Radiohead

Tajusin oikeestaan vasta tänään, että määhän nään mun 4ever-lempibändini alle viikon päästä kolmatta kertaa livenä. Kukaan ei voi kieltää: en ole hehkuttanut sen näkemistä lainkaan. Vaikkei tollanen kymmentuhatpäiselle yleisölle esiintyminen ulkoilmassa ole todellakaan sama kuin vaikkapa se eka keikka, jonka todistin pienehkössä hallissa, niin onhan se nyt aina siistiä. Melkeen kaikki uuden levyn biisit oon kyllä jo kuullut livenä ettei sinänsä oo biisien puolesta odotukset korkeella, mut esim. All I Need voi olla aika koskettava kokemus. Itkin tänään töissäkin kun vaan mietin sen kuulemista.

(Kirjotan aika usein musiikin takia itkemisestä, mutta täytyy sanoa, etten muista koska olisin itkenyt ilman, että se liittyisi musiikkiin. Lähinnä se kai on sitä, että yhdistän helposti tietyt ihmiset, tapahtumat ja tilanteet aina johonkin kappaleeseen tai levyyn.)



Välillä unohdan, kuinka rakastankaan tätä bändiä, mutta aina kun kuulen yhdenkin kappaleen, se muistuu nopeaa mieleeni eikä sitä kuuntelurumbaa voikaan sen jälkeen enää keskeyttää. Oon kuitenkin nykyään sen verran tukevasti jalat maassa, että mulle on oikeastaan ihan sama näenkö Radioheadin Roskildessa etu- vai takarivistä. Se nyt on selvää, etten aio jonottaa tuntitolkulla yhden bändin takia, koska sitä ennen esiintyy muitakin hyviä (MGMT...), mutta kaippa sitä parhaille mahdollisille paikoille silti on pyrittävä. Ainiin, musta on ihan megasiistiä, että tän vuoden Orangen avaaja ja samalla Radioheadin lämmittelijänä on Teitur :""---))))

Saas nähdä, miten käy loppufestareiden, kun maailmankaikkeuden paras bändi soittaa heti ekana päivänä.