perjantai 28. lokakuuta 2011

Yuck @ Tavastia

Alkuvuodesta Yuck aiheutti minussa puistatuksia luultavasti BBC:n Sound of 2011 -listapaikallaan ja typerällä nimellään (joka kuitenkin on huomattavasti parempi kuin alkuperäinen Fuck). Loppuvuotta lähestyttäessä en voisi olla juurikaan enempää eri mieltä. Missaus Primaverassa harmitti vietävästi, joten tuhannet kiitokset vielä kerran Live Nationille, että pääsin paikkaamaan eilen mokani.

Yuck
Yuck

Bändillä on pitkä kiertue takanaan, minkä huomasi helposti esiintymisvarmuudessa. Pelkästään tämän vuoden puolella takana on jo yli 130 keikkaa, ja ansaittu loma häämöttää vasta kuukauden kuluttua. Kaikki kuulosti juuri siltä kuin piti, ja soitto oli korvia hellivää kuunneltavaa lukuunottamatta keikan päättäneitä surinabiisejä, jolloin korvissa kuuluikin säristä ja vinkua. Rutiinikeikka ei sen kummemmin villinnyt bändiä eikä yleisöä, mutta nelikko vaikutti vilpittömästi tyytyväiseltä siitä, että torstai-iltana Tavastialle oli saapunut enemmän väkeä kuin britit olivat odottaneet. Väljää oli silti. Eniten vokalistin hommia hoitavan Daniel Blumbergin kommentti "you're the best" sen sijaan kuulosti vähän väkinäiseltä.

Omiksi kohokohdiksi keikasta nousivat Get Away-hitin ja Operationin lisäksi rauhallisemmat Shook Down ja Suicide Policeman, vaikka en kykene löytämään yhtään negatiivista asiaa muistakaan soitetuista kappaleista. Näissä rauhallisimmissa biisissä bändin mahtavan heleät kitaraslaidit pääsivät niin hyvin oikeuksiinsa, että lämmin olo valtaa vain muistelustakin. Etenkin Suicide Policemanin esitys jäi vahvana mieleen, kun kappale starttasi soolovetoisesti Blumbergin laululla yksinäisessä valokeilassa, joka kitarasoolon ajaksi siirtyi toiseen perustajajäseneen Max Bloomiin. Huomio palloili muutenkin näiden kahden kitaristi-laulajan välillä lavan reunalta toiselle, vaikka otsatukka silmillä soittanut basisti Mariko Doi ja mukana lauleskellut afropäärumpali Jonny Rogoff vetivät myös vahvasti.

Yuck

Jos väkisin etsin jotain huomautettavaa, niin keikka olisi voinut olla pidempi, pitää sisällään vielä esimerkiksi Soothe Me:n, Coconut Biblen ja Rose Gives a Lillyn ja päättyä encoreen. Olisi kuitenkin ollut enemmänkin yllättävää, jos jotain näistä olisi tapahtunut, sillä vanhempia settilistoja tarkkaillessa on käynyt selväksi, että encore ei kuulu tapoihin ja setti on noin 12 biisin mittainen sekoitus eilenkin kuultuja kappaleita. Toisinaan tietty voidaan poiketa säännöistä, mutta eilen näin ei käynyt. Kuitenkin yksi parhaista syksyn keikkakokemuksista, joka pitää huolen, etten pysty vieläkään poistamaan jo lähes ylikuunneltua Yuck-debyyttiä stereolaitteistani.

Settilista:
Holing Out
The Wall
Shook Down
Georgia
Suicide Policeman
Milkshake
Get Away
Suck
Operation
The Base of a Dream is Empty
Rubber

2 kommenttia:

  1. ihanaa että oot alkanu postaan taas vähän säännöllisemmin :-)!

    VastaaPoista
  2. Ihanaa myös huomata, että tätä vielä lukee joku, vaikka olenkin ollut todella epäsäännöllinen! En nyt lupaa mitään jatkosta etten jinxaa tätä, mutta mulla on täs vaiks mitä postauksia alotettuna! :--)

    VastaaPoista