Kuulosti niin jumalattoman isolta. Eikä sinänsä ihme, kun lavalla on kolme kitaraa, basso, viulu, alttoviulu, rummut, sello, trumpetti, saksofoni, pasuuna, huilu, sähköpiano, perkussiot, kellopelit ja patarummut. Päälle vielä Penan uskomattoman sielukas ääni, kääk. Ja kun musiikki on yhdistelmä kaikkea paitsi metallia ja räbää. Chillouttia, jazzia, soulia, americanaa, discoa, rock'n'rollia, Kaunotarta ja hirviötä ja mitä nyt vielä voi keksiä. Jamitteluja ja sooloja. Uskomaton energia. Kitarat lenteli, soittajat lenteli, minäkin taisin lentää.
Pojilla ja tytöillä oli biisilista hukkunu, niin soittivat sitten kaiken, mitä olivat ikinä harjoitelleet. "Normaalisti oltais varmaan tässä vaiheessa soitettu kaikki biisit biisilistasta, ja lähdetty takahuoneeseen, mutta koska se on hukassa, niin soitetaan vielä lisää." Omat biisit olivat mahtavia ja covereitakin tuli, vissiin ainakin Beach Boysia ja Procol Harumia. Kaikkea en tunnistanut, ei oo ehkä ollu ton tyyppiset kuuntelussa niin paljon.
Omista fiiliksistä teki vielä paremmat, että olin yksin ja selvinpäin. Ulkona oli täydellinen ilma. Keikan jälkeen jäin fiilistelemään märkää asfalttia, josta katuvalot heijastuivat. Lämmin tuuli, kirkkaanvihreät lehdet ja nurmikko sekä tumman sininen taivas jossa violetin hehkua. Oikeesti ehkä täydellisin perjantai. Keikkakin tais olla paras, mitä oon Klubilla nähnyt. Mercury Rev hyvänä kakkosena. Meikä on onnellinen, että Tehosekoitin aikoinaan hajos, että Masa pääsi vääntään tommosta. Huh!
http://www.myspace.com/saimaaband
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti