En voi enää sivuuttaa tätä ruotsalaista tunnelmoijaa, josta Stupido lähettelee koko ajan sähköposteja. Suunnitelmiini kuuluikin käydä tarkastamassa Prince of Assyria eilen Stupidon liikkeessä, mutta harmikseni Tampereen visiittini venyikin yhdestä illasta muutamiksi päiviksi. Virheen tosin pääsee korjaamaan ensi vuonna, kun Prince of Assyria heittää keikan Tavastialla 12. helmikuuta (ellei sitten ole sattumalta menossa juuri silloin megabileisiin Freda 51:een ).
Ruotsissa vaikuttava bagdadilaissyntyinen Ninos Dankha esittää herkkiä akustisia kitaraballadeja. José González-vertauksia on satanut Dankhan niskaan, mutta vain osittain aiheesta. Jos González iskee, luultavasti myös Dankha miellyttää, mutta ainakin syvän lauluaäänensä puolesta mies muistuttaa enemmän The Nationalin Matt Berningeria. Koska yksi mies ei voi kuulostaa samalta kuin viiden hengen bändi, kappaleet kuulostavat The Nationalia enemmän muilta laulaja-lauluntekijöiltä, kuten vaikkapa Leonard Cohenilta. Toisaalta käheän tunnelmalliset biisit voisivat upota myös Nick Cave -faneille.
Dankhan debyytti Missing Note on kieltämättä niin mallikelpoinen esikoisalbumi, että on se pistettävä ostoslistalle. Sen verran surusävyisestä musiikista on kyse, etten voi kuvitella kuuntelevani Missing Notea enää kesällä. Se ei toisaalta haittaa, sillä Tampereen keskustassa ei ole vielä edes lunta maassa, joten eiköhän talvea ole vielä aivan tarpeeksi jäljellä Prince of Assyria -fiilistelyyn.
Luultavasti mikään ei ole niin vaikeaa kuin listata vuoden lopuksi parhaat levyt ja biisit. (Myös opiskelun aloittaminen on aika vaikeaa.) Joka vuosi aloitan listaukseen valmistautumisen aiemmin, mutta työ ei helpotu ikinä. Miten muut tuntuvat suoriutuvan siitä niin helposti? Vaikeaa ei niinkään ole keksiä/ muistaa hyvää musiikkia, mutta parhausjärjestykseen pistäminen tuottaa suuria ongelmia. Mikä minä ylipäätänsä olen arvottamaan niin jyrkästi musiikkia? Varsinkin kun suosikit vaihtelevat mielialan mukaan. Ei ole kivaa, kun tammikuussa tuntuu siltä, että top-kympistä löytyy vääriä levyjä. Urakassa harmittaa myös se, että yleensä pari ilmeisintä ja hehkuttamisen arvoista valintaa on pakko jättää pois väärän ilmestymisvuoden takia.
Viime vuonna ilmestyneestä Darker My Loven2-albumista olikin puhetta jo aiemmin. Toinen psykedeelinen rokkilevy jää pois tämän vuoden listasta, koska se tupsahtaa kauppoihin vasta helmikuussa. YeasayerinOdd Blood on nimittäin uskomattoman kingi levy. Siltä löytyy uusia lempibiisejä yksi toisensa perään. Tämän hetken suosikeiksi ovat nousseet heti maistiaissinkku Ambling Alpin perään pärähtävät Madder Redja I Remember. Odd Blood kasvaa kuuntelussa ja on jo ennen ilmestymistään minulle isompi levy kuin ihana All Hour Cymbals -debyytti. Yeasayer kuulostaa toisella albumillaan Animal Collectiven ja Fuck Buttonsin risteytykseltä, mutta myös edelleen itseltään. Eivätkä ne maailmanmusiikin vaikutteetkaan ole minnekään kadonneet.
Myös loistavat remixit Ambling Alpista lämmittävät mieltä. Memory Tapes:
Moikka, mulla olisi luultavasti triljoona asiaa, jotka haluaisin jakaa kanssanne. Ne ovat varmaan pian jo vanhoja uutisia sikäli kun viime aikoina on tuntunut ettei työ tekemällä lopu - enkä haluaisi jatkaa leikkaa-liimaa-musavideo -linjaa enää kauan. Jonkinlainen valo kuitenkin jo häämöttää reilun viikon päästä, jippii. Joululahjaksi toivon lisätunteja vuorokauteen tai lisää päiviä viikkoon (vapaapäiväosastoon) - kumpi vaan käy.
Jos aloitetaan uutisista, koska ne vanhentuvat nopeimmin. + Mew'n klubikeikat. Tanskalaiset tulevat nopeasti uudelleen Suomeen. Lippujen hinta Mew'n kohdalla alkaa olla suuri, mutta 40 euroa on silti vähemmän kuin jäähallikeikasta, joita itse ainakin vierastan edelleen ja paljon. Lipunmyynti alkaa 14.12. Tiketissä ja Lippupalvelussa. Ti 16.2.2010 Helsinki, Kulttuuritalo Ke 17.2.2010 Tampere, Pakkahuone
+ I Was a Teenage Satan Worshipperiltä tulee uusi levy 3.2.2010. Sämplerit, syntikat, oikeat rummut ja kosketinsoittajan vokalistivierailut kuulostavat hyvältä suunnalta. Maistiaiskappale Amsterdamned kuulosti heti vähän liiankin hyvältä, koska meinasin aiheuttaa tuhoa ottamalla lyriikat liian vakavasti. Kuulostaa siltä, että IWATSW uudistuu/ palaa juurilleen sopivassa suhteessa, sillä kappale kuulostaa parhaimmalta bändin matskulta aikoihin. Lataa Amsterdamned täältä: http://www.gaea.fi/msc/IWATSW/IWATSW_Amsterdamned.mp3
Pari postausta aiemmin hehkuttamani Vega kolistelee edelleen. Se täyttää musiikilliset vaatimukseni erinomaisesti, ja tuntuu että kaikki diggaamani asiat (kasari, italo, kiihkeät vokaalit, hyvät sävellykset/ sämpäläykset jne.) ovat samassa paketissa. Kill the Noisen Vega-remix toimii sekin joskin vähän eri tarkoituksiin:
Samaiseen postaukseen viitaten: ehdin kuin ehdinkin kiertää kaikki keikat. Neon Indian kiinnosti livenä enemmän kuin levyltä. Meneillään olevan Alan Palomo(Vega/ Neon Indian) -fanituskauteni keskellä saattoi tarkasteluni olla kuitenkin jokseenkin subjektiivista. Jos kiinnostaa tietää, mistä mies on lahjakkuutensa perinyt, tsekkaa Jorge Palomo. (Oikeasti haluan vain päteä päätyneeni Fuck Buttonsin keikalta YouTube-jatkoille syyskuun kuumimman (lähde: HypeMachine) bändin kanssa. Ei sillä etteikö Jorge varmasti ole ollut kuuma juttu aikanaan. Sori, en voinut vastustaa kiusausta.)
Viime viikon keikoista löytyy/ tulee löytymään arvostelut Fresh from Finland -blogista. Tässä pientä visuaalista esimakua:
Air:
Fuck Buttons:
Neon Indian:
Frank Turner:
Loppuun todettakoon, että Roskilden joulukalenteri pieksee Provinssin vastaavan. Tanskalaisfestari varmisti viikonloppuna lisää bändejä ensi kesän esiintyjälistaansa, ja lipun hinta laski viime vuotistakin alemmaksi 225 euroon. Vaikka esiintyjistä (mm. Muse ja NOFX) ei vielä mikään tarpeeksi kolahdakaan, tulee ensi kesästä silti taas mahtava, jos vanhat merkit paikkansa pitävät :--)
Palaillaan asiaan kiireen helpotuttua, sillä tässä oli vain murto-osa kaikesta, joka on jäänyt sanomatta.
En oo vielä uusinta Tum Tum Tumia saanut käsiini, mutta maistiaiset ovat kuulostaneet yllättävänkin hyvältä. Eka sinkku Slurps löytyy Spotifysta b-puolella ja Jori Hulkkosen remixillä varustettuna, ja tässä tuorein video Odotin ihmettä, joka näyttää omiin silmiini jessemäiseltä, hauskalta ja tyylikkäältäkin.
