Sleigh Bells

Torstaissa mennään ja olen ehtinyt viime päivinä maakuntamatkailemaan, täyttämään vuosia sekä nauttimaan fine diningista ja live-musiikista. Edessä häämöttäis vielä mm. Docpoint-näytöksiä ja lisää livemusahommia. Huh!

Tosiaan tälläkin viikolla raahauduin maanantaikeikalle, kun Sleigh Bells heitti ekan klubikeikkansa Suomessa Tavastialla. Muistikuvat viime kesän Flow Festivalin esiintymisestä olivat kaikessa hataruudessaan kiitettävät, joten maanantaita oltiin odoteltu. Muiden odotuksista on tietty vaikea sanoa, mutta omalla kohdallani ilta eteni täsmälleen käsikirjoituksen mukaan.

Bändi aloitti tyylikkäästi myöhässä, mutta koko setin kesto oli maksimissaan kolme varttia, joten kotia kohti pääsi lähtemään hyvissä ajoin. Narikkajonossa mutistiin lyhyestä keikasta, mutta muistuttaisin, että duon debyyttialbumi kestää 32 minuuttia. Kaikessa yksipuolisuudessaan ja raskaudessaan kerta-annoksen koko oli mielestäni juuri sopiva - punk-keikan mittainen.

Slayer-introlla alkanut keikka varmasti miellytti, jos Treats kuului viime vuoden lempparilevyihin, kuten minulla. Levyltä tutut kontrastit oli lavalla kärjistetty äärimmilleen, ja keikka rakentui Derek Millerin röyhkeän rouhean särökitaran ja Alexis Kraussin mumisevan laulun varaan. Lyriikoista ei saanut sen enempää selvää livenäkään, mutta Rill Rillin aikana yleisö antautui yhteisvoimin yhteislauluun. Muutenkin maanantai-illaksi meininki oli epäilyttävän hyvää - jos jätetään pois laskuista laimeat encore-taputukset.

Keikan jälleen päässäni soivat kaikki biisit samaan aikaan ja silmissäni välkkyivät ison roolin keikalla saaneet strobovalot. Fiilistelyä oli pakko jatkaa kotona, mikä yleensä kertoo onnistuneesta illasta. Lavalla  rymynnyt Krauss ei varastanut koko show'ta, vaikka niin olisi voinut käydä. Vertailukohdekin vähän yllättäen löytyy. Vaikka Sleigh Bellsin musiikki kuulostaa tuoreelta, livekokemus osui hyvin lähelle Crystal Castlesin keikkoja. Siinä tosin ei ole mitään vikaa.

Lisää keikkakuvia voi tsekata täältä. Alla on myös uunituore video Rill Rilliin, josta sanon vaan sen että Krauss näyttää vieläkin coolimmalta kuin koskaan aiemmin!

Sleigh Bells - New Music - More Music Videos

Ps. Lämppärinä soitellut Square Mode vakuutti! Helsinkiläiset menköön jortsaileen mm. niiden tahtiin lauantaina Kuudennelle linjalle, ellei sitten suuntana ole Korjaamo tai meikäläisenkin valitsema Playground. Tamperelaiset suuntaa automaattisesti tietty Big Popin 12v-synttäreille?

Cymbals Eat Guitars & Surfer Blood

Tänään esittelyssä kaksi viime viikon Last.fm-listaykköstä, jotka mainitsin myös festaripohdintatekstissä Flow'n yhteydessä. Molemmat näistä on erinomaisia isovelilbändejä. Levyjä varastettuna sellaisen isoveljen levyhyllystä, joka kuuntelee hyvää vinksahtanutta kitaramusaa, ja jonka lempibändi kautta aikojen on Sonic Youth (tai iästä riippuen mahdollistesti Yo La Tengo, Pavement tai Modest Mouse), mutta joka ei pelkää uusia tuulia.

Cymbals Eat Guitars

Joskus jotkut asiat vain jäävät ikuisuusprojekteiksi. Viime keväästä asti kalenterin välissä on pyörinyt muistilappu, jossa käsketään tutustua bändiin nimeltä Cymbals Eat Guitars. Silloin tällöin lehdet, nettimediat ja Pitchfork ovat muistuttaneet tekemättömästä työstä, mutta ennen viime viikkoa en vain saanut aikaiseksi.

Kuten arvata saattaa, vitkuttelu ei kannattanut. Ainakaan siinä mielessä, että debyytti Why There Are Mountains jäi pois vuoden 2009 parhaista levylistastani, vaikka ansioita kärkeen asti olisi ollut. (Kyllä, kaikki on ollut lähes valmista ties kuinka kauan loppujen listojen osalta, mutta kun ei ole aikaa saattaa niitä aivan loppuun...)

Why There Are Mountains ei ole levy, joka aukeaa helposti ja jää ensikuuntelun jälkeen soimaan päähän. Se on haastavaa kuunneltavaa, joka soi välillä iloisena poppina, utuisena tunnelmointina, vinkuvana kitarameluna ja ärsyttävinä avaruusääninä. Nämä kaikki ovat asioita, jotka tekevät siitä laulajan äänen ohella radiosoittokelvottoman (poislukien hyvät radiokanavat) ja todennäköisen musiikkirunkkarien bändin. Ja vaikka edellinen kuvaus kuulostaa The Mars Voltalta, Cymbals Eat Guitars ei kuulosta.

Ajan kanssa Why There Are Mountains paisuu koko ajan isommaksi ja tärkeämmäksi levyksi, mikä on hyvä merkki. Se on näistä kahdesta enemmän isovelilevy, ja iskee siitäkin huolimatta että minulla ei ole sisaruksia.





MySpace: http://www.myspace.com/cymbalseatguitars
www: http://cymbalseatguitars.com/

Surfer Blood

Toinen tapaus prikulleen yhtä hyvä tapaus (0,1 Pitchfork-pojoa huonompi) on Surfer Blood. En muista tilannetta, mutta kuuntelin levyä jossain jo viime vuoden puolella, ihastuin ja unohdin. Unohduksissa bändi ei kuitenkaan kauaa voinut olla. Liioittelematta jokaiselta "tarkkaile vuonna 2010"-listalta löytyvän yhtyen hype on vasta alkuvaiheissaan, sillä tovi sitten Pitchfork pisti devyytille arvioksi 8,2. Tästä kaikki vasta alkaa.

Debyyttilevy Astro Coast kuulostaa rantalevyltä, eikä ihmekään kun yhtye on kotoisin Floridan West Palm Beachilta. Rantalevyltä, joka kertoo enemmänkin rantalentopalloilusta, uimisesta ja ihmisten tiirailusta - mutta myös vähän siitä surffaamisesta. Vaikka tällä hetkellä mittari täällä näyttääkin -18 astetta, ei levy tunnu väärältä näihinkään olosuhteisiin. En voi silti kieltää, etteikö ulkomaankaipuuni kasvaisi Astro Coastia kuunnellessa.

Jos unohdetaan meret ja hiekka ja maisemat ja tunnelmat ja muut mielleyhtymät, Surfer Blood uppoaa isoveljien lisäksi todennäköisimmin sille jengille, joka on ihastuksissaan Grizzly Bearista, Animal Collectivesta, Vampire Weekendistä, Girlsistä ym. (Mä en kyl erityisemmin diggaa Vampire Weekendistä, mut tää iskee.)





MySpace: http://www.myspace.com/surferblood

Willy Mason: Save Myself

Eli, tänään heräsin siihen, että soi Willy Masonin uus sinkku Save myself päässä. Willyn oon tienny melkein vuoden verran, ja livenäkin nähnyt kerran, kun oli lämppäämässä Radioheadia kaikilla viime toukokuun keikoilla. Tän folk-sankarin uus levy kuulostaa muutaman kuuntelun perusteella paljon vahvemmalta kuin debyytti. Eheä ja hyvä levy. Tällä hetkellä se on kuunneltavissa kokonaisuudessaan Masonin MySpace-profiilissa. Kuunnelkaa ihmeessä läpi vielä kun ehtii, tai jos ei ehdi, pistäkää pyörimään ainaki tuo Save Myself vaikka täältä!

http://www.myspace.com/willymason