Vega

Ensi viikolla haluaisin olla helsinkiläinen. Tai edes tamperelainen, jonka ei olisi aivan pakko olla joka arkiaamu koulussa. Tai edes kiireinen opiskelija, jolla olisi VR-sponssi. Helsingin keikkatarjonta näyttää omiin silmiini joulukalenterimaisen palkitsevalta:

TI 1.12. Kaapelitehdas: Air (FR), 46 euroa
TI 1.12. Dante's Highlight: Buried Inside (CAN) & Tombs (USA), 10/ 12 euroa

KE 2.12. Kuudes linja: Fuck Buttons (UK), 12 euroa

TO 3.12. Redrum: Neon Indian (USA), 8 euroa

PE 4.12. Nolla: Jori Hulkkonen + muut, ilmainen
PE 4.12. Bar Loose: Baddies (UK), 12 euroa
(+ huhujen mukaan myös Helsingin Ruman avajaiset? Ei oo vielä varmistettu?)

LA 5.12. Redrum: Skream (UK), 16,20 euroa

MA 7.12. Tavastia: Frank Turner (UK), 15/17 euroa

TI 8.12. Redrum: Maskinen (SWE), 10 euroa Peruutettu

Airiin, Skreamiin ja Turneriin liput löytyy jo, ja eniten päänvaivaa onkin aiheuttanut keskiviikon ja torstain Fuck Buttons ja Neon Indian. Fuck Buttons on kutitellut kuulohermojani jokusen vuoden, ja olen onnistunut missaamaan duon muutamaan otteeseen. Experimental/ drone -bändiltä on ilmestynyt useampi genrensä parhaimmistoa edustavia kappaleita. Remixitkään eivät huonoja ole olleet, sillä yksi tämän vuoden lempikappaleisiini kuuluu Fever Rayn If I Had a Heartista miksailtu versio.



Tampere-Helsinki -väliä ei kuitenkaan olisi varaa ravata jokainen päivä ensi viikolla. Neon Indian kuitenkin on yksi viime kuukausien hypetetyimmistä yhdysvaltalaisista bändeistä. Se on edustanut  jokaisen ajankohtaisuuteen pyrkivän musiikkiblogin kirjoituksissa (paitsi ei vielä täällä). Bändi on varmasti juuri nyt todella haluttu, ja tästä johtuen hieman yllätyinkin tämän yhtyeen kiinnittämisestä MISF*TS-klubille Helsinkiin. Kahdeksan euron liput tuntuvat halvoilta.



Hittiveisu Deadbeat Summer ei ole missään vaiheessa vakuuttanut minua täysin. Ehkä osaksi sen takia, että luin Carlesin tekstin aiheesta ennen kuin kuulin sen.

Haluaisin silti olla Redrumissa viikon päästä. Neon Indianissa vaikuttavan Alan Palomon toinen projekti Vega osoittautui nimittäin kultakimpaleeksi, ja orastavaa fanitusta haluaisin syventää näkemällä herran livenä. Seuraava biisi hyökkäsi täysin puskan takaa ja veti koivet alta heti. Raahasti minut nilkoista vetäen mukanaan  puskaan enkä sieltä enää halua poistua. Repeat, repeat, repeat.



Ehkä on vaan pakko yrittää järjestää itsensä Helsinkiin joka päivä.