keskiviikko 29. helmikuuta 2012

All Ears III: 29 karkauspäivän biisiä

...jotka eivät mitenkään liity karkauspäivään. Niin paljon kuin olisinkin halunnut tänään kosia jotakuta vain siksi että sellaisen mahdollisuuden erikoispäivä tarjottimellaan tarjoili, en keksinyt yhtään kosioretken kohdetta, jolta olisin voinut lähteä hamekankaita tivaamaan. Niinpä tämän oikukkaan päivän kunniaksi tein jotain niinkin repäsevää kuin uuden Spotify-soittolistan. Se sisältää 29 biisiä, joita olen tässä kuussa fiilistellyt erikoispaljon. Mitään muuta yhdistävää tekijää ei ole, paitsi että erikoishyviä kappaleita toki kaikki.

All Ears III -soittolista
spotify:user:foonk:playlist:3uQR5zyiaLeu26JrvYzFhh
1. Death Grips - Beware
2. At the Drive-In - Enfilade
3. Alcest - Faiseurs De Mondes
4. Sydän, sydän - Skorpionin pisto
5. The Cure - Lullaby
6. Darkstar - Dear Heartbeat
7. Cults - You Know What I Mean
8. The Yardbirds - Heart Full of Soul
9. Friends - I'm His Girl
10. Refused - New Noise
11. Sleigh Bells - Born to Lose
12. Gil-Scott Heron - Me and the Devil
13. Friendly Fires - Blue Cassette
14. The Eclectic Moniker - Easter Island
15. Real Estate - It's Real
16. The Shins - Simple Song
17. Django Django - Waveforms
18. John Talabot - Destiny (feat. Pional)
19. Jaakko Eino Kalevi - Rakkaus tulee
20. Loz Contreras - Sarajevo (Blackmill Remix)
21. Radiohead - Bloom (Jamie XX Rework part 3)
22. When Saints Go Machine - Fail Forever
23. Burning Hearts - Into the Wilderness
24. RobotKoch - Nitesky (feat. John LaMonica)
25. Balam Acab - See Birds (Moon)
26. Sun Glitters - High
27. The Darcys - Aja
28. The Stone Roses - I Wanna Be Adored
29. Sydän, sydän - Viimeinen aamu

Tuollasen kevyen kahden tunnin paketin voimin takaisin kiinni blogielämään. Tässä nyt on ollut vähän kaikenlaista, ja tulee olemaankin. Huomenna on lähtö Tukholmaan katsomaan tämän viikon toista ranskalaisbändin live-show'ta. Kyseisestä Justicen keikasta kirjottelen juttua toisaalle, mutta yritän muistaa linkata tännekin. Bonarina tähän loppuun vielä ne biisit, jotka ansaitsisivat olla soittolistalla, mutta joita Spotify ei ole vielä imaissut syövereihinsä. Pari vuotta nuorempi herra Nico pieksee niissä kaikki muut luvuin 3-2.

Ps. Vaikka säästinkin soittolistani Maki Kolehmaisen tuotoksilta, täten osoitan tämän kuvan avulla  olevani edelleen ajantasalla ilmiöistä:
Robin
Akustista autotunea kahdella sähkökitaralla feat. Robsu

maanantai 16. tammikuuta 2012

Viime viikon kotimaiset julkaisut TOP 2 (muita en oo kuunnellut)

Menen suoraan asiaan. Haluaisin, että pistät soimaan muutaman tuoreen suomalaisen levyn. Sanon tämän äkkiä, nopeasti ja vikkelään ennen kuin alan väsätä jotain omaa "tarkkaile näitä potentiaalisia tulevaisuuden suomalaisia vientitoivoja vuonna 2012 TOP sata" -listaa, koska noita kesken jääneitä luonnoksia löytyy mun pöytälaatikosta kymmenittäin. Tarttisin jonkun henkilökohtaisen assarin, joka muistuttais mua päivittäin etten saa aloittaa liian kunnianhimoisia projekteja, koska ne jää aina kesken.

Sittenkin vasta toisessa kappaleessa asiaan. Kotimainen tuore levy numero uno on Black Twigin loistava ja odotettu debyytti Paper Trees. Tämän hetken kuumimman suomalaisen levy-yhtiön Solitin viime viikolla julkaisema albumi on pysynyt ilmestymisestään asti soitossa tasaisen varmasti ja todistanut herkullisuutensa mitä erilaisemmissa tilanteissa. Harvemmin levyt kolahtelee ensimmäisellä kuuntelukerralla yhtä voimakkaasti kuin tämä albumii, mutta siitäkin huolimatta Paper Trees on jaksanut kasvaa soitto soitolta.
Paper Trees on erinomaisen hyvä hiihtämislevy! Multitaskauksen nimeen vannovana otin kuvan samalla kuin hiihdin ja kuuntelin kyseistä albumia. En muuten kyennyt liian hyvän suksimismusan vuoksi lopettamaan hiihtämistä ennen kuin oli pakko, koska tuli pimeää ja lihakset alkoivat tutista. Neljä tuntii vierähti iloisesti! Kokeilkaa omalla vastuulla!

Heti oli selvää, että kokonaisuus on ainakin yhtä loistava kuin 2010 julkaistu Swans Et Tea ep, mutta tällä kertaa hittejäkin nousi esiin välittömästi, kun Death Scene ja Kouvola (Slow) (lemppari edelleen!!) oli pakko kuunnella pariin kertaan ennen seuraavaa kokonaista pyöräytystä. Sitten löytyi All Your Times, You Are Summer Wind ja entinen live-suosikki Antichrist. Nyt levy kaikuu kajareista iloisesti alusta loppuun kerrallaan ja muistan jo melkein kappaleiden nimetkin, mikä on ainakin meikämannelle merkki siitä että todella tykkään. Toinen levy, jonka kappaleet muistan on Spice Girlsin Spice.





Olen muuten nähnyt tänä vuonna vasta yhden bändin livenä, ja se oli Black Twig omissa levynjulkkareissaan Kuudennella linjalla! Lavatouhutkin hoituvat niiltä kerta kerralta paremmin. Menkää siis ihmeessä katsomaan jonnekin, ja lukekaa myös mitä kirjotin noista kolleista lokakuussa 2010. Posi-fiilarit ovat kuluneen 15 kuukauden aikana pelkästään vahvistuneet! Levy ostoskoriin hep!!

Facebookhttps://www.facebook.com/blacktwigmusic




Sitten se toinen levy. Sen kohdalla pitää vähän tiivistää, koska tää tuntuu taas lähtevän käsistä. Luulin, että ensi kesänä kymmenen vuotta täyttävän Sydän, Sydämen kulta-ajat olivat jo takana, koska edellinen Usko itseesi -levy jäi vähän valjuksi kokemukseksi. Onneksi olin väärässä!

Myös viime viikolla julkaistun Kapselin aiheuttamat mielikuvat liikkuvat laajoissa sfääreissä. Avausraita Pienen pieni piste ja sen wa'au wa a a au -hokemat tuovat joko aiheellisesti tai aiheettomasti mieleen Beyoncén Single Ladiesin, kun taas levyn päätösraita Viimeinen aamu liikkuu niin Twin Peaks -äänimaisemissa että tekee mieli siirtyä tv:n ääreen. Wo'ou-huohotukset sopivat paremmin maailman seksikkäimmän naisen suuhun, mutta levyn päättäjä sen sijaan on Sydäreitä parhaimmillaan. Myös Skorpionin vuosi ja Ducato nousevat edukseen. Puolivälissä on vielä sulateltavaa. Mitään mullistavaa Kapselilla ei tapahdu. Vihamiehet eivät tällä käänny rakastajiksi tai toisin päin, mutta ilahduttavan onnistunut tämä <3, <3 -paluulevy on!

SpotifySydän, sydän – Kapseli

Nyt kun täydellinen hiihtosoundtrack on löydetty, lähden testaamaan mikä toimii luistellessa! Heissulivei!

Ps. Urheilumusaan löyhästi liittyen: haluun vielä joskus opetella frontside ollien ja kuunnella sitten tätä:

tiistai 10. tammikuuta 2012

Coachellan megajytky

Juuri kun aamuyöllä olin palautumassa At the Drive-in -uutisista takaisin normaaleihin adrealiinitasoihin, Coachella viskasi tämän vuoden julisteensa ilmoille. Turha varmaan sanoa, että siinä meni ne yöunet, kun ekalla vilkaisulla pystyi jo toteamaan että "ATD-I, check! Lempibändi, check! Refused WTF???".  Olisi myös ehkä pitänyt lisätä eilisten ihan mitä vaan -kommenttien perään sulkeisiin (paitsi Coachella), koska lentoja tarkasteltuani totesin, että ilman lottovoittoa ei ole lähtemistä. Vaikka kyllä tekisi mieli niin perkeleesti.

yli 50 must see -bändiä...... kiitos väärä maanosa!!!!
At the Drive-inin kotisivuilla on tällä hetkellä mainittuna kaksi keikkaa, joista molemmat soitetaan yllämainitulla festivaalilla. Onneksi Refused sentään heittää ainakin yhden keikan Euroopassa. Jos Way Out Westin comeback-show jää ainoaksi tällä puolella valtamerta, lupaan skipidiskipata Flow Festivalin ja lähteä sen sijaan Göteborgiin. Peukut ja varpaat pystyyn nyt että myös At the Drive-in löytää tiensä kohtuullisen matkan päähän! (Nyt skarppina Roskilde/ Primavera!!!?!??!)

maanantai 9. tammikuuta 2012

AAAAAAAAAAAATHEDRIVE-IN

Uutinen, joka pystyy rikkomaan blogihiljaisuuden, pistää meikän itkemään tunniksi, muuttaa puhekyvyn vain ölinäkyvyksi ja ja ja aöaödaösösfökdaghlghigheiphelpmesdhofhsohoashoifsa....
AT THE DRIVE-IN! KEIKKAILEE! VUONNA 2012!!!!!!!!!!

Koska en pysty puhumaan saati sitten kirjoittamaan mitään asiallista tässä mielentilassa, tyydyn siteeraamaan twitter-virtaa.
At The Drive-In @AtTheDriveIn_
¡ ATTENTION ! To whom it may concern: AT THE DRIVE-IN will be breaking their 11 year silence THIS STATION IS …NOW…OPERATIONAL
Rodriguez Lopez Prod @ORLProductions51
Stay tuned. Omar will be playing some @AtTheDriveIn_ shows to be announced - yes. atdimusic.com fb.me/1gkKgrIK0

Bändi, joka on ainoa, josta olen tykännyt pidempään kuin Radioheadista. (Kurt Cobainin kuolleista nouseminen, Nirvanan paluu ja keikkalavoille palaaminen laittaisi ehkä syömään sanani, mutta sitä ei tarvii koskaan tehdä!!!) Bändi, jonka keikan vuoksi perun vaikka osallistumiseni Radioheadin kesäkeikalle Portugalissa, jos tarve niin vaatii. IHAN MITÄ VAAN. IHAN MITÄ VAAN. IHAN MITÄ VAAN.

Palataan asiaan, kun vähän rauhotun. Nyt aion jatkaa tätä onnensekaista hysteriaa niin pitkään kuin sitä kestää.

SpotifyAt the Drive-In