Muutama sananen Rubikin toisesta pitkäsoitosta ennen kuin kyllästyn hehkuttamaan sitä. Dada Bandits kuulosti jo ensimmäisellä pyöräytyksellä virheettömältä pop-levyltä. Silti kuunneltavaa riittää lukuisiksi kerroiksi eteenpäinkin, sillä kappaleisiin on piilotettu niin paljon pieniä yksityiskohtia ja elementtejä, ettei kaikkia ole edes mahdollista huomata heti.
Debyyttiin verrattuna eilen julkaistu lätty on hyväntuulinen energiapommi, eikä minulle tulisi enää mieleenkään verrata yhtyettä Radioheadiin. Rubikin tyylimuutos oli odotettavissa viimeistään Wasteland-maistiaisen jälkeen, eikä uusi suunta enää tunnu lainkaan väärältä. Rubik kuulostaa ainoastaan itseltään, mutta vaikutteita voisi etsiä esim. Animal Collectivesta ja The Flaming Lipsistä. Media on tarjoillut paljon The Arcade Firea vastineeksi aiemmille Radiohead-vertauksille, ja vaikka yhtäläisyyksiä varmasti löytyykin vähintään soitinkavalkaadista, ei kanadalaisbändi tule minulle ensimmäisenä mieleen.
Samankaltaisuuksia edelliseen levyynkin löytyy. Kuten Bad Conscience Patrolilla, kappaleet ovat sävellyksellisesti niin mahtavia, että lempikappale tuntuu muuttuvan jokaisella kuuntelukerralla. Ensimmäiseksi sinkuksi olisi siis tälläkin kertaa löytynyt muitakin vaihtoehtoja, sillä lohkaistavaa tältä levyltä löytyy. Kokonaisuuskin on eheä ja levyn kansitaide upeaa (Artturi Tairan tulkintaa avaavat lyriikatkin löytyy), joten mars kauppoihin nyt heti! Dada Bandits on yksi parhaista kotimaisista levyistä koskaan!
Oh, tämä levy onkin kultaa!
VastaaPoistaEn keksi mitään valitettavaa!
VastaaPoista