terävä message tekee temppunsa niin suurella tarkkuudella, että levystä ei voi olla kuin huumaantumatta.

Suosittelenkin kaikkia vähääkään kiinnostuneita katsomaan tämän polkupyöräkaupassa kuvatun KEXP-livekeikan. Jos Parquet Courts on Flow'ssa lähellekään tämän tason livebändi kannattaa paikalle takuuvarmasti eksyä.



Parquet Courts esiintyy Helsingin Flow Festivalilla ensi viikon lauantaina 10.8.2013 klo 20:45 Black Tentissa.

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Flow '13: Moderat

Modeselektor + Apparat = Moderat. (Kuva: Olaf Heine)
Tämä on kahdeksas kerta, kun kirjoitan Moderatista All Earsiin, mutta erinomaisuuksista sietääkin huudella. Tällä kertaa aiheeseen kirvoittaa bändin uusi albumi sekä ensi viikon Flow Festival -keikka.

Moderat on siis saksalaisten IDM-velhojen Modeselektorin ja Apparatin projekti, joka yhdistää molempien konkareiden parhaat puolet virheettömän täydellisesti. Gernot Bronsertin ja Sebastian Szaryn Modeselektor on pioneeritason mestari bassorikkaassa ja nyrjähtelevässä klubimusiikissa, kun taas Sascha Ring eli Apparat on taituri fiilispitoisemmassa post-rockahtavassa kokeellisessa pop-ambientissa. Poppoo teki 2000-luvun alkupuolella yhdessä Auf Kosten der Gesundheit EP:n, jonka jälkeen projekti laitettiin jäihin. Kuuden vuoden jälkeen kolmikko kohtasi jälleen, ja Moderatin debyyttialbumi näki päivänvalon 2009.

Tuosta albumista kehittyi minulle pakkomielle, ja Moderat yhdessä tuntui paremmalta kuin Modeselektorin ja Apparatin kaikki omat tuotokset yhteenlaskettuna. Yhtyeen kappale Rusty Nails oli minulle kiistatta vuoden 2009 tärkein kappale. Bändi kipusi vähitellen kaikkien aikojen lempibändieni joukkoon. Matkustin katsomaan bändiä kahdesti Saksaan, kerran Tanskaan ja kerran Serbiaan. Näihin aikoihin Moderat keräsi mainetta ja kunniaa yhteistyölleen myös Radioheadin lämppärinä. Kun kiertueiden jälkeen Modeselektor ja Apparat jatkoivat taas omillaan, en uskaltanut edes toivoa toista levyä ilmestyväksi pidemmälläkään aikataululla. Niin kävikin, että tulevan toisen albumin ensimmäinen single Bad Kingdom oli jo pihalla, kun havahduin uutiseen II -albumista.

Ikuinen suosikki Rusty Nails:


Moderat - Bad Kingdom


Nyt II:n julkaisuun on enää muutama hassu päivä (TÄLLÄ VIIKOLLA), ja levystä löytyy versio jo Spotifystakin. (Spodariversiossa on 9/11 biiseistä.) II on taattua Moderattia eli levy, jota kuunnellessa tekisi mieli fiilistellä kaikkia biisejä samaan aikaan, koska ei osaa päättää, minkä kappaleen haluaisi kuulla eniten. Ensimmäinen sinkku Bad Kingdom on oiva jatko Rusty Nailsin hengessä, enkä yhtään ihmettele, jos se dominoisi tämän vuoden lempikappaleissani. Apparatin päätähuimaavat vokaalisuoritukset (this is not what you wanted / not what you had in mind!!!!!) pistävät jokaisella kuuntelukerralla kiemurtelemaan kylmien väreiden saattelemana. Tämä reaktio ei tosin rajoitu hittibiiseihin vaan Moderatin materiaali on jälleen ihan yleisesti sillä sielukkuuden tasolla, että biisien upeutta on fiilisteltävä silmät kiinni ja antaumuksella –  oli bändi sitten livenä lavalla edessäni tai ei.

Vaikka minimalistiset elektroniset artistit eivät yleensä keikoillaan räjäytä tajuntaa visuaalisella ilotulituksella, Moderatin kohdalla musiikin voima on vahva. Erityiskehaisu Flow Festivalille esiintymisslotin valinnasta, sillä Nokia Blue Tent on luultavasti soundillisesti vahvin lava yhtyeelle, ja perjantai-illan viimeinen (?) esiintymispaikka puolenyön aikaan palvelee Moderatin musiikkia erinomaisesti. Ainakin oma skenaarioni illan päättymisestä on se, että olen puolenyön aikaan enemmän kuin valmis jumittamaan lempimusiikkini parissa. Vieräytän väsymystiloissani ehkä kyyneleen jos toisenkin, sillä heräsin aamulla kuudelta töihin ja sieltä juoksin suoraan Suvilahteen, missä en ole juuri ehtinyt hengähtääkään, koska perjantaihin on mahtunut jo niin monta upeaa keikkaa. Moderat on jälleen yksi maailman kauneimmista asioista, joten aamuyöllä nukahdan sänkyyni hymy huulillani. Eli suuri kiitos vaan Flow Festival tästä jo etukäteen!

Moderat esiintyy Helsingin Flow Festivalilla ensi viikon perjantaina (9.8.2013). (00:00, Nokia Blue Tent)

Let in the Light on toinen suosikkini tulevalta levyltä:


Facebook: https://www.facebook.com/moderat.band
Spotify: Moderat
Twitter: https://twitter.com/ModeratOfficial
www: http://moderat.fm/

Aivan lopuksi on myös pakko kehaista yhtyeen Bad Kingdom -videollakin nähtyä visuaalista ilmettä! Ekan ja tokan levyn kannet näyttävät seuraavilta! Whoaaaa:


Ps. Flow Festival tiedotti tänään ensimmäistä kertaa Suomeen tulevan Boiler Roomin ohjelmasta!! Cooli-o!!!

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Flow '13: Disclosure

Tässä on Disclosure.
Eilen kirjotiin Mykki Blancosta, jonka keikkaa odotan Flow'ssa aivan järjettömästi. Yksi syy odotukseen on se, etten kyennyt katsomaan Roskilden keikkaa kokonaan, koska täsmälleen samaan aikaan viereisellä lavalla esiintyi toinen yhtä kova kova nimi eli Disclosure. Luonnollisesti myös Disclosure tulee ensi viikolla Flow'hun, ja onneksemme Suomessa ollaan oltu vähän viisaampia aikataulujen laatimisessa, sillä Helsingissä on mahdollista nähdä molemmat keikat kokonaan – jos siis on useamman päivän festarilippu.


Viime vuonna elektronisen musiikin piireissä kohistiin kahdesta nuoresta tuottajaveljeksestä, jotka miksasivat ensimmäisen singlensä autossa. Kaksikko oli Disclosure, ja automiksailut olivat tapahtuneet joitain vuosia aiemmin sillä, ensimmäinen virallinen julkaisu (Offline Dexterity 7") tuli ulos jo 2010 Moshi Moshilta. Tuolloin kundit olivat vasta 16 ja 18 vuoden ikäisiä. Vuonna 2013 Disclosure on lyönyt läpi kaikissa muissakin piireissä. Kesän alussa julkaistu Settle-debyyttialbumi ylsi jopa Britannian albumilistan ykköseksi, ja yhtyeen lukuisat hitit ovat raikaneet taukoamatta niin vaatekaupoissa kuin klubeillakin. Brittilässä keväällä matkaillessa tuntui, ettei Disclosurea päässyt karkuun edes ruokakauppoihin.

Nostetta siis on.

Nyt seuraa paljastus: vaikka fiilistelin viime syksynä paljonkin The Face EP:tä, tämän vuoden megahitin White Noisen putkahtaessa talvella musablogosfääriin tuntui se vähän… pliisuilta. Lopullisen punaisen langan siihen ja muihin nettihitteihin löysin vasta Settleä kuunnellessani, jolle ne istuivat täydellisesti. Noista kädenlämpöisistä tuntemuksista ollaan tultu kauas, ja vaikka hitit onkin kuultu useasti, ne tuntuvat kestäviltä. Settle ei valitettavasti ole kuitenkaan kokonaisuutena tyydyttänyt aivan toivotulla tavalla. 14 (intro+13) biisin järkäleeltä olisi voinut helposti karsia muutaman kappaleen pois, ja käteen olisi jäänyt kultakimpale. (Spotifystakin löytyvällä deluxe-versiolla on 18 biisiä.) Lukuisista kuunteluista huolimatta painan edelleen skip-nappia esimerkiksi Stimulationin kohdalla, mikä saa kuuntelukokemuksen tuntumaan rikkonaiselta.

Vaan eipä sillä, voin silti luvata Disclosuren löytyvän henkilökohtaisilta vuoden lopun listoiltani, ja lähdin vähän muutenkin harhailemaan aiheesta, koska en tullut tänne kertomaan kaksikon ainoasta virhearvioinnista vaan ylistämään taas keikkakokemusta Tanskanmaalla. Nimittäin: Roskilde + lämmin kesäilta klo 22:00 + näkökentän täysin peittänyt savukonesavu + hyvä ja bassorikas äänentoisto + rutosti tanssivaa yleisöä + pidennetty ja äärimmäisen tiukka festarisetti = kaikki hype-noste-ennakko-odotukset lunastettu. Toivotaan, että ensi viikon sunnuntai-illassa saavutetaan sama hurmos!

Disclosure esiintyy ensi viikon sunnuntaina (11.8.) Helsingin Flow Festivalilla. (Black Tent, 20:00)

Loppuun vielä parit Disclosure-liitännäiset suosikit:

When A Fire Starts to Burn:


Boiling (feat. Sinead Harnett)


White Noise (feat. AlunaGeorge)


You & Me (Flume Remix)


Facebook: https://www.facebook.com/disclosureuk
Instagram: http://instagram.com/disclosuremusic
Soundcloud: https://soundcloud.com/disclosuremusic
Spotify: Disclosure
Twitter: https://twitter.com/disclosure
www: http://disclosureofficial.com/
YouTube: http://www.youtube.com/user/OfficialDisclosure

PS. Äääh en voinut olla pelleilemättä hyvällä naamabrändäyksellä, joten saanen esitellä: 1) meikä 2) Tomahawk goes Disclosure:



maanantai 29. heinäkuuta 2013

Flow '13: Mykki Blanco

Mykki Blanco, The Cosmic Angel. (Kuva: TimothySaccenti)
Viime tammikuussa ärräpäät lentelivät suustani, kun jouduin myymään Disco Dislocated -lippuni viime hetkellä äkillisen sairastumisen vuoksi. Tuolloin James Blaken keikalle oli halukkaita, ja sain Facebookkiin jättämäni myynti-ilmoituksen perusteella kolmessa minuutissa seitsemän yhteydenottoa. Itse olin ostanut lipun lähinnä lämppäri Mykki Blancon takia, ja saatoin vain toivoa, että lipun uusi omistaja meni kekkereihin hyvissä ajoin ennen Blakea. Keikka siis jäi harmillisesti väliin, mutta surra ei tarvinnut kuin neljä päivää, sillä seuraavalla viikolla Flow Festival julkaisi ensimmäiset esiintyjänsä – joukossa Mykki Blanco.

Mykki Blanco on poikkeuksellinen brooklyniläinen rap-artisti. Hän rikkoo rajoja oikeasti, sillä maskuliiniseen hiphop-maailmaan uskaltautuneihin queer-räppäreihin törmää harvoin. Miss Mykki Blanco onkin niittänyt mainetta erityisesti provokatiivisilla sukupuolirooleja ravistelevilla esityksillään, joita ovat värittäneet esimerkiksi peruukit ja kimallus yhdistettynä punk-asenteeseen.

Flow Festivalin sivuilla oleva kahden virkkeen esittelyteksti namedroppailee vähän tarpeettomastikin Blancon esikuviksi GG Allinin, Marilyn Mansonin, Beyoncén ja Lady Gagan, sillä Mykki Blanco on paljon enemmän kuin rämäpäinen dragpunkkariräppäri. Provo/promo on kuitenkin toiminut, ja Blanco on herättänyt paljon keskustelua niin netissä kuin muuallakin. YouTube-kommentoijat parjaavat artistin seksuaalisuudesta, ja kuulinpa Roskildessa pettyneitä kommentteja siitä, kuinka Mykki Blanco ei ollutkaan harmillisesti "panostanut esiintymisasuunsa". Ristiinpukeutumisesta vihjasi ainoastaan tasselit.

Mykki Blanco Roskildessa kännykkäkamerani läpi. Lupaan ottaa paremman kuvan Flow'ssa :--DD


Vaikka provolla toki voi mennä pitkälle, se ei ole lähellekään Mykki Blancon suurin saavutus. Mykki meni "pelkästään" erinomaisten kappaleidensa ja intensiivisen läsnäolonsa ansiosta tänä vuonna näkemieni keikkojen kärkeen, kun viimein pääsin todistamaan artistin keikkaa Roskildessa tämän kuun alussa. Kukaan tuskin nousee vastarintaan, jos väitän tässä, että musiikki lienee lopulta tärkeämpää kuin rekvisiitat, pornahtavat tanssiliikkeet, anarkismi tai "erikoinen persoonallisuus". Tuplaajana (ja jonkin sortin lämmittelijänä) toimineen Psycho Egyptianin sekä DJ Larry B:n kanssa synkän vangitsevaa energiaa lavalta uhkunut Mykki loksautti suun auki lahjakkaalla sanailullaan ja päällekäyvällä rap-asenteellaan, vaikka viettelvät tanssikuviot ja naisellisuutta korostaneet välispiikit olivatkin osa esitystä. Mykin esityksiin toki liittyy läheisesti queer-henki, mutta sen ylikorostaminen on tarpeetonta. Minä näin lavalla ensisijaisesti asennetta puhkuneen itsevarman artistin, jota ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä muut ajattelevat hänestä.

Vaikka meikäläisen ei lopulta tarvinnutkaan odotella elokuuhun asti artistin näkemistä, on hänet pakko tsekata Flow'ssa uudestaan, sillä monet nimekkäämmät esiintyjät jäivät auttamattomasti hänen varjoonsa Pohjoismaiden suurimmilla festareilla. Mykki Blanco esiintyy ensi viikon perjantaina (9.8.2013) Helsingin Flow Festivalilla. (Black Tent, 22:30)

Jos vielä jäi epäilyksiä, hehkuttamani Roskilden keikan voi katsoa kokonaisuudessaan täältä . (Mykki nousee lavalle noin kymmenen minuutin kohdalla.)

Tämä biisi osoittanee ilman videotakin, että kyseessä on kova artisti. Musavideot löydät Mykki Blancon YouTube-kanavalta.


Facebook: https://www.facebook.com/MykkiBlanco
Soundcloud: https://soundcloud.com/mykkiblanco
Spotify: Mykki Blanco
Twitter: https://twitter.com/mykkiblanco

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Lomailu loppui NYT

Nyt päättyy blogin kesäloma! Tässä on tänä kesänä reissattu vähän ympäriinsä, mikä oli varmasti ihan ansaittua kovan All Ears Magazine -urakan jälkeen. Musalehtenihän muuten poiki ihan kokopäivämassitöitäkin, ja kesäloma päättyy siis ihan oikeastikin ensi viikolla, joten hyvin kävi! Kaiken musareissailun jälkeen kirjoitusaiheita löytyy vähän liikaakin, enkä oikein tiedä mistä aloittaa, joten tehdäänpä paluu yleisellä höpötyspostauksella.

Festareita kiertelin niin Englannissa (The Great Escape), Tanskassa (Roskilde Festival) kuin Suomessakin (Ilosaarirock), ja taisinpa rikkoa oman festarikeikkaennätyksenkin. Olin ympyröinyt etukäteen Roskilden ohjelmastani 63 bändiä, mutta en uskonut villeimmissäkään unelmissani näkeväni lähellekään tätä määrää bändejä. Haaveet eivät aivan täyttyneet, mutta kauas ei jääty, sillä kävin tsekkaamassa 62 bändiä. Näin kuitenkin yhden bändin kahdesti, eli 63 keikkaa yksille festareille! WIN!

Englannista löytyi paljon uusia tuoreita bändejä, joista osa on jo alkanut breikata valtavirtaradiokanavillakin. Ilosaarirockin otin vähän turhankin iisisti, ja keskityin lähinnä ystävien kanssa hengailuun, mutta etenkin Sigur Rós oli jälleen upea. Ensi kuussa on vielä toivottavasti edessä Flow Festival, missä on muutamia törkeän hyviä nimiä mestoilla. Ikuinen suosikkini Moderat kuuluu ehdottomasti tsekkauslistalle. Roskildessa prikulleen samaan aikaan esiintyneet Mykki Blanco ja Disclosure on myös nähtävä uudelleen. Etenkin Mykki Blanco valloitti sydämeni Tanskassa yksinkertaisen vahvalla keikallaan, tasseleidenpyöritystaidoillaan ja hymyilyttävillä välispiikeillään. "I'm the most beautiful girl at this festival." Kyllä.

Roskildesta ja TGE:stä on pakko kirjoitella vielä paljonkin lisää, sillä sellaisia huippuhetkiä ne tarjoilivat. Ennakkona voitaneen heittää maistiainen tanskalaiselta rokkibändiltä Go Go Berliniltä, joka valloitti sydämeni energisellä show-meiningillään sekä tarttuvilla ja tanssittavilla perusrokkibiiseillään. En yhtään ihmettelisi, jos porukasta kuoriutuisi seuraava Kings of Leon.



Tänään me vallataan Mikon kanssa Pitkä Kuuma Kesä -klubin dj-koppi Mbarin terassilla Helsingissä. Meitä ennen kuullaan live-musiikkia ihanilta Tiiu Helinältä ja Julius Karlssonilta. Ilmaista huvia, joten tulkaahan mestoille!

tiistai 14. toukokuuta 2013

Voita paita ja sisäänpääsy Stereotype clubille (XXYYXX, Slow Magic, Giraffage, Mister Lies, Beat Culture, Niva)

Moikkamoi ja pahoittelut blogihiljaisuudesta! Facebook-sivullamme jo paljastettiinkin syy siihen: reilu viikko sitten valmistunut All Ears Magazine -musiikkilehti. Näillä näkymin kymmenen kappaleen painoksesta ei ole tulossa uusintaerää, mutta muutama kappale on vielä vailla omistajaa, joten lupaan että täällä arvotaan ainakin yksi kappale! Sitä ennen kuitenkin on tiedossa toisenlaista skabaa liittyen tapahtumaan, josta olen tosi innoissani. Kyttäilin kiertuetta jo alkuvuodesta, ja Stereotype tekee aivan älyttömän kulttuuriteon tuodessaan nää kuusi artistia Suomeen. Tietenkin just sillon kun oon itse Briteissä. Kaksi onnekasta lukijaa kuitenkin voittaa itselleen lipun keikoille sekä artistien myynnissä olevista paidoista vapaasti valittavan t-paidan! Tsekkaa osallistumisohjeet postauksen lopusta!



Stereotype-ilta on osa Set It Off -kiertuetta ja se järjestetään Helsingin Adamsissa keskiviikkona 22.5.2013. Täyteen pakattu ohjelma muistuttaa enemmin minifestivaalia kuin tavallista klubi-iltamaa, ja sanonpa vaan, että 14 euron lippuhinta tästä kattauksesta on halpa! Vaikka kaikkien artistien promokuvat näyttävätkin hipstereiden tusinatumblauksilta, musiikki puhuu puolestaan. Tapahtuman kuusi karismaattista nuorta yhdistelevät sykkiviä, elektronisia rytmejä sympaattisiin pop-melodioihin. Kaikkia esiintyjistä on ylistetty varauksetta maailman seuratuimmilla musiikkisivustoilla sekä blogeissa, ja heille on povattu pian tapahtuvaa kansainvälistä läpimurtoa. Yhtyeiden yhteiskiertue viekin heidät Helsingin lisäksi toukokuun aikana yli kahdellekymmenelle huippuklubille Euroopan suurimmissa kaupungeissa.

Facebookhttp://www.facebook.com/events/586479751362811/
Tikettihttp://www.tiketti.fi/A-Stereotype-Club-Adams-Helsinki-lippuja/20151

XXYYXX (USA)

Tapahtuman pääesiintyjä on James Blakeen ja The Weekndiin verrattu, vasta 17-vuotias floridalainen superlahjakkuus XXYYXX, jonka About You oli ehkä yksi viime vuoden parhaita biisejä. Eikä vain mun mielestä, sillä biisiin videoa on katsottu YouTubesta ihan just yhdeksän miljoonaa kertaa. Viime syksynä, ensimmäisella euroopankiertueellaan hän myi loppuun yli 30 esiintymispaikkaa. Itse rakentamiaan syntetisaattoreita musiikin tekemiseen käyttävä XXYYXX on hiljattain myös remiksannut mm. Usheria.



Facebook
 / Bandcamp / SoundCloud

SLOW MAGIC (USA)
Slow Magic
Tribaalinaamioon esiintymisissään pukeutuvan Slow Magicin oikea nimi ei ole tiedossa, ja hän haluaa välttää myös tuotantonsa lokerointia, määritellen sen ainoastaan "mielikuvitusystäväsi tekemäksi musiikiksi". Tunnelmalliset kappaleet kuljettavat yleisön paikasta toiseen, aurinkoisille rannoille, ulkoavaruuteen, tai suoraan tanssilattialle.

Tsiigaa alta myös musavideo Feel Flows -biisiin! Se palkittiin viime kuun lopulla London Independent filmifestareilla parhaana kotimaisena (elikkäs siis brittiläisenä) musiikkivideona, ja oli myös ehdolla parhaaksi lyhäriksi.


Feel Flows from Sudden Black on Vimeo.

Facebook /Bandcamp / SoundCloud

GIRAFFAGE (USA)  
Giraffage
Viime vuonna XXYYXX:n lämmittelijänä Eurooppaa kiertänyt Giraffage, eli 23-vuotias Charlie Yin, yhdistelee elektronista R&B:tä ja dream poppia kokeelliseen electronicaan, luoden kappaleita, joissa tarttuvat rytmit kohtaavat rikkaita äänimaailmoja. Hän on tuotannollaan hurmannut maailman tärkeimmät musiikkiblogit Pitchforkista XLR8R:iin sekä The Faderista Gorilla vs Beariin. Lisäksi mm. Roskildessa viime kesänä esiintynyt Giraffage pisti viime viikolla uusiksi ehkä kaikkien aikojen lempibiisini: Stardustin Music Sounds Better With Youn!!!



Facebook / 
Bandcamp
 / SoundCloud

NIVA (SWE)

Niva
Niva-nimen takaa löytyy Tukholman dream pop -mestari Christian Niva, joka on menestynyt myös tuottajana, laulajana ja dj:nä. Hän aloitti uransa julkaisemalla kaksi EP:tä Quietboy-nimellä, ja siirtyi näiden jälkeen käyttämään omaa nimeään. Feverish Dreams -debyyttijulkaisua ovat ylistäneet muun muassa The Guardian ja Pitchfork, ja hän remixasi menestyksekkäästi myös Blackbird Blackbirdia, joka muuten on mukana myös useilla kiertueen keikoilla. Valitettavasti ei kuitenkaan Suomessa.



Facebook / Bandcamp / SoundCloud


BEAT CULTURE (USA)
18-vuotiaana jo kolme albumia julkaissut, kokeelliseksi popiksi musiikkinsa luokittelevan yhdysvaltalais-korealaisen Beat Culturen musiikissa voi kuulla vaikutteita Animal Collectivesta ja Burialista. Hän luo kappaleita, joissa tunnelmalliset rytmit kohtaavat tarttuvia, vahvasti käsiteltyjä vokaalikoukkuja. Viime aikoina hän on kiertänyt aktiivisesti esiintymässä eri puolilla Yhdysvaltoja, ja toiminut muun muassa Grimesin lämmittelijänä.



Facebook / Bandcamp / SoundCloud


MISTER LIES (USA)    

Chicagolaisen Nick Zancan eli Mister Liesin musiikkia on yritetty lokeroida mm. chilloutiksi, loungeksi tai downtempoksi. Häntä on verrattu mm. Boards of Canadaan ja ylistetty XLR8R-, Brooklyn Vegan- ja Consequence of Sound- ja Pitchfork- blogeissa.



Facebook / Bandcamp / SoundCloud

Pääsylippu + t-paita -comboa tavoitellessa sun tarvii ainoastaan kertoa meille, mikä näistä Set It Off -kiertueen esiintyjistä kiinnostelee eniten. Lyhyt perustelu olisi kiva, mutta ei pakollinen.

Vastataksesi ota meihin yhteyttä joko alla kommenttikentässä, Facebookissa, Twitterissä tai maililla contact@allearsblog.fi! Jos vastaat kommenteilla tai sähköpostilla, muistathan liittää vastaukseesi yhteystietosi. Mikäli voittajat löytyvät sosiaalisesta mediasta, heihin otetaan yhteyttä sitä kautta.

Kilpailu päättyy maanantaina 20.5.2013.
Huomioithan, että tapahtuma on kielletty alle 18-vuotiailta.

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Pelkkänä korvana: Samae Koskinen ja NHL13

All Earsin Pelkkänä korvana -sarjan toisessa osassa eräs Suomen tämän hetken kiinnostavimmista sooloartisteista kertoo meille rakkaasta harrastuksestaan. Kyseessä on tietenkin Samae Koskinen, joka julkaisi maaliskuussa järjestyksessään neljännen albuminsa, Hyvä päivä. Itselleni levy on osoittautunut J. Karjalaisen Et ole yksin -levyn ohella kevään 2013 viralliseksi soundtrackiksi. Jos et ole vielä jostakin kumman syystä kuullut tätä pientä mestariteosta, tee itsellesi palvelus, kävele hetimmiten lähimpään levykauppaan, osta tämä levy ja vietä sen parissa hyvä päivä (epäilevät tuomaat voivat kuunnella albumin ensin Spotifysta ja toistaa sen jälkeen edellä mainitun operaation). Levy sisältää sellaisen täyskädellisen pieniä helmiä (Tuu esiin aurinko, Spoon River, Läski mulkku), että heikompaa hirvittää. Jo nyt uskallan väittää, että levy tullaan näkemään tänä vuonna useammankin musiikkikriitikon vuosilistoilla. Aivan varmasti ainakin omalla listallani.

Samae Koskinen. Kuva: Aki-Pekka Sinikoski

Samae Koskinen ja NHL13

 

”Mä oon Sami Kalevi Koskinen, tunnetaan myös nimellä Samae, syntynyt 16.10.1978 Riihimäellä. Teen musiikkia, kirjoitan lauluja ja esitän niitä. Osaan myös työskennellä studiossa ja tehdä ruokaa. Pienet remonttihommatkin onnistuvat. Pidän koirista, oluesta ja kävelystä kaupungilla. Sister Flon lopetettua aktiivisen treenaamisen mä muutin Riihimäeltä Tampereelle ja siellä tapasin vaimoni. Muutimme Helsinkiin hänen työnsä perässä, mutta en ole katunut sitä hetkeäkään; kaupunki on hieno ja täynnä mahdollisuuksia.

Mulla on Viaplay ja katselen lätkäpelejä satunnaisesti, sillä harvoin jaksan valvoa öisin. Mä innostuin lätkäskenestä taas uudestaan viime vuonna, kun olin ajelumatkalla Kaliforniassa. Kävin katsomassa San Jose Sharks – St. Louis Blues -matsin ja sen jälkeen oon lukenut blogeja ja seurannut NHL:ää tiiviisti. Jouni Niemisen blogi Hesarin nettisivuilla on helkkarin hyvä. Twitterissä seuraan paria suomalaista toimittajaa, jotka pääsevät työnsä puolesta seuraamaan NHL:ää lähietäisyydeltä.

Kaverillani oli se ihan eka EA Sportsin julkaisema peli, NHL 94, jota pelattiin PC:llä. Me pelattiin paljon vastakkain – toisella oli joystick ja toisella näppäimistö. Kuunneltiin Sentencediä ja Impaled Nazarenea. Mä huomasin, että valitsin usein Hartford Whalersin (nyk. Carolina Hurricanes), jolla pelasin sitten kaudenkin läpi, kun faija lainasi PC:n hiihtolomaksi koululta, jossa oli töissä. Ykköskenttään kuuluivat Geoff Sanderson, Andrew Cassels ja Pat Verbeek. Maalissa oli Sean Burke.

Kuva: Samae Koskinen
Mun mielestä 2K Sportsin lätkäpelit olivat hyviä realistisuudessaan, mutta niitä ei enää tehdä. Onneksi EA Sports on petrannut paljon ja varsinkin tätä uusinta on ilo pelata. NHL 12 oli yksi bugisimmista keksinnöistä ikinä ja sen kanssa meni monesti hermot. Usein peli jäätyi jo heti latausruutuun, mutta silti sitäkin oli pakko pelata! Mä oon pelannut pääasiassa EA Sportsin NHL-pelejä Playstation 3:lla. Niiden pelit ovat parantuneet vuosien varrella helkkaristi ja epäolennaisuuksia on karsittu. NHL 13:n luistelusysteemi onkin omaa luokkaansa, kun momentumilla on merkitystä – yhtäkkiä ei vain voi pyrähtää täyteen vauhtiin. Mulla oli myös Xbox, mutta annoin sen Jussi Lehtisalolle, kun kävi mulle tarpeettomaksi.

Tää uusin peli on sofistikoitunein näkemys aiheesta, ja pienellä twiikkaamisella (=peliasetusten kustomoinnilla) siitä saa todella todentuntuisen kokemuksen. 2K Sportsin peleistä on napattu onnistuneesti se, että slidereilla (=eri vaikeustasoilla) saa muuteltua pelituntumaa. Tällä hetkellä mulla on käytössä tämmöset sliderit. Näillä peliin saa toivottua kaaosta, kun kiekonhallinta vaikeutuu ja moket eivät olekaan jumalia. En ole löytänyt varmaa tapaa tehdä maalia, joskin hyvän laukojan rannelaukaukset menevät maskin takaa aika helposti sisään. Mä en diggaile hirveästi nettipelaamisesta, vaan pelaan NHL-kautta Be A GM -pelimoodilla. Mä nautin tietystä realismista, joten en harrasta hirveästi treidejä (=pelaajasiirtoja) – ainakaan epätodennäköisiä semmoisia. En simuloi pelejä, vaan pelaan kaiken kuuliaisesti läpi.

Kuva: Samae Koskinen

Mä pelaan vuosittain ainakin yhden kauden, parhaimpina vuosina useita. Varsinkin nyt, kun pelaan 8-minuuttisilla erillä, pelaamisessa kestää aikansa. Oon jo silti saavuttanut kauden puolivälin. Mulla ei ole mitään suosikkijoukkuetta, vaan pelaan aina vähän millä sattuu, mutta tänä vuonna HBO:n loistavan 24/7-dokumentin ansiosta pelaan New York Rangersilla. Ainoa iso pelaajasiirto, jonka oon tehnyt on se, että hankin Scott Hartnellin Philadelphiasta muutamaa kovaa prospectia (=tulokasta) vastaan. Kausi ei ole mennyt mitenkään hyvin; mulla on hirveästi loukkaantumisia avainpelaajilla ja killunkin pudotuspeliviivan tuntumassa.

Hankin pelin joka vuosi heti ilmestymispäivänä. Yhtenä vuotena olin niin nälkäinen saamaan pelin haltuuni, että kyttäsin Hyvinkään Anttilassa rullakoita. Hirveällä säkällä päällimmäisenä oli uusin NHL-peli, jonka julkaisupäivään oli viikko. Nappasin sen kenenkään huomaamatta ja kävin maksamassa sisustuspuolen kassalle, joiden myyjät eivät välttämättä ole niin kartalla pelien julkaisupäivämääristä. Sain pelin ostettua ja poistuin paikalta helvetin onnellisena. Nykyään EA Sportsilta saa vissiin karenssia, jos jostain myydään peliä ennen julkaisupäivää, heh heh. NHL-pelisarja antaa mulle sisältöä elämään ja nautin kovasti sen pelaamisesta. Sen parissa voin hetken olla ajattelematta työasioita tai muita murheita. Ja pidän tietystä jatkuvuudesta. Että on joku juttu, jota odottaa joka vuosi."



Facebook: Samae Koskinen
Kotisivut: Samae Koskinen

Samae Koskisen Korvalääke keikalla:
19.4. Tampere, Yo-Talo
20.4. Joensuu, Kerubi
26.4. Jyväskylä, Musta Kynnys
27.4. Kuopio, Henry's Pub 

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Viikko 15/2013: !!!, Daft Punk, Shine 2009, Queens of The Stone Age, Kurt Vile, Chelsea Light Moving, Townes Van Zandt

Tällä viikolla biisipoimintoihin pääsi paljon "pakollisia" vanhojen tuttujen bändien uusia sinkkuja, koska en ole juuri ehtinyt metsästää tuoreempia bändejä. Onneksi Jamppu heitti joukkoon omat hyvin jamppumaiset biisitärppinsä. Pahoittelen, ettei blogi ole päivittynyt kuin satunnaisesti ja sunnuntaisin. Syy siihen on kuitenkin blogiin liittyvä, ja musiikkiaiheisia tekstejä on tullut oikeasti kirjoitettua useita päivässä. Tämä vielä salaisuutena pidettävä projekti valmistunee tämän kuun aikana – tai ainakin vappuna on deadline. Viimeistään silloin lisää tästä.
Aurinkoista kevään alkua kaikille, Mira.

!!! - One Girl/One Boy
Jo kappaleen nimen perusteella voi odottaa tarttuvaa ja seksikästä kesäkaveribiisiä, johon jammailla auringon paistaessa – ja juuri siitä onkin kysymys !!!:n uudella sinkulla. Jotain tuntuu vielä uupuvan, mutta tunnelma on äärimmäisen svengaava, ja nostaa odotuksia tulevaa Thr!!!er-albumia kohtaan. Levy julkaistaan vappuaattona, juuri sopivasti kesäbiisimarkkinoille.
Paina play, jos olet ikävöinyt !!!:n funkkibassoa, groovaavia biisejä ja tanssittavaa meininkiä. (Mira)


Daft Punk - Get Lucky (feat. Pharrell Williams & Nile Rodgers) (TEASER)
...ja jos puhutaan seksikkyydestä, groovesta ja kesäbiisistä, olisi ollut väärin laittaa tämä ennen !!!:ä, sillä tämän jälkeen One Girl/One Boy olisi kuulostanut... noh, ei miltään – ja kyseessä on vain minuutin teaser! Apua! SEX OVERLOAD!
Paina play, jos PAINA NYT VAAN PLAY. En ole jaksanut riehua tulevasta Daft Punk -levystä yhtään, mutta sitten tämä tuli vastaan... enkä voi lopettaa kuuntelemista. Loop loop! (Mira)


Shine 2009 - Eurozone
Uusi Shine 2009 -biisi!
Paina play, jos tykkäsit duon debyytistä. Eurozonen kelluva äänimaailma koukuttaa ja tekee ehkä kaikista parhaan Shine 2009 -biisin tähän mennessä. Hyvä hyvä! (Mira)


Queens of the Stone Age - My God Is The Sun
Kuulostaa siltä, että tässä voi levollisin mielin odotella kesäkuun alussa julkaistavaa ...Like Clockwork-albumia.
Paina play, jos Queens of The Stone Agen hittibiisit ovat miellyttäneet korvaasi tähänkin asti. (Mira)


Kurt Vile - KV Crimes
Kurt Vilen uusi albumi on aivan jäätävän kova ja minun korvaani kalskahtaa ainakin tulevaisuuden klassikolta. Lyö laudalta jopa Vilen aiemmat viiden tähden mahtavuudet!
Paina play, jos pidät power popista, unisuudesta, kitaroista ja hyvistä riffeistä. (Jamppu)


Chelsea Light Moving - Burroughs
Tämä Thurston Mooren uusi mainio noise-bändi ei ole saanut juuri mitään huomiota Suomessa. Itse olen fiilistellyt levyä nyt hetken (kiitos Miran) ja odotan innolla Kuudennen Aistin keikkaa!
Paina play, jos pidät raffista noisesta, Sonic Youthista, Thurstonista ja Nykistä. (Jamppu)

Townes Van Zandt - Colorado Girl
Olen viime aikoina palannut kuuntelemaan vanhoja folk- ja countrysuosikkejani. Erityisesti on tullut fiilisteltyä renttuamericanan mestaria Townes Van Zandtia.
Paina play, jos pidät kauniista biiseistä, melankoliasta, texmex-viboista, pitkistä roadtripeista ja aavikoista. (Jamppu)
 
 

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Jyrock 2013 -tärpit



Ihastuin Jyväskylän klubifestarimeininkiin vierailtuani viime vuonna Höstfesteillä. Parin viikon päästä Ilokiven ja Vakiopaineen valtaa peräti vuodesta 1985 asti järjestetty Jyrock. Lähden nautiskelemaan Jyväskylän meiningistä toistamiseen, enkä voisi olla enemmän innoissani!

Aikojen saatossa Jyrockissa ovat esiintyneet mm. Terveet Kädet, 22-Pistepirkko, Sielun Veljet ja Shadowplay. Line-up on tälläkin kertaa loistava ja itseni kannalta erityisen hyvä, sillä se sisältää paljon artisteja, joihin en ole vielä kunnolla tutustunut. Tässä muutamia omia tärppejäni viikonlopulle.

Perjantai 19.4. 


Tuuttimörkö on ehdottomasti original gangster.

Faarao Pirttikangas ja Kuhmalahden Nubialaiset

Tämä suomenkielistä swamp bluesia, mustalaismusiikkia ja ties mitä ihmeellistä yhdistelevä bändi ei ole sellaista musaa, mitä yleensä kuuntelen kotonani tai kuulokkeistani. Kerran kuitenkin näin heidät sattumalta livenä Libertessä ja suosittelen ehdottomasti kaikille kokeilunhaluisille. Tosi jännä meininki!

Tuuttimörkö

Tuuttimörön alkuvuodesta julkaistu debyyttilevy on mielestäni yksi kiinnostavimpia kotimaisia räppilevyjä viime aikoina. Huippuhyvä flow ja Memphis-soundi yhdistettynä laiskanpulskean ja välinpitämättömän elämäntyylin fiilistelyyn. Slacker henkeen ja vereen!

Black Lizard

Vaikka olen nähnyt bändiltä arviolta kymmeniä keikkoja, jokainen tuntuu aina odottamisen arvoiselta. Ehdottomasti yksi Jyrockin tärpeistä tällä kertaa! Kannattaa tsekata Black Lizardin debyytti, jos et vielä ole.

The Flaming Sideburns

Suomalainen ysärillä perustettu garage-legenda on tekemässä tällä hetkellä uutta materiaalia, mutta kerkeää poikkeamaan Jyväskylässä keikalla. En ole koskaan nähnyt bändiä livenä, enkä itse asiassa kovin paljon muutenkaan tutustunut, mutta uskon ja toivon Fleimarien kuuluisan livemeiningin olevan puheiden veroinen.

Colours of Bubbles

Aavistuksen folk-henkistä indie rockia soittava liettualainen Colours of Bubblesin debyyttilevy on luvassa ensi syksynä. Itselleni bändi on entuudestaan tuntematon, mutta kuulostaa Soundcloudin perusteella pirteältä musiikilta, joka toiminee mainiosti livetilanteessa. Itse käyn tsekkaamassa bändin ihan senkin takia, että Liettua on pirun kiva maa!



Lauantai 20.4.


Tässä on MOPO!

Betrayal at Bespin

Olen kuullut tästä elokuvallista ja raskaanpuoleista post rockia soittavasta bändistä niin paljon hyvää kaikilta kavereiltani (kuten Miralta), että en voi uskoa sen olevan huono livenäkään. Valitettavasti en ole vielä ehtinyt bändin tuotantoon kovin syvällisesti tutustua, mutta sen keikka on ehdottomasti yksi eniten odottamiani Jyrockissa.

Mopo

Jazzia ja 70-luvun punkkia (!!?) avant-gardistisessa hengessä yhdistelevä Mopo on takuuvarmasti yksi kiinnostavimmista artisteista viikonlopun aikana. Tämä rajoja rikkova musiikki kuulostaa niin hulvattomalta jo levyllä, että livenä sen on pakko olla erittäin päräyttävää.



PK Keränen

Erittäin suurena 22-Pistepirkko-fanina odotan tietysti yhtyeen keulahahmo PK Keräsen keikkaa suurella innolla. Luvassa on sekä omaa tuotantoa, covereita että pirkkojen biisejä. Varmasti yksi viikonlopun kohokohdista!

Moonface with Siinai

Täytyy sanoa, että kovaa hypeä joskus taannoin nauttinut Siinai ei esikoislevyllään koskaan vedonnut itseeni. Tämä epätodennäköinen yhdistelmä Wolf Paradestakin tutun Moonfacen kanssa kuitenkin on kääntänyt käsitykseni yhtyeestä. Keikaltakin on siis lupa odottaa jotain mielenkiintoista.

Päiväklubi




23:23

Tämä Delay Treesin laulajan Rami Vierulan sooloprojekti on mahdollisesti Jyrockin eniten odottamani artisti. 23:23:n uninen lo-fi-poppi tuo mieleen esim. Kurt Vilen ja on mielestäni yksi parhaita suomalaisia bändejä viime aikoina (vaikka onkin perustettu jo muutama vuosi sitten).



sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Viikko 14/2013: Pikku Kukka, The Hearing, Loost Koos, Tove Lo, Tunng, Kastle, Suomen Karvapääkuninkaat 1968

Tällä viikolla kuunneltiin taas aika monipuolisesti musaa. Tässä postauksessa liikutaan jossain kokeellisen popin, suomiräpin, indiediskohittien, suomirockin ja dubstepin hyvässä välimaastossa. Ajattelimme että seitsemän poimintaa saa riittää tällä kertaa, mutta jos hyvän musan jano ei näillä sammu, niin kannattaa myös kuunnella kotimaiset uutuuskappaleet The New Tigersilta ja Pää kiiltä.

Pikku Kukka - Jos ei sua täällä olisi
Ihana Pikku Kukka tekee selvää jälkeä uudella singlellään. Aino Vennan ohjaamalla tunnelmallisella musiikkivideolla ryyditetty melankolinen kaunokki esittelee trioksi kutistuneen yhtyeen, joka soi koostaan huolimatta täyteläisesti ja avarasti. Ehdoton plussa jousista!
Paina play, jos hyvät melodiat, pianovetoisuus, stemmalaulaminen ja rummuttomuus kiinnostavat. (Mikko)


The Hearing - Swallow
Pintandwefallista tuttu Ringa Manner valmistelee paraikaa soolodebyyttiään The Hearing -aliaksen alla. Swallow on vahva käyntikortti ja ensisingleksi moitteeton. Kummitusmainen ja tarttuva kappale tuo itselleni mieleen jostain syystä James Blaken. Yhden naisen yhtyeenä operoiva The Hearing on varmasti elämys myös keikkaolosuhteissa. Suosittelen vahvasti, vaikken itsekään ole vielä nähnyt liveolosuhteissa! 
Paina play, jos looppailu, Pintandwefall ja Tune-Yards kutkuttavat kuulohermojasi. (Mikko)


Loost Koos - Dängä Dängää
All Earsistakin tutun Loost Koosin uusi biisi on hiton kova. Tulevalta Enter the Wincave -mixtapelta irroitettu ensisingle enteillee paluuta räpimmän materiaalin pariin. Särren intensiivisen räppäilyn johdolla etenevä raita on härkäsellä biitillä varustettu potkuri, jota tekee mieli soittaa repeatilla uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Ja uudestaan. Kuten Särre asian laidan parhaiten kertosäkeessä tiivistää: Sämplet bängää / biitti bängää / Lostarit slängää / dängä dängää / meil on radiohitti / dj luuppaa se radio rikki. Hiton kova.
Paina play, jos Lostareiden edellinen albumi ei ollut omaan makuusi tarpeeks rrräp. (Mikko)


Tove Lo - Habits
Ruotsalaisen Tove Lon uutuusbiisi Habits kuulostaa niin paljon ruotsalaiselta popilta, ettei kotimaasta voi erehtyä. Sen sanat tekevät siitä samaan aikaan kiinnostavan, kornin ja taatun hitin. Ensimmäiset kolme riviä menevät näin: "I eat my dinner in my bathtub / then I go to sex clubs / watching freaky people getting it on."
Paina play, jos haluat kuulla, miltä Ke$ha luultavasti kuulostaisi, jos hän olisi tukholmalainen. (Mira)


Tunng - So Far from Home
Luulin englantilaisen kokeellisen folkpopin ihmeryhmän jo hajonneen, kun nokkamies Mike Lindsay muutti Islantiin ja rupesi Cheek Mountain Thiefiksi. Vaan ei, kymmenen vuotta sitten perustettu Tunng on vielä entisensä! Uusi biisi putkahti ulos tovi sitten ja viidennen Tunng-albumin (Turbines) on määrä ilmestyä kesäkuussa.
Paina play, jos haluat kuulla, onko aika muuttanut Tunngin söpöä poppista. (Ei ole.) Suositellaan erityisesti Sufjan Stevensin musiikista ilahtuville. (Mira)


Kastle - Make You Stay (feat. JMSN)
Kastle on amerikkalainen tuottaja, jonka debyyttialbumi julkaistaan tässä kuussa. Make You Stay on toinen maistiainen tulevasta.
Paina play, jos haluat kuulla tunnelmallisen sadepäivän dubstep-balladin, jonka kiipparisoolo ja  r'n'b-vokaalit tihkuvat seksiä. (Mira)


Suomen Karvapääkuninkaat 1968 - Miesten maailma
Mulla on aina ollut vähän vaikeuksia kirjottaa kavereiden bändeistä, eikä Karvakunkuista kirjottamista helpota se, että niiden laulaja-kitaristi on kirjottanut tähänkin postaukseen mun biisivalintojen ylle. Mikko ei kuitenkaan edes vihjannut tästä biisistä, vaan olen ihan aidosti fiilistellyt Miesten maailmaa läpi viikon. Se on äärimmmäisen tarttuva suomirock-kappale, joka tuo mieleen Egotripin, ja laittaa mut toivomaan, että olisin mies vain samastuakseni paremmin tähän kappaleeseen. (Sellasia terveisiä Mikolle että mäkin olen ns. kokannut tällä viikolla mikropitsan ja makaroonia. Ehkä alitajuisesti tän biisin inspiroimana?)
Paina play, jos olet mies, etkä aina tunne kuuluvasi joukkoon. Tai tykkäät muuten vaan radiopotentiaalisista suomenkielisistä rokkibiiseistä. (Mira)


maanantai 1. huhtikuuta 2013

Beach Fossils - Clash The Truth

Kun teemme tämän vuoden levynkansista joskus postauksen, Clash The Truthin kansitaide päässee omassa listassani melko korkealle!
Beach Fossilsin helmikuussa julkaistulta uudelta albumilta tuli ensimmäinen single Shallow julki jo vuosi sitten. Kyseinen träkki oli mainio ja toi uudenlaista muhevuutta hienoon, mutta itselleni ainakin pidemmän päälle vähän kyllästyttäväksi käyneeseen ensimmäisen levyn monotoniaan. Vaikka Shallow'ta onkin tullut luukutettua paljon ja uutta levyä odoteltua, ilmestyminen pääsi menemään itseltäni huolellisesti ohi kunnes sattumalta huomasin sen Stupidon hyllyssä viime kuussa.

Nyt kun levyä on tullut kuunneltua jonkin verran on se täyttänyt sille asettamani odotukset. Clash The Truth on varsin mainio yhdistelmä tuttua surffihenkistä kaikuvaa äänimaailmaa, tarttuvia melodioita ja punk poppaavaa kitaran rämpytystä. Huippuhienot biisit kuten Sleep ApneaBirthday ja Caustic Cross tekevät siitä mielestäni edeltäjäänsä mielenkiintoisemman levyn. Soundi on viileämpää (huom. fyysisenä adjektiivina ymmärrettynä), kerroksellisempaa ja itsevarmempaa.

Beach Fossilsin sivuprojektina alkanut DIIV sai viimevuotisen debyyttilevynsä ansiosta paljon positiivista huomiota. Vaikka itsekin kyseistä levyä diggailin, on tämä Beach Fossilsien kakkonen enemmän omaan makuuni ja erityisesti DIIV-faneille ehdottoman suositeltava. Ja mainio kevätlevy!

Tänään taitavat olla levykaupat kiinni, mutta hätähousut voivat kuitenkin streamata koko levyn tästä (tai Spotifysta):



Brooklynin pojilla pukkaa kevään aikana keikkaa mm. Stokiksessa ja Göteborgissa toukokuussa. Näyttää siltä, että Helsingin mentävää koloa ei keikkakalenterissa löydy, mikä on aika harmillinen takaisku. Ellei sitten kutsu kävisi jollekin pääkaupunkiseutulaiselle kesäfestivaalille...?

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Black Lizard - Black Lizard



Black Lizard on ollut lempilapseni suomalaisella musiikkikentällä jo jonkin aikaa, kuten tämän blogin seuraajat ovat huomanneet. Tuntuu siltä, että henkilökohtaiset musiikkimieltymykseni ja yhtyeen kehitys ovat jo pitkään edenneet kohti samaa lakipistettä, joka on nyt saavutettu huikean debyyttialbumin ja viimeaikaisten upeiden keikkojen myötä. Olen jo alustavasti hehkuttanut ensi viikolla kauppoihin tulevaa Black Lizardia, mutta se yhä vaan paranee jokaisella kuuntelukerralla.

Avausraita Honey, Please on Spectrummaisen toistava ja hidastempoinen Black Lizard -arkkityyppi, joka avaa kuuntelukokemuksen seesteisesti. Boundaries tuntuukin nautinnollisen junnaavan tervetulotoivotuksen jälkeen potkaisulta perseelle. Upeat kitarasoundit, mieletön bassokuvio ja sitar-taustat maalailevat Brian Jonestown Massacren huippuaikojen kaltaista tunnelmaa, ja se ei ole ihme, sillä onhan biisissä mukana soittamassakin Anton Newcombe (!!!). Joku voisi sanoa, että tällaista ei ole Suomessa ennen julkaistu. Hän olisi tässä täsmälleen oikeassa!


Dead Light ja Love Is a Lie ovat jo tovin kuunneltavissa olleita sinkkulohkaisuja ja siksi entuudestaan tutumpia kuin muu biisimateriaali. Varsinkin jälkimmäinen on kyllä omasta mielestäni niin järjettömän hieno biisi, että joka kerta selkäytimessä värähtelee. Tässä on sitä todellista anthem-ainesta! En ihmettele näiden kappaleiden valintaa promottaviksi biiseiksi, sillä pelkästään niiden laulumelodiatkin olisivat saavutuksia bändin esikuvillekin.

A-puolen lopetusbiisi New Kind of High nousee yhdeksi levyn ehdottomista kohokohdista. BJTM:n fiiliksissä yhä etenevä kappale on muhkea, melodinen ja epätoivoinen kokoelma melankoliaa, laahaavaa kitaroiden ja laulun kaksinpuhelua. Biisi on uskottavuudessaan huikea osoitus bändin kyvyistä luoda koukuttavan epätoivoisia tunnelmia, joihin uppoutumisesta saa loputtoman paljon tyydytystä.

Taannoiselta EP:ltä tutut biisit Some Drugs ja Forever Gold ovat päässeet levylle uudessa, ehommassa muodossaan, johon ne on purkitettu Newcomben studiolla Berliinissä. Ensimmäinen on silkkaa bluesia, joka yltyy Spacemen 3:n hengessä yhden soinnun hakkaamiseen muodostaen saumattoman yhdistelmän primitiivistä (oletteko muuten huomanneet, että tämä sana on esiintynyt vähän turhankin taajaan Black Lizard -arvioissa?) juurevuutta ja modernimpaa meluisaa äänimaisemaa kasvaen aina biisin loppuun asti.

Kahden rajumman biisin jälkeen kaunis Thrill palaa yksinkertaiseen ja hellään kahden soinnun säestämään vaikerointiin. Voimakkaat mielleyhtymät liitelevät Velvet Undergroundin ja Jesus and Mary Chainin suuntaan. Ja mikäpä hienompi lopetus tälle upealle levylle kuin vanha kunnon Fucking Up, vuosia keikkasetissä ansaitusti roikkunut hypnoottinen hengennostattaja (jonka muuten Soliti-kaverit Black Twig ovat coveroineet ainakin kerran keikkasetissään!). Tämä biisi on yhtä kuin Black Lizard. Se on sitä mitä Search and Destroy The Stoogesille tai There Is A Light That Never Goes Out  The Smithsille; kaikkien muistama ja rakastama klassikko, joka saa aloitus- tai lopetusbiisinä takuuvarmasti keikkayleisön tunnelman kattoon.

Mielestäni ei ole yhtään liioiteltua väittää, että Black Lizard on ainutlaatuinen levy suomalaisen rockin historiassa. Jo se riittää perustelemaan väitteen, että levyä ovat olleet tekemässä Anton Newcombe ja Spectrum/Spacemen 3-mies Peter Kember aka Sonic Boom, mutta perustavampikin syy löytyy.

Pääosin Velvet Undergroundista ja 80- ja 90-lukujen kenkiintuijotteluista ammentavaa musiikkia on ilmestynyt maailmalla ja Suomessakin viime vuosina varsin paljon, mutta jos tarkkoja ollaan niin neo-psykedeelinen 80-luvun lopun soundimaailma ja space rock -vivahteet ovat härmässä vielä tutkimatonta musiikillista erämaata. Kun Black Lizard esiintyi viime marraskuussa Lontoossa Fuzz Club Recordsin Reverb Conspiracy -kokoelman julkkareissa, suomalaisen bändin mukanaoloa tuskin noteerattiin musiikkimediassa, vaikka tapahtuma piti sisällään koko genren kerman ja sellaisia nimiä kuin The Telescopes, Singapore Sling ja The Blue Angel Lounge.

No, sikäli turha valittaa, etten itsekään tullut kirjoitelleeksi kyseisestä tapahtumasta All Earsiin... Yhtä kaikki tähän musiikilliseen aukkoon Black Lizard tuo ansiokkaan täydennyksen.

---

Black Lizardin livekunnosta täytyy mainita muutama sana. Hesarissakin huomattiin, että The Raveonettesin lämppärinä ollut Black Lizard jätti pääesiintyjän löysähkön ja sisäsiistin keikan täysin varjoonsa anteeksipyytelemättömällä, jopa punk-henkisellä setillään. Jos mitenkään ehditte, suosittelen todella osallistumaan mahdollisimman moneen seuraavista eventeistä, joista itse osallistun ainakin levyjulkkareihin:

05.04. Levyjulkkarit, Radio Helsinki -klubi @ Kuudes Linja, Helsinki
06.04. Woodstock/Rockstar's, Tallinn Music Week, Tallinn, EE
12.04. Doris, Tampere
18.04. Henry's Pub, Kuopio
19.04. Jyrock, Jyväskylä
20.04. Klubi, Turku
26.04. Torvi, Lahti
03.05. 45 Special, Oulu
04.05. Bar 15, Seinäjoki
08.05. Rock Bar Monttu, Pori
7.-11.08. Flow Festival, Helsinki

---

Black Lizard jatkaa Solitin täysin omaa luokkaansa olevaa julkaisulistaa mielestäni tähän asti parhaalla kokonaisuudella. Se on minulta paljon sanottu, sillä tuskin olen mitään rakastanut viime vuosina niin paljon kuin New Tigersia ja Black Twigiä. Ja se VINYYLIJULKAISU! Jes!

Summa summarum: onnittelut kaikille osapuolille ja asianosaisille. Olette tehneet tulevan klassikon ja suvereenin suosikkilevyni suomalaisessa indie rockissa!

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Viikko 11/2013: J. Karjalainen, Only Real, Kimberly Anne, The Midnight Beast, Pimeys

Heido! Maaliskuun postaustahti on ollut nolon olematonta,  ja siitä isot pahoittelut! Musiikinkuuntelua ei toki olla lopetettu, ja joka viikko ollaan viikkopostauksetkin tehty. Ne vaan ovat vielä luonnoksina Bloggerissa, ja tulee sitten perästä päin jahka muutamat kommentit on lisätty :-D Tällä viikolla kuunneltiin kuitenkin esimerkiksi seuraavaa:

J. Karjalainen - Mennyt Mies
J. Karjalaisen paluubiisi räjäytti sosiaalisen median jo vuodenvaihteessa, mutta aika ei ole kuluttanut Mennyttä miestä lainkaan. Tämä tuleva klassikko avaa perjantaina julkaistun uuden Et ole yksin -albumin. Se on levykauppavierailun arvoinen paketti, jonka voi kuunnella myös Spotifysta.
Paina play, jos haluat kuulla tämän vuoden parhaan suomenkielisen kappaleen. (Mira)


Only Real - Backseat Kissers
Kävipä niin, että tällä viikolla buukkasin lennot ja hoidin festariliput toukokuun puolivälissä järjestettävälle The Great Escape -festivaalille Brightoniin. Niinpä viikon soittoni ovat pyörineet hyvinkin paljon tämän soittolistan ympärillä. Only Realin Backseat Kissers on yksi niitä kappaleita, joka aiheutti "mikäs tämä on"-fiiliksen ja pakotti pistämään biisin alusta. Backseat Kissers kuulostaa keväiseltä ja freesiltä hyväntuulen biisiltä, ja koukkuja löytyy niin kitarariffeistä kuin laulumelodioistakin.
Paina play, jos haluat kuulla chillwave-vivahteilla ja lontooaksentilla sävytettyä puhelaulua eteeristen pop-melodioiden päällä. (Mira)


Kimberly Anne - Bury It There
Kimberly Annen bongasin jostain netin syövereistä pari kuukautta sitten. Ilokseni myös hänet kiinnitettiin TGE:n ohjelmistoon. Söpö tyttö laulaa koskettavasti ja oivaltavasti tunteista, jotka ovat tuttuja useimmille meistä. (Never gunna be your princess/ Just another girl in the room/ Never gunna be the one your heart consumes/ And I’m bigger than this usually/ I’ll get over it eventually.)
Paina play, jos pidät androgyyneistä lauluäänistä. Kimberly Annen matalahko ja käheä soundi ei ole tutuinta naisääntä, vaan kappale kuulostaa siltä, että sen esittäjä voisi olla myös mies. Bury It There on tarttuva ja mukanalaulukelpoinen hieno pelinavaus. (Mira)


The Midnight Beast - Love Bites
Nähtävästi The Midnight Beast on jonkinnäköinen YouTubesta tuttu viraalihittien tekijäpoppoo, joka suhtautuu musiikkiin ja videoihin huumorilla. Huumorimusiikki ei ehkä ole omin juttuni, mutta Love Bites kolahti jo paljon ennen kuin näin musiikkivideon, joka kieltämättä toi kappaleeseen aivan uuden ulottuvuuden :--D Tämän biisin kohdalla mietin aika pitkään, viitsiikö tätä postata tänne, mutta kappale on tarttunut niin lujasti päähäni, että tämä on ollut luultavasti mun kuluneen viikon kuunnelluin kappale.
Paina play, jos pystyt suhtautumaan musiikkiin ennakkoluulottomasti. Love Bites on sellainen biisi, jota ei ehkä olettaisi bongaavansa All Earsista – tai muistakaan musiikkiblogeista.
Älä kuuntele, jos huumorimusiikki, autotune, Skrillex ja klubiräppi saavat sinut oksentamaan. Video kannattaa jättää myös katsomatta, jos zombit ja veri ällöttää. (Mira)


Pimeys - Pimeys
Aiemminkin All Earsin sivuilla noteerattu tulokasyhtye Pimeys on julkaissut uuden singlen tulevalta debyytiltään. Kappale kantaa yksinkertaisesti yhtyeen omaa nimeä. Pianovetoinen kaunokki on lumet sulattava toiveikas tunteilupala, josta ei yksinkertaisesti voi olla pitämättä. Kyllä miehetkin osaa herkistellä!
Paina play, jos nyt ei kannata jossitella - kuuntele ja nauti! (Mikko)

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Pelkkänä korvana: Ville Ahonen ja esitystaide

Kuva: Chris Vidal Tenomaa
Rakkaat lukijat! Tänään All Earsissa alkaa uusi ja jännittävä juttusarja, joka kantaa nimeä Pelkkänä korvana. Juttusarjan idea on varsin yksinkertainen: istutamme aina tasaisin väliajoin jonkun mielenkiintoisen ja ajankohtaisen artistin All Earsin piinapenkkiin ja pyydämme häntä kertomaan meille ihtohimostaan. Intohimo voi olla vaikkapa jokin harrastus kuten ruoanlaitto tai kiinnostava työ, jota artisti harjoittaa siviilissä (ehdotuksia artisteista voi muuten lähettää blogimme sähköpostiin!). Homman ydin on syventää siis teidän ihanien lukijoiden ja artistien välistä suhdetta.

Juttusarjan korkkaa mielettömän karismaattisen esiintyjän maineessa oleva Ville Ahonen, joka kertoo suhteestaan esitystaiteeseen. Minä ja Ville Ahonen julkaisee odotetun seuraajan vuoden 2010 esikoisalbumilleen 1.3.2013. Albumi kantaa nimeä Mia ja se on lyhyesti kuvaillen aivan vitun upea. Levy löytyy myös Spotifysta. Levynjulkkareita juhlitaan peräti kahdella keikalla ja ne pidetään Helsingin Koko Teatterissa huomenna lauantaina 2.3.2013. Jälkimmäinen klo 22 alkava keikka on jo loppuunmyyty, mutta tätä kirjoittaessa aiemmalle klo 20 alkavalle keikalle on lippuja vielä hieman jäljellä. Lippuja voi ostaa Tiketistä.

Ville Ahonen ja esitystaide


"Mä oon Ville Ahonen, 28-vuotias helsinkiläistynyt muusikko ja esiintyvä taiteilija. Muutin kohta 10 vuotta sitten Hyvinkäältä Helsinkiin. Mä olin silloin... nyt tää lähtee heti harhailemaan... olin kova pasifisti ja hirveän ehdoton. Hyvinkäällä oli tasan yksi jätkä, joka meni sivariin. Kaikki muut meni inttiin ja mä menin kanssa, mutta aseettomaan palvelukseen. Se olisi kestänyt 11 kuukautta, mutta tajusin pian, että se on perseestä ja lähdin sieltä nopeasti pois. Mä en pystynyt enää jäämään Hyvinkäälle, kun siellä oli kituuttanut liian pitkään. Muutin systerin kämppään Kallioon asumaan pimeästi ja se muutti siitä pois. Mä asuin siinä, enkä tuntenut koko kaupungista ketään. Eikä mulla ollut mitään suunnitelmaa. Ajattelin vaan, että voisin hakea levykaupasta duunia.

Minä ja Ville Ahonen. Kuva: Ilkka Saastamoinen
19-vuotiaana päädyin Ylioppilasteatteriin. Siellä oli tietyssä määrin aika samanhenkisiä ihmisiä ja yhteinen seksuaalinen ja henkinen vapautuminen. Se oli tärkeä yhteisö siinä vaiheessa elämää. Sitä kautta mä ajauduin tekemään teatteria. Sieltä olen saanut aika paljon ystäviä ja sen myötä ylipäätään ajauduin tekemään esitystaidetta. Tuomas Skopa (Minä ja Ville Ahosen basisti ja Sydän, sydän -yhtyeen laulaja-kitaristi) oli siellä muutamassa kesäproggiksessa. Ainakin Valasmyrskyssä ja Lex Mania -nimisessä kesäesityksessä Mustikkamaalla 2004. Sydän, sydän julkaisi silloin ensimmäisen levynsä ja kaikki lauloivat esityksessä Pappa sanoi, että -biisiä. Me ei Tuomaksen kanssa hirveen hyvin tutustuttu vielä silloin. Se oli vähän outsider, koska ei ollut Ylioppilasteatterin jäsen. Se oli ihmeellinen jätkä. Tuomaksen kanssa me ollaan todella läheisiä ystäviä. Nyt tuntuu oudolta, että tehtiin sitä proggista koko kesä tutustumatta toisiimme.

Kun olin Ylioppilasteatterilla, siellä oli ohjaajana Minna Harjuniemi ja sellainen muusikko kuin Laura Murtomaa. Ne teki orkesteriteatteria, minkä kautta Tuomaskin ajautui sinne muusikkona. Toiminta perustuu siihen, että välillä 30-päinen ihmisjoukko laulaa tai soittaa esimerkiksi näyttämörakenteita. Mitenköhän mä osaisin sitä kuvailla? Siihen aikaan se oli uutta musiikkiteatteria, joka sai paljon huomiota teatteripiireissä. Se oli siihen aikaan tosi freesi juttu.

Sitten ajauduin Toisissa tiloissa -ryhmään, joka on Esa Kirkkopellon koolle kutsuma kollektiivi. Siinä on eri alojen taiteilijoita: kuvataiteilijoita, performanssitaiteilijoita, muusikoita, teatterintekijöitä, ohjaajia, esitystaiteilijoita, näyttelijöitä... Hyvin monenlaista jengiä. Esan teokset perustuivat sellaiseen jälkiturkkalaiseen näyttelijäntyön estetiikkaan ja se yhdisteli filosofiaa, biologiaa, teatteria ja fysiikkaa. Aika pitkälle ajateltua toimintaa. Mä olin siellä lähinnä vain yhtenä toimijoista.

Välillä se oli selkeästi esiintyjän työtä, välillä taas enemmän meditatiivista itselle tekemistä, joka muistutti jopa joogaamista. Koko se ajattelu ja tekeminen oli todella poikkeuksellista, enkä ole vastaavaan aiemmin tai jälkeen päin ajautunut. Olin kollektiivissa monta vuotta aktiivisena jäsenenä. Keikkailtiin ympäri Suomea, tehtiin Kiasma Teatteriin esityksiä ja järjestettiin erilaisia happeningejä ympäri Helsinkiä. Esa kutsui niitä esityksiä harjoitteiksi. Me oltiin esimerkiksi sieniä, pilviä... oli vuoristo ja jotain shamaanista lämmittelyä. Haettiin suhdetta aliseen ja yliseen maailmaan ja etsittiin tasapainoa näiden välillä. Mentiin tällaiseen... tilaan. Jotkut vertasivat sitä butoon. Semmoista tarkkoihin mielikuviin perustuvaa toimintaa. Toiset luulivat, että harjoitteissa mentiin transsiin, mutta se ei kuulunut siihen. Se perustui sellaiseen sisäiseen toimintaan.



Sitten on Und er libet. Siihen ajauduin... rakkauden myötä. Siinä on kiinnostavaa sakkia: tanssijoita, äänisuunnittelijoita ja mitä kaikkia... Masi Tiitta (Minä ja Ville Ahosen kosketinsoittaja) on siinä kanssa. Masi opiskeli Sibelius-Akatemiassa säveltämistä, mutta lopetti opinnot ja rupesi tekemään esitystaidetta. Nyt sillä on sooloteos tulossa Zodiakiin.

Und er libetiin päädyin esiintyjäksi neljään proggikseen. Esimerkiksi Bakkantit-trilogiassa (2007-2010) olin mukana ja sellaisessa kuin Gisellen keveys ja kuolema (2011). Se oli kiinnostavaa, koska se ryhmä päätyi tekemään aika tilallisia ja äänikeskeisiä esityksiä. Käytettiin esimerkiksi noise-musiikkia 15 minuutin kohtauksessa. Kiasman penkit tärisivät ja katsottiin kuinka pitkälle tuollaista voi viedä. Bakkantit 2 -esitys taas alkoi 15 minuuttia kestävällä tekno-osuudella, joka oli Masin ja Heidi Lindin kädenjälkeä. Siinä oli neljä esiintyjää, jotka jorasivat itsensä henkihieveriin ja pyrkivät vielä jotenkin nauttimaan siitä.

Toisissa tiloissa -ryhmän aikaan tuli tehtyä paljon kehollista esiintyjän työtä, kun taas Und er libetissä työskentelin paljon tanssijoiden kanssa, ja tuli tanssittua, mikä tuntui tosi oudolta. Liikkumattomuus tai tanssiminen väkivaltaisella tavalla raa'an teknon tahtiin... todella äärimmilleen vietyä liikettä ja fyysistä rasitusta. Tanssijoillahan on vuosien koulutus ja ne voivat tehdä liikkeet paljon ergonomisemmin. Mulla ei taas ollut mitään tietoa, kuinka paljon mun kehoni voi tuollaista kestää. Sen myötä mulle on kehittynyt aika oma staili liikkua. Sitä pyrkii käyttämään myös tässä rockjutussa. Vaikka juuri tuossa uudessa musiikkivideossa.

Suhteestani rockiin ja esiintyjyyteen… Esiintymisen pitää olla itselle merkittävää, jotta se motivoi, jotta siitä ei tule pelkästään paha mieli. Mä oon esitystaiteessa ja teatterissa toimimisen myötä oivaltanut sen, että esiintymistään voi artikuloida ja jäsentää tarkkaankin. Itse en keikkojani kuitenkaan sen enempää suunnittele tai harjoittele, mutta siinä lennossa olen tietoinen siitä, mitä teen ja mitä siinä hetkessä on. Mun täytyy vaan olla kosketuksissa omaan sisäiseen todellisuuteeni, kokemukseeni siitä tilanteesta. Tuntea, nähdä ja kuulla se. Mun entinen keikkamyyjä sanoi, että sun pitää Ville puhua ja hymyillä enemmän ihmisille, että tuo sun livejuttu olisi enemmän auki. Ymmärrän sen. Onhan se joskus kiinnostavaakin, jos esiintyjä toimii niin. Mutta vain silloin, jos se on luontevaa ja spontaania. Mä en hymyile, jos mua ei hymyilytä. Mulle tärkeintä on sen tilanteen läpi eläminen sellaisena kuin se on."



Minä ja Ville Ahonen keikalla:
01.03.2013 Stupido Shop, Helsinki
02.03.2013 Koko Teatteri, Helsinki
08.03.2013 Dynamo, Turku
09.03.2013 Telakka, Tampere
15.03.2013 Musta Kynnys, Jyväskylä
16.03.2013 Monttu, Pori
29.03.2013 Kahvila Soppi (soolo), Rauma
30.03.2013 Bar Kuka (soolo), Turku
17.05.2013 45 Special, Oulu
18.05.2013 3” Kuppila, Raahe
24.05.2013 Suisto, Hämeenlinna
25.05.2013 Korjaamo, Helsinki
07.06.2013 Bar 15, Seinäjoki

Facebook: Minä ja Ville Ahonen
Kotisivut: Minä ja Ville Ahonen


Ylioppilasteatteri
Toisissa tiloissa
Und er libet