perjantai 22. helmikuuta 2008

The Mars Volta @ Cirkus, Tukholma 20.2.2008

Tiistai-iltana Turusta laivalla Tukholmaan niin kännithän siinä tuli vedettyä ajattelematta lainkaan sitä, että aamulla oltaisiin satamassa ennen seitsemää ilman mitään paikkaa minne mennä. Siihen nähden päivähengailutkin meni yllättävän kivuttomasti. Aamupäivästä tuhlattiin aikaa mm. ajelemalla tunnelbanalla satunnaisesti paikasta toiseen. S:t Eriksplanilla aika juoksi taas ihan älytöntä vauhtia. Mun lempikirpparilla oli taas ihan älytöntä kamaa ja lempilevykaupassa ihan älyttömiä levyjä. Emma esimerkiks löysi maailman rennoimman Tom Cruise -lippalakin ja meikkis ison läjän hyviä levyjä ihan pillun halvalla (5 levyä = noin 18 euroa). Löyty siis esimerkiks Dan Deaconin ja Tuomas Toivosen levyt hintaan 20 kr /kpl. Syötiin myös maailman parhaat pitsat (Ihan tosissaan, menkää joskus Pizzeria Dorikseen Sankt Eriksgatanille.).

Kaikesta ajasta huolimatta keikalle itseasias tuli vähän kiire, kun käytiin siinä varttia vaille seiskan aikaan lukemassa Interwebzistä, että lipussa lukeva 19:30 onkin keikan alkamisajankohta ovien aukeamisen sijaan. Klo 19:45 taisin kyllä vielä seisoa keikkapaikan baarissa juomassa jännityskaljaa, mutta afropäät kavereineen alottivat siinä kasin pintaan, että ehti siinä vielä ihan kohtuullisen hyvät mestatkin metsästämään ennen keikan alkua.

---!!! Keikkahehkutus alkaa !!!---


Kuva: Annika Berglund

Joo-o. En varmaan vieläkään (jos ikinä) saa puettua tota keikkaa sanoiksi, koska jäi hyvinkin pitkälle samanlaiset transsifiilikset kuin 2005 vuoden Provinssin keikasta. Silloin en tainnut saada yhtään sanaa sanotuksi ensimmäisen puolen tunnin aikana keikan jälkeen. Tällä kertaa en sentään menettänyt puhekykyä, kunhan tärisin vain.

Mut jeps, nyt kun on reippaan vuorokauden sulatellut tota settiä, niin taisi olla aika legendaarinen show, kun ajatellaan ihan kaikkia TMV-keikkoja. Viittaan nyt lähinnä siihen, millaisia keikkaraportteja muilta keikoilta olen lueskellut thecomatorium.com:ista vuosien aikana. Ne ei oo tuntunu noin absurdilta hulluudelta. Joo-o, onhan Cedu ennenki viskelly rumpukamoja ja itteensä yleisöön, mutta tällä kertaa se _oikeasti_ sekosi:





Aika hyvin tossa tossa videolla jo tiivistyy pala siitä hulluudesta. Sen lisäks, että jäbä leikki Spidermania kiipeilemällä seiniä, verhoja ja ihmisiä pitkin, lensi miekkosen kädestä mm. symbaalit yleisöön. Edellämainittujen lisäksi mr. Bixler-Zavala yritti pölliä jonkun gimulin käsilaukkua ja nappas jonkun toisen pahaa-aavistamattoman kameran. Muillakin näytti olleen mukavaa. Pridgenillä lähti kyllä pariin otteeseen tosi pahasti käsistä esimerkiks Tetragrammatonin aikana, missä se teki omien laskujeni mukaan ainakin kaksi soittovirhettä muutenkin. Mut se oli lähinnä hauskaa, koska onhan se ihan vitun hyvä rummuttaja.

Settilista oli mahdollisesti just sellanen kuin toivoin. En tiedä olisinko halunnut Drunkshipin tilalle esim. Metatronin, koska jamit oli tossakin jälleen ihan mahtavat. Silti ihan vitun hyvät biisivalinnat - tuli kaikki, joita eniten toivoinkin: Ilyena, Ouroborous, Goliath, Vicera Eyes, Meccamputechture, Day of the Baphomets jne. Yritin miettiä omia huippukohtia, mutta päättäessäni yhden hetken toista paremmaksi, keksin jatkuvasti lisää vähintään yhtä hienoja kohtia. No, uuden levyn biisit toimivat jopa paremmin livenä kuin levyllä Amputehcture-kappaleista puhumattakaan. Meikälle nimittäin revähti se levy auki vasta näin puolentoista vuoden odotuksen jälkeen tuon keikan ansiosta.

Cirkus oli ihan uskomattoman siisti mesta. Vähän niin kuin Kulttuuritalo, mutta isompi. Tulee taatusti käytyä vielä siellä joskus. Volyymitaso oli juuri oikea ja sounditkin oli kohdillaan, vaikka en voi kyllä väittää kuulleenki juurikaan Ikeyn kosketinsoittimia. Hyvä meno yleisönkin puolesta, täydelliset reippaat 2,5 tuntia. Jos miehet suinkaan keikkailevat vielä myöhemmin tänä vuonna sopivien kulkuyhteyksien päässä (Tanska-Ruotsi-Venäjä-Britit-Italia-Irlanti), oon siellä. En nyt ihan varmaks vielä sano, mutta oli ehkä paras keikka ikinä. Ainakin ihan vitusti parempi ku yksikään näkemäni Radiohead-veto. (Siihen ei tosin paljoa vaadita, ei ne oo mikään livebändi.)

---!!! Keikkahehkutus loppuu !!!---

Ennen matkaa pelotti kaikista eniten keikan jälkeinen aika. Oltiin kaikki lähössä dokaan jonnekin, mutta yhtäkkiä tollasen hengästyttävän jumalaisen kokemuksen jälkeen ei enää tehnytkään mieli reubailla. Niinpä hengattiin asemalla, mäkkärissä ja kahdessa kebab-mestassa pelaillen bändipeliä. Meni yllättävän mukavasti, ainakin itelle jäi positiiviset fiilikset tosta yöstä. Vaan olihan se parasta ikinä päästä siihen sillipurkkiin nukkumaan sitte puolikasin aikaan aamusta. Unien jälkeen myös huonosti vetänyt yleinen suihku tuntui maailman parhaalta suihkulta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti