maanantai 31. maaliskuuta 2008

Why not?

Thank you Fullsteam Agecy, again. Ajattelin nimittäin lähteä Helsinkiin jorailemaan 12.5. tällä tavalla:

keskiviikko 26. maaliskuuta 2008

Terveisiä idästä

Pääsiäinen oli ja meni. Kavereiden ryypätessä koto-Suomessa minä päädyin jo toistamiseen viettämään protestanttien pääsiäistä Pietariin. Paikallisethan (ortodoksit) viettävät pääsiäisensä vasta myöhemmin, joten läheisessä miljoonakaupungissa tämä oli vain yksi viikonloppu muiden joukossa.

Koska pari vuotta sitten loma kului nähtävyyksiä ja museoita kierrellessä, tällä kertaa oli päästävä lähemmäksi kansaa. Niinpä selailin jo ennen matkaa aarrearkuksi osoittautuneesta Last.fm:sta Pietariin lomapäivikseni listattuja keikkoja. Kaikesta päätellen ulkomaisten bändien tarjonta on Venäjällä vielä ankeampaa kuin Suomessa, oli pakko valita ennestään tuntemattomien venäläisten esiintyjien joukosta, mikä toki minulle passasi - juonhan ulkomaillakin vain paikallisia oluita.

Vaikka tarjontaa olisi ollut aina gootti-electrosta abstraktiin hip-hoppiin, arpa osui post-metallia soittaneen Los Bananasin keikkaan. Osoite ylös venäjäksi kyrillisin kirjaimin, sormi pystyssä tien varteen, hinta tingattuna matkaten pimeällä taksilla keikkapaikalle ja sormi suussa harhailemaan. ГЭЗ-21:n (tuttavallisemmin "Ges") löytäminen osoittautuikin yllättävän hankalaksi tehtäväksi, kun keikan alkamisminuuteilla tajusin istuvani kaljalla väärässä baarissa. Paikallisen opastuksella Los Bananas ei kuitenkaan jäänyt näkemättä, ensiksi piti vain vaeltaa bunkkerin kellariin, takaovesta ulos, parin porttikongin läpi, kulman taa, kolmekerroksisen hökkelin ylimpään kerrokseen, ulkorappukäytävän läpi ja ovesta sisään - ja tämä oli ainut reitti paikkaan.

Keikkakulttuuri Venäjällä tuntuu olevan varsin erilainen kuin Suomessa. Bändi oli jo alottanut, kun pääsimme hieman yli kahdeksan paikalle. Lämppäreitä ei ollut. Liput olivat 200 ruplaa eli noin 5,80 euroa. Yleisöä oli noin viidenkymmenen hengen verran, mutta sali oli täynnä, sillä ihmiset istuivat riveissä muovituoleilla. Minä vein viimeisen muovituolin. En osaa sanoa, johtuiko tämä istumiskäytäntö vain keikkapaikasta, sillä sali oli kapea ja lavaton huone, eikä takariville olisi show varmastikaan näkynyt, jos oltaisiin menty Suomen malliin.

Itse keikka oli parempi kuin odotin. Nimellä pilattu bändi veti ammattitaitoisesti ja tunteella post-metallinsa läpi, ja mukana ollut äitinikin innostui kiittelemään heitä parhaasta keikasta show:n jälkeen (epäilen, että viesti ei mennyt perille bändin kielitaidon vuoksi). Los Bananas oli tyypillinen post-rockin ja sludgen siirtymävaihebändi, eikä sinänsä erottunut mitenkään Red Sparowesista, Russian Circlesistä tai Pelicanista, mutta en väittäisi venäläisten yhtään huonomminkaan pärjänneen - muilta osin kuin nimivalinnalta. Levy lähtee tilaukseen netistä, koska bändiltä ne olivat loppuunmyyty.

Gesistä palasimme vielä Fish Fabriqueen, missä siis olimme vahingossa aikaisemmin piipahtaneet. Siellä käynnistyi samoilla minuuteilla myös keikka, mutta vaikutti kuin yleisö olisi notkunut kuppilassa muista syistä. Aavikkomaista electroa soittanut yhtye lämmitti sekin sydäntäni, mutta keikasta ei pahemmin jäänyt mitään mieleen - lieneekö johtunut veressäni virranneesta vodkasta.

Suosittelen lämpimästi matkailijoita käymään ennakkoluulottomasti tällaisissa paikoissa, koska niissä pääsee käsiksi paikallisten kulttuuriin paremmin kuin missään, vaikka ainakin itärajan tuolla puolen kielitaidottomuudesta oli syntyä ongelmia. Vaan kyllä vessa löytyy ja kaljat saa käteen varmasti ilman yhteistä kieltäkin :-)

http://www.myspace.com/losbananasrussia
http://www.losbananas.com

Los Bananas

Los Bananas

keskiviikko 19. maaliskuuta 2008

Peruskeskiviikkohehkutukset

Meikä on ennustajanaisia =) Oon ollu koko talven ihan varma siitä, että Roskildeen varmistuu tänä vuonna Anti-Flag ja M.I.A., ja itseasiassa tästä syystä feidasin noi ensimmäisen Helsingin keikat. Kun ne alkuviikosta varmistu Ruissiin, sanoisin, että on aika super-kovat mahdollisuudet nähdä ne Tanskassa. Ja tänään vihdoin julkaistiin toi jälkimmäinen :"--) Voin ihan rehellisesti vannoa, että odotan sitä enemmän kuin Radioheadia. Mut toisaalta 2006 odotin enemmän Kaiser Chiefsiä kuin Toolia ja 2007 Klaxonsia.

Suomen festaririntamalla sen sijaan ei kauheen hyviä uutisia tule vastaan ainakin jos on uskomista siihen huhuun, että tänään varmistettais ainakin Paramore Provinssiin. Voivvvv... Toisaalta sama huhu kertoi jostain kovasta ranskalaisesta duosta. Justice? Air? (edit) Jees, no se oli kova veto, mutta en kyllä vieläkää tiedä, viittiiks sinne lähtee.



Nyt meen työhaastatteluun. Toivottavasti se nainen ei vihaa valkosipulia, koska otin siitä eilen yliannostuksen. edit:(Ei se vihannu ainakaa siitä päätellen, että alkaa työt huhtikuun alussa.)

tiistai 18. maaliskuuta 2008

Matti Johannes Koivu: Irwin Goodmanin Lauluja

Okei, koska en ole tainnut koskaan esitelmöidä, kuinka paljon rakastan hyvin tehtyjä covereita - ja vihaan huonoja, on kai pakko pohjustaa vähän. Niin paljon kuin musiikkia rakastankin, ihan ehdottoman paras asia korvilleni on täydellisten levykokonaisuuksien ohella komeat coverit. Lupaan joku tylsä päivä esitellä omat lempicoverini. Kaverit ja pidempiaikaiset stalkkaajat ehkä muistavat sen tekemäni 19 kappaleen mixtapen, jossa indie-artistit olivat tehneet uusiksi räbä- ja rnb-veisuja. Se oli mielestäni paras antamani synttärilahja ikinä. Parempi kuin vaikkapa se pari vuotta aikaisemmin samaan osoitteeseen mennyt Sigur Rós -keikkalippu ennakkorannekkeella.

No niin, aiheeseen. Oikeastaan en aio tehdä tästä levyarviota, koska se ei olisi vielä mahdollista. Levy nimittäin pyörii ensimmäistä kertaa läpi vasta viides kappale allaan, eikä oikeastaan ole tästä edes sen kummemin vielä mitään sanottavaa. Tässä vaiheessa kuuntelukokemusta tämä kuitenkin vaikuttaa tämän vuoden yhdeltä tärkeimmältä musiikkiteolta. Kiekko pärähti ihan vahingossa soimaan soittolistalta ja pysätytti siihen paikkaan. Jokainen kappale on ollut malliesimerkki upeasta coverista.

Poiketakseni taas hetkeksi taas aiheesta erinomaisen coverintekijän tulee kuulostaa itseltään. Ne yläasteen musiikintunneilla soitetut kappaleet, joilla tavoiteltiin samaa tunnelmaa kuin alkuperäiskappaleessa, eivät olleet hyviä covereita, vaikka ne oltaisiin esitetty hyvin. Jos meinaa tehdä saman uudestaan se pitää tehdä joko paremmin tai erilailla. Viimevuotisella Leevi and the Leavings -tribuuttilevyllä turhan moni esiintyjä ei tehnyt kumpaakaan, vaikka joukosta löytyikin muutama helmi. Brightboyn veto ei ehkä voittanut Leevien Kyllikkiä, mutta erilaiselta se saundasi ainakin. Enkä sano erilaista nyt sillä negatiivisella sävyllä, jota käytetään, kun ei kehdata sanoa, että ystävällä on ruma hattu päässä.

Matti Johannes Koivulla on myös oma kosketuksensa Irwinin biiseihin. Ei sillä, enemmän olisin yllättynyt, jos tässä olisi lähdetty haeskelemaan sitä samaa Goodmanin räkäistä soundia :-D Se pysättävä tekijä oli se, että kappaleet yllättäen sopivat myös Koivun suuhun, vaikka ne on kauniisti ja rakkauslaulujen omaisesti esitetty. Nämä kuulostavat uusilta kappaleilta, joihin on tutustunut jo valmiiksi. Miljoonat kuunnellut Irwinit ovat takaamassa vain sen, että voin laulaa mukana jo ensimmäisellä kuuntelukerralla. Kiinnostavaa nähdä, kauanko tämä levy säilyttää kiinnostavuutensa.

http://www.myspace.com/mattijohanneskoivu (Ei tippa tapa on kuunneltavissa täällä)
http://www.mattijohanneskoivu.net/



Ps. Kiertueella NYT