Lost in Music -viikonloppu

Rehellisesti sanottuna viikonloppu oli rankka. Paljon bändejä ilman taukoja, piiiiitkiä jonoja, tungosta, tungosta, tungosta. Toisin sanoen Lost in Musicin viikonloppu täytti festivaalin tunnusmerkit lukuunottamatta sitä, että jonot ja tungos tuntuivat muodostuvan ainoastaan pukukansasta ja (idiooteista) tamperelaisista.

Perjantaina Dog's Homessa esiintyi ilmaiskeikalla Joensuu 1685, Kiki Pau ja The Driven Dynamo. Bändien vetovoima oli selkeästikin aliarvoitu, sillä jonoa sisälle riitti kahden ensimmäisen keikan ajan. Allekirjoittanut meni paikalle mielestään hyvissä ajoin. Silti kuuntelin joensuuni mp3-soittimestani ulkopuolelta. Kiki Paun musiikki kuulosti paremmalta kuin Monsters of Popissa, mutta viimeksi koettu rentous oli tiessään. Annettakoon se anteeksi, sillä kukapa nyt pystyisi rempseän rentona showcase-keikalla esiintymäänkään... The Driven Dynamo jäi minulta kesken, sillä punk rock slipovereissa ja kauluspaidoissa (ei katu-uskottavasti toteutettu) soitettuna ei pystynyt pitämään unihiekkaa poissa silmistäni.

Lauantain päätapahtumasta myöhästyin kolmen ensimmäisen esiintyjän verran. Esimerkiksi Underwater Sleeping Societyn kohdalla vetosin edellisviikolla nähtyyn keikkaan, joka ei ollut niin hyvä, että olisin jaksanut heti uudelleen katsella.

Ehdin siis juuri sopivasti paikalle Disco Ensemblen aloittaessa. Yleisöä oli perhanasti, ja keikka oli minulle juhlavasti 25. bändiltä nähty, mutta silti yksi ehdottomasti surkeimmista keikoista, joita olen bändiltä todistanut. Siinä missä esimerkiksi Artturissa soundit olivat olleet kohdallaan, Pakkahuoneella musiikki puuroutui pahemman kerran. En meinannut edes aluksi tunnistaa Black Euroa...

Settilista koostui lähinnä uuden levyn biiseistä, mistä toisaalta pidin, koska en ole niitä kuin kerran livenä todistanut, mutta olisin kuitenkin kaivannut muutamaa Viper Ethics -raitaa mukaan soppaan. Vaikka yleisöstä ääntä lähtikin, ei suuri osa silti ollut mukana lainkaan. Minkäänlaista pittiä ei käytännössä ollut, ja kun sellainen hetkeksi saatiin pystyyn siitä saatiin aikaiseksi nyrkkitappelu. Ihmiset edessäni ottivat enemmän valokuvia toisistaan kuin bändistä...

Tungos ja nihkeä mediayleisö veivät siis paljon, mikä oli ongelmana paikoitellen myös viime vuonna. Ihmiset katselivat kädet puuskassa, kun Rubik soitti uusia biisejään. Ne kuulostivat Rubikilta, muutamat liikaakin. Toivottavasti studiossa kappaleisiin on saatu enemmän syvyyttä ja monipuolisuutta. Seuraava (ja ainoa?) mahdollisuus kuulla uusia biisejä ennen uutta levyä on sitten Tavastialla Desert Island Sessionsin ainutlaatuisen livekeikan yhteydessä, kaikki mestoille!

Kastor Rubikin Artturi Tairan vahvistamana oli mainio päättäjä festivaaleille, ja se nousikin toiseksi suosikiksi heti oman festivaaliavaajani, On Volcanon, jälkeen.

Onneksi tällaisia mylläköitä ei ole täällä useammin kuin kerran vuodessa.

Janne Laurila, Westman & Tapes @ Artturi 23.10.2008

Eilen Artturin nurkkalavalle nousi joukko heleä-äänisiä mieshenkilöitä, joista illan starttasi mm. Office Buildingista ja Laurilasta tuttu Janne Laurila. Keskimmäisenä akustisella kitarallaan tunnelmallisia covereita taikoi brightboyn vokalisti Antti Westman, ja illan päätti kaksihenkisenä esiintynyt Tapes. Yleisöä paikalla oli puolet vähemmän kuin keskiviikkona.

Cover-fanaatikkona ei liene vaikea arvata, kuka oli mielestäni viihdyttävin. Tykästyin jo aiemmin syksyllä Westmanin Kaikella kunnioituksella -albumiin, sillä versioissa vanhoista rokkibiiseistä on tarpeeksi omaa näkemystä. Vaikka onhan tämänkaltaiset jutut jo wanhoja & nähty, en voi vastustaa herkkiä covereita rosoisista alkuperäiskappaleista. Westman siis luritteli eilen suuren osan albuminsa kappaleista, ja ujutteli joukkoon kourallisen raitoja, joita ei levyllä kuulla (mm. Ramona).

WESTMAN

WWW http://www.myspace.com/westmanversioi

TAPES

WWW:
http://www.tapesmusic.com/
http://www.myspace.com/tapesrapesapes
http://www.ifsociety.com/artist/tapes

On Volcano

Viime viikolla lupasin paljastaa Tampereen parhaan bändin. Eilen lähdin Artturiin Lost in Musicin avauskeikalle katsomaan sitä, ja nyt olen entistä vakuuttuneempi ettei julistukseni osu väärään kohteeseen. Aiemmilla näkemilläni keikoilla On Volcano on tarjoillut post-rockimaisia maalailevia shoegaze-spektaakkeleita, mutta siitä oli selvästi menty eteenpäin.

Keväällä julkaistu omakustanne-ep My Sleep Was Filled with Dreams on pyörinyt stereoissani kovalla syötöllä etenkin nyt syksyllä. Se kuulostaa valmiilta, kansainväliseltä ja ennen kaikkea itseltään. Jokainen ep:n kappaleista on oikeutettu paikkansa julkaisulla. Yllätyin ymmärtäessäni, ettei kukaan ole vielä signannut bändiä. Voin samalla julistaa yhtyeen olevan koko Suomen paras kokoonpano, joka on vailla levy-yhtiötä. Ei luultavasti pitkään kuitenkaan, sillä olen törmännyt muutamiin mainintoihin yhtyeestä eurooppalaisissa musiikkiblogeissakin.

Menin siis syystä innoissani eilen Artturiin. Kaikki kuulemani On Volcanon materiaali on tähän asti ollut ainakin lähellä sitä post-rockahtavaa shoegazea. Esimerkiksi yhtyeen MySpacessa kaikki kappaleet edustavat juuri sitä, mutta livenä yhtye pisti päälle uuden vaihteen. Suurin piirtein puolivälissä show'ta kenkiintuijottelu sai väistyä, ja bändi muuttui hetkellisesti Suomen Arcade Fireksi. En osannut odottaa sitä, mutta yllätys oli positiviinen. Keikan jälkeen päässä soikin juuri se kappale, jonka ajaksi basisti Lassi muuttui keulakuvaksi.



Kuuntele My Sleep Was Filled with Dreams täällä. Kaksi kappaleista on ladattavissa.

http://www.myspace.com/onvolcano
http://www.onvolcano.com/

Mambo Nordico @ Klubi, Tampere

Oikeastaan näin vain puolet tämän syksyn Mamboista. Eniten kiinnostanut Déclassé sekä tamperelainen Moppi ja Aivokurkiaiset jäivät väliin suurten opiskelijakarkeloiden vuoksi. Jatkopaikaksi valitsin sentään mieluummin Klubin kuin virallisen jatkoareenan, missä olisi esiintynyt Poets of the Fall...

Underwater Sleeping Societyn keikalla mietin, missä tilanteessa olen nähnyt bändin aikaisemmin. En muistanut. Tämä keikka muistutti edellisiä ainakin siinä määrin, ettei tästäkään kerrasta saanut oikein mitään järisyttävää irti. Toki miekkoset ovat taitavia soittajia ja biisitkin ovat hyviä, mutta jossain kohtaa lavalla on pakko mättää, jos keikoista ei muista jälkeenpäin mitään? Eikä se siis johtune pelkästään pohjista...



Pintandwefall on sitten toinen ääripää. Etukäteen jaksan aina vähän nihkeillä tyttöbändeistä (koska se nyt vaan on kylmä fakta, että tytöiltä vaaditaan enemmän), mutta zorrotytöt todistavat joka kerta ennakkoasenteeni vääriksi. Näin kävi tälläkin kertaa. Sekä soitto- että esiintymistaidot olivat parantuneet selkeästi edellisestä kerrasta, ja tuntuu kuin soittimiakin olisi vaihdeltu useammin. Nimenomaan soittopelien keskenäinen vaihtelu toi show'hun lisää intohimon tuntua ja lisäsi kiinnostavuutta. Lavaenergia oli totuttuun tapaan kuitenkin se juttu, joka teki tytöistä illan viimeiset esiintyjät.

Desert Island Sessions

Miltä kuulostaisi Asan ja Disco Ensemblen Miikkan suomenkielinen vokaaliduetto? Höystettynä faktalla, että sen tekoon on ollut osallistumassa lisäksi muita suomalaisen musiikin huippuosaajia kuten Arto Tuunela (Pariisin Kevät, Major Label)?

Käy kuuntelemassa Kaukosäädin nimellä kulkeva single täältä: http://www.myspace.com/desertislandsessions

Näin yllättävä kombo ei olekaan suoraan esiintyjistä lähtenyt idea, vaan kyse on siis elokuulle sijoittuneista sessareista Suomenlinnan Seawolf-studioilla. Rumban käynnistämä projekti sulki parikymmentä suomalaista vaihtoehtomusiikin sankaria samoihin tiloihin. Yhteistyönä tehdystä materiaalista saatiin kasattua albumi, joka julkaistaan Rumban kylkiäisenä ensi kuussa. Mukana projektissa oli edellämainittujen lisäksi muusikkoja muunmuassa sellaisista yhtyeistä kuin Damn Seagulls, Le Corps Mince de Françoise, Underwater Sleeping Society, Downstairs, Huoratron, Cosmobile ja Plutonium 74.

(Kuva: Juha Kurri)

Lokakuulevyjä

Syyskuun tapaan on kuluvakin kuukausi löytänyt omia juttujaan. Kuun vaihteessa luukutus kohdistui screamoon ja post-hardcoreen, mutta nyt stereoissani on pauhannut jo tovin post-rock ynnä muu pimeisiin iltoihin helposti uppoava fiilistely. Tässä viime viikkojen suosikit, vaikka sen post-rockin edustus jääkin aika ohueksi kuuntelumääriin nähden.

Saltillo: Ganglion
Tämä viulu- ja pianotäytteinen levy ei ole jälkirokkia vaikka tunnelmallista onkin. Oikea genretys taitaa osua jonnekin downtempon tai trip-hopin suuntaan. Saltillo lienee tykästynyt Clint Mansellin elokuvasävellyksiin. Jos et tiedä, kuka herra Mansell on, tsekkaa ihmeessä elokuvaohjaaja Darren Aronofskyn viimeisimmät leffat (Requiem for a Dream, The Fountain) ja niiden soundtrackit. Muun muassa avausraidassa ja loppupuolelta löytyvässä Praisessa mennään hyvinkin syvälle unelmiensielunmessumaisiin äänimaailmoihin. Osui ja upposi, mutta siihen lienee vaikuttanut myös edellä mainittujen elokuvien kuuluminen suosikkeihini valkokangaskulttuurin osalta.

Kuuntele: Saltillo: Praise (rapidshare)
http://www.myspace.com/saltillo

Antennas to Heaven: The Line Between Myth and Reality Has Always Been in Finland
Kiinnostukseni heräsi auttamattomasti, kun huomasin Godspeed You! Black Emperorilta nimensä lainanneen brittiyhtyeen ristineen albuminsa kiehtovasti Suomi-aiheisesti. Itse levy ei ole geneeristä post-rockia vaan se vaikuttaa poikkeuksellisen hyvältä unilevyltä - jopa genrensä sisällä. Soitanto on kohtuullisen rauhallista ja hyvässä mielessä laahaavaa. Kappaleet sisältävät suurissa määrin puhuttuja vokaaleja, jotka muistuttavat minua Heroes tv-sarjan Mohinderin puheesta. Musiikin kanssa höpötys muuttuu kuin soitetuiksi iltasaduiksi, tai puhutuiksi tuutulauluiksi. Toimii.

http://www.myspace.com/antennas

Rururu: Rururu
J-post-rockia. Sanat on ulistu tunnelmallisten jälkirokkisoundien päälle kyllä niin venyvästi, että tässä voitaisiin japanin sijasta laulaa ihan yhtän hyvin suomeksi, englanniksi taikka tanskaksi. Vaikkei vokaalit yleensä sovikaan post-rock-mieltymyksiini, japsibändin materiaaliin ne tuovat oman lisänsä. Rururu, kuten sen virheellisesti länsimaalaisin kirjaimin kirjoitan, on jotakuinkin sekoitus vitkuttelevaa progressiivista post-rockia sekä rytmipuolelta voimakasta post-metallia. Jotain siitä rajalta. Tykkäsin niin paljon, että lisäsin sydämiä Last.fm:ssä heti ensimmäisellä kuuntelukerralla puolelle levyn kappaleista.

Kuuntele: Rururu: Kibounohana (rapidshare)
http://www.myspace.com/rururuzankyo

Kaiser Chiefs: Off with Their Heads
Vaikka aluksi pettymykseni olikin mega-mittava, on levy auennut muutamien lisäkuuntelukertojen myötä. Tämä on silti heikko suoritus aiempaan verrattuna. Employment oli mahtava debyytti, sitä seurannut Yours Truly, Angry Mob ihan kelpo levy ja tänään julkaistu uutuus astetta huonompi lätty. Hittibiisejä ei oikein löydy, ja Never Miss a Beat on yhtyeen surkein singlelohkaisu. Lähes jokaista kappaletta tuntuu vaivaavan sama vika: alku on lupaava mutta puolivälin jälkeen alkaa mielikuvituksettomuus puuduttaa. Vaikka nyt dissasinkin uutta albumia voimakkaasti, en ole silti saanut pidettyä sitä pois soittimestani. Vahvimmillaan Kaiser Chiefs on rauhallisemmissa kappaleissa, jotka tälläkin levyllä kuulostavat hyviltä.

http://www.myspace.com/kaiserchiefs

Aliarvostetuimmat suomalaiset

Näkemykseni siitä, mitä suomalaisten tulisi kuunnella enemmän - ja suitsuttaa vielä enemmän ulkomaalaisille kavereilleen.

1. Penniless
- Lienee samalla koko pohjoismaiden aliarvostetuin yhtye. Kriitikot ovat tietenkin ylistäneet nakkilalaisia jo viime vuosituhannen puolelta asti, mutta suuri yleisö ei ole löytänyt omakseen. Missä vika? Näillä on enemmän hittibiisejä kuin sormet ja varpaat riittävät laskea. Tsekatkaa vaikka MySpacesta, ei yhtään huonoa rallia! (Tosin suosittelen silti soittimen alapäätä.)
myspace.com/pennilessbiz

2. The Scaramangas
- Ei kaukana ykköspallilta. Debyytti oli jotakuinkin melkein ok levy, mutta viime vuonna julkaistu Don't Follow the Weak on parasta, mitä tuosta musiikillisesta suuntauksesta olen löytänyt sitten Pink Floydin. Oho, nyt tuli aika isoja sanoja.

Pelkkä MySpace ei oikein riitä kuvaamaan em. levykokonaisuuden erinomaisuutta, joten ostakaa se samantien lähimmästä levykaupasta tai vaikka täältä. (Tamperelaisille vinkkinä että Platan käytetyistä levy löytyy muovitaskuversiona eurolla! On odottanut siellä uutta kotiaan varmaan jo vuoden päivät.)



3. Pedestrian's Motor
- 1/3 Lapko + 2/5 Sara = 1 Pedestrian's Motor. Tämä sivuprokkis on parempi kuin emäbändit yhteensä, eikun edes kerrottuna. Tai whatever, ihan hullun hyvää settiä potenssiin sata. Taas ihan itkettää niiden puolesta, jotka eivät koskaan kuule tätäkään bändiä. Vaikutteiksi bändi listaa MySpacessaan mm. Radioheadin, Nine Inch Nailsin ja A Perfect Circlen. Allekirjoittaisin vaikutteet näin kuuntelijan näkökulmasta.

4. Saimaa
- Annettakoon tämä ennakkovaroituksena: jos tämä bändi löytyy samaiselta listalta vielä viiden vuoden päästä on a) levy myöhästynyt entisestään b) suomalaisten saatava selkäsauna heikon musiikintajun vuoksi. Hyväntuulinen ja kokoonpanoltaan iso yhtye, jossa tuttuja naamoja mm. Tehosekoittimesta ja Lehtivihreistä. Livenä iiiiihana!
myspace.com/saimaaband

5. Lemonator
Tämä luonnollisesti listassani viimeisenä, koska lienee näistä samalla sekä tunnetuin että arvostetuin. Melkein Suomen paras bändi. Silti tuntuu, että suurin osa suomalaisista muistaa Lemonatorin biisit lähinnä Postin mainoksista. Vaadin Suomen kansalta syvällisempää tutustumista! Lisäksi vaadin bändiltä pian tuoreita uutisia, sillä yhtyeen kotisivuja on viimeksi päivitetty miltei kaksi vuotta sitten!
myspace.com/lemonatortheband

Esimakua tulevasta

Taas on ihan liikaa asiaa ja liian vähän aikaa. Kirjoituksia on jäänyt arkistoihin keskeneräisiksi, mutta lupaan saattaa ne loppuun ja julkaistavaksi, kunhan saan kaikki bile_bailut ensin pois alta. Tulossa mm. hyviä lokakuulevyjä sekä paljastan myös Tampereen parhaan bändin. Katseltavia keikkoja ja siten myös keikkaraportteja tälle viikolle riittää yllin kyllin (Mambo Nordico, Hang the Dj! -bändi-ilta).

Lupauksia lupauksia, joita yritän täyttää vielä tämän viikon aikana, sillä ensi viikolla on täällä jo uudet kujeet, kun Tampereella esiintyy lähes sata bändiä Lost in Music -festivaalilla! Tsekatkaa ihmeessä aikataulut! Täällä on ilmaiskeikkoja heittämässä mm. Joensuu 1685, Kotoisat Sävyt, On Volcano, Jaakko & Jay, brightboyn keulakuva Westman, Kiki Pau, Moses Hazy, Agent Kooper jne jne! Maksua vastaan löytyy toki vielä vaikka mitä.

Ennen tätä kaikkea kuitenkin makeat maistiaiset Tiger Loun tulevalta albumilta, olkaa hyvä!
Tiger Lou - Crushed by a Crowd.mp3
Tilaa tuleva A Partial Print ennakkoon täältä.

Bloc Party Suomeen

Mirde sanoo:
mitääääähhh Bloc Party tulee suomeen whatwhatwhaaaat

Jep. Ei sillä, ettäkö olisin koskaan diggaillut ihan _älyttömästi_, mutta hämmästyin, koska mielestäni Bloc Party on ainakin Suomessa sen kokoluokan bändi, joita ei usein täällä nähdä. Ei siis mikään koko kansan suosikki, mutta kuitenkin maailmalla iso nimi. Hetken jo ehdin innostua, kunnes...

Mirde sanoo:
26. helmikuuta jäähalliin....
Mirde sanoo:
vittu

LIPUT:
44 e / myyntiin tiistaina 21.10.2008
Lippupalvelun myyntipisteistä, puhelinpalvelusta 0600-10-800 (1,83 euroa/min + pvm) ja 0600-10-020 (5,99 euroa/puhelu + pvm) sekä netistä http://www.lippupalvelu.fi Tiketin myyntipisteistä, puhelinpalvelusta 0600-1-1616 (0,98 euroa/min+pvm) sekä netistä http://www.tiketti.fi

Mirde sanoo:
vetääkö täyteen, no ei...

Eikö olisi jo aika saada Suomeen sopivankokoinen keikkapaikka? Jäähalli on liian iso paikka, ja lippuhinnat nousevat siellä aina kohtuuttomiksi. Eikä tunnelma ole kertaakaan siellä noussut sellaiseksi kuin olisi mahdollista erilaisessa paikassa.

Meme

Eilinen täytti odotukset ja oli ainakin yleisömäärältään kovimmat vastaavanlaiset bileet Tampereella tähän asti. Lisää vaan. Siitä ehkä enemmän myöhemmin, koska nyt kärsin vähän eilistä, ja voisin tehdä aivottoman kyselyn. Oikeesti vain pakoilen opiskelua, sillä ensi viikolla on tenttiviikko, enkä ole edes avannut kirjoja.

1. Kumpaa menisit mielummin katsomaan keikalle?
[x] Metallica
[ ] Children of Bodom

[ ] Mokoma
[x] Stam1na

[x] HIM
[ ] The Rasmus

[ ] Dimmu Borgir
[x] Cradle Of Filth

[ ] The Ark
[x] The Hives

[ ] Korn
[x] Foo Fighters

[x] Alice Cooper
[ ] Anastacia

[ ] Apulanta
[x] Zen Café

[ ] Tiktak
[x] Nylon Beat

[ ] Within Temptation
[x] Nightwish

[x] The 69 Eyes
[ ] Kotiteollisuus

(Kiitos vaihtoehdoista. Todellisuudessahan menisin kattoon noista vaan Foo Fightersia. Ja Naikkareita.)

2. Mitä kuuntelet mieluiten?
[ ] Voice
[ ] YleX
[ ] Radio Nova
[ ] Energy
[ ] Radio suomipop
[ ] Radio Rock
[ ] YleXtreme

En kuuntele radioa. Bassoradiosta kuuntelen muutamat ohjelmat ja Last.fm:stä jotain recommendation radioa, jos se nyt voidaan edes radioksi laskea.

3. Omistatko mp3-soittimen? Minkä? Onko hyvä?

iPod classic 80 GB
On se ihan hyvä.

Nii ja puhelimessakin on soitin, se on tämmönen:


4. Omistatko musiikki-dvd:eitä? Mitä?
- Omistan. The 69 Eyes: Wasting the Dawn (En oo koskaan oikein lämmenny bändille, mutta ostin tän aikoinaan, koska se on Suomen ensimmäinen dvd-sinkku, ja meikä vissiin harhaluuloisesti ajatteli, että pystyisin joku päivä luopuun levyistäni.)

Nii ja sitte löytyy Disco Ensemble: Video Vortex, Kaiser Chiefs: Enjoyment, Manic Street Preachers: Forever Delayed, Radiohead: Meeting People is Easy, Radiohead: Homework, Radiohead: 7 Television Commercials, Radiohead: The Astoria London Live, Tehosekoitin: "Vauhdissa" ja YUP: Helppoa Katseltavaa. On noita dvd-sinkkujakin sitten kertynyt vuosien varrella. Niitä on ainakin Radioheadilta ja Placebolta. En jaksa tarkistaa.


5. Paras musiikkivideo näistä?
[x] Foo Fighters - Best of You
[ ] HIM - Killing Loneliness
[ ] Apulanta - Pahempi toistaan
[ ] Black Eyed Peas - My Humps
[ ] Redrama - Street Music
[ ] Beats and Styles - Everything is everything

Oikeestihan tuo on Foo Fightersin toisiksi huonoin video.


6. Mitä kuuntelet mieluiten?
[x] Rock
[x] Pop
[x] Hiphop
[ ] Heavy
[ ] Reggae
[ ] Jazz
[ ] Klassinen
[x] Punk

Argggh miten laajat käsitteet.


7. Kuinka monta lempibändiä sinulla on? Jos on niin mitä?
- Monia. No Radiohead on paras. Sitte The Mars Volta, Tool, At the Drive-in, Circa Survive jne.


8. Kuunteletko mieluiten
[x] Ulkomaalaista musiikkia
[x] Suomalaista musiikkia

Yritän tukea kotimaista enemmän musiikissakin, mutta silti suurin osa mitä luukutan on ulkomaista. Suomenkielinen musiikki ei uppoa niin hyvin kuin englanniksi laulettu.

11. Mitä mieltä olet Euroviisuista? Voittiko suosikkisi?
Kattoohan niitä. Ei voittanut.

9. Omistatko seuraavien bändien/artistien levyjä/singlejä?
[ ] Maija Vilkkumaa
[x] Apulanta
[ ] Nightwish
[ ] Irina
[x] Spice Girls
[x] Backstreet Boys
[x] Disco Ensemble
[x] HIM
[ ] Kapasiteettiyksikkö
[x] Eminem
[x] Nirvana
[ ] Guns n' roses
[ ] Uniklubi
[ ] Black Eyes Peas
[ ] Coldplay
[x] Zen Café
[x] Franz Ferdinand

13. Kenen keikalle olet aina halunnut mennä?
-
Mieluiten esim. Glastonburyssa tai Briteissä nyt ainakin.

10. Mitä kuuntelet juuri nyt?
- Ra Ra Riot: Dying is Fine, koska tää soi mulla päässä kun tänään aamulla heräsin.

11. Mitä osaat soittaa?
[ ] Rumpuja
[x] Kitaraa
[/] Bassoa
[/] Pianoa
[x] Osaan laulaa

12. Luetko jotain musiikkilehteä? Omistatko jostakin bändistä kertovan kirjoja?
Rumba tulee kotiin. Soundi on joskus tullut. Muutama Radiohead-aiheinen kirja löytyy, plus Beckistä ja Pulpista yhet.

13. Mihin bändiin tutustuit viimeksi?
- Jaaha, minkähän tähän nyt valitsis, kun tutustun useampiin uusiin bändeihin päivittäin. No, viimeks oikein kiinnostunut kunnolla Destroy Discosta.

14. Mikä on tietokoneesi musiikintoisto-ohjelmassa 666. kappale?
- Amon Tobinin Creatures

15. Katsotko seuraavia ohjelmia?
[ ] Top40
[ ] NRJ Top 10

16. Muistatko vielä Jyrki-ohjelman? Ja onko mielestäsi telkkarissa liian vähän musaohjelmia?
- No muistan! Jyrki oli mun elämäni suola. Ekasta jaksosta vikaan jaksoon :"-) Kyllä niitä määrällisesti ihan sopivasti tulee, vaikka laatua ja lähetysaikoja voisi kyllä vähän vielä miettiä.

17. Miten usein kuuntelet musiikkia?
[ ] Harvoin
[ ] Riippuu päivästä
[ ] Joka päivä monta tuntia tai
[x] Jatkuvasti

21. Oletko ollut Tavastialla/ Nosturissa?
[x] Kyllä
[ ] En

22. Omistatko bändipaitoja?
[x] Kyllä
[ ] En

23. Ikäsi?
[ ] -10
[ ] 10-13
[ ] 14-15
[ ] 16-18
[x] 18-21
[ ] 22-25
[ ] 25-199

24. Tähän voit kirjoittaa jostain hyvästä biisistä sanoja:
"To fool them in make it seem like you're in trouble. Make a sound, fake it enough."
(Circa Survive: Act Appalled)


25. Pidätkö joululauluista?
[ ] Kyllä
[x] En

26. Mikä on puhelimesi soittoääni?
Crystal Castlesin Untrust Us. Videopuheluihin on Digitalismin Pogo. On muuten äärimmäisen huono idea pitää hyvää biisiä soittoäänenä, koska se menee siinä jatkuvassa keskeytyvässä soitossa pilalle. Nimim. Justicen Phantom pt.1:n ja Ruskon Jahovan pilannut.

Path of No Return @ Klubi 9.10.2008

Eilen oli siis mättöö tarjolla Klubilla. Uuden albumin vastikään maailmalle puskeneen Medeian missasin omaa hitauttani, vaikka tekisikin mieli vierittää syy liian aikaisille keikka-ajoille. Tiedän, vastahan niitä aikaistettiin yleisön pyynnöstä, mutta mites me iltaluennoilla käyvät keskusta-asukkaat, jotka joutuvat ostamaan soijajugurttinsa Stockmannilta oli siellä sitten Hullut päivät tai ei? Ei vaan, kyllä se oli ihan henkilökohtainen vika :-D


Path of No Return oli kova. Promokuvassa runopojilta näyttävät nuoret miehet paljastivat toisen puolensa. En kaiketi voi sanoa, että show oli illan paras, koska Medeia jäi väliin, mutta näin olettaisin. Ruotsalainen metallista hardcorea veivaava ryhmä hallitsi homman sekä soitannon että lavapreesensin osalta. Bändi oli energinen ja soittimet heiluivat niin aggressiivisesti, että pelkäsin soittokalun vielä lentävän päälleni. Viimeisen puuttuneen lisän settiin olisi tuonut yleisön samanlainen osallistuminen. Vuorovaikutussuhdetta yritettiin kyllä ruotsalaisten suunnalta rakentaa, mutta suomalaiset seisoivat vain kädet puuskasta ja nyökyttelivät hyväksyvästi. Vaikka bändi kuulosti paremmalta kuin levyltä, ei tää ihan viidentoista euron arvoinen ollut, mutta onneksi hinta ei lähtenyt rahapussistani ja valtaosahan maksoi sen varmaan ihan mielellään The Hauntedista.



Ihan suoraan sanottuna, The Haunted oli kyllä aikalailla paska. Mulla ei ollut mitään odotuksia (kuin ehkä jotain vanhempia biisejä?) ennen show'ta, mutta siitä jäi silti vähän huono maku suuhun. Mitäs sitä sen turhempia haukkumaan - jos ei pure niin ei pure. Genrensä sisällä toimii varmaan hyvin ja lunasti yleisön odotukset. Itse olisin mieluummin ollut seinän toisella puolella kuuntelemassa toista ruotsalaista suurnimeä, The Hellacoptersia.

Kid Sister - Pro Nails (Rusko Remix)

Perjantaina ohjelmassa on manSEDANse-tapahtuma Tampereella. Elektroniseen musiikkiin panostava festivaali alkaa itseasiassa jo huomisen ambient-tunnelmilla, mutta perjantaina varsinaisesti räjähtää, kun tähänkin kaupunkiin saadaan vaihteeksi dubstep-kemut. Edellisistä hyvistä onkin jo aikaa. Viimeksi olen kai jumpannut täysillä syntymäpäivänäni tammikuussa, kun tämän perjantain pääesiintyjän aisapari tanssitti Klubilla. Sanoinko liian vaikeasti? Tammikuussa täällä siis vieraili Mala ja ylihuomenna pääsen tanssimaan mm. Cokin tahtiin. Yhdessä he muodostavat Digital Mystikzin.

Oikeastaan eniten illalta odotan luultavasti kotimaista harvemmin keikkailevaa Cloudsia. Ja oikeastaan mikään edellisestä ei liittynyt aiheeseeni muuten kuin hyvänä dubstep-pohjustuksena seuraavalle. Siinä missä esimerkiksi juuri Cokin hitit ovat jo niiiin loppuunkalutut, Rusko se jaksaa kantaa vielä läskiä pöytään. Wonk wonk!

Kid Sister - Pro Nails (Rusko Remix) (zSHARE)

Happy birthday Thom

Thom Yorke täytti eilen 40 vuotta. En suinkaan unohtanut synttäreitä, mutta ajatukseni surrasivat eräiden toisten musiikkipörriäisten ympärillä. Jos joku henkilö voisi ajaa minut suuremman fanihysteriakohtauksen partaalle kuin maanantaina, se olisi nimenomaan mr. Yorke. Pieni rähjäisennäköinen ympäristöaktivistipeikko, joka saa äänellään laulun kuin laulun puhkeamaan kukkaan. Sävellys- ja soittotaidot edustavat tietenkin maailman huippuluokkaa sekä Thomin ajatusmaailma ja sen käytännön toteutuminen on myös äärimmäisen ihailtavaa.



Täyden neljän vuosikymmenen kunniaksi muutamat kivenkovat remixit herran Radioheadin ulkopuolisesta tuotannosta:

Thom Yorke: The Eraser (XXXChange Remix) (zSHARE)
Thom Yorke: Skip Divided (Modeselektor Remix) (zSHARE)
Modeselektor - The White Flash (feat. Thom Yorke) (Trentemøller Remix) (zSHARE)
Thom Yorke - Harrowdown Hill (The Bug Remix) (zSHARE)

Klaxons @ Club Hollywood (Tallinn, Estonia)

Onhan se pakko myöntää, että oon taas ihan lovena. Lovena lähinnä musiikkiin, mutta on siinä muutakin. En tiedä, onko parikymppisen sallittua fanittaa vielä tällälailla, vaikka eihän tämä ole mitään verrattuna niihin kymmenen vuoden takaisiin pahimpiin fanitusaikoihin. Vuorokausi Tallinnassa sisälsi mm. hysteriakohtauksen, ilon kyyneleitä, jäätymisen, bilebailausta, fanityttökohtauksen, tunkemista, kiljumista, pomppimista ja sopivassa määrin pittaamista.

Maanantaiaamu alkoi nihkeästi Linda Linen ilmoituksella, että päivän kaikki laivalähdöt on myrskyn takia peruttu. Tallinnaan kuitenkin päästiin ja kaikki epäonnistumismahdollisuuden sisältäneet käytännön asiat (kuten lippuvarausten lunastaminen) ennakko-odotusten vastaisesti onnistuivat nopeasti ensimmäisellä yrittämällä.

Itse keikka oli loistava, loistavampi, loistavin. Edellisissä keikoissa on ollut aina jotain vialla. Roskildessa viime vuonna oli tappava moshpit, jossa taistelin hengestäni samalla kun perseessäni oli kiinni lääppivä ällö mies. Dublinissa yleisö oli niin vaisua, että meininki oli suorastaan huono. Yesterday was totally different and there was definitely magick in the air.

Vanhoista kappaleista oli edelleen jalostettu menevämpiä live-versioita ja uudetkin kappaleet istuivat settilistaan kuin nenä päähän. YouTubesta videon uudesta kappaleesta (The Valley of Calm Trees) katsoneena pelkäsin uutta materiaalia aivan suotta. Humppakomppihan sopi Calm Treesiin hyvin ja toisesta uudesta rallistakin (Moonhead?) löytyi särmää.

Yleisö oli mahtavasti mukana, mikä sai fiiliksen salissa maagiseksi. Rintaliivejä ja alushousuja lenteli lavalle kymmenittäin. Ennen en ole nähnyt bändin palaavan lavalle yleisön toiveesta, mutta nyt encore saatiin. Bändi kehui fiilistä lavalta käsin. Tallinnan reiviyleisö osasi hommansa.

Keikalta jäi käteen plektra, mutta se ei jäänyt parhaaksi muistoksi illasta. Vanhassa kaupungissa jatkobaaria etsiskellessä vastaan käveli nimittäin miekkosia, joiden tapaaminen kruunasi illan. Fanityttökohtauksen saaneena en älynnyt kysellä kaiketi mitään kovinkaan kiinnostavia kysymyksiä, mutta niille, jotka eivät ole Klaxonsia vielä nähneet, kerrottakoon että James lupasi bändin tulevan Suomeen seuraavalla kiertueella. Sellainen on tulossa ensi keväänä, että nyt keikkajärjestäjät tarkkana! Muutkin bändin jäsenet osoittivat kiinnostustaan Suomea kohtaan. Äärimmäisen mukavia symppispoikia kaikki, jotka osasivat arvostaa harrastamaani bändin perässä matkustelua.

Mieletön ilta, joka asettaa minut listojen luomista rakastavana tilastovosuna vaikeaan paikkaan. Tämä vuosi on ollut keikoiltaan niin ylivoimaisen paras, että en osaa sanoa hienousjärjestystä edes viiden parhaimman keikan osalta.















Mua sattuu poskilihaksiin, kun katsonkin vaan tota mun kännistä hymyä noissa viimesissä kuvissa :-D

Oasis ennakkokuuntelussa

Uutuuslevy Dig Out Your Soul on perjantaista asti ollut streamattavana Oasiksen MySpacessa. Ei se uusi (What's the story) Morning Glory ole, mutta varsin kelpo levy silti, kuten ennakkoon kuultujen kappaleiden perusteella jo hehkuttelinkin. Hopihopi kuuntelemaan vielä, kun se on mahdollista!

En tällä hetkellä pysy nahoissani huomisen vuoksi. Olivat pojat kuulemma soittaneet aikaisemmin tällä viikolla Rotterdamissa kaksi uutta kappaletta, iik!


(James Righton, a klaxon)

Sorit

Taas on vierähtänyt luvattoman pitkä aika. Kirjoitettavaahan riittäisi, mutta koulu (ja koulubileet) ovat vieneet kiitettävästi aikaa viime viikkoina. Takataskussa on vino pino hyviä kappaleita ja levyjä, jotka haluan jakaa koko maailman kanssa. Pari keikka-arvosteluakin olisi kirjoittamatta. Vaan koska tälläkään hetkellä en ole kotikoneen ääressä, pureudun nyt muihin asioihin.

Roskilde Festival avasi tällä viikolla lomakkeen ensi vuoden esiintyjätoiveita varten. Edellisvuosina lomake on ollut sivuilla vain rajoitetun ajan sekä syksyllä että talvella, joten toivomuksia menemään ja ensi vuonna mukaan Pohjoismaiden parhaille festareille! http://www.roskilde-festival.dk/2008/frontpage/programme/band_requests/

Ylihuomenna on lähtö Helsinkiin. En ole vielä päättänyt, onko minulla varaa lähteä katsomaan Thee Silver Mt. Zionia (MySpace), vaikka kovasti mm. Godspeed You! Black Emperorin jälkeläisten muodostama bändi kiinnostaakin. Helsingissä on muutenkin tälle syksylle liikatarjontaa (Fred Falke, Cut Copy, The Teenagers, Have Heart, Auf der Maur, Kira Kira, Hawnay Troof, Dúné, Xiu Xiu, The Wombats, Efterklang, Wolf Parade, Alas-klubit jne.). Tunteet huutavat Helsinkiin kulttuurin pariin joka toinen päivä, mutta rahapussi ei salli sitä kuin kerran kuussa - jos silloinkaan. Onneksi muutamat ulkomaalaiset yhtyeet eksyvät myös Tampereelle.

Missattavista keikoista puheenollen, kaikki huomenna 4.10. paikkaamaan meikäläisen poissaoloa Pasilan veturitalleille. Lavalla skweee-spektaakkelin (Eero Johannes, V.C., Mesak & Spartan Lover) ja lukuisien tiskijukkien lisäksi Hidria Spacefolk. Omat juomat ja ruoat mukaan ja liput kahden euron verran. Bileet jatkuvat aamuun asti. Lisäinfoa Facebookin käyttäjille täällä: http://www.new.facebook.com/event.php?eid=29258463545

Maanantaina kuitenkin musiikin perässä kauas ulkomaille eli lahden yli Tallinnaan reivilomalle. Tilapäinen muistinmenetys Klaxonsin olemassaolosta korjaantunee silloin. Keväällä voikin sitten lähteä taas perään uuden levyn myötä siunaantuvalle uudelle kiertueelle. Uutta materiaalia onkin kaivattu, ja peukut sojottavatkin jäykkinä maanantain settilistan osalta. Jos joku ei ole vielä kärsimättömyyden ehkäisemiseksi kolunnut läpi kaikkia wanhoja remixejä, ja jäänyt paitsi dubstep-tuottaja Skreamin It's Not Over Yetistä, nyt olisi aika kuunnella se. Vaikka täältä.