tiistai 23. syyskuuta 2008

Keskinkertaisuutta

Olen kyllä kierrellyt keikkoja viime aikoinakin, mutta niistä ei ole jäänyt paljoa sanottavaa.

Sara esiintyi Yo-talon avajaisissa reilu viikko takaperin. Soundit kusi niin pahasti, etten kyennyt keskittymään esitykseen. Ruikutuksen jälkeen kitaraa saatiin onneksi enemmän esiin, muttei se riittänyt pelastamaan fiilistä. Bändillehän ei sinänsä moitteita mene.

Kuupuu Klubilla viime viikolla sai tuntumaan noisen tekemisen helpoksi. Vaikka välillä pystyin kuvittelemaan itseni kuuntelemassa Kuupuuta kotona illalla, elävänä se ei toiminut. Pikemminkin esitys näytti siltä, että hassuja soittimia soitetaan vähän kutakin mikrofoonin ääressä ja kuunnellaan, millainen ääni niistä tulee. Neitokainen ei tarjoillut mitään uutta tällä saralla.

Newyorkilainen Black Dice sen sijaan veti homman vähän toisin päin. Kun kotona olen välillä taistellut kokeellisuuden kanssa, livenä se kaappasi mukaansa. Suu auki katselin miesten työskentelyä, ja toivoin olevani huumeissa. Toisin sanoen keikasta olisi voinut irrota enemmänkin, mutta pakko myöntää että välillä bassot jytisivät siihen tahtiin, että parhaimmatkin dubstep-bileet kalpenivat rinnalla. Nenäkarvoja kutitti ja mahamakkarat hyllyivät, yeah.



Otin kuviakin, mutta piuha on hukassa, joten väritykseksi kasvihuonekuva brooklyniläisistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti