tiistai 7. huhtikuuta 2009

Ensimmäisen vuosineljänneksen parhaimmistoa

Joulukuussa sain huomata, että kaikkien levyjen läpikahlaaminen vuosilistaa tehdessä on perhanan työlästä. Helpottaakseni loppuvuoden urakkaa listaan teille alkuvuoden (1.1.-7.4.2009) eniten kuuntelemani tänä vuonna ilmestyneet/ ilmestyvät levyt. Näistä on pitänytkin muutama sana jakaa kanssanne. Linkkien takana mahdolliset aikaisemmat kommenttini. Nämä eivät ole missään erityisessä järjestyksessä.

Samae Koskinen: Elossa (MySpace)
Elossa on konseptilevy, joka pysyy aiheessa alusta loppuun. Perjantaista kertova levy toimi lopulta kohdallani niin hyvin, että olen lähes poikkeuksetta käynnistänyt perjantaipäiväni sillä. Edelleenkään en voi olla hehkuttamatta Kauko Röyhkän kanssa yhteistyössä kirjoitettuja lyriikoita. Ne istuvat Samaen suuhun, vaikka välillä äänessä onkin teinityttö tai vanha vaari. Levy löytyy kokonaisuudessaan Spotifysta.

Moderat: Moderat (MySpace)
Moderat on Modeselektorin ja Apparatin kauan sitten jäihin pistetty, tänä vuonna henkiin herännyt projekti. Berliinin IDM-taitureiden yhteistyö on ihailtavan virheetöntä. Paketissa on kaikki kohdallaan, ja tällä hetkellä Moderat tuntuu jopa paremmalta kuin mestarit erikseen. Mitään pahaa sanottavaa en keksi, joten en voi kuin suositella tätä kaikille, joille uppoaa idm/ minimal techno/ glitch/ ylipäätänsä elektroninen rauhallinen meno.

Rubik: Dada Bandits (MySpace)
Edellisessä postauksessa unohdin ylistää, että tämä on täydellinen julkaisuajankohtaa myöten. Muutenkin paras vuodenaika tuntuu entistäkin mahtavammalta kuunnellessa Dada Banditsia keväisessä auringossa. Dada Bandits on sulanut lumi, aurinko, lämmin sade, hiekoittamattomat (kuivat) jalkakäytävät, vintiltä kaivetut aurinkolasit ja verkkatakit, vihertävä nurmikko, pajunkissat, jääkiekon MM-kisat, aukeavat terassit, puut hiirenkorvilla, muuttolinnut, valoisat illat, ihastuneet ihmiset, polkupyörä, ensimmäiset leskenlehdet jne. Ainiin, ja Wastelandin videokin sai minut herkistymään!

Röyksopp: Junior (www)
Vaikka ensimmäisenä maistiaisena soittoon levinnyt Happy Up Here kuulostikin vanhalta Röyksoppilta, suorastaan hittibiisi Epleltä, ovat norjalaisetkin uudistuneet. Junior pursuaa tanssittavaa ja iloista elektronista poppia ja hienoja vierailijoita. Toivottavasti syksyllä ilmestyvä rauhallisempia biisejä sisältävä Senior on yhtä syksyinen kuin keväinen levy Junior on.

Joose Keskitalo: Tule minun luokseni, kulta (MySpace)
Mikäli Joose ei ole aiemmin miellyttänyt, ei tämäkään levy tule viemään sydäntäsi. Mikäli on, Tule minun luokseni, kulta valloittaa. Joosen vapisevat vokaalit ja ohut soundi ovat edelleen läsnä läpi levyn, mutta uusiakin tuulia voi levyltä löytää. Sanaleikit ovat raisumpia ja absurdimpia kuin ennen. Tunnelma ei ole enää pelkkää mies ja kitara -meininkiä, vaan levyltä nousee esiin muitakin soittimia kuten vetopasuuna. Levyllä kuuluu Itä-Suomi ja kansanperinteet. Kohokohdat: Viis tyttöä, Pimeydestä pimeyttä vastaan & Tule minun luokseni, kulta.

Fever Ray: Fever Ray (MySpace)
Puolet The Knifestä on nyt uusi The Knife.

White Lies: To Lose My Life
(MySpace)
Viime vuonna breikanneen Glasvegasin hengessä jatkaa tänä vuonna myös Briteistä ponnistava White Lies. Vaikka maalailevat kitarat onkin korvattu post-punk-syntikoilla, tunnelmassa on paljon samaa. To Lose My Life on herkullinen debyytti, mutta Glasvegasin kaltainen läpimurto kompastunee yksipuolisuuteen. Kaikki biisit ovat hyviä sävellyksiä, mutta kokonaisuuden kuuntelun jälkeen vain levyn kaksi ensimmäistä biisiä soivat päässä. Kohokohdat: To Lose My Life, Death & Nothing to Give.

The Whitest Boy Alive: Rules (MySpace)
Ehkäpä leppoisin tänä vuonna vastaan tullut levy. Siinä missä edellisen levyn hitti Golden Cage heräsi henkiin Fred Falken kultasormesta, Rules on jo niin tiukka avausraita samannimiselle levylle, ettei sen aikana taatusti väsytä. Harmillisesti variaatiota uupuu myös tältä lätyltä. Suosittelen leppoisan kotiaskartelun taustamusiikiksi, esim. siivotessa toimii!

Michael Black Electro: Stripped Anatomy of... (MySpace)
Ensihehkutuksen jälkeen olen pudonnut takaisin maan pinnalle. Vaikka Stripped Anatomy of... olikin iloinen yllätys, dynaaminen kokonaisuus ja juuri sopivan energinen lätty, jäävät yksittäiset raidat tasapaksuiksi. Muutama kokonaisuudesta nouseva helmi lisäisi kiinnostusta reippaasti ja pitäisi levyn paljon pidempään soittimessa rahisemassa.

Tim Hecker: An Imaginary Country (www)
En ollut pitkään aikaan suurkuluttanut ambientia/glitchiä, mutta Tim Hecker käänsi alkuvuodesta uutuuslevyllään unimusiikkini suunnan post-rockista pitkästä aikaa ambientiksi. Uusi Tim Hecker onkin oiva nukahtamislevy muutenkin kuin nimensä puolesta. Se on täynnä pieniä yksityiskohtia, jotka palvelevat kokonaisuutta tehden siitä rentouttavan dronehtavan kokemuksen.

Birdy Nam Nam: Manual for Successful Rioting (MySpace)
Tästä levystä kirjoittelinkin jo tammikuussa kivoja sanoja, mutta Blogger poisti postaukseni. Espoossakin vierailleen dj-kvartetin turntable-projekti on entistä elektrompaa, mihin lienee vaikuttanut tuottajan puikoissa heilunut Justice-yhtye. Vanhoja Birdy Nam Nam -sävyjä ei ole paljoa tallella, mutta uusikin suunta on kelpaa.

Pete Parkkonen: First Album (www)
Idols-Peten albumi ei ole yhtään niin huono kuin tv-formaattilevyltä ja kiireisiltä aikatauluilta olisi voinut odottaa. Se on täynnä kelpobiisejä, mutta ymmärrettävistä syistä levy jää hajanaiseksi. Eri kirjoittajien kynistä syntyneistä kappaleista ei muodostu hyvää kokonaisuutta, ja lauluistakin tulee mieleen usein jokin bändi eikä itse Parkkonen (Disco Ensemble, Foo Fighters, Danko Jones). Kuitenkin: First Album on ihan miellyttävää kuunneltavaa.

Lisäksi löytyy läjä levyjä, joissa oli ensikuuntelun perusteella potentiaalia, mutta joita en ole ehtinyt kuunnella tarpeeksi, jotta uskaltaisin julistaa mielipiteeni. Jos jotain superia on mennyt ohi, patistakaa kuuntelemaan ohoi!

Biiseistä vois kans tehdä samanlaisen..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti