perjantai 30. tammikuuta 2009

BUSY P Tavastialle

Kunnon nörttinä vietän tämän perjantain kotona kouluhommien ja tietokoneen ääressä, koska keikkarintamalla ei ollut mitään mielenkiintoista tarjolla tänään. MySpace - Last.fm -väliä ravatessani ilokseni huomasin Pedro Winterin aka Busy P:n keikkakalenterissa möllöttävän vierailun Helsinkiin. Daft Punkin managerina ja legendaarisen Ed Banger Recordsin omistajana tunnettu ranskis nähdään Tavastialla 3.4.2009. Virallisen tiedoitteen mukana selvinnee, millaiset bileet on kyseessä, ja keitä muita lavalla nähdään.



torstai 29. tammikuuta 2009

Tuomo & Samae Koskinen

Eilinen oli hyvä MySpace-päivä. Yleensä kaveripyyntölaatikossani odottaa läjä paskoja bändejä, jotka kaikki tsekkaan ennen kuin hylkään kaveripyynnön. Yleensä joukossa on muutama riittävän hyvä, jotka hyväksyn ystävikseni. Harvoin postilaatikosta löytyy helmiä. Eilinen olikin poikkeus sen osalta, sillä aina kaveripäivityslistalleni asti päätyi kolme seitsemästä bändistä. Ajattelin esitellä muutamia viime aikoina löytyneitä helmiä, mutta ensin tärkeimpään.


Ennakkokuunteluun päätyi eilen kaksi timanttisen kovaa kotimaista uutuusplattaa. Samaen Koskisen Elossa-levy vaikuttaa heti vuoden 2009 suomalaiselta yllättäjältä. Musiikki ei itsessään lyö laudalta, mutta sanoitusyhteistyö Kauko Röyhkän kanssa tuntuu pelaavan, sillä lyyrisesti levy on yksi parhasita suomenkielisistä, johon olen törmännyt aikoihin. Teksti on sekä helppotajuista että napakkaa. Teemalevy rakentuu elämänkuvauksellisten perjantailurittelujen ympärille, jotka on kirjoitettu sekä positiivisemmista että negatiivisimmista näkökulmista. Kielteisetkin kappaleet saavat suun kääntymään hymyyn, ja levy suorastaan sykkii hyvää alkavan viikonlopun fiilistä. Pystyn samastumaan useampaankin biisiin. Olisipa kappale 5+2 ilmestynyt jo vuosi sitten, kun täytin 20 vuotta. Perjantaista sen sijaan taitaa tulla meikäläisen uusi perjantaianthemi. Oikeastaan koko albumista taitaa tulla meikäläisen perjantailevy.


Myös Tuomo Prättälän Reaches Out for You menee suoraan ostoslistalleni. Vaikka osa debyytin vetovoimasta perustuikin yllättätykseen niin loistavasta Suomi-soulista, ei taso ole heikentynyt toiselle levylle tultaessa, päinvastoin. Monipuolisuus on lisääntynyt esikoisen jälkeen, ja kylmät väreet ravistelevat tuttuun tapaan Tuomon aukoessa leipäläpeään. Prättälä kuulostaa edelleen niin kovin kansainväliseltä.

Olipas kovatasoisia ja hyväntuulisia viikon levyvalintoja.

Kuuntele Samae täällä ja Tuomo täällä.

PS. Helsinkiläiset voivat ensi viikolla 4.2. suunnata Levykauppa Äx:ään ostamaan nämä uutukaiset, koska molemmat herrat ovat silloin paikalla soittamassa ilmaiskeikat. Muutoin Samae kiertää Suomea aina Kokemäeltä Hollolaan ja yliopistokaupunekeihin. Tuomo vierailee vain isoimmissa kaupungeissa.

keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Katusea

En ajatellut lainkaan kirjoittaa aiheesta Ceebrolistics / Katusea, mutta muutaman viimeisen viikon aikana kollektiivi on tunkeutunut hyvin vahvasti esille joka tilanteessa, joten on kai pakko puuttua asiaan. Alle kaksi viikkoa sitten Klubilla piipahti rrkk / RoopeK, ja viime viikonloppuna Out of Juicessa tanssitti MattiP/Teeth, joten live-edustus Tampereellakin on ollut jyrkässä nousussa.


Ensimmäinen huomio
Viimeinenkin kolmasosa aktivoituu jälleen, kun Michael Black Electro (Pijall/Hysä/Janne Hyttinen) pistää ilmoille julkaisua. Fullsteam Records julkaisee Stripped Anatomy of Michael Black Electro -nimisen paketin 11.3.2009 cd:nä, nettijulkaisuna sekä tuplavinyylin ja mp3-tiedostojen yhteispakettina. Myös omakustannekasetteja lähtee liikkeelle. Taustat on toteutettu MBE:n ja RoopeK:n (=Srkkpjt) yhteistyönä, ja levyn on tuottanut RoopeK. Levynjulkkarit järjestetään Helsingissä Kuudennella linjalla 14.3.2009. Tampereella herra vierailee 27.3. Syvällä pelissä -freestyle pippaloissa.

Toinen huomio
Ceebrolistics-liveä on tiedossa ja pitkästä aikaa vieläpä pääesiintyjänä. 13.2. pärähtää Turun Klubilla, 7.3. Tampereella ja 28.3. Vaasassa. Jotain keikkaraporttia luvassa, koska olen paikalla ainakin kahdessa ensimmäisessä.

Kolmas huomio
Ceebrojen MySpacessa Ohine Remix

Ps. Oikeasti se mun synttärilahja itselleni oli tällainen:
Chemical Records<3

Roskilde julkaisee ensimmäisen kiinnityksensä


...ja ensimmäinen kiinnitetty pääesiintyjä on Coldplay. Heh heh. Oikeasti tällä hetkellä ei juurikaan naurata, koska odottelin Blurin tai Oasiksen kaltaisia nimiä. Vaikka en tehnytkään mitään perinteistä uudenvuodenlupausta, voisin kai tänä vuonna tarjoilla uusia mahdollisuuksia, ja aloittaa vaikka tsekkaamalla Coldplayn livenä, mikäli ei ole päällekkäisyyksiä. Bändi kun ei tunnetusti heitä festarikeikkoja lähes koskaan, enkä varmasti ole lähdössä hallikeikalle ikinä. Tänä kesänä Roskilde Festivalin keikka on yksi kolmesta Euroopassa soitettavasta festivaalikeikasta.

http://www.roskilde-festival.dk

maanantai 26. tammikuuta 2009

Microsoft

Luultavasti parasta jälkeä, jota ohjelmalla saa aikaan:


Nyt siis tiedän, mitä hankin itselleni syntymäpäivälahjaksi.

Ensimmäiset tunnit 21-vuotiaana ovat alkaneet inspiraatiorikkaasti tämän blogin ja tulevaisuuden suhteen, mutta en kerro vielä, mitä on luvassa, sillä tuntuu välillä aikataulut venyvän ikävästi suunnitellusta. (Ehkä myöhemmin tänä vuonna tämä onkin enää vain Miran Songsmith-blogi.) Tänään kuitenkin lupaan keskittyä lepäilyyn ja katsoa Stayn, jota muuten suosittelen kaikille.

Damn Seagulls & Division of Laura Lee @ Tampereen Klubi 22.1.2009

Mites se eräs opettavainen tarina menikään... että kun valehteli useamman kerran joutuneensa hätään, ei kukaan enää tullutkaan auttamaan kun onnettomuus oikeasti osui kohdalle. Vähän samantyyppinen (ja kuitenkin ihan eri) kuvio oli torstaina, kun lähdin Klubille. Koska Klubin soittoajat tuntuvat kusevan aina vähintään 15 minuutilla, taktikoin ja myöhästyin parista ensimmäisestä biisistä, koska tällä kertaa ilmeisesti oltiin -ennenkuulumatonta kyllä- aikataulussa.

P1220020

Eipä juuri yllättäneet nämäkään keikat, sillä ennakoidusti Damn Seagulls avasi uutta levyään, eikä ruotsalaisia kohtaan minulta löytynyt minkäänlaisia odotuksia. Lokit soittelivat hieman reilut puolet setistä uusia biisejä, jotka todellakin toimivat mukavasti lavalla. Jostakin vanhemmastakin biisistä oli tehty uusi siisti kuorolaulusovitus, joka kuulosti kerrassaan loistavalta, isolta. Tuoreet sinkkubiisit eivät vieläkään olleet parasta uudelta levyltä. Esimerkiksi viimeisenä soitettu Novus Ordo Mundi on edelleen parempi ralli kuin Libertine ja The City Takes Care of It yhteenlaskettuna. Hyvää energiaa huokui yleisöön siinä määrin, että ei olisi haitannut, vaikka Damn Seagulls olisi soittanut toisen setin Division of Laura Leen puolesta.

Kärsi musiikkinörtin imagoni tästä kuinka paljon hyvänsä, on pakko rehellisenä ihmisenä myöntää, että ruotsalaisten soittaessa musiikki jäi itselleni toisarvoiseksi ja keskityin eturivipaikaltani naureskelemaan emohkoille välispiikeille ja nauttimaan silmänruoasta... Musiikillisesti Division of Laura Lee tuntui vähän tusinabändiltä. Kesken keikan lähtenyt kaverini tokaisi musiikista näin: "Biffy Clyro meets The Killers meets The Hives". Uutena mainostetut biisit kuulostivat korvaani parhaimmilta, joten pitänee ottaa uusi levy kuunteluun joku päivä.

P1230100

P1230151

Damn Seagullsin Hunting Season on siis ennakkokuuntelussa MySpacessa keskiviikkoon asti, jonka jälkeen sen voi poistaa levykaupoista. Lähes koko Suomen kattava kiertue starttaa ensi kuussa.

lauantai 24. tammikuuta 2009

Kuvahaaste + viikon lempibiisi

Sain ensimmäisen haasteeni Lauralta, ja vaikka tämä poikkeaakin blogin aihepiiristä, päätin ottaa osaa touhuun. En kylläkään haasta ketään, ja tässäkin oli pakko vähän kikkailla, koska alikansioita oli niin monta, joten menin aina neljänteen kansioon kunnes löytyi kuvia.

the rules being:
1. go to the 4th folder in your computer where you store your pictures.
2. pick the 4th picture in that folder.
3. explain the picture.
4. tag 4 people to do the same!

Kuva on vuodelta 2004. Oltiin etkoilemassa jossain päin Jyväskylää jonkun random tytön luona ennen Disco Ensemblen, Lapkon ja Deep Insightin keikkaa Lutakossa. Kuvassa on Harri ja pöydällä parit lonkut.

Ja ettei menis ihan off-topiciksi, tässä mun tän viikon lempibiisi:

torstai 22. tammikuuta 2009

One Day as a Lion


Tämä on kaikille niille, jotka ovat olleet kesällä yhtä kentässä kuin meikäläinen. Vähäsen nolottaa, että on mennyt tällainen ihan kokonaan ohi. Ala-/yläasteen Rage Against the Machine -vosuna innostuin huomatessani Zack de la Rochan tehneen kokonaisen ep:n verran musiikkia satunnaisten vierailujen jälkeen. Pakko myöntää, että kuolasin silti enemmän Jon Theodoren, Zackin parivaljakon ja entisen The Mars Volta -rumpalin, suoritukselle. Theodore on virallisesti maailman paras rumpali, joten onpa siistiä että kaksi viileetä jätkää ovat löytäneet toisensa.

Bändin mukaan nimetty esikois-ep kuulostaa valehtelematta RATMilta ilman Tom Morellon riffittelyä. Tähän väliin lienee syytä todeta, että Morello on yksi suurimmista kitarasankareistani. One Day as a Lion ei silti ole mikään köyhänmiehen Rage Against the Machine, mistä herra Theodore tosiaan pitää huolen. Mitään maailmaa mullistavaa ei siis ole tasavahvalla ep:llä luvassa, sillä duo esittää juuri sitä, mitä saattaa näiden miesten yhteistyöltä odottaa: poliittisia kannanottoja de la Rochan tutulla äänellä kailotettuna ja taitavaa rumpalointia.

Kuitenkin... Kaikille RATM:ia ja Jon Theodorea ikävöiville tämä on pakkokuuntelu.

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Damn Seagulls: Hunting Season

Damn Seagullsin ensi viikolla julkaistava uusi levy Hunting Season on lisätty tänään MySpaceen ennakkokuunteluun!

Odotukseni Damn Seagullsin uutta levyä kohtaan ovat rehellisesti sanottuna heittäneet aikamoisia kärrynpyöriä. Kaksi ennakkoon kuultua sinkkubiisiä The City Takes Care of It ja rumpukoneilla väritetty Libertine pudottivat odotukset sadasta nollaan. Jos 2007 vuonna äänestin Soul Politicsin vuoden parhaaksi levyksi, nuo kaksi sinkkua kuulostivat lähinnä radiosoitto-aikuisrockilta. Nyt muutaman ennakkokuuntelupyöräytyksen jälkeen on ilo huomata, että Hunting Seasonilta löytyy muutama vetävämpikin kappale, joskin rakkaita torvia on suuri ikävä. Muutamassa kappaleessa on silti jopa oldschool-lokkimeininkiä, mikä on mukavaa huomata.

Hunting Season vaikuttaa tässä vaiheessa ihan hyvältä levyltä, jolla ei tänä vuonna taida olla mitään asiaa levylistani kärkeen. Damn Seagulls on kuitenkin aina ollut enemmän live- kuin levybändi, joten toivottavasti keikka avaa pakettia. Lokit on siis mahdollista nähdä lämppäämässä Division of Laura Leeta tänään Tavastialla, huomenna Tampereen Klubilla ja perjantaina Turun Klubilla.

Mikäli levy jää pettymykseksi, onneksi sentään lokkien promokuvat olivat inspiroivia....

David Sandström Overdrive & Kiki Pau @ Turun Klubi 14.1.2009

En liiemmin odottanut keikalta ihmeitä, eikä se niitä tarjoillutkaan.

Kiki Pau

Kiki Pau oli totutun tasainen. Uusia biisejä settiin sisältyi muistaakseni kolme, ja ne oli viety debyyttiin nähden entistä surffimpaan suuntaan. Energisyystasoltaan keikka sijoittui tällä kertaa kahden edellisen näkemäni show'n väliin, mikä oli positiivista. Turhaa kohkausta ei siis ollut, mutta basisti oli edelleen symppis. "Oho, en oo koskaan soittanut noin hyvin." :--)

Symppiksempi oli kuitenkin David Sandström, joka tarinoi haaveilleensa vuosia Suomen keikoista. Harva bändi tuskin asettaa tavoitteekseen Suomen kiertueen maailmanvalloituksen sijaan...? Rumpali Oskar'kin kunnostautui rupattelemalla suomenkielellä ja muutenkin tunnelma oli hyvin olohuonemainen.

David Sandström Overdrive

Kappaleet toimivat Klubilla paremmin kuin levyllä. Livenä David Sandströmin chriscornellmaiset laulumaneerit eivät lähteneet käsistä. Vaikkei soundit varsinaisesti huonot olleetkaan, räkäisemmät vibat sopivat vaihtoehtobiiseihin paremmin kuin puhtaat studiosoundit.

Keikan jälkeen olin entistä varmempi, että yhtyeen esittämä Lisa Lisa on cover-biisi, mutta levyn kansilehtinen väittää toista. Voisiko joku virkistää muistiani ja kuunnella kappaleen MySpacesta, ja kertoa sitten kenen luona on biisivarkaissa käyty? Jonkun ysäriartistin?

David Sandström Overdrive @ MySpace
Kiki Pau @ MySpace

tiistai 20. tammikuuta 2009

Kappaleet 2008 TOP 35

Linkit kappaleisiin poistettu, myöhästyit.

Biisejä listatessa kävi vähän toisin päin kuin levyjen kanssa. Mahtavia 2008 vuonna ilmestyneitä tsipaleita oli "Mira 2008"-soittolistallani aluksi toista sataa, mutta pakotin itseni karsimaan setin 35 kappaleen mittaiseksi, ettei paketti taas kasvaisi ikävän isoksi. Tällainen karsinta ei suosinut artisteja tai bändejä, joilla oli runsaasti vuoden parhaita kappaleita (Santogold, The Mars Volta, Tiger Lou, MattiP, Cut Copy ja MGMT) tai useita samantyyppisiä artisteja. Useampi tärkeä kappale jäi listasta lopulta pois biisien hävittyä paremmille.

Esimerkiksi Stepan Sun Äitis lämmitti sydäntäni erityisen paljon (joskaan se ei ole levyn parhaita kappaleita), sillä tietääkseni kukaan ei ole Suomessa vielä älynnyt levyttää loanheittoa Jenkkilästä tuttuun äiti-tyyliin. Jos on niin ei varmasti näin hyvin. Toisaalta kolmossijalle levylistallani päätyneelle Late of the Pierille ei tässä sarjassa tullut sijoituksiaan ainoastaan sen takia, etten osannut päättää yhtä parasta kaikista niistä vaihtoehdoista. Kappalelista myöhästyi näinkin paljon, sillä muistin koko ajan kappaleita joiden täytyisi olla listalla, mutta pitkittyneen aikataulun vuoksi, en ruvennut rankkaamaan tätä enää tuhannetta kertaa uudelleen.

Tekstistä taitaisi tulla puuduttavan pitkä, jos kaikista selittelisin ummet ja lammet jokaisesta kappaleesta, joten yritän pitää tunteeni ja mielipiteeni aisoissa.
35. Ra Ra Riot: Dying is Fine
Listan indie rockein biisi ja samalla listan viimeinen. Edeltä putosi viime hetkillä muutama samanlainen kappale muilta esittäjiltä, mutta Dying is Fine oli ison hetken eniten soitetuin kappaleeni, joten tätä en voinut pyyhkiä pois viime vuodestani.
34. The Ting Tings: That's Not My Name (LA Riots Remix)
Tämäkin on hyvä esimerkki remixien voimasta. Alkuperäinen kappalehan on oikeastaan hölmö (ja siltikin kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan nerokas), mutta LA Riots tekee sille ihmeitä, ja muuttaa sen keskiverrosta kiitettäväksi.
33. Weezer: Troublemaker (Azzido Da Bass Dub)
Näin viime yönä unta, missä seikkaili italialainen pelottava jätkä, jonka nimi oli Azzido Da Bass. Weezer ei oo oikein koskaan kuulunut lemppareihin, mutta tää remix on aika kelpo.
32. Disco Ensemble: Stun Gun
Tämän ei kyllä pitänyt löytyä tältä listalta, mutta siinä se nyt möllöttää. Ei ollut läheskään eniten kuunnelluin kappale levyltä, mutta siltikin helposti paras DE-kappale toviin. Ikään kuin back to the roots and in neon.
31. Hot Chip: Ready for the Floor
Tämän tullessa ulos dissasin Ready for the Flooria, koska se ei mielestäni kuulostanut yhtään erilaiselta kuin edellinen hittisinkku. Jatkuvan joka puolelta tulvineen soiton ansiosta siitä kuitenkin löytyi jotain, joka erottaa sen muista Hot Chip -biiseistä.
30. Pariisin Kevät: Meteoriitti
Olen kai aina vähän vieroksunut suomenkielistä pop musiikkia, koska suomi on rutkasti kömpelömpi sanoituskieli kuin englanti. Meteoriitissa on ehkä koko vuoden miellyttävimmät sanoitukset, eikä tämä kulunut samallalailla puhki kuin Pikku Huopalahti.
29. I Was a Teenage Satan Worshipper: OMG, Techno Chicks!!!
Vaikka kappaleessa onkin parasta sen nimi, on se helpohkosti menevin ralli The Lemonade Ocean -albumilta (,joka muuten oli vähän pettymys).
28. Mattip: Redelete
Jejep, mulle jo sanottiinkin, että täähän ei käytännössä oo vuodelta 2008, mutta annan itselleni luvan uudelleenjulkaisun ja periaatteen kautta lisätä tämän listalleni, koska rakastan sitä.
27. Deerhunter: Nothing Ever Happened
Omassa elämässäni en ihan aio tyytyä biisin sanomaan ("Nothing ever happened to me/ Life just passing, flash right thru me"), mutta muuten kappale oli edustamansa musiikkityylinsä helmi viime vuonna.
26. T.I.: Live Your Life (feat. Rihanna)
Kuinka voi saada niin huonosta biisistä(O-Zone: Dragostea Din Tei) aikaiseksi jotain näinkin hyvää? Haluaisin vanhan hienon lowriderin, (ajokortin), aurinkoisen rantakadun ja tämän soimaan taustalle. Sen jälkeen voisin viileesti heilutella käsiäni ohikulkijoille...
25. Clouds feat. Tiiu: Under the Dancing Feet (Tes La Rok Remix)
Legendaarinen tanssihitti, joka pisti jalat heilumaan jo edellisvuoden puolella, mutta julkaistiin virallisesti 2008. Bassoraita menee suoraan sydämeen.
24. Asa: Persepolis
Oikeastaan suosikkikappaleeni levyltä oli Davidsm, mutta sen lyriikat olivat ehkä hieman liian korkealentoiset plus Persepolis edustaa levyn parhailla taustoilla ainakin soitannon puolesta.
23. Eero Johannes: Lipton Service Boy
Eero tuotti minulle paljon päänvaivaa, kun piti valita yksi kappale tämän, Leisi-Ellin ja We Could Be Skweeroesin väliltä. Joskus kun kuulin tämän radiosta, mietin pääni puhki, kenen biisi olikaan kyseessä. Veikkasin jotain isoa ulkomaista nimeä...
22. Mattip: KING
Vaikka lupasin itselleni olla tekemättä typeriä sanaleikkejä niin tämä kappale on kingi. Auts, taisin heittää saman läpän vielä levylistaankin.
21. Santogold: You'll Find a Way (Switch and Sinden Remix)
You'll Find a Way olisi voinut löytää tiensä listaan muutenkin, mutta mahtavat tuottajagurut nostivat sijoitusta entisestään. Rankempi katuversio, aiiiit.
20. Tiger Lou: The Less You Have to Carry
Oli muuten ehkä maailman julmin temppu erottaa tämä sitä edeltävästä The More You Give -biisistä, joka toimii oikeana kappaleena, introna sekä tämän biisin kanssa osana tosiaan niin saumattoman täydellisesti, että nyt tuli huono omatunto. Anteeksi.
19. On Volcano: Out of Sight
Meikäläisen kesätunnari Tampereelta. I broke my bones and lost my memory. Niin ei tapahtunut, mutta olisi voinut.
18. Oasis: Falling Down (The Chemical Brothers Remix)
Alkuperäinen oli lähes yhtä hyvä, ja elleivät Kemikaaliveljet olisi tehneet näin erinomaista uudelleenmiksausta, olisi alkuperäinen varmasti löytynyt listalta. Parasta Oasista vuosiin.
17. MGMT: Time to Pretend
Olipas ilmeinen valinta. Time to Pretend oli eka megahitti, mutta myöskin ainoa alkuperäisversioista, joka kesti kuuntelua - ja josta en löytänyt remixiä, jolla olisi pistetty paremmaksi.
16. Tmu: Basschase
Maailmani pysähtyi hetkeksi, kun Desto pyöräytteli Bassoradiossa keväällä tämän ekaa kertaa ilmoille. Kuuntelin radiolähetystä nauhalta uudestaan ja uudestaan kunnes viimein Tmu lisäsi biisin MySpaceen. Edelleen ylpeä suomisoundeista.
15. Buraka Som Sistema: Sound of Kuduro (feat. M.I.A. & DJ Znobia)
Sen lisäksi, että tässä on ihan ässä video, on Sound of Kuduro paras Buraka Som Sisteman tekemä biisi - ja olisi siltikin vaikkei siinä olisi vierailemassa M.I.A.
14. Cut Copy: Hearts on Fire
Tässä kohtaa voisi oikeastaan olla mikä hyvänsä In Ghost Coloursin kappaleista. Hearts on Fire valikoitui jorauskertojen määrän perusteella.
13. Modeselektror: The White Flash (feat. Thom Yorke) (Trentemøller Remix)
Tässä oli ihan viime hetkien lisäys, joka meinasi jäädä listasta kokonaan. Bowwow, Trentemøller teki yhdestä 2007 vuoden parhaasta biisistä yhden 2008 vuoden parhaista biiseistä.
12. Leon Jean-Marie: Bring it on (Rusko Remix)
Yksi niistä kymmenistä Ruskon uudelleenversioinneista, jotka olisivat kaikki ansainneet paikkansa vuoden parhaina biiseinä. Big up!
11. The Mars Volta: Ouroborous
Piti sitä upottaa joukkoon ainakin yksi kappale vuoden parhaalta levyltäkin. Tattua The Mars Volta -laatua.
10. Matti Johannes Koivu: Ai ai ain kun nuori ois
Coverilla kärkikymmenikköön on mielestäni aika tiukka esitys. Irwinin versio oli minulle ennestään tuntematon, joten MJK vetäsi tämän helposti omiin nimiinsä. Vaikka niin kävi kyllä jokaiselle levyn kappaleelle...
9. Santogold: Shove it (feat. Spank Rock)
Dub i dubbidub i dubdubdub. Ei liene yllätys että muuten niin kirjavalta ja vaikuterikkaalta levyltä löytyvä basssopainotteinen kappale nousee suosikikseni. Livenä muuten vielä kaksin verroin kovempi!
8. Portishead: Machine Gun
Huh, no johan oli paluu musiikkimarkkinoille.
7. MGMT: Electric Feel (Justice Remix)
Ranskalaisten taikasauvat loihtivat tästäkin hyvästä MGMT:n kappaleesta maagisen. Alkuperäisesittäjä ja Justice kuuluvat siinä molemmat tasapuolisesti ja täydentävät vain toisiaan.
6. Crystal Castles vs. HEALTH: Crimewave
Vähemmän bitimpi veto Crystal Castlesilta, mutta tässä tapauksessa rauhallisuus toimii. En myöskään keksi tällä hetkellä yhtään kappaletta, jossa vokaaliefektit ansaitsisivat paikkansa yhtä oikeutetusti kuin tällä.
5. Friendly Fires: Paris (feat. Au Revoir Simone) (Aeroplane Remix)
Tähän törmättyäni on tullut tarkastettua kaikki Aeroplanen remixit, ja mies on ilmeisesti Sampo tai vähintään hittitehdas. Vaikka en ole koskaan erityisemmin haaveillut Pariisissa asumisesta, tämän soidessa sydämeni halajaa pois Suomesta.
4. KA SO RE: Petite
Mulla tulee tästä vähän sellainen Mighty Ducks -voittajafiilis. Tämä voisi olla anthem suorituspaineita sisältäville tilanteille, ja olen hyvinkin varma, että tämän voimin kaikki sujuisi hyvin. Suomi proud!
3. Why?: The Hollows
"In Berlin I saw two men fuck/in the dark corner of a basketball court." Minulla on samanlainen kokemus Kööpenhaminasta sillan alta. Tästä on tullut itselle niiin iso henkilökohtainen hitti etten enää osaa edes perustella sen ylivertaisuutta. Kuunnelkaa itse.
2. Veto: Digits
Uutta Vetoa kohtaan ei juurikaan odotuksia ollut, mutta levyltä löytyikin aarteita. Digitsiä ympäröi kaksi todella hyvää kappaletta, jotka buustaavat kokemusta entisestään. En ihmettele, että levyn nimi lainattiin tästä kappaleesta.
1. The Whitest Boy Alive: Golden Cage (Fred Falke Remix)
Helposti vuoden paras biisi. Ei ole hetkeä, jolloin Fredin remixiä ei olisi voinut kuunnella. Ei ole myöskään sanoja, joilla kuvailla.

Ensi vuonna voisin listata remixit erilleen. Tästä tulikin siis loppuviimeksi vain hyvien kappaleiden lista eikä sitä voi pitää kuin viitteellisenä, sillä en ole enää tälläkään hetkellä samaa mieltä järjestyksestä kuin äsken sen tähän kirjottaessani, mutta kai tätä voi jonkinlaisena suuntaa antavana listana pitää?

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Uusi pintandwefall kuunneltavissa


(Kuva: Aki Roukala)

Tammikuun 21. julkaistava pintandwefallin toinen kokopitkä Hong Kong, Baby on nyt lisätty MySpaceen ennakkokuunteluun. Levyn kappaleita voi myös kärkkyä YleX:ltä, jossa se on myös viikon albumina. Haastatteluita voi lukea lähes kaikista ilmestyvistä alan lehdistä, ja säpinää tyttöjen ympärillä on muillakin tahoilla. Laajasti Suomen kattava kiertue starttaa levyn ilmestymisen jälkeen, joten kuuntele uusi levy ja tsekkaa lähin kiertuepysäkki täällä.

Myös OG Ikosen uutuuslevy on MySpacessa ennakkokuuntelussa.

Tulevista kirjoituksista mainittakoon, että tänään lähden Turun Klubille tsekkaamaan ensimmäistä rokkikeikkaa sitten joulukuun alun, joten keikkaraportit palaavat takaisin kuvioihin piakkoin. 2008 biisilista myöhästyi, kuten päätellä saattaa. Molemmat siis luvassa tämän viikon puolella, koska tarvitsen aina hyviä syitä olla lukematta tenttiin...

tiistai 13. tammikuuta 2009

Röyksopp: Happy Up Here


Kaikki viileimmät ulkomaiset musablogit taisivat räjähtää, kun Röyksopp pisti kotisivuillensa streamattavaksi ensimmäisen singlen (Happy Up Here) maaliskuussa ilmestyvältä levyltään Junior.

En ihmettele. Minulle se pisti jauhot suuhun.

RÖYKSOPP.COM

maanantai 12. tammikuuta 2009

Portugal. The Man Suomeen


Viikko alkoi mukavasti uutisiin, että Portugal. The Man on tulossa kesäkuun loppupuolella keikoille Turkuun ja Tampereelle. Samalla sekunnilla vaihtuivat suunnitelmat Glastonburyn osalta, ja palasin takaisin todellisuuteen. Molemmille keikoille on mentävä, ja perinteinen Roskilde-matka siihen heti perään.

Last.fm:stä löytyy myös tapahtuma This Will Destroy Youn keikasta Helsingissä, mutta lähdettä huhulle ei ole vielä tullut vastaan, joten aika näyttää, onko tästäkin vuodesta todella tulossa todella yhtä uskomaton keikkavuosi kuin muutamasta edellisestä.

Disco Ensemble remixattuna

Blogger sitten meni ja poisti edellisen postaukseni aiheesta, joten sama tarina vähän lyhyemmin.

Disco Ensemble on lisännyt MySpace-soittimeensa kaksi timanttista remixiä Bad Luck Charmista. Sekä Them Shepherdsin elektropaukeversio että Mr Velcro Fastenerin synkempi ja rauhallisempi remix eroavat paljon alkuperäisestä, mutta ovat molemmat komeita kappaleita.

Disco Ensemble

Kuunnelkaa ne täällä.

Pitää kaiketi harkita jossain vaiheessa oman domainin alle siirtymistä, jos tällainen postien poistelu vielä jatkuu..

torstai 8. tammikuuta 2009

Levyt 2008 TOP 20

Viime vuoden parhaat levyt oli poikkeuksellisen vaikeaa listata paremmuusjärjestykseen lähinnä siksi, että kärkiviisikko oli niin ylivoimaisen paras, että tuntui väärältä listata levyjä enempää kuin 20, koska seuraavat liikkuivat jo aivan eri tasoilla. Listaamisen alkuvaiheessa mikään muu ei ollut varmaa kuin vuoden paras levy sekä vuoden huonoimmat, jotka eivät listalta löytyisi.

Bubbling under
Ensimmäisen kymmenen parhaan jälkeen minulla meni sormi suuhun, sillä kaikki siitä eteenpäin tuntuivat lähes yhtä hyviltä levyiltä. Esimerkiksi Fuck Buttonsin Street Horrrsing, M83:n Saturdays=Youth ja/tai TV on the Radion Dear Science olisivat hyvinkin varmasti kivunneet listalle, jos olisin kuunnellut niitä enemmän. Eero Johanneksen samanniminen debyytti oli hyvä, mutta minulla oli kohtuuttoman kovat odotukset sille etukäteen. Myös kaksi kovaa urbaania levyä jäi täpärästi ulkopuolelle. dj/ Rupturen Uproot tuli ja tyrmäsi aivan yllättäen, kun Bengan Diary of an Afro Warrior pysyi taistoissa tasaisen varmasti. Oasis julkaisi parhaan levyn vuosikymmeneen eikä Disco Ensemblen kolmaskaan kiitettävää huonompi ollut. Ne eivät vain mahtuneet 20 parhaan joukkoon. Taisi juuri tulla lueteltua sijat 21.-28...

20. Fleet Foxes: Fleet Foxes
Hippimusiikkia vuoden 2008 reseptillä. Lopputulos on viihdyttävä, harmoninen, hyväntuulinen ja aito folk-henkinen progeilulätty, joka kasvaa kuuntelukertojen myötä. Maisteltavaa riittää pitkään, mutta parhaat palat eivät oikein tahdo erottua joukosta vielä monienkaan nautintakertojen jälkeen. Toisaalta epäonnistuneitakaan paloja ei löydy, joten kokonaisuudessaan ihan maukas taidonnäyte.

19. Portishead: Third
Ensimmäisellä kuuntelukerralla petyin niin valtavasti, että levy ei pyörinyt edes loppuun asti. Uudemmilla yrityskerroilla onneksi pääsin Machine Guniin asti. Se on niin loistava kappale, että teki jo siitä hyvästä pamauttaa viisi tähteä levyn kanteen. Portishead kuulostaa kymmenen vuoden jälkeenkin edelleen itseltään, vaikka Third ei varsinaisesti muistuta edeltäviä albumeita. Tunnelma on välillä niin painostavan ahdistava, että en välttämättä jaksa loppuun asti vieläkään, mutta se kaiketi kielii siitä, että tässä riittää kuunneltavaa vielä tänäkin vuonna..

18. Flying Lotus: Los Angeles
Vaikka Los Angeles ilmestyikin jo kesäkuussa, olen iloinen että otin sen kuunteluun vasta syksyllä, sillä se kuulostaa sateiselta ja mutaiselta iltamusiikilta. Se kuulostaa siltä, että hip hop on treffeillä Aphex Twinin kanssa - eikä ihan paska deitti muuten olekaan. Jokin kuitenkin mättää, sillä jos keskittyy pelkästään musiikinkuunteluun, saa puolivälin kohdalla kaivaa esiin kelloa. Los Angeles kuulostaa pidemmältä kuin onkaan, eikä levy voi olla vuoden ylivoimaisinta kärkeä, jos minulta löytyy sille parannusehdotuksia.

17. MGMT: Oracular Spectacular
Hypehypehypehype. Muistuttanee varmasti monia vuodesta 2008. Oracular Spectacular on kelpo levy, mutta kaikki kohu ympärillä ei ole tarpeellista. Debyyttiltä löytyy muutama ihan perkeleen kova biisi, joissa voi olla jopa klassikon aineksia, mutta siihen se sitten jääkin. Kokonaisuutena se ei ole kovinkaan kiinnostava, ja enemmän minua kiinnostaakin, mitä tuleman pitää, sillä Metanoia tuntui joltain ihan muulta tähän verrattuna. Löytyykö hihoista ylläreitä, tekeekö boheemi hipsterihippeily taikojaan vielä tulevina vuosina?

16. Why?: Alopecia
Ajatuksena indie rockin ja hip hopin sekoittaminen tuntuu vaivaannuttavalta ja kinkkiseltä. Siksi Why? lieneekin tähän mennessä ainoa bändi, joka siinä on onnistunut erinomaisesti. Alopecia oli helposti kevään soitetuimpia levyjä soittimessani, mutta Helsingin keikan jälkeen into laantui, sillä show'sta jäi suuhuni paha maku. Levyä se ei kuitenkaan ole pilannut, ja suuri osa biiseistä kuulostaa edelleen kuuluvan kuninkuusluokkaan, muutamaa tylsää hutia lukuunottamatta. Jos tuotanto olisi ollut valppaampana, olisi tämä levy saattanut olla kymmenen pykälää korkeammalla.

15. Stepa: MC
Vaikka Lottovoittaja olikin hyvä biisi, en silti odottanut lähes ikäiseltäni Stepalta ihan tällaista debyyttialbumia. Lapinläänin scarface on mielestäni Suomen paras riimittelijä. Stepan riimit ovat samaanaikaan hauskoja ja sarkastisia, joista saa osuutensa niin ympäröivä yhteiskunta kuin ystävät ja tuntemattomat. Tämäntyyppisessä rapissa on ollut tähän asti ongelmana, että sitä on yritetty tehdä liian tosissaan tai heitetty kaikki kerralla läskiksi, mutta MC:stä kuulee, että musiikki on tehty vaadittavalla vakavuudella kuitenkin pilke silmäkulmassa. Osassa biiseissä taustat kuulostavat liiankin yksinkertaisilta ja pidemmän päälle kokonaisuus puuduttaa, joten näistä syistä MC oli vasta toiseksi paras suomalainen hip hop-levy vuonna 2008.

14. Crystal Castles: Crystal Castles
Crystal Castlesin debyytti oli oikeastaan pettymys, sillä demojen perusteella odotin räiskettä ja pauketta. Niitä tietysti saatiin, mutta uudet biisit jäivät puuttumaan, ja lähes kaikki tsipaleet olivat tuttuja jo vuodelta 2007, joten tuplavinyyli jäi kohtuullisen nopeasti pölyttymään. Silti - tarjolla oli niin perhanan kovia biisejä ja muutama lempparikin vuodelta 2008, joten sijoitus oli hinattava näille pykälille.


13. The Sound of Animals Fighting: The Ocean and the Sun
Tästä listasta ehkäpä oudoin levy. The Ocean and the Sunilta löytyy vieraita kieliä puhuttuna, huutoa ja kiljuntaa, käsiteltyjä vokaaleja, kilkatusta ja kalkatusta, ambient-osuuksia sekä kauniita ja puhtoisia kitara- ja lauluosuuksia. Mitään uutta outoa Amerikkaa TSOAF ei kuitenkaan ole lähtenyt hakemaan vaan silkkaa progeiluahan tämä vain on. Kaikille, niille joille maistuu nykyaikainen proge sekä Circa Survive, tämä on varmasti mahtava lätty. Muiden tuskin kannattaa vaivautua.

12. Matti Johannes Koivu: Irwin Goodmanin lauluja
Enpä olisi uskonut, että vuosilistauksista voi löytyä tribuuttilevyjä. Matti Johannes Koivun herkkä tulkinta saa vanhat Irwin-hitit ja tuntemattomammat kappaleet loistamaan aivan uudessa valossa. Tämän levyn jälkeen ei tee mieli kuunnella alkuperäistä esittäjää niin kuin useimpien cover-levyjen kohdalla. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka raisuista ralleista saa näinkin kauniita balladeja aikaiseksi. Kokonaisuus on kasassa, ja on miellyttävää, ettei levy ole mikään uusi versiointi Irwinin parhaista.

11. Asa: Loppuasukas
Taisin toukokuussa innostuksissani julistaa tämän jopa miltei täydelliseksi levyksi, mutta aika näytti, ettei se jaksanut vuoden loppuun asti aivan samoilla taajuuksilla. Loppuasukas on silti Asan ehdottomasti kiinnostavin levy, ja Teosto-palkinto meni varmasti oikeaan osoitteeseen. Slaavilaiset taustat ja Masan korkealentoiset riimittelyt saavat aikaan jännän maailmallisen meiningin, vaikka selvää suomeahan tässä luritellaan. Ainakin suurimassa osassa kappaleista...

10. Santogold: Santogold
Santi Whiten esikoisalbumin sekä heikoin että vahvin lenkki on monipuolisuus. Siinä missä levy olisi ilman vaihtelua todennäköisesti tylsä esitys, on se nyt liian hajanainen. Peräti yli puolet levyn eri tyylilajeja kosiskelevista kappaleista ovat loistavia, eikä hittisinkku L.E.S. Artistes ole edes parhaimmasta päästä. Epäselväksi ei jää, että Santogold on lahjakas lupaus, ja tulee varmasti pääsemään pitkälle, jos samalla innolla mennään. Seuraaviin tuotoksiin toivoisin harkitusti enemmän yhdenmukaisuutta, sillä nyt tuntuu, että tässä vielä teinitytön tapaan ollaan vähän hukassa oman tyylin kanssa.

9. Joensuu 1685: Joensuu 1685
Surinaa Suomesta, joka ei edes kuulosta suomalaiselta vaan kohtuullisen kansainväliseltä. Mahtavaa. On ymmärrettävää, ettei levy lyö läpi kuin musiikkipiireissä, koska radiosoittoonhan tällainen ei kelpaa. Bändin mukaan nimetty debyytti on taas niitä suosimiani kokonaisuuksia, jolta on vaikea edes erottaa yksittäisiä kappaleita. Joensuun veljeksien rokkisurina lupaa pysyä stereoissani kiinnostavana vielä pitkään, ainakin seuraavaan levyyn asti.

8. Abduktio: Thermidor
Ainoa rankistelu, joka tänä vuonna ylsi listalle asti. (...Vaikka pitää kyllä myöntää, että myös Verse, Raein ja Have Heart saivat hyvää jälkeä aikaiseksi.) Tätä ei sinänsä voi pitää yhtään sen parempana kuin mitä tahnasa aiempaa Abduktio-julkaisua, mutten vaadi kehitystä parempaan, jos materiaali on valmiiksi jo tätä luokkaa. Omiin korviin ehkä yhtenäisin ja silti poukkoilevin lätty Abbalta.


7. Deerhunter: Microcastle
Ennen Microcastlen julkaisua minulla oli syystä tai toisesta ennakkoluuloja näitä kaurisalkuisia bändejä kohtaan. Ilmeisesti ihan suotta. Levyn kolme ensimmäistä raitaa olivat jo niin tiukkoja, että kesti kohtuullisen pitkään päästä siitä edes eteenpäin. Loppupuoli Nothing ever happenedista alkaen paljastui vähintään yhtä timanttiseksi. Niiden välisen biisiryppään olisin itse järjestellyt vähemmän unettavammin, mikä ei kuitenkaan liene tässä vaiheessa kovinkaan oleellista. Alku ja loppu ovat kai sinänsä tärkeimmät, jos kiinnostus kuitenkin pysyy yllä keskivaiheillakin. Deerhunter oli yksi loppuvuoden ehdottomista suosikeistani.

6. Tiger Lou: A Partial Print
Ok, let's be honest. Jos A Partial Print olisi ilmestynyt alkuvuodesta, se ei varmastikaan olisi sijalla kuusi. Vitsinä on se, etten tiedä, olisiko se korkeammalla vai matalammalla. Vaikka Tiger Loun uutta levyä on täällä odotettukin pitkään, se tuli silti vähän yllättäen. En ollut kuunnellut Kellermania pitkään aikaan, joten en muistanut, kuinka hyvältä pohjoismainen melankolia voi maistua. Levy yllätti myös sillä, että se oli palannut kitaravetoisempaan linjaan pienten elektronisten kokeilujen jälkeen. Kappaleet on sidottu toisiinsa hienosti, ja levy kuulostaa yhtenäiseltä - jopa liiaksi asti. Aika näyttää, avautuuko levy lähteeksi, joka tarjoaa jotain uutta jokaisella kuuntelukerralta, vai onko se vain oikeasti vähän tylsä levy.

5. MattiP: Save the King
Listani korkeimmalle kivunnut kotimainen ja toisaalta myös ainoa englanniksi esiintyvä suomalainen. MattiP julkaisi keväällä korkealuokkaisen äänitteen yhdistämällä aiemmin julkaistun The King ep:n sekä uudet tai muuten vaan ennenjulkaisemattomat kappaleensa yhdeksi paketiksi. Siihen nähden, että puolet levystä on uutta ja puolet vanhaa, on yhteensulauma todella onnistunut, sillä minkäänlaista aikaeroa ei huomaa. Siltikin, uudet biisit lämmittivät sydäntä vieläkin enemmän, ja kymppituumaisena julkaistu versio oli täydellinen paketti.

4. Girl Talk: Feed the Animals
Let's get this party started! This is how we party, fooling with your body! Let's dance! Let's start this party right! Maybe partying will help? Non-stop party now! Pump this party! Heleposti vuoden paras bailulevy oli sitten etkot, jatkot tai jotain siltä väliltä. Mies on ihan uskomaton, ja tässä on hänen tähän astisen uransa paras levy. Girl Talk is The Party.

3. Late of the Pier: Fantasy Black Channel
New ravea vuoden 2008 malliin? Kuulin bändistä ensimmäisen kerran loppukesästä, eikä sen jälkeen ole tullut viikkoa ilman Late of the Pieriä (paitsi Venezuelassa, jossa ei ollut musiikkia mukana ollenkaan). Levy on rykelmä erilaisia kappaleita, joita yhdistää sama lapsekas meuhkaus - hyvässä mielessä. Vaikka levyllä törmää musiikkitrendiin jos toiseenkin, Fantasy Black Channel ei kuulosta väkisin tehdyltä tai itsessään edes trendikkäältä. Se on kokeellinen levy, josta ei juuri ole pahaa sanottavaa.


2. Cut Copy: In Ghost Colours
Jahkailin tämän listan kanssa lähinnä siksi, etten osannut päättää, kuka kuuluu kakkossijalle. Voiton vei In Ghost Colours kokonaisuutensa ja saumattomuutensa vuoksi. Tanssittavimpien biisien putket on sidottu hienosti toisiinsa instrumentaaliväliosilla, jotka nekin ovat itsessään hyviä. Levyltä löytyy niin monta menevää hittibiisiä, että parhaan biisin valitseminen aiheuttaa päänsärkyä. Täydet kymmenen pojoa.

1. The Mars Volta: The Bedlam in Goliath
Muistan sanoneeni jo varhain tammikussa vuoden 2008 parhaan levyn löytyneen. En ollut väärässä, enkä valinnut tätä parhaaksi sen takia etten joutuisi syömään sanojani :-D The Bedlam in Goliath avautui pikkuhiljaa - vaikkakin nopeammin kuin edeltäjänsä. Se myös avasi edellistä Amputechturea, joka oli jäänyt minulle etäisemmäksi albumiksi. Yhtäläisyyksiä löytyy oikeastaan koko The Mars Voltan tuotantoon: biisejä on lukumäärällisesti paljon ja ne ovat kohtuullisen lyhyitä - kuten debyytillä. Kerronnallisuutta on kuin Frances the Mutella ja soundit sekä kiemurat ohjaavat mielikuvat edelliseen studiolevyyn. Mikään kokoelma se ei kuitenkaan ole vaan yksinkertaisesti yhtyeen paras levy.
Vuoden 2008 parhaat biisit -listalleni päätyi alunperin jopa puolet The Bedlam in Goliathin kappaleista. Parhaat kappaleet + paras kokonaisuus + paras soitanto = selvästi, helposti ja leikiten paras levy.

Pettymykset 2008

Tänään pamahtaa levylista. Sitä ennen vielä vuoden isoimmat pettymykset, joilla ei ollut mitään asiaa parhaiden joukkoon. Tänä vuonna Coldplayta ei listalta löydy, sillä Viva la Vida or Death and All His Friends oli yhtyeen paras levy, ja samalla nosti sen pois meikäläisen shitlistiltä.

CSS: Donkey
Cansei de Ser Sexy hukkasi kakkosalbumillaan kaiken sen, mikä oli oleellista ykköslevyllä. Kuka haluaa kuunnella persoonatonta rokkiräminää, kun kaikki yhtyeen lavahehkukin on kadonnut jonnekin niiden ylimääräisten hörsöjen alle? Piste kuitenkin siitä, että levyllä mainitaan Helsinki...

Sydän, sydän: Usko itseesi
Entiselä lempisuomalaiselta keväällä ilmestynyt levy oli suuuuuuri pettymys. Avausraita Keskusta kertoo kaiken oleellisen, ja taitaa samalla olla myös levyn paras kappale. Vaikka Sydän, sydän on aina ollut kokeellinen yhtye, elektroonisten elementtien sotkeminen kappaleisiin oli virhevirhevirhe. Toivottavasti seuraava kokeilu osuu lähemmäksi napakymppiä, sillä nyt lensi tikka kokonaan ohi taulusta.

Kaiser Chiefs: Off with Their Heads
Vaikka Kaiser Chiefsin levyistä jokainen on aluksi aiheuttanutkin minulle inhoreaktion ja kasvanut myöhemmin paremmaksi paketiksi, ei Off with Their Headsista ole mihinkään. Vaikka lyriikat ovat jopa terävämpiä kuin ennen, biisit lähentelevät yhä enemmän tylsää stadionrockia. Lisäksi Never Miss a Beat oli aliarvoisin kaikista päällikköjen singleistä.

Plutonium 74: Peittoalueen ulkopuolella
Tässäkö se nyt sitten oli? Se mitä oli odotettu vuosia? Heti kun kuvittelen levyn olevan sittenkin kelpokamaa, pudottaa seuraava biisi heti maanpäälle. Jos hyviä biisejä ei ollut riittämiin, olisitte mieluummin julkaisseet ep:n.

YUP: Vapauden kaupungit
Vaikka suomenkielinen rock-musiikki ei ole aikoihin iskenyt kuin ennen, on YUP ollut tähän asti poikkeus. Vapauden kaupungeilta ei sen sijaan löydy lainkaan tarttumapintaa. Jos useamman kuuntelun jälkeen ei jää mitään mieleen, on sen oltava YUP:n levyksi huono. Yhtyeen ilmoitus määrittelemättömän mittaisesta tauosta oli oikeutettu.

Death Cab for Cutie: Narrow Stairs
Kun nynnyily-kippurassa makoilu-söpöily-bändi julkaisee sellaisen järkäleen kuin Narrow Stairs, ei muutos ole toivottu. Levy ei ole edes huonoimmasta päästä, ja hyviäkin biisejä löytyy muutamia (esim. Long Division), mutta tuntuu kuin tärkein asia eli Ben Gibbardin vokaaliosuudet olisivat jääneet taka-alalle ja suunta eksynyt yhä enemmän kohti syvää Amerikkaa.

keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Welcome 2k9

En ole tänä vuonna vielä paljoa ehtinyt koneella istuskella, mutta johan on lähtenyt uusi vuosi räväkästi liikkeelle.

Myöhemmin tässä kuussa julkaistava uusi Animal Collective -albumi kuulostaa muutaman pyöräytyksen jälkeen lupaavalta, ja Dan Deaconin uusi biisi Get Older paljastui juuri niin hulluksi kuin saatoin kuvitella. Lataa jälkimmäinen TÄÄLTÄ. (zSHARE)

Uutta musiikkia on tulossa myös Rubikilta, jonka uutuuskappale Wasteland on tällä viikolla YleX:n tehona. Mikäli radio ei pysy päällä, kannattaa tiirailla myös yhtyeen MySpace-sivua, sillä sinne on piakkoin tulossa kappale jos toinenkin.

(Kuva: Rubikin MySpace)

Jonkin aikaa piilossa pysytellyt grime-kaksikko Ensi-Rikos pukkaa digisingleä pihalle 16. tammikuuta. Kappaleesta löytyy klippi espoolaisten MySpace-soittimesta.

Muita hiljattain kiinnostavaa musiikkia lisänneitä ovat mm. Tmu, Aivot 80 GB, Heroin and Your Veins sekä Alpo ja Tomi. Jälkimmäisen taidonnäyte tosin tuli ihmisten ilmoille jo viime vuonna, mutta olen unohtanut mainita asiasta.

tiistai 6. tammikuuta 2009

20 x vuoden juttuja

Vuoden nostattavin bailufiilislevy: Girl Talk - Feed the Animals
Vuoden hämmentävin näky suomalaisilla esiintymislavoilla: Bonnie 'Prince' Billy
Bonnie 'Prince' Billy
Crocsit jalassa

Vuoden hiljainen tamperelainen
: On Volcano
Vuoden kovaääninen tamperelainen: Jaakko & Jay
Vuoden roskiksesta takaisin levyhyllyyn: Oasis
Vuoden tuttu nimi jo viime vuodelta, jota en saanut aikaiseksi testata tänäkään vuonna: Bon Iver
Vuoden MTV:ltä tuttu: T.I. featuring Rihanna: Live Your Life


Vuoden isoin pettymys: jaetulla ykkössijalla CSS - Donkey & Sydän, sydän - Usko itseesi
Vuoden kreisein musavideo: The BPA feat. David Byrne & Dizzee Rascal: Toe Jam


Vuoden sooloilija: Anthony Green
Vuoden kuunnelluin mutta ei paras kappale: The Mars Volta: Ilyena
Vuoden "ei saatana", josta tulikin "totta vitussa": Foals
Vuoden viime vuoden juttu, joka päräytti karvat pystyyn vasta tänä vuonna: Justice
Vuoden uskonnollisin kokemus: Radiohead Roskildessa
Radiohead

Vuoden mageimmat viikset: Nick Cave
Vuoden siistein suomalainen: MattiP aka Teeth = Matti Pentikäinen
Vuoden harmittavin hajoaminen: Modern Life is War
Vuoden paras repliikki itseltäni vaikka itse sanonkin: "Neil Young, LOL. Nachoja, mmm."
Vuoden paras extempore-päätös: Katsoa Jay Reatard livenä Hot Chipin sijaan
Vuoden paras levy ja biisi: Ähää ähäkutit, en kerrokaan vielä